Tuntuupa hassulta ajatella, että kuukaus vilahti jo. Vastahan mä tän haasteen ensimmäisen kuvan otin. Oikeastaan ihan hirvittää miten nopeasti tää aika onkaan kulunut. Kesään siis ei periaatteessa ole paljoa matkaa. Mutta mitä kuukaudessa on nyt sitten takapihalla tapahtunut?


Huh heijaa, kuukaudessa on kyllä tapahtunut paljon. Lehdet ovat jo puista kadonneet ja näkymä alkaa olla taas kaljun karu. Ja mitä muuta sainkaan kuvani? Ensilumen. Joko talvi tulee? Hyi. Voin kertoa, että tuon valkoisen töhnän nähdessäni tunsin paleltuvani pystyyn. Kunnon tsyykkinen juttu nääs. Mä en todellakaan ole vielä valmis. Tuulikin on tuntunut normaalia purevammalta. Varsinkin eilen pollen selässä.

Mutta verrataas vielä kuukausia keskenään. Näyttääkö muutos miltään?


No ne lehdet ovat tosiaan kadonneet. Muuten näyttää melko samalta vielä. Syyskuun kuvassa oli sateinen päivä, kun taas tänään ilma oli pikkasen aurinkoisempi. Tiedä sit häntä, onko takapihalla ollut lunta päivällä vielä enempi. Saa vielä sulaa pois. Joulukuussa sitä vasta pitää olla!

Ja jippii kun perjantai tuli vihdoin :) Olen ollut tänään yllättävän hyvällä tuulella. Pitkästä aikaa ollut todella kiva fiilis. Vaikka olinkin töissä niin rättiväsynyt aamusta, parani päivä äidin ilmoituksesta. Kylppärin työt saavat vihdoin jatkua! Jee jee! Piristyin tiedon saadessani ihan huimat lukemat ja loppu päivä menikin kuin siivillä. Joskin vielä huominen pitää malttaa remontin jatkamisessa, kun isäpuoli ja äiti lähtee reissuun päiväksi, mutta mehän oltiin suunniteltu shoppailupäivä muutenkin.  Ja toinen mikä on saanut mielen positiiviseksi, on mun auton korjaantuminen :) Tai siis eihän se itsestään korjaantunut vaan Niksu sen sai tehtyä. Pitihän sinne palikkaa vaihtaa, mutta nyt se taas kulkee :) Kyllä sitä vaan on autosta niin riippuvainen. Tai siis mä olen. En pääse täältä perähikiältä töihin, jos ei ole omaa autoa. Joten nyt on taas syytä hymyyn. :) Kaksin verroin.


Ihan yksi pieni harmitus mulla kyllä on nyt. Taisin vilustuttaa itseni eilen ratsastamassa. Kurkku on tuntunut aralta ja vilutanut normaalia enemmän. Olen tällä positiivisella mielellä kyllä taistellut kovasti sitä vastaan ja olenkin vakaasti päättänyt voittaa tämän taistelun. Ei nyt ole aikaa saati energiaa alkaa sairastelemaan. Positiivisuus siis saa päihittää minuun kiipeävää pöpöä.



Nyt mä taidan jatkaa taistelua teen, viltin ja villasukkien kanssa. Pistän Emmerdalet koneelta pyörimään, kun olen taas jäänyt vähän jälkeen. Mukavaa ja rauhallista perjantai tekemistä siis :)
Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3