Niin siis sieltä hammaslääkäristä. Ja tiedättekö, mulle jäi jopa melkeinpä hyvä fiilis sen jälkeen. Tää se vasta ihmeellistä onkin. Okei myönnettäköön, mä tärisin siinä hampilekurin penkissä kuin haavanlehti ja rutistin itse itseltäni kädet melkein muussiksi. Nekin olivat lopulta ihan puutuneet. Leukaluutkin taisivat väpättää melkoista tahtia, ainakin porat välillä naputtivat ylähämpaisiin samaan tahtiin kuin leuka. Onneksi tällä kertaa lääkäri oli oikein rauhallinen vanhempi nainen, joka oli otteissaan varma, mutta kovin hiljainen. Tällä hetkellä mulla juiluttaa suussa, niin porattua hammasta kuin taas puudute kohtaa, mutta ei silti yhtään niin pahasti kuin viimeksi. Nyt mulle ainakin selvisi, etten ikinä tule selviämään näistä koettelemuksista ilman puudutetta. Lääkäri alkoi porailemaan ennen puudutteen kunnollista vaikutusta ja siinä vaiheessa älähdin kuin pahemmankin tirvauksen saaneena. Ei juma se vihlonta tuntuu pahalta! Siis ihan hirveää! Miten te jotkut pystytte olemaan ilman sitä? Eihän se puudutuskaan kivalta tunnu ja tällainen piikkikammoinen kuin minä, niin onhan se suorastaan melkoista helvettiä. Mut oikeesti, kuka on sellainen rautahammas, että kestää sen? Nyt on hammas sitten paikattu ja uusi aikakin taas varattu. Mä päätin nyt oikeasti vaan olla rohkea reiska ja pistää viimein tän kaluston kuntoon. Ensinnäkin, tää hammas josta mulla oli paikka lohjennut hampaiden taaksepäin liikkuvuuden vuoksi, oli lohkaissut samalla toisenkin hampaan ja se on paikkuu vuorossa seuraavana. Sen jälkeen mulla onkin se tarkistusaika, jossa varmasti selviää seuraavat miljoona reikää. En odota tätä innolla, mutta seuraava reissu ei ehkä enää pelota niin paljon.

Mä en tykkää hampastani yhtään. Mulla on vissiin melko herkkä hammasluu ja on lapsesta asti reikiintynyt herkästi. Olen siis ollut paikattavana jo monen monta kertaa. Ja vihaa hampaitani kohtaan lisää vielä toisen etuhampaani katkeaminen lapsena. Mulla on siis oikea etuhammas puoliksi muovia. Tää on joku meidän perheen kirous, kun isältäni ja siskoltanikin puuttuu toisesta etuhampaasta puolet. Mä vaan fiksuna pikkulikkana kyysäsin kaveria pyörällä alamäkeen ja kappas, niin me alhaalla vaan heitettiin mukkelis makkelis ja samalla täräytin naamatauluni tai pikemminkin hammaskalustoni asfalttiin. Sinne se puolikas sitten jäi. Muistan muuten tapauksen kuin olisi ollut eilen. Muutenhan mulla olisi varmasti menneet molemmat etuhampaat, mutta toinen rautahammas oli sopivasti vasta kasvamassa. Kaveri raukka oli vielä mua hampilääkäriin kiidätettäessä jäänyt etsimään puolikasta hammasta, että se voitaisi laittaa takaisin suuhun. Ei hammasta löytynyt ja nyt suussa kauhistelee komeilee keltaiseksi värjäytynyt paikkahammas. Mä en enää onneksi itse sitä ihan hirmuisesti ajattele, mutta auta armias kun sen näkee peilistä. Pitää muistutella aina itelle "Pidä suus kii". Josko tämäkin saataisi korjattua vaaleammaksi. Sen korjaaminen mua kyllä vasta pelottaakin. Mihin kohtaan puudute tungetaan, kun on etuhampaista kyse? Aih, sattuu jo pelkkä ajatuskin. No sellaista hammasturinaa taas vaihteeks. Hirmuisen kiinnostavaa, eikö? xD

Otetaan välillä vähän mukavempia aiheita. Pitkästä aikaa kynsikuvia. Milloinkohan mä oikeasti viimeksi olenkaan edes kunnolla lakannut kynnet? Hmm, vissiin kesäkuun Livboxin mukana tulleella Dependillä. Oh, siitä on kauan! Nyt kuitenkin viime viikolla jaksoin jopa hetkeksi istahtaa kynsien pariin ja otin kokeiluun yhden monista uutuuslakoistani. Tätä en olekaan vielä kerennyt teille esitellä, mutta kynsikuvat nyt pääsee enste julkaisuun.



On muuten olleet pitkäkestoiset lakat! Tänään, viikon jälkeen ovat alkaneet lohkeilla pois ja nyt olisikin varmaan ihan hyvä ottaa projektiksi näiden poisto. Mietin ensin kaikkien kynsien lakkaamista tuolla karnevaalien värisellä glitterlakalla, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun aloin miettimään poisto-operaatiota. Ja olishan se ehkä ollut vähä too much? Laitoin siksi siis vaan peukaloon ja nimettömään, vähän niin kuin koristukseksi. Kaveriksi sopi mielestäni parhaiten ihan vain valkoinen lakka. Valkoinen passaa oikein ihanasta päivettyneelle iholle, joskin mun vaalea kalkkunanahka alkaa taas tehdä tuloaan. Voi aurinko, miksi et voisi paistaa aina? Nämä kynnet olivat kovasti mieleeni, mutta mielelläni vaihdan välillä uuteen. Inspiraatio niihinkin on jo, kunhan vaan malttaisin taas lakkailla. Rakastan lakattuja kynsiä, mutta en sitä itse lakkaamista. Onnistun aina, siis ihan aina rötväämään ja sörkkimään uudet lakat rullalle vaikka kuinka on pikakuivattajaa. Sähelö mikä sähelö.

Mutta mitäs te tykkäätte kynsistä? :)