Mä itkin eilen illalla silmät päästäni ennen nukkumaan menoa. Itku kostautuu mulle aina melkoisella pään jomotuksella ja tällä hetkellä tää laho pää oikein kumisee. Ja nukkumaankin pääsin vasta kahdentoista kieppeillä. Omaa syytä sekin tosin. Olen siis jomottavan pään lisäksi ihan tajuttoman väsynyt. Kiva aloitus siis maanantaille. Mutta en vaan voinut mennä aiemmin nukkumaan. Tai olisin, mutta en halunnut. Telkkarista tuli elokuva Marley ja minä, joten pakkohan se oli katsoa alusta loppuun. Voi luoja, miten surullinen loppu. Oletteko te nähneet elokuvaa? En sen kummemmin nyt ala kertomaan juonesta, mutta suosittelen katsomaan, mikäli ette ole nähneet. Karuahan se on, että jokainen elämä päättyy aikanaan ja niinhän se päättyi tässäkin elokuvassa. Itkeä vollotin ehkä elokuvan viimeisen puolituntia. Pisti väistämättä ajattelemaan Tarea ja sen ikää. Johan se täyttää 11-vuotta. Hui! En edes halua puhua tästä enempää. Liian rankkaa tekstiä jo muutenkin näin maanantaiksi tällä voinnilla. Mutta voitte vaan kuvitella mitä olisin sanomassa. Itku meinaa tulla jo pelkästä ajatuksesta. Suosittelen kyllä todellakin katsomaan elokuvan.

Viime viikko liikuntojen suhteen meni muuten melko huonosti, mutta viikonlopun aamulenkeistä olen todella tyytyväinen. Lähdin lenkille heti sängystä noustuani. Olin puoli unessa vielä alkulenkistä, mutta voi miten ihanasti sitä sitten piristyikin. Lauantaina otin parin pitkää hölkkäpätkää ja lenkki kulkikin oikein leppoisasti. Olisin jaksanut hölkätä vielä pitempäänkin, mutta pieni lenkkikaverini oli toista mieltä. Sitä ei juokseminen kamalasti kiinnostanut. Sunnuntaina sitten haastoin itseni oikein kunnolla. Vedin melkein kilometrin kunnon juoksun ja juoksun lopetin loivan mäen ylös. Voi mikä veren maku suussa ja keuhkot tuntuivat karkaavan suun kautta ulos jokaisella hengityksellä. Mutta olo sen jälkeen, kun hengitys tasaantui. Otin perään vielä leppoisan hölkkäpätkän, ettei lihakset totaalisesti jumahda. Kotiin päästessä olin ihan tööt, mutta samalla virkeä. Juoksu teki todella hyvää ja mieliala nousi välittömästi. Siivosinkin päivän hyvällä energialla. On muuten niin ihana aloittaa päivä lenkkeillen. Paljon virkeämpi. Harmi vaan, että mun on arkisin noustava jo viideltä ja pikaisten aamutoimien jälkeen lähdettävä töihin. Ei siinä kamalasti kerkeä lenkkeilemään. Ja neljältä en vaan jaksa herätä lenkille. Onneksi on viikonloppu aamut :)


Ma: Kävely 40min
Ti: Kävely 50min
Ke: - hammaslääkäristä toipuessa
To: Kävely 30min
Pe: Kävely 30min
La: Aamulenkki tyhjään vatsaan 5,5km 55min, kaksi hölkkäpätkää
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 5,5km 55min, yksi juoksupätkä ja yksi hölkkäpätkä


Huomaan kyllä, että vieläkin loma vaikuttaa kehossani. Mun on jotenkin todella vaikea saada unesta kiinni ja arkisin unet jää aivan liian vähäisiksi. Kotiin päästessä energiaa ei tunnu olevan ollenkaan ja päikkärit ovatkin olleet kovassa käytössä töihin palattuani. Pitäisi kyllä ehdottomasti päästä niistä taas eroon. Mutta nytkin mulla pyörii mielessä vain ja ainoastaan päikkärit. Odotan ehkä vähän turhankin kovaa taas vaihteeksi kotiin pääsyä. Ja muuten, asiasta kukkaruukkuun, löysin salokorttini! Sinne se oli makkarin nurkassa olevien tavaroiden joukkoon tippunut. Niiden, jotka odottavar omalle paikalleen pääsyä, että vihdoin pääsisin kuvaamaan makkarin lopputuloksen teille. Anteeksi ihanaiset, että tässä nyt taas kestää. Mulla on taas liian monta asiaa tehtävänä ja sit ne vaan jää tekemättä. Salille on tällä viikolla mentävä! Pakko!

Mutta nyt mä yritän tällä kumisevalla päällä jatkaa töitä. Jotenkin tää nyt ei vaan ota innostaakseen. Mahtavaa maanantaita teille kuitenkin ♥