Jos mä potisin tuollaista ikävää niin kuolisin varmaan oikeasti, sen verran erillään tätä elämää vietetään vaikka samassa huushollissa asutaankin että ei tulisi mitään. Mä oon toisaalta niin monta vuotta tätä harjoitellut että pakkihan se on ollut tottua tai oikeastaan ei meille ikinä olekkaan tullut sellaista paita ja peppu meninkiä kun vapaat ja puolet kaikista reissuistakin tehdään erikseen.

Tottakai on ikävä välillä jos aletaan puhumaan vaikka viikoista, T on matkustanut aikaisemmin aika paljon yksin sen siskon asuessa milloin missäkin päin maailmaa ja mä en taas töistä saa samalla tavalla koska vaan lomaa niin olen usein jäänyt tänne. Sama kaikki kesän mökkireissut, T oli meidän kanssa siellä ehkä kerran viime kesänä ja sitten se puolestaan tietysti omilla vapaillaa tekee omat mökkireissuna jne. Välillä käy mielessä että osattaisiinko me edes elää sellaista yhteistä arkea jos sellainen elämäntilanne joskus sattuu kohdalle :D Toivotaan että osataan ...

Mä oon kanssa vähän semmonen, että jos ihan 24/7 "pitäs" olla yhessä, niin, en kestäs :) Parempi on kun on omia menoja ja juttuja molemmilla, niin ei pala käpy ;) Ei tietenkään oo kivaa olla pitkään yksin ja varsinkaan jos joutuu usein olemaan pitkiä aikoja erossa, mutta pari päivää ei tee tiukkaakaan :) Tykkään esim. hirveesti siitä, että mulla on arkivapaita ja toinen on töissä, niin saa puuhailla ihan rauhassa mitä tahtoo :)
Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun on aina välillä vähän erossa, niin sitten yhdessä olokin tuntuu taas paljon paremmalta ja toinen vielä rakkaammalta :) Kyllä sä selviät, kun keksit vaan tarpeeks tekemistä ja puuhailemista :)