Alkaa olla viimeisiä hetkiä, kun pääsen käymään kunnolla talleilemassa. Toisaalta harmittaa, mutta tieto siitä ettei mulla täysin polleton kesä tule, auttaa kuitenkin murheeseen. Ja pääseehän sit taas mitä luultavimmin syksyllä jatkamaan tätä ihanaa harrastusta. Toki aina voi olla muuttuvia tekijöitä, mutta niitä nyt on turha murehtia etukäteen, vaikka mulla niin onkin pahana tapana tehdä. Tänään pääsin kuitenkin kokeilemaan jotain sellaista, mistä on ollut hevosen omistajan kanssa puhetta heti ensimmäisistä käynneistäni alkaen. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan miltä tuntuu ohjastaa hevosta kärryistä. Olenhan mä ollut kyydissä vaikka kuinka monet kerrat, mutta vain osaavien kuskien kyydissä. Miltä sit tuntuikaan itse ohjastaa?

Voi kuinka avuton olo voikaan ihmisellä olla! Mä luotan hoitopolleeni kuin vuoreen, mutta ensimmäistä kertaa koskaan, oli mulla tänään niin epävarma olo siitä. En mä kuitenkaan kärryissä ihan yksin ollut, lähtihän omistaja vahtimaan, ettei tää blondi törttöile kärryillä ihan huolella. Hienostihan se lopulta meni, mutta voi apua sitä jännityksen määrää. Kyllä mä vaan taidan pysytellä jatkossa vaan siellä selässä, sieltä käsin kun osaa kaiken tehdä eikä tunne oloaan niin epävarmaksi. Kivaa kärryillä ajo oli ja veikkaan, että uudelleenkin joskus menen, mutta harjoitusta tarvitaan. Oletteko te koskaan ohjastaneet tai edes olleet kärryjen kyydissä? Teistä ei kukaan taidakaan olla niin heppatyttö kuin minä?

Piti postailla teille ihan kokonaan toisesta aiheesta tänään, mutta ette ikinä arvaa mikä vaiva mulla taas on. Pikaisesti päätin vain tulla rustaamaan kärryajelu fiilikset ylös ja painua pehkuihin. Jos huomenna vielä särkee, niin vaihdan päätä. Se on saletti. Nyt siis hyvää yötä :)