Huh, kyllä mä sittenkin selviän. Kai mä huomiseksi pystynen jo töihin mennä...vaikka en olekaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa vielä. Palataas nyt kuitekin siihen lauantain ylläripäivään, jota ystäväni Annen kanssa olimme noille uroillemme suunnitelleet.

Lastattiin ryhmärämämme autoon siinä kahden pintaan ja suunnattiin automme nokka kohti Lahtea. Pojat kyselivät ja arvuuttelivat koko matkan mihin olemme menossa ja mitään kauheaa heille ei osannut lainkaan tulla mieleen. Hyvän tovin ajettuamme, päätimme vielä Lahdessa hieman kiemurrella, jotta heidän päänsä menisi vielä  enemmän pyörryksiin. Pikkuhiljaa lähempänä määränpäätä Anne totesi, että saisiko jo kertoa mihin olemme menossa. Huomasin ilmeestä, että valkoinen valhehan sieltä suusta olisi tulossa, joten hetken muka emmittyäni annoin luvan paljastukselle. "Me ollaan menossa opettelemaan salsaa". Mä tokaisin sitten vielä "ja tätä harjotellaan muutama tunti, kunnes illalla on aloittelijoiden kisat jonka pääpalkintona on matka neljälle hengelle Thaimaahan". Noin urbaani heitto ja voitteko kuvitella takapenkin kauhun? :D Annen mies oli kuin pieni hätääntynyt pupu, joka etsi pakoreittiä ties mistä, mun autossa kun ei ole kuin kaksi ovea. N otti asian melko tyynesti tai ei ainakaan näyttänyt kauhuaan kovin helposti ulospäin. Jatkoimme matkaa kyselemällä fiiliksiä, mutta takapenkki pysyi kovin hiljaisena. Vihdoin kurvasin sitten keilahallin pihalle ja pojilla saattoi hieman hymy jo löytyä. Tosin huijattiin vielä pihallakin, että tuolla hallin takana se sali on mihin mennään harjoittelemaan. Oli helpottuneita poikia, kun lopulta kävelimme keilahalliin :)

Kerkesimme hetkeksi istahtaa kahvion puolelle hörppimään limua ja jutustelemaan keilaamisesta. Mä olin täys alottelija. Muistan, että koulussa oli joskus keilatunti, mutten muista silti koskaan sitä kokeilleeni, olinkohan pois tunnilta....? N oli kokeillut ehkä kerran, mutta Anne ja hänen mies olivatkin sitten pikkasen enemmän tätä harrastaneet. Valkkaamaan sopivat kengät jalkaan ja antamaan upeita tyylinäytteitä :D


Söpöt kenkulit :) Löysin onneks nauhalliset, sillä melkein kaikki 37 koon kengät oli tarrallisia :D


N veti tosi kovia heittoja? ja voimallahan hän sai niitä kovia kaatoja aikaseksi. Kyllä meillä oli nauramista välillä tyyleissämme. Pojat meinas kaatua ja alkuun tuli paljon yliastumisia. Vähän väliä pallo pujahti ränniin eikä kaikilla mennyt alku ihan putkeen.


Annen miehen tyylille nauroimme välillä maha kippurassa. Pallo veteli välillä miten sattuu ja kyllähän sen pisteissäkin huomasi, hän hävisi meille kaikille :D


Eipä tuo munkaan tyyli mitenkään hyvältä näytä :D Mutta hauskaa meillä silti oli! Heti sovittiinkin, että uudelleen on mentävä. Mukavaa touhuamista tuo keilaaminen ja minä amatöörinä vedin kaksi täyttä kaatoa putkeen heti ekalla kierroksella. Olinko pikkasen hyvä? :D Kyllä muutkin niitä täyskaatoja teki, mutta johonkin ne alkoivat illan mittaan kadota. Ja mulla alkoi sormet sekä ranne olemaan niin väsynyt, että hyvä kun pallo pysyi enää kädessä. Nää löysät nivelet ei oo kovin kivoja..

Porukalla alkoi iskemään nälkä ja seuraavana vuorossa oli tosiaan herkuttelua (vaikka tällä hetkellä en pysty sitä edes ajattelemaan...) ja kohti Amarilloa. Olimme varanneet pöydän kello 18. ettepäi, mutta saavuimme paikalle nopeammin kuin olimme osanneet laskeskella. Pojilla alkoi ilmeentyä nälkäkiukkua ja koitimme lepytellä heitä baarin antimilla. Mun pää jomotti koko ajan kovempaa, mutta koetin olla miettimättä sitä, olihan jomotus kuitenkin ollut jo aamusta asti. Kävimme kuitenkin kyselemässä jo pikkasen aiemmin, josko pääsisimme syömään ja pyötämme olikin sopivasti vapaa.


Tässä mun kana annos, joka aiheuttaa edelleen vatsanväänteitä ja etovaa oloa. Taisi kyseessä olla WhiskeyChicken. Olin hieman pettynyt ruokaani, cheddar-kastike maistui suussani vanhalta sukalta ja ainoa mikä mulle maittoi oli tuo maissi. Mutta saattaahan se johtua, ettei maittanut, jos yökkistauti oli jo tuloillaan. Ja jälkkäriksi otin brownien, joka myös aiheuttaa mulle vieläkin yökkökohtauksia, joten se ruoasta. Seura oli kyllä mitä mahtavinta ja naureskeltiin koko ajan. Koska ruokaillessa meni aika nopeammin mitä olimme aikaa siihen varanneet, niin koetimme tehdä jonkin pikasen lisäohjelman tähän väliin ennen klo 21 alkavaa elokuvaa. Pojat sitten saivat päättää ja lähistöltä löytyi biljaripaikka, joten pari peliä sinne pelaamaan.


Mä kerkesin pussittaa yhden pallon ja sit olo alkoi huononemaan vauhdilla. Veikkasin koko ajan, että migreeni vaan tekee tulojaan, kun päätäkin särki koko ajan kovempaa, mutta väärässähän mä olin. Biljardista sitten sinne leffaan ja loputhan te tiedätte.


Eli leffa alkoi klo 21 ja taisin nähdä alusta sen 15 minuuttia kunnes tieni vie vessaan ja tauti alkoi. Leffahenkilökunta ansaitsee kyllä erityiset kiitokset, sillä omasta laukustaan sekin tyttö kaivoi mulle särkylääkettä ja etsivät mulle korvatulpat. Onneksi sain jopa nukahdettua salissa ja pari tuntia menikin vaudilla, kunnes vessaan oli taas juostava. Lopulta en enää viitsinyt mennä takaisin häiritsemään muita kanssaolijoita (pahoittelut vaan kaikille hyppimisestäni!) ja jäin odottelemaan salin ulkopuolelle leffan loppumista. Tässä vaiheessa yövahtimestari antoi minulle keskeytyslipun mikäli tahdon mennä samaisen leffan katsomaan uudelleen. Muu porukasta kyllä sanoi, etten menettänyt mitään vaikken Nälkäpeliä nähnytkään. Ehkä mä joskus voin sitten vuokrata sen kotiin. En viitsisi lähteä enää noin kauas ajamaan pelkän leffan tähden.

Onneksi meillä siis muuten oli kivaa vaikka loppuilta menikin plörinäksi. Uudelleen sovittiin ehdottomasti ottettavaksi samaisella porukalla kiva ilta taas :)




p.s. viikon liikunnat oli ti ja ke tunnin kävely, to ratsastus ja la tunnin lenkki +keilaus 2h.