Liikunnat vko 40

maanantaina, lokakuuta 07, 2013

Hei sinä uni varas,
kiva että kävit kylässä ja viihdyit luonani vielä koko yön.
Olisin kyllä hyvin kiitollinen, jos ensi yönä et palaisi.
Minä kuitenkin tykkään unesta, en unettomuudesta.

Miten kamalan turhauttava fiilis onkaan, kun tunnet olevasi ihan kamalan väsynyt, mutta uni ei silti tule. Kerkeät laskemaan lampaiden lisäksi koko maatilan asukit eikä unta silti kuulu mailla eikä halmeille. Kaverit kuorsaavat molemmin puolin ja mä vedän peiton korviin. Ei riittänyt sammuttamaan ääniä. Sulloin pääni kahden tyynyn sisään, mutta sitten puutui kädet. Mikään ei ollut hyvä. Siinä mä sitten vaan odottelin, nukkumattia tai jotakuta joka olis kolkannut tajuttomaksi. Niksu ilmeisesti sitä välillä yritti kun kädet viuhtoivat vähän väliä naaman yli. Levotonta unta ollut sängyn toisellakin puolen siis. Niin se arki alkoi taas, sumeilla silmillä.




Viime viikko, se toi mukanaan niin kökköjä kuin iloisiakin tunnelmia. Migreenistä sain kärsiä taas oikein olan takaa, mutta kyllähän synttärit ja remontin edistyminen toi sit taas sitä positiivisempaa fiilistä. Tässä siis viikon liikunnat.


Ma: Metsäkävelyä 20min, kävelylenkki 40min
Ti: Kävelylenkki 1h 6km
Ke: - (migreeni)
To: Kävely/hölkkälenkki 1h 20min 10km (migreeni)
Pe: - (jomotus)
La: Metsälenkki 1h
Su:


Samoilla linjoilla mennään kuin aikasemmatkin viikot, mutta sillä poikkeuksella, että nyt kävely ja ulkoilu on tuntunut just siltä, että sitä pitää harrastaa nyt niin paljon kuin mahdollista. Kohta on kuitenkin se aika, kun pimeää on jo kolmelta ja niin kylmä ilma ettei pihalle tee mieli katsoa edes ikkunasta. Kävin maanantaina kävelemässä lähimetsässä Taren kanssa ja voi miten paljon toinen nautti. Vapaana juokseminen ja hajujen haistelu oli niin kivaa puuhaa, että oli ilo katsoa toisen viuhomista ja samalla huomasin itsekin nauttivani suuresti. Ilma oli sopivan kirpsakka ja luonon värit niin upeita ettei voinut muuta kuin ihastella. Sitten sain kaverikseni taas armaan migreenin. Putosin keskiviikkona petiin jo yhdeksän aikaan. Seuraavana aamuna nousin kipeällä päällä, mutta mukavasti se katosi päivän aikana. Sitten tein virheen. Ilma oli niin upea ja sopivan lämmin, että päätin lähteä lenkille. Jalat vaan vei niin reippaasti, että päätin käydäkin heittämässä pidemmän lenkin ja reipas meno yltyi ihan hölkkään. Juoksin reippaan kolme kilometriä lenkistä ja fiilis oli mahtava. Lähempänä kotia huomasin jomotuksen palanneen eikä kotona tarvinnut kauaa olla, kun migreeni oikein posahti päässä. Olin nukkumassa jo kahdeksalta. Tästä syystä postailukin jäi puuttumaan.

Perjantaina sitten päätin ottaa synttäreideni kunniaksi ihan rennosti ja pienoisen jomotuksen muistuttelevan ohimolla, joten hoidin liikunnat tuolla Jumbossa shoppaillen ;P Ostin itselleni yhden lahjan ja kiertelin muuten vain, mutta en kauaa jaksanut. Kotona sitten odotteli äiti synttärilahjan kera. Sain ihania juttuja, mutta parhaimmalta siinä hetkessä tuntui äidin tekemä kaalilaatikko, jota vedinkin navan täyteen. Ihana yllätys oli! Ja lauantaina kun pysyttiin hyvin äidin kanssa poissa remontintieltä, niin käytiin tekemässä metsälenkki ja samalla tehtiin Tarelle vähän hommia. Piilouduttiin vuoron perään erinäisiin pusikkoihin ja ojiin ja Tare kävi meidät sitten aina etsimässä. Voi miten se oli iloinen :) Pitää ehdottomasti mennä uudestaan piilosille, kun toinen etsimisestä niin kovin tykkää.

Mutta ei siis mitään sen kummempaa liikuntaa viime viikolla. Paremmin voisi aina mennä, mutta näin taas tällä kertaa. Tein kyllä viime viikolla jotain sellaista, mitä pelkäsin ehkä niin maan eniten. Meidän pikku kyläpahasessa oli jotkut minimessut ja siellä oli mahdollisuus mennä pika rasvaprosenttimittaukseen. Noh, lukemat eivät olleet kovin...suotuisia. Samalla sai varata aikaa laajempaan kehonkoostumusmittaukseen ja me äidin kanssa päätettiin sitten varata aika sellaiseen. Ilmeisesti täällä viikolla sitten päästään kuulemaan ne lopulliset tulokset. Se pika testi ei kyllä antanut mitään kivaa alkulukemaa, joten vetihän se mielen melko matalaksi. Onhan se peili mulle näyttänyt ihan konkreettisestikin sen, mitä mittaus lopulta todisti, mutta ei se silti kivalta tuntunut. Odotan vain kovasti, että saan kaikki muut stressi ja aikaa vievät tekijät tästä tieltä pois, että saisin jotenkin enemmän energiaa tähän rasvanpolttoon. Odottelen siis toisaalta innolla tulevaa testiä, mutta samalla olisin valmis juoksemaan karkuun!

kuvat: weheartit.com


Ja hei, mikä muu mahtava juttu on jo ihan muutaman päivän päässä.... I LOVE ME-messut! Jee jee jee! Olen odottanut niitä ihan kamalan kauan ja nyt vihdoin enää muutamasta päivästä kiinni :) Eli meikäläisen voi bongata messuilta lauantaina hipelöimästä kaiken maailman meikkejä sun muuta, joten jos törmäät, niin tule juttelemaan. :) Onko kuinka moni teistä tulossa? Mä en todellakaan malta odottaa. Sieltä mä vasta itselleni ostan niitä synttärilahjoja :D

You Might Also Like

2 kommenttia