Vihdoin ja viimein saan jatkettua haastetta, olikohan hankala aihe vai pelkkä laiskuus tän seuraavan kanssa?
Kuitenkin, pääsette viettämään kanssani lukien sunnuntain 20.11. vapaa päivästä.


Lauantaina illan vietto venyi meillä rakkaani kanssa elokuvaa katsellen ja tämän takia nukuinkin normaalia pidempään. Heräsin tasan kymmeneltä ihan itsestään ja kuuntelin molemmilla puolilla kuuluvaa tuhinaa hymyssäsuin. Olisi mua itseäkin ehkä vielä nukuttanut, mutta pakkohan sitä oli alkaa jo heräillä, että illalla tulisi uni helpommin silmään(sunnuntai maanantai välisenä yönä on useasti liskojamit). Kuulostelin hetken aikaa, että nousisiko Piippu perässäni ja pyytäisi ulos, mutta päinvastoin, kuorsaus alkoi kuulua peiton alta vaan kovemmin ja päätin aloittaa päiväni meikkamisella. Aamutoimissa ja meikkaamisessa meni noin puolituntia ja aloinkin herättelemään kultaani. Pieni mytty sängyn vierellä alkoi heilua ja väsynyt koira kömpi ulos peiton alta pedistään. Miestä saikin herätellä tovin pidempään. Hän on huono nousemaan ja tässä me ollaan toistemme vastakohtia täysin. Mä väsähdän illalla ensin ja herään aamulla ensin. Hän taas on yökukkuja ja aamunukkuja. Keittelin hänelle kahvit ja tein meille aamupalaa, niinkuin jokaikinen viikonloppu. Pikkuhiljaa sängystä nousee vieläkin unenpöpperössä oleva mies.

Ennen syömistä lähdemme kuitenkin hauvan kanssa aamulenkille ja sain samalla napsia kuvia. Olen edelleenkin huono kantamaan kameraa mukanani, sillä laukku/reppu ei ole vieläkään löytänyt tietään meille eli sain patistella kovin, että kamera muistuisi mukaan. Oli todella kirpeä aamu ja vaatteita sai laittaa päälle melkoisen paljon. Piippu palelee herkästi ja pitäähän silläkin olla jo puku päällä, vielä tarkenee fleecellä. Ruohikko oli ihanasti jäähileiden peitossa ja näytti siltä kuin sinne olisi tippunut tuhansia timantteja.





Sitten aamiaisen kimppuun ja mietimme päivän touhuamisia. Pyykit ainakin kaipasivat pesua, joten kone hurisemaan. Eilisen väsymyksen iskiessä, meiltä jäi katsomatta toinen elokuva ja päätimme katsoa sen heti alta pois. Eli Rajaton pyörimään.




Arvostelua tietysti tulossa myöhemmin, mutta ihan katsottava leffa tuo oli. Tämän jälkeen pistikin mieheni kameran taakse ja pyysin ottamaan asukuvia. Mä en osaa olla kuvattavana eikä musta hyviä kuvia saa ja arvatkaa vaan miten vaivautunut olo mulla oli seisoskella kuvattavana. No, kait noista jotain selvää saa.



Sitten olikin aika lähteä kaupoille. Huomasin, että pyykinpesuaineet alkavat vedellä viimeisiään, joten täytettä hakemaan ja ruokaa seuraavaksi viikoksi ja tietysti elokuvat palautukseen.



Kaupasta tultaessa, mieheni totesi tarvitsevansa kompuraa(toivottavasti tiedätte millainen laite on kyseessä, sillä mä en ainakaan osaa selittää :D) lainaksi ja menimmekin äidilleni ja isäpuolelle kylään (he asuvat todella lähellä meitä). Tovi istuskeltiin heillä ja he pyysivät meitä mukaan syömään Shellille. Ei me rakkaani kanssa kovinkaan siitä ruoasta tykätä, mutta päätettiin kuitenkin lähteä seuraksi. (tässä vaiheessa mainittakoon, että kamera oli visusti unohtunut) Mies söi isännänleikkeen ja mä tilasin kanakorin. Olimme kamalan pettyneitä ruokaan ja todettiin ettei enää tarvitse sinne lähteä syömään. Kyllä mahan täyteen sai, mutta kovin hyvää se ei ollut. Mulla oli päätä särkenyt jo aamusta asti ja syömisen jälkeen huomasin, että olo olikin jo todella paha. Tie vei kotiin ja lääkekaapille sekä ulkoilemaan koiran kanssa. Enkä ollut ainoa joka vahvempaa lääkettä kaipasi. Mieheni selkä on useasti kipeä ja ykskaks yllättäen hänelle tuli se taas ja pahana eikä hän oikein kyennyt enää kävelemään kunnolla. Hän lähti jatkamaan varastoon moottorin kasaamista ja mä linnottauduin sohvalle viltin alle koira kainalossa katsomaan Emmerdaleja. Jossain vaiheessa lääke alkoi vaikuttamaan ja mulle tuli kova väsy. Taisin jopa simahtaakin.



Hiukka ennen yhdeksää mies tuli takaisin sisälle selkäsäryt koventuneena ja laittoi minulle antamansa synttärilahja venhätyynyn mikroon ja lämmittämään selkää. Mä meninkin laittamaan meille seuraavan päivän eväät valmiiksi. Vielä koiran kanssa iltalenkille ja sitten sänkyyn telkkarin ääreen katsomaan Pirates of The Carribeanin ykkös osaa. Johan se oli kerennyt tulla yli puoli tuntia, ennen kuin kerkesin katsomaan. Väsyhän mulle tuli nopeasti ja nukkumaan kävin ennen puoli yhtätoista. Rakas jäi vielä katsomaan telkkaria ja mä sain nukahtaa levollisesti hänen viereensä. Ulkona pakkasta ihan järkky paljon ja tuosta kuvan lukemasta kirisyi vielä asteen verran.




Sellainen sunnuntai meillä, melko tylsä ja rauhallinen, mutta päästäänpähän haasteessa eteenpäin. :)
Mukavaa viikonalkua kaikille!