Liikunnat vko 33

maanantaina, elokuuta 19, 2013

Mä itkin eilen illalla silmät päästäni ennen nukkumaan menoa. Itku kostautuu mulle aina melkoisella pään jomotuksella ja tällä hetkellä tää laho pää oikein kumisee. Ja nukkumaankin pääsin vasta kahdentoista kieppeillä. Omaa syytä sekin tosin. Olen siis jomottavan pään lisäksi ihan tajuttoman väsynyt. Kiva aloitus siis maanantaille. Mutta en vaan voinut mennä aiemmin nukkumaan. Tai olisin, mutta en halunnut. Telkkarista tuli elokuva Marley ja minä, joten pakkohan se oli katsoa alusta loppuun. Voi luoja, miten surullinen loppu. Oletteko te nähneet elokuvaa? En sen kummemmin nyt ala kertomaan juonesta, mutta suosittelen katsomaan, mikäli ette ole nähneet. Karuahan se on, että jokainen elämä päättyy aikanaan ja niinhän se päättyi tässäkin elokuvassa. Itkeä vollotin ehkä elokuvan viimeisen puolituntia. Pisti väistämättä ajattelemaan Tarea ja sen ikää. Johan se täyttää 11-vuotta. Hui! En edes halua puhua tästä enempää. Liian rankkaa tekstiä jo muutenkin näin maanantaiksi tällä voinnilla. Mutta voitte vaan kuvitella mitä olisin sanomassa. Itku meinaa tulla jo pelkästä ajatuksesta. Suosittelen kyllä todellakin katsomaan elokuvan.


kuva: google.fi


Viime viikko liikuntojen suhteen meni muuten melko huonosti, mutta viikonlopun aamulenkeistä olen todella tyytyväinen. Lähdin lenkille heti sängystä noustuani. Olin puoli unessa vielä alkulenkistä, mutta voi miten ihanasti sitä sitten piristyikin. Lauantaina otin parin pitkää hölkkäpätkää ja lenkki kulkikin oikein leppoisasti. Olisin jaksanut hölkätä vielä pitempäänkin, mutta pieni lenkkikaverini oli toista mieltä. Sitä ei juokseminen kamalasti kiinnostanut. Sunnuntaina sitten haastoin itseni oikein kunnolla. Vedin melkein kilometrin kunnon juoksun ja juoksun lopetin loivan mäen ylös. Voi mikä veren maku suussa ja keuhkot tuntuivat karkaavan suun kautta ulos jokaisella hengityksellä. Mutta olo sen jälkeen, kun hengitys tasaantui. Otin perään vielä leppoisan hölkkäpätkän, ettei lihakset totaalisesti jumahda. Kotiin päästessä olin ihan tööt, mutta samalla virkeä. Juoksu teki todella hyvää ja mieliala nousi välittömästi. Siivosinkin päivän hyvällä energialla. On muuten niin ihana aloittaa päivä lenkkeillen. Paljon virkeämpi. Harmi vaan, että mun on arkisin noustava jo viideltä ja pikaisten aamutoimien jälkeen lähdettävä töihin. Ei siinä kamalasti kerkeä lenkkeilemään. Ja neljältä en vaan jaksa herätä lenkille. Onneksi on viikonloppu aamut :)


Ma: Kävely 40min
Ti: Kävely 50min
Ke: - hammaslääkäristä toipuessa
To: Kävely 30min
Pe: Kävely 30min
La: Aamulenkki tyhjään vatsaan 5,5km 55min, kaksi hölkkäpätkää
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 5,5km 55min, yksi juoksupätkä ja yksi hölkkäpätkä


Huomaan kyllä, että vieläkin loma vaikuttaa kehossani. Mun on jotenkin todella vaikea saada unesta kiinni ja arkisin unet jää aivan liian vähäisiksi. Kotiin päästessä energiaa ei tunnu olevan ollenkaan ja päikkärit ovatkin olleet kovassa käytössä töihin palattuani. Pitäisi kyllä ehdottomasti päästä niistä taas eroon. Mutta nytkin mulla pyörii mielessä vain ja ainoastaan päikkärit. Odotan ehkä vähän turhankin kovaa taas vaihteeksi kotiin pääsyä. Ja muuten, asiasta kukkaruukkuun, löysin salokorttini! Sinne se oli makkarin nurkassa olevien tavaroiden joukkoon tippunut. Niiden, jotka odottavar omalle paikalleen pääsyä, että vihdoin pääsisin kuvaamaan makkarin lopputuloksen teille. Anteeksi ihanaiset, että tässä nyt taas kestää. Mulla on taas liian monta asiaa tehtävänä ja sit ne vaan jää tekemättä. Salille on tällä viikolla mentävä! Pakko!

Mutta nyt mä yritän tällä kumisevalla päällä jatkaa töitä. Jotenkin tää nyt ei vaan ota innostaakseen. Mahtavaa maanantaita teille kuitenkin ♥

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. En oo nähnyt kyseistä leffaa mutta välillä ne omatkin ajatukset kääntyy sinne että joskus noista rakkaista ötöistä on luovuttava. Vappukaan ei ole kun 7 vuotias, ensi tammikuussa tulee 8 täyteen ja kissatkin on vielä vasta 4 ja 5 vuotiaat eli niillä se vasta onkin elämää edessä jos vaan pysyvät terveinä mutta silti. Ei edes pysty kuvittelemaan miltä se luopuminen aikanaa tuntuu.

    Aamulenkit on kyllä ihan huippuja, ne piristää niin tehokkaasti vaikka olisi miten väsy aamu. Tänään erityisesti kun vedin omani tuolla kaatosateessa :D Kivaa oli kyllä ja kun palasin kotiin litimärkänä oli fiilis tavallistakin parempi ja onnistuneemi.

    Tsemppiä päivään, huomenna on jo parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritän aina asennoitua, että sehän on väistämätöntä ja on varmasti jokaisella meistä edessä, mutta se lopullinen luopuminen tulee tuhannen varmasti olemaan niin kamalaa :'(

      Pitäisi tosiaan useammin tehdä noita aamulenkkejä, mutta työpäivinä ei vaan kykene.

      Poista
  2. Jepulis katoin leffan sillon ku odotin luksuu ja pietu oli vielä. Ihan kuule liippas niin läheltä ja itkin kirjaimellisesti silmät päästä. Nyt olin viisaampi, menin nukkumaan ennen ku näin loppu kohtauksia;)
    -Skeit-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, voin kuvitella miten pahasti sillon on silmät itketty päästä :'( No, mä itkin nyt sit sunkin puolesta ♥

      Poista
  3. Mulla löytyy tämä hyllystä, ja aina tulee tippa linssiin kun katsoo. Nyt tosin jätin telkusta väliin kun ajattelin etten jaksa alkaa murehtimaan noiden tytsyjen vanhenemista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä muuten tuo leffa sai kovasti murehtimaan asiaa, jota ei etukäteen kyllä kamalasti kannattaisi edes murehtia. Mä vaan ihmettelen, että miten multa on voinut koko leffa mennä ihan ohi ja näin vasta töllöstä.

      Poista
  4. Kirja oli mielestäni vielä liikuttavampi. Tosin olin lukenut kirjan ennen kuin näin elokuvan.

    Tein sen virheen, että luin miltei loppuun illalla kirjan illalla ja itkin vuolaasti. Viimeiset luvut luin aamulla ja taas itkin. Olisi pitänyt lukea kerralla loppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai tästäkin on kirja? Senkin voisi kyllä lukea. Monesti kirjassa pääsee vielä tunteikkaammalle tasolla. Voin kuvitella, miten olet itkenyt. Olisi varmasti parempi ollut lukea kerralla loppuun :)

      Poista