Halusin vielä palata äitienpäivään, sillä se oli niin ihana :) Ja nyt kun katsoo noita kuvia, nii ikävä vaan kasvaa noihin muksuihin ja toki muihinkin♥ Kaikki me lapset ja lapsenlapset päästiin siis juhlistamaan äitiä ja miten ihanaa olikaan olla yhdessä. Tällaisia päiviä on aivan liian vähän! Aika menee liian nopeasti ja lapset kasvaa liian kovaa vauhtia. Siskontyttö lähtee syksyllä jo eskariin! Ei käy! Ja veljenpoikakin täytti 3-vuotta. Olenkin sanonut kaikille, että saavat "kasvaa" nuoremmaksi, ei missään nimessä vanhemmaksi. Mä voisin niin rutistaa noita rakkaita lapsia koko ajan. Arvatkaa vaan lisääkö ne mun vauvakuumetta... :D Onhan se ihanaa katsoa, kun he kasvavat ja kehittyvät, mutta silti se tapahtuu musta liian nopeasti.

Mun kaksi rakasta ♥ Niksu laittaa kenkiä jalkaan veljentytölle, eli nuorimmalle kummilapselleni. Niksu on ihan hullaantunut tuosta suloisesta räpsyripsestä, tai no kuka tahansa tuosta tytöstä olisi. Osaatte varmaan arvata minkälaisia tunteita tää kuva herättää mussa? Mä niin tiedän, että Niksusta tulee joskus erittäin hyvä isä lapsille ♥.


Ja Tare nauttii, kun pääsi mukaan juhlistamaan. Tare oli ensin kotona, mutta veljen avovaimo Skeit halusi hakea sen myös paikalle. Ja voi miten nuorimmainen oli Taren perään.



Tarea välillä kutsuttiin Pietu-hauvaksi ja onhan tuolla pienellä varmasti ikävä rakasta haukkua ihan niin kuin koko perheellä♥ Niin on meinaan mullakin. Mutta olisittepa nähneet hymyn mikä tytöllä oli. Se kyllä sulattaisi vaikka kenen sydämen. Tais Tarekin olla ihmeissään uudesta fanistaan :D


Illasta mentiinkin sitten siskonlapsien kanssa meille ja sinne puistoon. Tiedättekö, mä oon ihan hajalla niistä leikeistä :D Taisin löytää ihan uusia lihaksiakin siellä puistossa. Niksu myös kerkesi puunata vähän moottoripyörää ja sai siskonpojan apuriksi. Voi mitä juttua tuosta pojasta lähtee :D Välillä oli naurussa pidättäminen. Tosiaan, hän nimitti itsensä Niksun apupojaksi ja siellä ne räpläsivät mopoa yhdessä. Jossain vaiheessa sisko tulee huutamaan sisälle, et tuu äkkii ottaa kuvia, siellä se istuu mopon kyydissä. Ensin ihan vaan istuttiin, kunnes Niksu pisti käyntiin. Sillon tais vähän jännittää, kuitenkin kyyti kiinnosti. Kypärät siis päähän ja menoksi. Tuli pieni onnellinen poika takas pihaan. Silmät säikyi ja ei kuulemma ees pelottanu. Olivat ajaneet "kovaa" :) ♥ Voi sitä onnea pojan kasvoilla.

Sitten tulikin ilta ja kaikki siirtyivät omiin koteihinsa. Ikävä jäi heti. Ihanaa silti oli ♥