Päivä 7 - Paras ystäväni
torstaina, marraskuuta 24, 2011Olen varmaan yksi monista ihmisistä, jolla on melko paljon kavereita, mutta vähän todellisia ystäviä. Vai onko tämäkin jo muuttunut ajan saatossa? Olen lapsesta asti pitänyt lähelläni vain ne todelliset ystävät, kunnes teini-iässä koin pienenmoista sinisilmäisyyttä ja tulin monen ihmisen kohdalta hyväksikäytetyksi. Tällä tarkoitan sitä, että mä annoin "kavereille" rahaa "lainaksi" (joita ei koskaan näkynyt takaisin), tein kaikenlaisia palveluksia silti itse saamatta nitä takaisin. Onneksi kuitenkin tästä päästiin eroon ja nyt osaan erottaa jyvät akanoista.
Ihan lapsesta asti mun elämässä on kulkenut yksi ihana ystävä M matkassa mukana, vaikka emme niin kovin paljon hänen muuttonsa jälkeen nähneetkään (ja tämä tapahtui ollessamme ala-asteella). Edelleen tänä päivänä hän on mun sydänystävä eikä hän koskaan pettäsi luottamustani. Hänen kanssa ollaan koettu vanhempiemme erot, murrosikä ja muita vaikeita asioita. Vaikka emme nykyään oikeastaan enää ole soitelleet tai saati nähneet, hän on mielessäni todella useasti ja molemmat olemme kutsuneet kylään, eipä vaan ole saatu aikaseksi.
Toinen todella tärkeä ystävä tuli elämääni yläasteella. R:n kanssa tutustuttiin yhteisen kaverimme kautta ja siitä lähtien hän on ollut mulle todella tärkeä. Hän on perheessään ainut lapsi ja halusin olla hänelle kuin isosisko (hän on vuotta nuorempi). Hän on luonteeltaan todella erilainen kuin minä, mutta silti niin hyvä ystävä. Ei ole hetkeä, jolloin en olisi voinut soittaa hänelle ja purkaa murheitani, ihan vaikka keskellä yötä. Hän on ollut tukenani vaikessa asioissa ja samaa olen koittanut olla hänelle, varsinkin kun hän koki suuren menetyksen. Viimeksi näimme syntymäpäivänäni, kun hän tuli luoksemme juhlimaan ja nyt olisi sovittuna shoppailupäivä kunhan töiltä ja muilta kiireiltä kerkeämme. Yhdessä oloamme rajoittaa hyvin pitkälti melko pitkä välimatkamme.
Tuoreimpaan ystävääni tutustuin täällä uudessa asuinkaupungissamme ja olin ihan varma, että näin vanhemmalla iällä on vaikeampaa tutustua uusiin ihmisiin saati ystävystyä. Ystäväni A:n näin ensimmäisen kerran Zumbassa, jossa hän toimii ohjaajana. Olin varma, että hän on paljon vanhempi perheenäiti, mutta luuloni osoittautuivatkin ihan vääräksi. Ei hän ollut mua kuin puolivuotta vanhempi ja asuu meidän katumme ihan toisessa päässä, parinsadan metrin välimatkalla. Hän lenkkeili kesällä talomme ohi ulkoiluttaen koiriaan ja meidän hauvat alkoivat leikkimään. Siitä se kaikki sitten lähti. Huomasimme tykkäävämme todella paljon samoista asioista ja muutenkin samanlaisia mielipiteitä. Se oli ystävyyttä hetkessä. En olisi todellakaan voinut kuvitella saavani niin ihanaa ystävää vielä tässä iässä (ja silti toivon saavani vielä lisääkin).
Mulle ystävät on yksi henkireikä elämässä ja tässä vaiheessa on kyllä sanottava, että rakas mieheni sekä rakas äitini ovat mulle myös todella tärkeitä. Eihän heitä tavallaan voi laskea, mutta he ovat mulle myös ystäviä.
Mä tykkäisin ihan kauheasti järjestellä tyttöjeniltoja, yhteistä tekemistä ja touhuamista, shoppailureissuja jne. Jotenkin ei vaan tällä porukalla ole saanut sitä aikaseksi. Jokainen ystävistäni ansaitsee oman paikkansa sydämessäni ja he ovat minulle tärkeitä.
Mites te? Onkos teillä paljon ystäviä? Oletteko tutustuneet vielä vanhemmalla iällä tosi ystäviin? Vieläkö toivoisitte löytävänne lisää ystäviä?
p.s. mulla on ihan pölöpölö olo. Nukuttaa ja ei nukuta, ei ole energiaa ja on energiaa. Luin kirjoittamani tekstin joku sata kertaa ja silti se kuulostaa ihan puulta. Koittakaa kestää, mä yritän virkistäytyä :) Käyn tuulettamassa päätäni tallilla, josko se vaikka auttaisi olotilaa. Ja onneksi viikonloppu on taas ihan just.
8 kommenttia
Oi, ihania ystäviä sulla :) Mulla on ikäväkyllä aika vähän ystäviä ja syy siihen löytyy ihan siitä että mun nuoruus oli aikalailla erilainen kun tää nykyinen elämä. Mun ne silloiset ystävät on jääneet vieläkin sinne mitä mäkin oli ennen ja sanotaanko että ei niillä kovin hyvin mene.
VastaaPoistaJa nyt ei ole kyse siitä että mä jotenkin pitäisin niitä huonompina kuin itseäni mut meidän elämät on niin ERILAISET nykyään että ne ystävyys suhteet on vaan jääneet. Mun pikkusisko on mun paras ystävä ja mun mies tietenkin, niin unohtamatta myös mun siskon miestä jonka oon tuntenut ihan teini-iästä lähtien.
Ja on mulla yksi ystävä johon olen näin aikuisiällä tutustunut töissä. Joskin meidän elämät on niin kiireisiä että kovin usein ei ehditä nähdä mut soitella aina voi :)
Minulla on muutama läheinen ystävä ja sitten on niitä vähän kauikaisempia ystäviä. Ystäviä ei koskaan tietenkään ole liikaa :) Itse olen tavannut parhaimman ystäväni kun päädyimme 15-vuotiaana kauppiksessa samalle luokalle :)
VastaaPoistaMilma: Mä ymmärrän mitä tarkoitat. Jos ei elämä vaan kohtaa kaverin kanssa niin ei se tosiaan tarkoita sitä, että hän olisi jotenkin huonompi. Jos meno on vaan niin erilaista, niin ei siinä oikein pysty olla. Mun kaveripiiri on myös muuttunut melko radikaalisti nuoruudesta tähän ikään. Multa jäi myös melko paljon kavereita pois, mutta juurikin siitä syystä et meno oli niin erilaista.
VastaaPoistaIhanaa on, että nämä läheisetkin voi olla ystäviä :) Ja ollaan onnellisia heistä :) Ja kiva kun säkin olet tutustunut tälleen vanhemmalla iällä :) Ja onhan sit näitä blogikavereita :) Mistäs sitä tietää jos täältäkin löytää ystäviä? :)
Karoliina: Sähän sen sanoit, ei ystäviä voi olla liikaa :) Toisista vaan tulee kuitenkin läheisempiä kuin toisista. Ihania silti kaikki :) Ja tosiaan, näitä kauakaisempiakin ystäviä löytyy :)
what nice post! beautiful pictures! i like it so much!!!! i invite you also to visit mine and tell me what you tink, and then we could follow each other if you like! ;-)
VastaaPoistakisses
Miriamstella
http://isfashionmypassion.com
Mulla on yksi ystävä ylitse muiden, sellainen, jota kukaan ei voi tulla korvaamaan. Olemme tunteneet varmaan 5-vuotiaasta, olleet samassa koulussa, asuttu samassa kylässä ja teiniaikana oltu vähän tuulellakäyviä. Kunnes kai jossain vaiheessa lukiota meistä tuli erottamattomia. Ihan hassua!
VastaaPoistaMuitakin ystäviä on, ja ihan mahtavia onkin.
Mulla jyvät erottui akanoista, kun aloin vakavaan parisuhteeseen. Jännä, ettei osa kestänyt sitä. Mutta en sure sitä, heistä tuli hyvänpäivän tuttuja ja parhaimmat, luotettavimmat säilyivät. Niin kai se aikuiselämässä meneekin. :)
Miriam Stella: Thank you :) I also visited on your site and what nice pictures and outfits :)
VastaaPoistabonnie: Mun mielestä on tosi ihanaa kun ystävyysuhteet jatkuu läpi elämän ja sulla onkin just sellanen, ihanaa :)
Nyt kun tarkemmin aloin miettimään, niin juuri näin kävi myös mulla, eli osa ystävistä hävisi myös parisuhteen alettua. Enpäs aikasemmin edes hokannu, kunnes mainitsit.
:/ taitaa olla melko yleistä...
VastaaPoistaKaverit eivät sietäneet sitä, että ihan rehellisesti sanottuna Ollista tuli mulle tietyllä tapaa tärkeämpi. Siis eritavalla tärkeä, kuin mitä ystävät ovat. Ja että ihan oikeasti sitoutuminen kuuluu elämään, ja itse olen halunnut parisuhteeseen kuitenkin panostaa - ystäviä MISSÄÄN TAPAUKSESSA unohtamatta.
Hmm, tässäpä hyvä postausaihe!
bonnie: Nimenomaan näin. Sähän sen sanoit. Jään odottelemaan syvempää postausta aiheesta ;)
VastaaPoista