Ystäväni oli varannut meille viime vuoden puolella ajan parin tunnin maastoratsastukseen Islanninhevosilla pieneen paikkaan nimeltä Torppi (lähellä Pukkilaa, Porvoon ja Mäntsälän välissä näin tarkennuksena. Nettisivujen mukaan Torppi kuuluu Pukkilaan). Lauantai aamuna lädettiin neljän naisen voimin ajelemaan kohti päämäärää ja perillä meitä odottikin kaksi naista lisää. Eli meitä oli kuuden hengen porukka ainakin lähdössä ratsastamaan Torpin Islanninhevostallilla. Mua vähän jänskätti. Ei sillä ettenkö osaisi ratsastaa, mutta aina uusi paikka ja uudet kujeet aiheuttaa pieniä perhosia vatsassa. Onneksi kaikki muut porukasta olivat vanhoja asiakkaita ja osasivat kertoa mulle hevosista pikkuisen. Halusin kuitenkin "ensikertalaisena" kiltin ja rauhallisen hepan. Onneksi ystäväni osasi suositella ja sopiva yksilö löytyikin.

Talilla oli kiva tunnelma ja siellä hääräili kaksi ohjaajaa pollejen kimpussa. Jokainen satuloitiin ja suitsittiin valmiiksi ja ohjaajat oli todella kivan oloisia. Hevosten ollessa valmiita, oli aika esittelyiden. Ohjaajat kertoivat paikasta ja kyseessä onkin perheyritys sekä kertoivat itsestään. Sen jälkeen olikin ratsastajien vuoro kertoa itsestään, (lopun kaiken paikalle siis tuli kolme muuta naista lisää, eli yhteensä meitä oli yhdeksän) millainen ratsastaja on ja kuinka kokenut. Lopuksi esiteltiin hevoset ja sen perusteella ratsastaja itse sai valita oman mieluisan. Mullahan oli jo ennen esittelyä tiedossa, millä hepalla haluaisin ratsastaa ja sainkin Gunnarin. Valinta oli loistava. Rauhallinen, luotettava ja vauhtiakin löytyi kun pyysi. Eli täydellinen. Ohjaaja kertoikin, jos tätä hevosta voisi kloonata niin niitä tulisi heti muutama lisää, sillä niin hyvä hevonen se on. Tähän on kyllä yhdyttävä, tuollaisen yksilön voisin hankkia itsellenikin.


Matkalla ohjeistettiin ennen jokaisen nopeamman askellajin tullessa kuinka toimia, eli turvallisuus oli hyvin hoidettu. Kaksi ohjaajaa, toinen veti letkaa ja toinen seikkaili keulan ja perän väliä. Ihanassa maastossa pyörittiin ja onneksi oli edellisenä yönä satanut vähän lunta, ettei meidän tarvinnut ratsastaa jäisellä maalla. Pari tuntia rentouttavassa maastossa kivalla porukalla oli tosi ihanaa. Välillä mentiin kovaa ja sainkin kokeilla kuinka kovaa Gunnarilla pääsi. Tätä suosittelen jokaiselle, vaikkei olisi paljoa ratsastanutkaan niin kannattaa käydä kokeilemassa. Maastoja löytyy myös aloittelijoillekkin. Tuonne aion viedä miehenikin ratsastamaan, kunhan ilmat vähän lämpiävät. Ja näitten heppojen selässä ei tule korkean paikan kammoa, sillä suloisen "pieniä" ovat :) Ihan ehdottomasti suosittelen ajamaan pikkaisen pidemmänkin matkan takaa, ei ollut paikka pettymys!

Loput huonolaatuiset kuvat on sitten otettu puhelimella, kun eihän tuonne voinut ottaa kameraa mukaan.




Kuvissa komeilee reipas ratsuni Gunnar :) ja keskimmäisessä kuvassa edelläni mennyt parivaljakko.

Eli kevättä odotellessa, että pääsee uudestaan ratsastelemaan tuonne ja vien mieheni tosiaan tuonne myös. Ja tosiaan, tämä ei ole pyydetty mainostus vaan ihan omasta hyvästä kokemuksesta haluan hehkuttaa paikkaa.





p.s. Mua väsyttää ja rankasti. Heräsin yöllä puoli kolmen aikaan, kun Tare alkoi oksentamaan. Raukka tärisi pedissään ja eikun viltti pesuun ja koira ulos. Vatsa oli ihan kauhean löysällä, minkäköhän pöpön lie saanut ulkoa kun kaikkea pitää aina nuoleskella. Pikkanen lenkki tohon aikaan karisti unta aika lahjakkaasti ja vihdoin sänkyyn könyttyäni takaisin, alkoi mies hurisemaan ihanasti vieressä. Normaalisti mua ei haittaa ollenkaan, mut nyt häiritsi kaikki äänet. Eikun peitto ja tyyny kainaloon ja sohvalle. Eikös mua häirinnyt jo ilpukin (siis ilmalämpöpumppu). Uni oli siis tiessään. Kaikenlaista kerkesi miettiä ja eniten suuttua itselleen kun ei osannut jatkaa unia. Onneksi jossain vaiheessa uni oli kuitenkin tullut, mutten saanut sitä riittävästi. Tärkeintä kuitenkin, et koira tulee kuntoon. Kyllähän meillä aina välillä kärsitään löysästä vatsasta.. Mut öh tää väsy.    -.-