Voi ei, kirottu migreeni ! Mä kärsin myös siitä pirulaisesta joskin vähenevässä määrin mut kyllä se mun kaverina on ollut josatin kolmannelta luokalta lähtien ja yläaste ikäiseksi melkeen joka viikko vähintään kerran joskus kaksi tai kolme. Sen jälkeen väheni ja nyt voi olla että on vaikka kerran vuodessa vaan.

Lääkkeetkin on nykyään niin paljon paremmat kuin silloin ennen. Sain tyyliin disperiiniä terkkarilta ja tuli vaan pahempi olo ja oksensin jo pelkästä lääkkeestä.

Tsemppiä sen kanssa :)

Milma: Kiitos tsempistä, sitä kyllä tarvitaan. Mä olen myös ala-aste ikäisestä asti kärsiny pirulaisesta ja ei loppua näy, välillä jopa pahempi entä koskaan aiemmin. Mulle on tullut lääkkeisiin niin kauhea toleranssi, et mun on turha syödä niitä-ihan ku pahoja karkkeja popsisi. Lääkkeitä on kokeiltu ihan järjetön määrä ja maksa varmaan tykännyt hyvää. Nyt olen koittanut mennä ihan luomulinjalla ja kärsiä paskiaisesta. Käyn halailemassa välillä myös pönttöäkin sen takia. Kamala tauti se vaan on.
Olen iloinen sun puolesta, että sulla on vähentynyt :)

Hyi migreeni :( Onneksi se käy nykyään hyvin harvoin kylässä. Mul on haaveena uskaltautua joskus ratsastamaan. Uskoisin sen olevan kivaa, mutta hevoset vähän pelottaa :D

Jannika: No nimenomaan, hyi! Ole onnellinen vaan, ettei tartte useasti kärsiä.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ratsastusta! Sun pitää vaan löytää ensin hyvä paikka ja rauhallinen hevonen mihin mennä kokeilemaan, että pääset peloista pois. Mun mies ei meidän seurustelun alussa tykännyt hevosista yhtään ja nyt sen ratsastelee ku vanha konkari :)