Enpä osannut kuvitella, että saan vedettyä itseni tällaiseen jumiin pelkästä siivouksesta. Meillä oli eilen hirmuinen touhupäivä ja sen siitä saa kun ei sit illasta tajunnut venytellä. Niksu ja isäpuoleni kävivät kylpyhuoneen kimppuun heti aamusta ja arvatkaa mitä, se on nyt laatoitettu. :) Saumausta vaille enää. Kyllä on ilo katsella tehokkaasti töitä tekeviä. Vaikka taitoa löytyy, niin kyllä kylppärissä välistä kaukui melkoisesti ärräpäitä. Mikään kun ei luonnollisesti mene niin kuin elokuvissa. Hetken itse siinä aamulla palloiltuani päätin pyytää äitiä ikkunanpesukaveriksi. Homma, jota ole tässä vältellyt kuin ruttoa. Ikkunoiden pesu olikin oikeastaan melko kivaa puuhaa, mutta jotenkin muistelin sen olevan paljon haastavampi homma mitä todellisuudessa oli. Oikeasti homma meni kylläkin niin, että äiti ne pesi ja mä vaan aukoilin niitä ikkunoita. Oltiin kyllä ihan paras tiimi ikinä! ;) Kiitos siis kuuluu täysin äidille ♥ Nyt sit näyttääkin siltä, ettei ikkunoita olisi ollenkaan. Vaikka itse en niitä pessytkään, niin opinpahan siinä jotain. Äiti sanoi, että fairy on paras pesuaine ikkunoihin ja niinhän se tuntui olevan. Mä olen aina ostanut kaupasta jotain ikkunatököttejä, mutta enpä osta enää. Suosittelen kokeilemaan, jos ette tätä jo tienneet.

Eilen tuli siivottua kotia myös muutenkin pikkasen paremmin. Nyt kun nää pölyhommat alkaa olla ohi, puisteltiin meidän kangassohva. Siitähän se jumi sitten tuli. Purin kaikki agressioni niihin viattomiin sohvatyynyihin sellaisella voimalla, että nyt onkin sitten oikea lapa ihan turkasen kipeä ja jopa arka. Sen siitä saa kun itseään riuhtoo :D Mutta voi apua sitä pölyn määrää mikä sohvasta lähti! YÖK! Meidän takapihan valtasi semmoinen sakea harmaa utu tamppauksen jälkeen. Todella hyvä mieli tuli kyllä siivoilun jälkeen. Siivottavaa kuitenkin on vielä ja reippaastikin, mutta tällä viikolla varmasti saadaan taas koti kodin näköiseksi. Mutta siis tämän eilisen ahkeruuden vuoksi blogi jäi taas huomiotta.


Viime viikon liikunnoista nyt ei oikeastaan ole taaskaan mitään sen kummempaa sanottavaa. Olen niin iloinen, että ratsastus on taas saatu viikottaiseen rytmiin takaisin. Kyllä sitä alkoikin olla niin kova ikävä jo. Kävely taitaa edelleen olla se ykkösjuttu tällä hetkellä. Listaus siis.


Ma: kävelylenkki 30min
Ti: reipas kävelylenkki 1h 6km
Ke: kävelylenkki 40min 4km
To: tallityöt 1h, ratsastus 1h
Pe: -
La: - (päänsärky)
Su: metsäkävely 40min (siivousta 3h)


Ihan hitusen aiheen vierestä, vaikka kyllähän tämäkin liikuntoihin liittyy. Olen alkanut olla hieman huolissani jaksamisestani. En tiedä onko syypää olooni tämä syksyn tuoma pimeys, kaikki tämä stressi vai jopa jokin terveydellinen tekijä. Olen huomannut väsymyksen hiipivän pikkuhiljaa kovemmaksi ja kovemmaksi. Vaikka kuinka menen samaan aikaa nukkumaan kuin aina ennenkin, ei tunnu uni riittävän nimeksikään. Normaalisti viikonloppuisinkin olen herännyt itsekseni jo seitsemän aikaan ihan virkeänä, mutta nytkin viikonloppuna olisin vain voinut jatkaa unia pitkälle yli yhdeksän, ellei Niksu olisi noussut. Ja tää väsymys, mikä mulla on jokainen arkipäivä. Enhän mä tunnu jaksavan tehdä töitäkään, vaikka tässä ei mitään fyysisiä suorituksia tarvita. Saan mä välillä kuitenkin sellaisia energia pyrähdyksiä, kunnes taas väsymyksen tunne hiipii takaisin. Tää on muuten ihan syvältä! Voin nukahtaa ihan mihin vaan. Auton ratti on niistä kaikista vaarallisin. En tiedä mitkä ihmeen silmätikut kehittelen, ettei vaan luomet lupsu kiinni. Ennemminkin luulisin oloni vain kohentuvan, kun olen saanut vihdoin parannettua ruokailujani ja veden juontia. Nykyisin menee helpostikin päivässä kolme litraa entisen parin litran sijaan. Syön säännöllisesti ja paljon terveellisemmin, en puputa enää pelkkää leipää. Silti olo vain alenee. En todellakaan tiedä mistä tämä johtuu. Tälläkin hetkellä mun tekisin mieli vaan päivää pää pöytää vasten ja ummistaa silmät. Uni tulisi ihan sata varmasti sekunneissa. Olenkin tässä nyt pohtinut ihan vakavasti sitä, että menisin lääkäriin. Josko voisivat jotenkin tutkia tätä väsymystäni. Voihan se toki olla vaan tämä syksyn tuoma pimeys, mut että saisi jonkinlaisen varmistuksen sille, etten ole jollain tavalla kipeä. Lauantaina äidin luona saunoessakin tunsin oloni kuumeiseksi, vaikka ihan normaali lämpö oli. Hitusen siis huolestuttaa tämä oloni. Sressiä mulla kyllä on, mutta sen verran vähän ettei sen pitäisi kyllä näin pahasti vaikuttaa. En tiedä. Pitää kuunnella nyt tätä jaksamista ja varata vaikka työpaikkalääkärille aikaa. Josta tulikin mieleen, että huomenna olen taas etäpäivällä, kun mulla on hammastarkastus aamusta. Tästä mä kyllä uskon selviäväni, mutta reikätietoisuudesta ehkä en :D


Onko teillä koskaan syksyn tullen tullut väsymystä? Oletteko miten taistelleet sitä vastaan?

No, josko tämä olo tästä kohentuisi ja voisin lakata stressaamasta siitäkin. Nyt mä kuitenkin jatkan taas hommia. Mukavaa alkanutta viikkoa! ♥