Mulla meni taas puolet viikonlopusta ihan harakoille. Koetin vielä tehdä kaikki mahdolliset vippaskonstit, että olisin saanut viettää normaalin vapaan. Mutta mitä vielä, vaikka kuin yrittää niin eikös se migreeni silti tule :( Lauantai aamuna oli kello herättämässä kahdeksalta, ettei yöunista tulisi liian pitkiä ja sen takia laukaisisi migreeniä. Söin ja join normaalisti, samalla tavalla kuin arkena, mutta eikös sen kuitenkin pitänyt tulla. Lauantaina viiden jälkeen unille ja jaksoin nousta vasta sunnuntai aamuna kahdeksalta. Meni siis melkoisen monta vapaatuntia ihan hukkateille. Ja olo oli taas kerran tosi paha. Ei ollut kaukana tuon valkean posliinimötikänkään halailu, mutta onneksi selvisin ilman. Tämän vuoksi myös blogi oli kovin hiljainen. Koko viime viikko enteili pahempaa migreeniä, kun joka päivä pikkasen jomotteli nuppia, niin eikös se sit sopivasti lauennut vapaille.

Lauantai aamusta Niksu teki jarruremontin ystäväni Reetan autoon ja tietysti oltiin molemmat mukana auttavina käsinä. Ekat rusketusrajatkin saatu :) Ei tartte varmaan mainostaa näitä punaisia helliä olkapäitä? Kerettiin Reetan ja äidin kanssa käydä kirpparilla ja tein aika kivan löydönkin :) Mutta sitten se pirulainen iski. Olisin mielelläni viettänyt Reetan kanssa enemmän aikaa, mutta särky vei voiton ja pää oli pakko pistää tyynyyn. Kymmenen aikaan illalla Niksu tarjosi teetä ja pari hörppäystä siitä kykenin ottamaan kunnes oli pakko siirtyä sänkyyn kylmäkääreen kanssa. Ikkuna sepposen selälleen, että makkari olisi mahdollisimman viileä. Monta kertaa yöllä heräsin kipuun, tai en tiedä nukuinko oikeasti missään vaiheessa edes kunnolla, eikä särky ollut kokonaan poissa aamullakaan. Pikkuhiljaa iltapäivää kohden olo kuitenkin helpottui ja pystyin jotain järkevämpääkin kuin möllöttämistä tekemään. Mutta sinne meni vapaat. Seuraavia odotellessa ja viikkohan sitä taas pitäisi jaksaa ahertaa.

Tää viikko onkin vika viikko, kun kerkeää käydä talleilemassa. Viikonloppuna olisi pollen tarkoitus siirtyä laiduntamaan, pullistumaan vihreästä ja nauttimaan rennommasta elämästä, mutta mä jään kyllä ikävöimään. Vasta syksyllä ilmeisesti polle olisi tulossa takaisin kotiin ja tässä välissä mä pääsen käymään vain yhden kerran ratsastamassa. Meille on varattu se neljän tunnin vaellus, mutta muuten on heppavapaa kesä täällä tiedossa. Sit pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni ja mennä sinne salille. On muuten kasvanu melkoinen kynnys sinne menolle, mutta toivottavasti saan nopeasti rytmistä kiinni. Ja toivottavasti saisin vaikka tosta ukko kullastakin sinne välillä seuraa. Mutta tuo kesäinen ilma kyllä houkuttelee paljon enemmän ulkoiluun, entä tunkkainen sali ahertamaan lihaskuntoa. Mä kaipaisin kovasti tsemppaaja kaveria mukaan, mutta kai se on vain yksikseen pärjättävä.

Mennääs nyt kuitenkin niihin viimeviikon liikuntoihin.

Ma: Tallityöt 20min, ratsastus 1h 40min, tallimatkat pyörällä n. 30min
Ti: Reipas kävely 1h (jomotus)
Ke: Kävely 40min (jomotus)
To: Kävely 45min (jomotus)
Pe: - (jomotus)
La: Pyöräily 40min (migreeni)
Su: Ratsastus 1h

Koetetaan mennä paremmalla kunnolla tää viikko (ihan vain tiedoks, et tälläkin hetkellä jomottaa päätä ja niskat juntturassa). Mut olettehan te kerenneet nauttimaan tuosta ihanasta ilmasta? Eli oletteko tekin onnistuneet saamaan jo rusketus/punotusrajat? Vai olinko mä ihan mattimyöhäinen? :D