Miten teillä meni viikonloppu? Valitettavasti mulla blogi jäi taas huomiotta, kun hommaa oli ihan riittämiin koko ajan. Ja tietysti armas kaverini migreenikin oli taas kylässä. Koneelle en siis oli pystynyt tahi joutanut koko aikana. Mutta silti on ihana viikonloppu takana, vaikka kaikki ei tietysti mennyt ihan putkeen. Milloinpa mulla menisi? Migreeni oli taas melkoisen paha ja normaalisti, kun saan vapautuksen siitä yöunien jälkeen, niin tällä kertaa niin ei käynyt. Jouduin siis koko yönkin siitä kärsimään ja vasta sunnutaina iltapäivästä oli helpotti. Kyllä se vaan aina ottaa koville :( Veikkaan, että provosoin hieman jo jomottanutta päätä todella rankalla juoksu-kävelylenkillä lauantaina. Mutta kyllä mä saatoin kärsiä yhden pääkivun siitä suorituksesta jonka tein. Sitten inhottavia yllätyksiä on sadellut joka suunnasta. Olen meinannut heittää hanskat tiskiin monta kertaa perjantaista lähtien, mutta onneksi Niksu on jaksanut valaa muhun vähän positiivisempaa fiilistä. Ja ei riitä se, että hommat menee ihan keturalleen, siinäkin kun on ihan liikaa jo kestämistä, mutta kun naamakin otti oikein spurtin tässä kukkimisessa. Kukkii pahemmin kuin keväiset kukkapellot konsanaan. Mitä ihmettä mä tälle naamataululle teen? Ei yhtään enempää voi ihmistä syödä, ei. Ja se, kun mitään muutosta mihinkään en ole tehnyt, että kukkiminen olisi kiihtynyt. En ymmärrä.
Tässä nyt kuitenkin ne viime viikon liikunnat.


Ma: Reipas kävelylenkki 6,5km 1h, lihaskuntoa kotona 20min
Ti: - (lämpöä, kurkku kipeä)
Ke: - (lämpöä, pääkipu)
To: Kävely 30 min
Pe: Reipas kävelylenkki 6,5km 1h
La: Reipas aamulenkki tyhjään vatsaan 3,5km 30min, kävely/juoksulenkki 5,5km 50min (illalla migreeni alkoi)
Su: - (kylpyhuoneen purkua) (migreeni aamupäivän)


Piti siis aloittaa treenaus viime viikolla jo kunnolla, mutta heti tiistaina aamulla kurkkuun oli muuttanut kaamea kaktus. Kuten aiemmin totesin, universumi potkii mua nyt oikein urakalla. Maanantaina kuitenkin reippailin oikein kunnolla. Sain pitkästä aikaa tehtyä ihan lihaskuntoakin. Suurimmaksi osaksi vatsalihaksia ja muutamia kyykkyjä. Tuntui kyllä nekin jo pikkasen. Seuraavaksi uskaltauduin liikkumaan torstaina ja kävellessä huomasi, ettei ihan täyttä kuntoa ollut, mutta jaksoi silti ihan hyvin. Perjantaina olo olikin jo hyvä ja lähdin suutuksissani reippaalle lenkille. Suuttumus tuli siis muutamista vastoinkäymisistä, joihin en itse voinut mitenkään vaikuttaa. Lauantaina sitten heräsinkin todella virkeänä jo seitsemältä ja sain houkuteltua Niksunkin ylös, ulos ja lenkillekin :) Se oli saavutus. Reippailtiin puolisen tuntia, kunnes nälkä korvensi vatsaa. Iltasella vielä lähdettiin vuokraamaan leffaa ja mä päätin, että se oli hyvä lenkki samalla. Niksu tuli pyörällä, kun minä pistin ihan juosten. Niksukin sanoi olevansa ylpeä suorituksestani, kun vedin itseni juosten ihan töötiksi asti. Enpä muista milloin olisin juossut noin pitkää matkaa niin nopeasti. Lopussa otin vielä sadan metrin spurtin. Juoksin niin kovaa kun jaloistani pääsin. Olin varma, että oksennan verta, mutta hengityksen tasattua, oli olo mitä mahtavin :) Ylitin itseni. Nyt tekee mieli mennä uudestaan :) Muistona on myös erikipeät etureidet.

Tällä viikolla olisi sitten tarkoitus jatkaa reippaampaa olemusta, niin kuin aina. Josko nyt vihdoin ja viimein mua ei tulis mitkään pöpöt ynnä muut häiritsemään. Joskin nyt on sen verran iso projekti alkanut, että katsotaan miten pahasti se tulee viemään voimia. Tästä siis postailen seuraavaksi.

Tulipa nyt tällainen pikapostaus, mutta kiirettä on pidellyt töissäkin. Mahtavaa alkanutta viikkoa kuitenkin :)