Tosin mun matka fiilistely kohdistuu ihan vaan tähän koto Suomeen, eikä mihinkään lämpimään etelänmaahan kuten viimeaikoina monista blogeista on saanut lukea. Vaikka matka ei ole pitkä, semmosen 300 kilsaa ja 3 tuntia on mulla fiilikset korkealla. Ihanaa automatkailua tiedossa ja mies kun ajaa niin mä saan nostaa jalat vaikka kojelaudalle :D Pitkästä aikaa näen rakkaita sukulaisiani, päästään miehen kanssa hetkeksi pois omasta arjesta ja pääsen rentoutumaan ihan eri tavalla. Olemme siis menossa äitini siskon tykö, minun tätini tai siis tarkemmin ottaen kummitätini perheen luo. Näen siis ihania serkkujani ja nuorimmainen heistähän on minun kummilapseni. Tätä perhettä pidän itselleni kuin toisena perheenä. Olen viettänyt heidän luonaan kaikki kesät pikkulikasta asti ja kaikki neljä serkkuani tuntuu ihan omilta siskoilta ja veljeltä. He ovat mulle ihan äärimmäisen rakkaita, niinkuin koko sukuni. Suvustani muuten tulossa hieman tarkempaa tietoa sitten kun joskus pääsen haasteessa sinne asti :D. Mä vaan pahoin pelkään, että tänä viikonloppuna saan kiloja varmaan kerrytettyä sen sata lisää, sillä kummitätini tekee niiin hyvää ruokaa ja heillä syödään useasti. On aamupalaa, lounasta, kahvittelua vähän väliä toki itsetehtyjen herkkujen kera ja tietty iltapalaa. Ja siellä ei vaan voi olla syömättä, kun ne ruoat ovat niin hyviä! Olen monta kertaa sanonut, että heidän pitäisi pistää oma catering/kahvila-firma pystyyn ja varmasti menestyisi. Vesi kielellä jo kirjoittelen tätä. Toisaalta toivon, ettei herkkuja olis niin paljon ;) Mut tärkeintä päästä vaan olemaan heidän kanssaan ja taidan metsästää sisäisen lapsenikin, jos muksut vaikka pyytää leikkiin mukaan :)