Kuten varmasti muistatte, kun kerroin muutama päivä sitten että köyhdyin messuilla ihan kiitettävän summan. Ei kyseessä kuitenkaan ollut uusi menopeli, ehei vaikka monta sellaista näimmekin. Lauantaina oli ihan upea keli kun lähdimme köröttelemään kohti Helsinkiä. Oli melkoisen kova pakkanen ja aurinko paistoi. Ajomatkalla tutkailimme edellisenä päivänä erittäin huonon kelin johdosta sattuneita pahoja kolareita, mutta kaikki autot oli jo keretty hinata pois. Osa oli vielä syvän lumen peitossa ojan pohjalla. Kyllä paljon oli jälkiä, mutta onneksi ei uutisoitu että kellekkään olisi sattunut pahemmin. Pelti vain rymisi paljon.

Saimme jonotella messuille varmaan puolisen tuntia pakkasessa. Kaikki jonot oli kymmeniä metrejä pitkät ja osa ihmisistä ohitteli jonossa. Me otettiin miehen kanssa aika rauhallisesti, sillä ei meillä mikään kiire ollut. Kylmähän siinä vaan tuli, muttei sekään mitään vakavaa ollut. Antaa kiireellisimpien sitten mennä ensin. Sisälle päästyämme oli paikka jo todella täysi ja ihmisiä oli kuin sieniä sateella. Syönti ja juonti paikat tursusi jengiä ja todella paljon oli jo humaltuneita. Mä en vaan oikein ymmärrä tuota, että lähetään juomaan messuille. Mun mielestä siellä on kuitenkin tarkoitus tutkia ja katsella niitä tuotteita mitä on laitettu esille. No tapansa kullakin. Me liikuskeltiin mieheni kanssa ihan rauhassa ja ihailtiin sekä hämmästeltiin ajokkeja ja vaatetusta.


Tää punainen Vespa ansaitsee päästä blogiin ihan vain siitä syystä, että tuollaisella olis ihana ajella ulkomailla ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Muutoinhan meille ei mitään skoottereita tule :D Tuossa on vaan jotain romanttista. Voin vain kuvitella, kun istuisin tuossa takapenkillä pitäen miehestä kiinni ja katseltaisi auringonlaskua vuoritietä ajellessa ♥




Todella paljon oli näitä rakennettuja pyöriä. Ihan mageestihan ihmiset on niitä tuunaillut, mutta rajansa kaikella :D Ylimmässä kuvassa koreileva Suzuki PV- mopo oli saanut itselleen uuden moottorin, jossa turbo. Miehellähän on ollut nuorena kaksikin noita PV:itä ja voitte vaan kuvitella kun se pieni poika nosti päätään, kun näki tuollaisen turbotetun version. Tosi tykki peli kuulemma ja tuo pieni mopedi kiitää tuon turbonsa ansiosta varmaan miljoonaa :D
Oli myös upeita erilaisia maaleja ja mielenkiintoisia muotoja. Alimmassa kuvassa hilpeyttä aiheutti tuo järettömän kokoinen penkki :D Makunsa kullakin, mutta mun mielestä tuo on karsee :D Siis magee, mut hirvee. Ainaki takapenkkiläinen voi ottaa ihan vaan rennosti jos ei muuta. Ja nauroin yhdelle "ape-hanger" pärrälle. Tää "ape-hanger" tarkoittaa sitä, että moottoripyörässä on tanko todella korkealla, että kädet siis "roikkuu" ilmasta. Kunnon kainalon tuulestus pyörä :D Mä en vaan voi ymmärtää. Mä oon kyykkypyörien kannattaja henkeen ja vereen.


Tässä onkin sitten meidän pyörästä uusin malli, Suzuki GSX-R 750. Hienohan tuo pyörä on, mutta ainoa miinus tulee tuosta takaistuimesta. Jos mä joutuisin tuossa kyydissä kekkuloimaan niin mä olisin oikeasti kuin kana orrella. Kauhian korkealla kuskiin nähden ja mites tää hanuri tohon pieneen palliin pitäis mahduttaa? Onneksi meillä on vähän vanhempi malli, että takapenkkiläinenkin pystyy matkustamaan melko mukavasti.


Sitten Suzuki Hayabusa, ehkä yksi upeimpia pärriä. Tää menee oikeasti kovaa (niinkuin moni muukin prätkä) ja kuitenkin mukava matkapyörä. Näin nuorena voi vielä kevyesti kykkiä orrella, mutta vanhempana tää upeus vois muuttaa meille. Tuo värikin on upea. Valkoinen helmiäinen joka taittaa siniseen :)

Messuilla oli myös paljon vaatteita ja varusteita. Itsekin katselin sillä silmällä, että vois ostaa nyt niitä kunnon varusteita, kun mä oon pari kesää mennyt tekonahkatakilla ja saapaskorkkareilla (tosi kuumalla kelillä shortseilla ja topilla :D), että vois sitten mennä turvallisesti pidempääkin matkaa. Miehelle olin miettinyt ostavani kunnon ajotakin jo joululahjaksi, mutta tosi vaikea ostaa sovittamatta. Päätin sitten jättää sen oston synttäreiksi ja messuilla tarjonta oli niin hyvä, että käskin miehen mennä sovittelemaan. Muutama hyvä vaihtoehto löytyikin, mutta koot oli jo loppuneet ja samalla hinnalla ei saisi enää kaupasta. Onneksi emme kuitenkaan luovuttaneet etsintää vaan viimeisestä kojusta löytyi juuri sen merkkinen takki oikeassa koossa, josta mieheni tykkäsi. Soviteltiin ihan rauhassa ja kuulemma tuntui takki omalta. Hintalapussa koreili 399€. Kyllähän aidosta nahkasta saa maksaa, sehän on selvää, mutta myyjän tultua kyselemään, mä käskin sen heittää kovan messutarjouksen, että ostan takin pois. Myyjä mietti ja laskeskeli. 300€ oli hinta jolla sain takin kotiin. Sen olin valmis maksamaan juurikaan sen enempää miettimättä, että mieheni saisi kunnon ajotakin. Sain siis ostettua synttärilahjan etukäteen (vaikka kuitenkin tulen ostamaan vielä jotain lisäksikin oikeille synttäreille maaliskuussa). Mulle tuli niin hyvä mieli kun sai ostettua toiselle sen mistä kovasti tykkää. Mitäpä sitä ei rakkaimmalleen hankkisi ♥