Mä olen niin innoissani odotellut, että mitä viljelylaatikoihin istuttamilleni herkuille oikein tapahtuu. Olen pelännyt pahinta, mutta nähtävästi turhaa. Nämä kuvat olen napannut Juhannus aattona, viime perjantaina, ja kasvua näistäkin on tapahtunut jo ihan kauhean paljon!

Pottuja saahaan, pottuja saahaan, omasta pihasta :) Voi kun ne näyttääkin tässä vielä pieniltä. Tällä hetkellä meinaan korkeus on melkein tuplaten tuosta. Ja sipulit myös. Olenko kenties kovinkin pöljä, kun tulen näistä niin kovin iloiseksi? :D


Salaattia ollaankin jo syöty. Pitänee antaa naapureillekin, sillä tota on paljon ja se vaan kasvaa. Tuostakin kuvasta kasvaneet jo huimasti! Maistuu muuten tosi paljon paremmalle omasta maasta. Inhottavaa vaan on, kun tuolta seasta löytyy kaiken maailman öttiäisiä. Hämähäkit on kamalimpia. Onneksi ne eivät ole tuhonneet kuitenkaan mun satoa :)


Ja kyllä sitä porkkanaakin on sieltä tulossa, vaikka aluksi näytti tosi huonolle. Äiti tuli ohjeistamaan mua eilen, että niitä pitäisi harventaa, että tulisi hyvän kokoisia pötkylöitä. Miten kummassa se harvennus oikein tapahtuu? Pitänee pyytää äiti, vanha maalaistyttö, neuvomaan tytärtä hommassa. Kitkeminenkin on kivaa. Harmi vain, kun nyt on ollut niin sateiset kelit, että ei pihamaalla kovin mielellään ole ollut kökkimässä. Perunan nostoa taidan odottaa kaikista eniten ja niiden maistamista. Näinköhän ne tulee olemaan hyviä? Mua taisi meinaan purra joku viljelykärpänen ja tätä haluan ehdottomasti tehdä ensi kesänäkin. Mikäli maku noissa on huono, niin se kyllä latistaa mieltä. Pitäkää siis peukkuja, et saatais herkkupottuja :)