Liikunnat vko 34

maanantaina, elokuuta 26, 2013

Jou määän, zhigaigoo! Eli mukavaa maanantaita!

Kun silmät harottaa pahemmin kuin yks risti kaks, niin saisiko silloin jäädä kotiin jatkamaan uni? Ai ei? No niin mä vähän ajattelinkin. Täällä sitä taas ollaan, töissä. Ainakin fyysisesti. Henkisesti taidan olla vieläkin peiton alla. Ainakin nukuttaa aivan julmetusti. Tästä syytän kyllä ihan vaan viime öisiä painajaisia. Heräsin puoli kahdelta omaan itkuuni. Mulla on käynyt näin muutaman kerran aiemminkin ja se tunne kun heräät itkuun, on ihan hirveetä. Sitä ei meinannut tajuta ollenkaan, että mikä maa ja mikä valuutta oli kyseessä. Vaikka sitä sit lopulta ymmärsi missä mennään, ei itkusta meinannut tulla loppua. Ihan järkyttävä ahdistus valtasi koko kehon. Uni tuntui aivan liian todelliselta tällä kertaa. Ja ei, mua ei jahdannut mikään zombie tai joku manattu hullu likka, vaan uni oli ihan oikeasta elämästä. Sisälsi tämän hetkisiä asioita, joten kai se oli sen takia niin kamala. Kaikista inhottavinta lopulta oli se, että mulle tuli unesta tai jostain muusta, tiedä häntä hurjan etova olo. Uni ei enää meinannutkaan tulla. Varmaan reippaan tunnin siinä sängyssä sit pohdiskelin untani ja fiilistäni ja sitä, miksi lopulta itkin niin vuolaasti. Onneksi olin kuitenkin nukahtanut jossain vaiheessa. Unen muistan vieläkin, mutta hieman hatarammin kuin yöllä. Nyt ei voi muuta kuin todeta, että onneksi se oli vain uni! Hirveä se kuitenkin oli!


Mun on ollut nyt loman jälkeen todella vaikeaa päästä takaisin arkirytmiin. Nukkuminen on ollut se kaikkein vaikein osuus. En vaan pääse ajoissa sinne sänkyyn. Sehän sit tietenkin kostautuu sillä, että töiden jälkeen on ollut monesti pakko nukkua päikkärit. Kierre valmis. Pää on juilitellut harvase päivä ja olo ollut koko ajan ihan nuutunut. Tämä on tietysti vaikuttanut sitten liikkumiseen ihan hirmuisesti. Parhaat liikuntasuoritukset tuli tehtyä taas viikonloppuna. Mä olen todellakin kateellinen teille, joilla on myöhempi herätys arkisin. Olisi todellakin kiva aloittaa aamut useamminkin aamulenkeillä. Tässä kuitenkin taas listaus liikunnoista.


Ma: Kävely 30min
Ti: Ratsastus 40min, kävely 30min
Ke: -
To: Kävely 45min
Pe: Pyöräily 30min
La: Aamulenkki tyhjään vatsaan 1h 5,5km (siivous 6h)
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 55min 5km


Kävin pitkästä aikaa siis taas ratsastamassa. Löytyipähän taas ne kovin syvällä kadoksissa olevat alavatsalihakset. Voi jumpe! Lihaskuntoa olisi kyllä ehdottomasti taas alettava tekemään. Muuten sit vaan kävelyä. Nuo viikonlopun aamulenkitkin oli tällä kertaa vain kävelyä. Sekin jo meinaan tuntui. Lauantaina siivosin myös urakalla. Pesin meidän kesähuoneen lattiat ja nyhdin takapihan taas esiin. Kasvillisuus tuntuu valtaavan sen parissa päivässä ja meidän takapihasta muodostuu viidakko :D Mutta siis niin, hävettäväähän tällaisia listauksia on tänne laittaa. Miten nyt vaan päästä taas kiinni arkeen? Tai arjessahan mä jo olen, mutta siihen arkiliikuntaan. Alan olla jo vähän huolissani omasta jaksamisesta. Ei ihminen voi koko ajan olla näin väsynyt. Onneksi viikonloput sentäs olen vähän pirteämpi.

Nyt mä sit yritän taas jatkaa töitä. Tää on vaan tällä hetkellä ihan huisin raskasta. Saiskos teiltä hyviä vinkkejä, mistä saada lisää energiaa?

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Kuulostaapas harmillisen tutulta. :P Paniikissa keskellä yöllä herääminen on kyllä varsin inhottavaa ja ehkä vielä inhottavampaa on se kun ei saa enää unta kun ajatukset pyörii siellä täällä ja sydän pomppii tuhatta ja sataa.

    Itse olen huomannut että painajaiset pysyvät parhaiten poissa jos käyn alkuillasta lenkkeilemässä ja olen sen vuoksi illalla jo nukkumaanmennessä aika tööt.

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailit kyllä niin tarkasti mun viime yön :D Sydämen tykyttely on kyllä niin ihnottavaa ja sitä kun ei sitten saa edes mitenkään rauhoittumaan. :/

      Jaahas, lähetäpäs mulle tuota samaa väsyttävää voimaa tännekin :) Mä kun käyn iltaisin lenkillä, saatan piristyä ja unet katoaa entistä pahemmin. Mä toimin vissiin ihan oudosti :D

      Kiitos ihanainen ♥

      Poista
  2. Energiaa puuttuu täältäkin. Kerro, kun keksit ratkaisun. <3

    Nuo heräämiset on kyllä kamalia! Muutamaan kertaan olen nähnyt unta, että parisuhde on mennyt mönkään tai mies tehnyt tyhmiä ja olen herännyt itkien. Myös koiran kuolema unessa aiheutti heräämisen omaan itkuun. Vaikka tajuaa, että kyse on unesta, se tunne ei mene ohitse, vaan se puristus kurkussa on ja pysyy useita minuutteja, joskus pidempäänkin. :/ Se tuntuu vievän koko kropasta voimat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään muuten puuttuu ensua vielä enemmän :S Kerron toki, kun teen jonkun ydifyysisen kokeen ja löydän energiat ;D

      Kuule, veit sanat suusta! Ihan tismalleen samoja unia täällä nähty ja sen vuoksi itkuun herätty. Ja se on oikeasti niin omituista, että vaikka ymmärrät sen olleen uni, ei ahdistus mene millään ohi. Onneksi ainakin sit jossain vaiheessa tajuaa kaiken vaan olleen unta.

      Poista