Niin uusi viikko sitten taas lähti käyntiin onko yllättävää? :D. Olin kyllä aamulla ihan sekaisin kellon herättäessä ja taidan olla vieläkin, mutta pakkohan se on taas vaan ahertaa. Näin mulla taitaa muutenkin kyllä jokainen viikko alkaa. Tänään joutui myös Niksukin lähteä takaisin töihin. Niin se loma vaan loppuu kaikilta aikanaan ai oikeasti, olenpa välkky tänään xD. Olisi kyllä paljon mukavampi olla vapaalla paljon enemmän. Eilen olin kyllä niin vapaalla, etten blogiakaan kerennyt tulla päivittelemään. Aamupäivä kului rautakaupoissa Vantaalla arvaatteko mitä ollaan käymässä tekemään? ;) ja sieltä suoraan kummitytön synttäreille herkuttelemaan. Oli ihana käydä synttäreillä, mutta voisiko joku tulla kieltämään, ettei itseään saa syödä ähkyyn herkuista! Tai joku voisi opetella tekemään pahempia tarjottavia, ettei kaikkea tartte maistaa. Siis oikeasti! Niin jumalaisen hyvää täytekakkua, että vieläkin vesi herahtaa kielelle sitä muistellessa ja kaikki muutkin tarjottavat. Apua! Pakko udella muutamat reseptit. Taisin palata reissusta kotiin rantapallon kanssa tai siltä ainakin vatsani muistutti :D Kiitos vielä Skeitille ihanista juhlista ♥

Huhheijjaa, nythän on jo syyskuu ja virallisesti syksy. Mihin se kesä vaan karkasi? Aivan liian nopeasti sanon minä, vaikka kyllä syksylläkin on monesti saatu nauttia ihanista keleistä. Ja se mikä syksyn tullen on mukavampaa, niin lenkkipoluilla ei tarvitse hikoilla pelkästä lämmöstä. Nyt huomaa sen kunnon liikunnasta tulleen hien. Juoksukin on paljon mukavampaa viileämmässä kelissä. Joskin liian kylmäkään ei tietty ole hyvä. Osaappa nyt päättää :D Tänään lämpötila tippui jo plus kolmeen ja se on vähän se. Nytkin istun kaulahuivi kaulassa toimistossani. Täällä on kovin vilpoisa. Kuumina kesäpäivinä täällä on vaikea hengittää kuumuuden takia ja pakkasen tullen voin helposti istua ulkotakki päällä koko päivän, eikä silti ole tarpeeksi lämmin. Ei taida oikein ilmastointi pelata tässä huoneessa. Olipas päräyttävän tärkeä tieto tämäkin. Taidan olla tänään äärimmäisen tomppeli :D

Ma: Golfia 2h 30min, kävelylenkki 30min
Ti: Kevyt pyöräily 30min, sulkapalloa 50min
Ke: Hölkkälenkki 4km 25min, palauttava kävelylenkki 40min
To: Kävely 40min
Pe: Ratsastus 45min, kävely 30min
La: Reipas aamulenkki tyhjään vatsaan 45min (shoppailua 4h)
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 1h


Viime viikolla tuli harrastettua vähän erikoisempia liikuntoja ja pakko sanoa, että ne tuovat virkeyttä ihan eri tavalla. Maanantaina käytiin porukalla, äiti, isäpuoli, Niksu ja minä, pelaamassa golfia ja tällä kertaa se tuntui olevan todella kivaa. Ehkä seuran vuoksi eniten, kun ei tuo golf oikein multa ja Niksulta suju. Isäpuoleni on golfin taitaja ja kilpailuissa menestynyt ja hän koetti opettaa meille puupäille miten hommaa oikeasti tehdään. No, ei meistä yhdessä kerrassa ammattilaisia tullut, kivaa kuitenkin oli. Palloonkin aloin jo pikkuhiljaa osua :D Tiistaina otettiin Niksun kanssa sulkapallo ottelu ja mä taidan kuluttaa siinä kaikista eniten nauramalla xD Saan hirmuisia kikatuskohtauksia, kun vedetään monta "pikapalloa" putkeen. Tiedättekö silleen, että pallo viuhuu naaman korkeudella kamalaa vauhtia. Ja kun me onnistutaan pitämään pallo pelissä pitkään näin, mä saan siitä vaan hirmuiset naurut. Outo? Ehkäpä :D Ainakin siis kivaa on ja hiki virtasi oikein urakalla. Toivottavasti tulee vielä sulkkiskelejä, on se niin kivaa. Keskiviikkona mulle iski maha-ahdistus ja lähdin hölkälle. Olin niin inhon ja innon välimaastossa, etten oikeastaan edes tiedä mikä fiilis mulla lopulta oli, mutta hölkkä kulki kyllä ihan julmetun hyvin. Neljä kilsaa pysähtymättä. Viimeiset 500m vedin vielä niin täysiä kun pystyin ja suorituksen jälkeen oli oikeasti voittaja olo. Lähdin sen jälkeen vielä Taren kanssa kävelemään, että jalat palautuisivat suorituksesta. Ja tiedättekö, mulla ei sattunut tämän jälkeen jalkoja niin paljoa. Jes!


Torstaina kävin kuitenkin varmuudeksi melko rauhallisella kävelylenkillä, ettei jalat varmasti ottaisi yhtään itseensä ja eihän niissä tuntunut juur ollenkaan. Perjantaina lähdettiin Niksun ja Taren kanssa talleilemaan. Niksu ratsasti sellaisen lähes parin kilsan matkan ratsastuspellolle ja takaisin laitumelle, kun minä sitten kävelin Taren kanssa ne matkat. Minä hoidin ratsastelut pellolla ja Niksu kuvaili videoita. Meillä oli kyllä niin ihanaa. Tare nautti vapaudesta niin paljon, että se hymyili koko ajan. Meidän vanha herra sai hirmuisia ilohepulikohtauksia ja juoksi pellolla ympäriinsä. Tare seurasi koko ajan menoani ja lopulta testasin huvikseen, että miten se kulkisi hevosen vieressä. Kutsuin sen meidän viereen juoksemaan ja voi, olisittepa nähneet. Voisin yrittää muokata tai siis pyytää Niksua muokkaamaan teille siitä videosta osan, että näkisitte. Tare meni niin hienosti! Olin niin ylpeä tuosta meidän pötkylästä ♥ Minä tulin laukalla takaisin Niksun luokse ja hyvin Tare pysyi matkassa mukana. Se pitää hyvän välin hevoseen, eikä ollut tulossa jalkoihin juoksemaan. Me oltiin koko popoo sen jälkeen kyllä pelkkää hymyä :) Viikonloppuna aloitin molemmat päivät aamulenkeillä. Ehdottomasti edelleen paras tapa aloittaa päivä. :)

Näin siis tuli viime viikolla harrastettua liikuntaa. Kivaa oli kyllä kun näin jälkikäteen miettii. Vielä sitä lihaskuntoa listaan, niin varmaan alkaa näyttää aika hyvältä. Vai mitä sanotte?


Mä olen tässä viimeiset viikon pähkäillyt. Vähän sitä mitä mä haluaisin itsestäni. En siis tarkoita sitä, että mikä ammatti tai mitä ajattelen vaan ihan tätä ulkokuortani. En ole ollut koskaan, ikinä tyytyväinen itseeni ja suorastaan hävennyt itseäni. Ei tunnu kivalta edes ajatella asiaa ja olenkin antanut sen olla tuolla jossain aivosopukoiden syvyyksissä, mutta nyt en taida enää oikein jaksaa kantaa tuota mörköä tuolla piilossa. Jotainhan tälle pitäisi sitten tehdä. Tiedosta, että tavallaan homma on melko helppo ja sen voi saavuttaa, mutta samalla jotenkin niin äärimmäisen vaikea. Sen kun syö ja liikkuu, niin eiköhän hommaan ala tulla jotain muutosta, mutta samalla olen huomannut joka kerta, että yks kaks maha onkin kasvanut ja jenkkakahvoista saa koko ajan vain paremman otteen. Tulen entistä surullisemmaksi ja itse inhoisemmaksi. Vaa'asta on tullut mulle pelotuslaite. Pelkään niin julmetun paljon nousta sille, sillä joskus se on näyttänyt mulle ihan järkyttäviä lukemia. Monet teistä varmasti ovat lukeneet painohistoriani-postauksen, mutta linkki siis tuossa, jos joku ei tiedä mistä puhutaan. Meiltä ei siis tällä hetkellä löydy kotoa ollenkaan vaaka sattuneesta syystä, mutta toki se olisi ehkä ihan hyvä olla. Tietäisi konkreettisesti missä mennään. Mutta se pelko siitä, mitä lukemia se voi näyttää. En vaan pysty. Mutta toistaalta, eiväthän ne lukemat mulle merkkaa yhtään mitään. En ole kuitenkaan ollut tyytyväinen itseeni silloin yli sata kiloisena, enkä laihimmillani, alle kuuskyt kiloisena. Tähän tarvitaan siis varmasti kahta asiaa. Sitä, että tekee asioita kroppansa muokkaamiseksi ja sen jälkeen oppisi tykkäämään siitä kropasta. Ihan perkuleen vaikeeta, oikeasti!

Mä veikkaan, että just sen takia mun jokainen laihdutus, kuntoilu, kohti parempaa elämää yritys on mennyt ihan penkin alle, kun oli tulos mikä hyvänsä, en silti vaan ole tyytyväinen. Voisinko koskaan olla? En tiedä. Oikeastaan pelkäänkin sitä, että tulenko koskaan edes olemaan. Sen nyt kuitenkin tiedän, että tähän nykyiseen minääni en ainakaan ole lainkaan tyytyväinen, joten jotain tässä siis olisi tehtävä. Vaikka mulla on tieto mitä pitäisi tehdä, olen silti jotenkin aivan hukassa. Aloittelin jo viime viikolla työstämään tätä hommaa päässäni enemmän. Mietiskelin ruokailujani, liikkumistani ja elämääni ylipäänsä. Ensinnäkin, mun ruokailuajat on jostain kuusesta. Välillä syöntien väliin saattaa tulla niin monta tuntia, että lopulta liian kovan nälän vuoksi tulee ahmaistua ruokaa aivan turkasen paljon liikaa. Välillä sitten taas tulee napsittua suuhun jotain vähän väliä. Ruoan terveellisyydestä puhumattakaan. Tästä varmasti olisi parasta lähteä liikkeelle.

Ruokailu ajat säännöllisiksi. Tulee varmasti olemaan haastavaa. Vanhoista huonoista tavoista on vaikea päästä vaan eroon. Se että on se aamupala, lounas, mahdollinen välipala, päivällinen ja iltapala. Ettei tulisi aina skipattua jotakin ruokailua ja seuraavalla sitten ahmittua. Se, että aineenvaihduta pysyisi koko ajan hereilla ja tekisi töitä. Joskin en mä tiedä onko mulla sellaista tosiaan enää ollenkaan. Mihin nyt tällaistakin lähteä selvittämään?

Ei sitä ainaista leivän puputusta. Työpäivät olen tähän asti elänyt pelkällä leivällä. Ei se paras vaihtoeto. Mulla ei vaan ole pienintäkään ajatusta, että mitä voisin ottaa siihen tilalle. Viime viikolla aamupalana söin vielä leipää, mutta lounaaksi oli tonnikalasalaattia. Se oli kyllä mukavaa vaihtelua. Pelkään vain nopeasti kyllästyväni siihenkin. Olen siis aivan hukassa, että mitä syödä mieluummin. Mikä pitäisi nälän tunteen poissa.

Nämä ehkä ne suurimmat esteeni. Mulla ei vaan löydy ideoita, että mitä kummaa sitä sitten söisi. Mä olen todella herkkä kyllästymään ruokiin ja samalla multa puuttuu se luovuus erikoisempien ruokien tekemiseen. Vinkkejä siis ottaisin erittäin mielelläni vastaan, jos jollakulla niitä vaan olisi jakaa. Mutta samalla, kun tiedän olevani melkoinen herkkupeppu, en myöskään halua siitä kokonaan luopua, vaikka voisin. Tämän aion kuitenkin rajata niin, ettei sitä ole liian usein.


Liikkuminen onkin sitten toinen homma. Tiedän kykeneväni siihen, mutta motivaatio karkaa usein teille tietämättömille. Äidin kanssa tuli treenattua hyvin, koska toinen oli koko ajan siinä mukana ja tukena, jos meinasi lipsua salitreeneistä, mutta äidin jäätyä kesäksi golfauksen pariin, jäi salikäymiset multakin pois. Olen vaan niin huono lähtemään yksin. Jos suutuspäissään liikuntaa ei lasketa. Netistä löytyy liikunnalle ideoita vaikka millä mitalla ja toistaalta tiedän mitä siihenkin vaaditaan, mutta tekemättä jää. Saan itseni vihaamaan itseäni entistä enemmän eikä loppua näy. Miten siis saada innostuneisuus ja motivaatio pidettyä yllä. Auttaisiko asiaan se, että ottaa itsestään kuvia joka kuukaisi ja yrittäisi konkreettisesti nähdä ne muutokset vai mitä? Mä meinaan näen itseni edelleen vaan sino isona tyttönä ja isohan mä olenkin. Ei tästä kauaa ole kun sain kuulla siitä ihan jostain muualtakin. Vaikka mulla on halua muuttua niin silti jotenkin onnistun aina sössimään koko homman. Miten saada tämä siis toimimaan? Pelkään myös sitä, että jos haluttuja tuloksia ei näy, vajoan entistä syvemmälle suohon tämän homman kanssa.

Mitä syyskuu siis toisi minulle? Tällä hetkellä yritän repiä itsestäni niin paljon irti, että tää homma lähtisi rullaamaan tällä kertaa OIKEASTI ja saisin tehtyä niitä muutoksia. Yritän muuttaa tapojani paremmiksi ja varmasti tulen täältä kyselemään tsemppejä ja vinkkejä ja niitä todella kaipaisin teiltä saavani. Aina siis silloin tällöin. Maanantait taitaa olla näitä liikuntapostaus päiviä, eli en mä tästä jatkuvalla syötöllä tule pölisemään.

Anteeksi tämmöinen kamalan pitkä avautuminen, taas kerran, mutta kiitän teitä nyt jo etukäteen kaikista tsempeistä ja tuesta jota annatte ja kiitos myös jo annetuista ♥ Olette ihan parhaita! Toivottavasti tällä kertaa mä oikeasti saan tän rullaamaan. Samalla jo nyt pelkään ihan hirmuisesti.


Huisin ihanaa alkanutta viikkoa ja urheillaan! :)