Lähdin käyttämään Tarea iltalenkillä. Varmistin mittarista, tarvitseeko sinne pipoa päähän. Voi ihanaa, asteita oli vielä reilu viisi. Pipo sai siis jäädä vielä hyllylle notkumaan. Kohta sen saa pistää varastoon odottamaan seuraavaa talvea. Avasin oven ja hengitin raikasta ilmaa. Vielä se tuntuu hieman liian viileältä, mutta voiton puolella taidetaan olla jo. Lumi on kadonnut todella tehokkaasti ja iloitsinkin lenkillä kuivasta asfaltista jalkojeni alla. Tarekin nautti. Se olisi nuuskutellut mielellään vaikka jokaisen lumen alta paljastuneen kiven. Oli kovin hiljaista. Joku lenkkeilijä näytti juuri menevän kotiinsa, mutta muuten ei ketään missään. Paitsi pupu. Se juoksenteli meidän edessä arasti etsien piilopaikkaa. Pian se katosikin jo edestämme ja jäin ihmettelemään hiljaisuutta. Siis mitä hiljaisuutta? Ehei, ääntä olikin paljon enemmän, mitä olin kuvitellut. Linnut! Ne on tosiaan heränneet jostain horroksesta kevääseen ja laulu raikoi ilmassa ihanasti. Kevät on ihan virallisesti nyt alkanut. Olisin mielelläni kävellyt vaikka kuinka pitkään, mutta sauna odotteli löylyn heittäjiä. En voinut muuta kuin pysähtyä hetkeksi paikalleen. Laitoin silmät kiinni ja kuuntelin. Äänekästä, mutta samalla niin kovin rauhallista. En voinut muuta kuin nauttia. Avasin silmät, kun kuului erikoisempi linnunlaulu. Kurki jäi lentelemään melkein pääni ylle ja ihailin. Tämä kaikki muistuttelee pian tulevasta kesästä. En jaksaisi vaan enää mitenkään odottaa.

Tällä hetkellä olen kovin uupunut, mutta samalla niin onnellinen. Löylyt on heitetty ja pian köllähdän puhtaisiin lakanoihin. Parhautta! Olen ahkeroinut koko päivän oikein urakalla ja tuoksu onkin sen mukainen. Olen siivonnut kotia oikein urakalla, pesin lattiat oikein pilkun tarkasti ja nuohosin noita vähemmän siivottavia paikkojakin. Nyt mulla on sitten polvet aivan ruvella lattialla könyämisestä. Mopin osto on vahvasti ostoslistalla. Nyt on niin hyvä mieli. Saatoin hyvillä mielin lössähtää tähän sohvalle saunasiiderin kanssa ja kohta ajattelin ottaa vielä jotain yönaposteltavaa. Ostettiin tuoreita rieskoja ja niitä tekisi kyllä mieli. Ihan parasta, eikä kiire mihinkään. Huomenna ajattelin ryhtyä varmaan saunan pesuun, mutta katsotaan vielä huomenna.



Mulla on kyllä ollut kaksi todella touhukasta päivää. Perjantaina ehdin istuskella vain töissä, jossa oli kyllä myös kiirettä, mutta sen jälkeen rehkin salilla ja lopulta menin vielä talleilemaankin. Energiat oli illalla kyllä niin käytetty, että juttukin oli sen mukaista. Saatoin naureskella ihan itsekseni ja Niksu katseli välillä kuin olisin karannut jostain pehmustetusta huoneesta. Uni tulikin heti kun laitoin pääni tyyhyn, enkä kyllä yhtään ihmettele. Ensin tallilla sain jahdata karkuun lähtenyttä ponia. Ei se onneksi kauaksi juossut, mutta kiinni se ei olisi halunnut antaa. Pääsin alle puolen metrin päähän ja sitten se aina otti jalat alleen. Onneksi näistä blondiaivoista lähti sen verran nokkeluutta, että lopulta sen pikku kiusankappaleen sai kiinni. Sen verran nuoresta ponista vielä kyse, että se kokeilee rajojaan. Ratsastamassakin oli niin ihanaa, eikä pikku sade haitannut menoa ollenkaan. Kertaakaan ei enää tarvinnut jännittää liukkaita kohtia. Päästiin menemään oikein vauhdikkaasti. Lopulta vielä juoksin tallilta kotiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Mielikuvitus laukkasi sen verran kovaa, että kerkesin kuvitella perääni jos minkälaisten karhut tai ihmissudet :D

Kerkesin juuri heittää kengät jaloista ja tallivaatteet pois päältä, kun Niksu huutelee pihalta, että siellä on joku irrallaan oleva koira. Se oli tullut innoissaan heiluttelemaan Niksulle häntää ja antoi oikein helposti kiinni. Ties mistä kaukaa toinen reppana oli juossut. Me otettiin toinen heti turvaan, mutta harmillisesti sen olleen uros, ei Tare oikein mielellään ottanut vierasta tyyppiä kotiin. Pujotin pienellä Taren kaulapannan ja lähdimme Niksun kanssa kävelemään lähistölle, josko joku etsisi koiraa. Hiljaista oli. Koetin höpötellä koiralle, että missä koti, etsi, mutta se vain iloisesti heilutteli mulle häntää. Ei auttanut muu kuin tulla takaisin kotiin. Jäimme koiran kanssa eteiseen ja mä katselin puhelimen netillä, josko joku olisi ilmoitellut kadonneesta Kettuterrieristä. Harmillisesti mitään ei löytynyt. Päätin lähteä viemään koiraa meidän äidille, sillä mulla ei ollut sydäntä ainakaan ihan vielä soittaa poliiseille löytökoirasta. Onneksi juuri äidille kävelemässä huomaan naisen juoksevan päättömästi tiellä ja viheltelevän. Huusin heti kovaan ääneen, että onko koira hukassa. Omistaja löytyi! Onneksi! Olisin itse varmasti kuollut huolesta, jos olisin ollut tuossa tilanteessa. Mutta voihan hassua, omistaja asui meistä vain muutaman talon päässä. Mitenköhän en ollut koskaan nähnyt kyseistä koiraa. Olisinhan sen heti palauttanut omistajalleen. No, nyt ainakin tiedän, jos tulee vastaava tilanne.

Kaksi karkulaista siis saatu kiinni saman päivän aikana. Eikä siinä vielä kaikki. Mulla taisi olla oikein Hannu Hanhi päivä, sillä karkulaisten lisäksi löysin 20€ maasta. Se oli kovin ryppynen ja nuhjaantunut, eikä sille varmasti omistajaa olisi löytynyt, joten annoin sille oikein mielellään kodin. Ottajia olisi kyllä varmasti ollut, mutta tässä tapauksessa varmaan löytäjä sai pitää. Mutta että sellaiset kaksi päivää. Nyt tosiaan otan tässä ihan iisisti ja lähden kohta sänkyyn köllimään. Tää siiderikin alkaa kovasti unettaa, vaikka enpä sitä ole saanut juotua edes puolilleen. Mä kun en noista alkomahoolijuomista niin kamalasti välitä. Nyt oli vaan pakko ottaa kesätunnelman kunniaksi. Hmm, kauankohan tämänkin siideri on notkunut jääkaapissa? Toinen siellä oleva on meinaan uudelta vuodelta :D Että näin hyvin mulle maistuu. Mutta nyt mä meen, kun silmät luppaa. Hyviä öitä teille ja jatketaan taas <3