Olen hieman pettynyt itseeni viime viikon salikäyntien osalta, vaikka kuinka lupailin meneväni sinne. Selkäni oli sitä mieltä tiistain jälkeen, et salilla rehkiminen ei tehnyt hyvää ja aurinkoinen keli vaan auttamattomasti kutsui enemmän kuin tunkkainen sali. Pikku hiljaa siis kunnon lenkkeily kausi saadaan taas avattua. Ja tosta valon määrästä jaksaisin hehkuttaa vaikka kuinka ja paljon :) Enää ei väsytä aamuisin töihin ajaessa, sillä valo yksinkertaisesti piristää. Mutta tässä siis viimeviikon liikunnat.

Ma: Zumba 1h
Ti: Sali 1h ja kävelylenkki 50min
Ke: Kävelylenkki 1h 15min
To: Kävelylenkkilenkki 1h
Pe: -
La: Tallityöt 1h ja ratsastus 1h 15min
Su: Tallityöt 1h ja ratsastus 1h

Tarkoituksena olisi kuivempien teiden tullen aloittaa juoksun harjoittelu. Siis osaanhan mä juosta (kai), mutta tarkoitan siis kunnon kohottamista ja lenkkien pidentämistä. Mulla taitaa olla siihen vielä pitkä matka, samoin unelma kropan saamiseen. Olen potenut huonoa omaatuntoa viime viikon sekä edellis viikon liikunnoista. Olen ollut pettynyt, kuinka vähän onkaan tullut liikuttua. Ei se aina sinä päivänä, kun pitäisi liikkua mm. pääkipuisena, tunnu yhtään huonolta vaihtoehdolta mennä kotiin lepäilemään, mut ai että se morkkis joka sitten jälkikäteen tulee. Välillä musta tuntuu jo siltä, että olisin valmis luovuttamaan ja vihaamaan mun kroppaa koko loppu elämäni, mut sit taas koetan ajatella positiivisesti, et hei hitaasti ja varmasti eikä silleen samalla tavalla kuin 100kg alaspäin. Mä tiedän, että olen saavuttanut jo yhden ison etapin, mutta mä en silti ole tyytyväinen mun kroppaan, tulenko sitten koskaan edes olemaan, sen näkee sit joskus. Mut jotain mä silti tälle haluan tehdä jo ihan vain oman hyvinvointini takia. Huomaan kuitenkin olevani paremmassa kunnossa kuin vuosiin ja mieleltänikin virkeämpi. Nukun tavallaan paremmin kuin aiemmin (nyt ei lasketa niitä mun yöheräilyjä), ainakin pidempiä unia ja tämäkin varmasti johtuu osittain työajan muutoksista. Jos ei siis kehonmuutoksia niin kovasti ole tapahtunut niin ainakin muuta hyvää tästä enemmästä liikkumisesta on tullut. Eli ehdottomasti jatkan tätä ja koetan hakea sitä motivaatiota jostain lisää, kun se välillä pääsee aina ehtymään. Joku reippailu kaveri ehdottomasti auttaisi tilanteeseen, mutta näillä eväillä on mentävä. Onneksi tuo ihana mieheni taitaa rakastaa mua uimarenkaasta ja alleista huolimatta.

Nyt siis positiivista enegiaa mulle ja teille mitä ihaninta viikon alkua :)