Painohistoriani

tiistaina, tammikuuta 03, 2012

Päätin olla rohkea ja kertoa hieman painohistoriaani.

Olen lapsesta asti ollut melkoisen pyöreä enkä oikeastaan muista koskaan olleeni hoikassa kunnossa. Pieni kumpuinen vatsa kulkenut mukanani aina. Vaikka olin melko liikunnallinen, harrastin napatanssia, hetken aikaa kilpatanssia, ja hevostellut olen lähes koko ikäni, mulle silti kertyi painoa. En myöskään koskaan muista syöneeni mitenkään järjettömiä määriä ehkä aina enemmän ollut melkoinen pullahiiri ja makean perään (olenhan mä ehkä vähän vieläkin). Paino on myöskin ollut mulle aina todella arka aihe ja koulussa sainkin monet kerrat kuulla olevani "läski" tai "pullukka". No lähes kaikki luokkalaiseni tytöt olivatkin erittäin hoikkia minuun nähden, vaikken kuitenkaan ollut mikään liikalihava. Kuitenkin se mitä muut sanoo syöpyy melkoisen herkästi lapsen mieleen (vaikka koulukuvia katsoessa en mä oikeasti ollut edes läski vaan ehkä enemmänkin pyöreä) ja mä olin mukamas se luokan lihavin. Tähän saattoi toki vaikuttaa se, että luokkamme oli täynnä kuppikuntia eikä niitä voinut rikkoa ja jos pääsit sellaiseen sisälle, ei sua haukuttu. Enhän mä sellaiseen kuulunut. Mä halusin olla kaikkien kaveri ja onneksi mulla oli kuitenkin ne parhaat kaveritkin. Sama se mitä ne "suositut"tytöt sitten sanoivat, kun oli ystäviä vierellä ja huvittavinta oli se, kun mä en edes ollut luokkani lihavin. Lihavin tyttö vaan kuului tällaiseen kuppikuntaan eikä saanut haukkuja tästä syystä. Koulu voi olla raaka paikka lapselle, mutta onneksi on niitä aitoja ystäviäkin.


Pyöreänä sitten mentiinkin kohti aikuisuutta ja lihomista olikin havaittavissa melkoisesti 18-vuotiaasta eteenpäin. Elin vaikeaa aikaa tuolloin, johon vaikutti erittäin väärä "ystävä"piiri ja ex-poikakaveri (yökyökyök en ees haluu mainita...) Alkoholi oli heille melkoisesti elämää ja itsekin join sitä aivan liian usein. Onneksi osasin pikkuhiljaa ymmärtää missä piireissä pyörin ja tajusin jättää tyypin. Tällöin nousin vaa'an päälle ihan mielenkiinnosta ja lukema oli pyörryttävä, kauhistuttava, pysäyttävä. Vaa'an punaiseen digitaaliseen näyttöön ilmestyi numerot 101,5. Siis anteeksi mitä????? Kukas tähän vaa'alle oikein nousi, en ainakaan minä? Peilistä katsoi erittäin lihava ja surullisen näköinen tyttö. Kamalaa katsottavaa, oikeasti kamalaa. Miten olinkaan voinut päästää itseni niin kamalaan kuntoon. Yksin ollessani pääsin terveellisempiin tapoihin vaikka so called "ystävät" olivat edelleenkin ympärilläni. Kunnes vihdoin tuo ihana mieheni soitti mulle ja sovimme treffit. Hänkin muistaa meidän tapaamisen erittäin hyvin. Ensin hän katsoi, että olinpa aikuistunut siitä mitä aiemmin olimme nähneet ja huomasi myös tukevuuteni. En voi muuta kuin kiittää häntä, että hän sai mut kokonaan pois ihan väärien ihmisten piireistä ja auttoi aukaisemaan mun sinisilmäisyyttä. Siitä voi oikeasti olla paljon haittaa.


kuvat: google.fi

Rakastuminen laihduttaa, se on varma. Toista ikävöi jokaisen erossa olo hetken eikä ruokakaan silloin maistu. Eli kesällä 2006 alkoi nopea laihtuminen, muttei se todellakaan ollut tervettä laihtumista. En suosittele sitä tapaa kellekkään vaan ehdottomasti liikkumalla ja terveellisesti syömällä. Mulla oli aina ollut erittäin tuuhea ja paksu tukka, kunnes se oheni puolella. Onhan mulla siis edelleen hiuksia ihan sopivasti, mutta oli järkytys se ohentumisen määrä. Puolen vuoden päästä kipusimme siskon kanssa vaa'alle ollessamme siellä kylässä olikin lukema mittarissa muuttunut melko radikaalista. 59 kg olikin upea lukema. Olinkohan viimeksi ala-asteella painanut tuon verran? En voi muistaa, mutta lukema oli pienoinen järkytys! Eli puolessa vuodessa painoa putosi yli 40 kg. Peilistä katsoi edelleen pullukkatyttö mun silmissä, vaikka kaikki sanoi mun laihtuneen ja näinhän mä vaatteistani kun ne roikkuivat päällä, mutta silti. Lihavuus oli siis syöpynyt päähäni ja on siellä pikkuisen (tai melko paljonkin) edelleen. Pelkään lihomista, mutten kuitenkaan anna sen ottaa valtaa elämästäni. Mä olen sellainen kuin olen ja yritän päästä tavoitteeseeni terveellisesti liikkumalla ja syömällä. Voitte varmasti kuvitella kuinka järkyttävää onkin nähdä kolmenumeroinen luku vaa'alta. Se oli melko pysähdyttävä kokemus. Tähän en aio itseäni päästää enää ikinä! Se on varma.

Kävin eilen tosiaan tapaamassa Personal Traineria ja kävimme läpi kuntosalilaitteita ja kuntoani tällä hetkellä, että minkälaisen ohjelman hän mulle tekee. Kuulemma tavoitteeni ovat realistiset ja mahdolliset saavuttaa. Yritän paneutua nyt todella paljon tähän projekstiin ja saada tuloksia. Mun vaan pitää muistaa, ettei ne tulokset tule hetkessä, sillä mä olen vähän malttamaton tämmöisissä. Huomenna menen siis katsomaan ohjelmaani. Sen verran voin kertoa, että eilisen kokeilun tuloksena on tänään järisyttävän kipeet hauikset :D

Mikäs on ollut teidän pahin painonne? Veikkaan ettei kukaan päihitä mua.


p.s. Samanmoista aihetta tänään löytyy myös Iltalehden sivuilta

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Todella kiva kun uskalsit avautua täällä blogissa paino-asiastasi, vaikka se on varmasti erittäin arka aihe... Olet kyllä laihtunut aivan älyttömästi noin lyhyessä ajassa! Uskomatonta! :O Hieno saavutus kuitenkin!

    Oma pahin painoni on varmasti tällä hetkellä, keikutaan jossain 65-66 kg kohdilla, jotenkin olen päästänyt itseni ihan kokonaan rapistumaan.. ja pituutta siis vaivaiset 160cm. Pitäisi alkaa tekemään asialle myöskin jotain..

    VastaaPoista
  2. :o No sä kyllä pystyt varmasti ton muutaman kilon pudottamaan kun oot kerran noinkin paljon jo aikaisemmin laihtunut. Sulla on kyllä täytynyt olla sen verran tahtoa et varmaan se riittää nytkin :)

    Mun pahin paino ei nyt kyllä tässä kuulosta yhtään miltään joten en viitsi siitä edes valittaa mut kyllä mäkin olin ennen hieman tanakka kunnes karppauksen ja liikunnan myötä laihduin n. 8 kg.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä hurrrjasti sunkin projektiin, hyvin sujuu! Jos jo tuollaisesta urakasta olet selvinnyt, ihan mieletöntä! Aina olisi tottakai toivottavaa että tyyli olisi se kaikkein terveellisin ja järkevin, mutta hei, sä pääsit niistä eroon, ja ne sut vasta olisikin saaneet sairaaksi ennemmin tai myöhemmin.
    Tärkeintähän se on tiedostaa, että se oli epäterveellistä, samoin kuin ylipaino, ja never again :)

    Tosi rohkeaa kertoa hankalista asioista.
    Oon lukenut artikkeleita, joissa juuri todetaan, että oma minäkuva ei muutu kovin nopeasti, ainakaan samaan tahtiin painon kanssa. Mun on päinvastoin ollut TODELLA VAIKEA MYÖNTÄÄ, että nyt painoa on liikaa.

    Mutta jee, hyvä me!

    VastaaPoista
  4. Karoliina: Kyllä pikkasen jännitti kertoa, mutta se on onneksi taakse jäänyttä ja nyt mennäänkin pikkasen paremmilla aineksilla eteenpäin :) Kiitos ♥
    Eihän tuo sunkaan paino onneksi mikään ihan mieletön ole ja helposti tuostakin pääsee eroon kun alkaa vaan tekemään.

    Milma: Kyllä sitä varmaan osittain tahdonvoimalla ja osittain rakkaudella pääs eroon niistä ihroista :) Mut kukaan ei usko, kun kerron paljonko olen joskus painanut, ei edes oma äiti tai mies. Eli onneksi mulle ei ole jäänyt siitä mitään näkyvää jäljelle, kuten löysää nahkaa. Uskoisin, että nytkin pääsen eroon näistä muutamasta "hassusta" kilosta kun on ennenkin voitettu pahemmat.
    Mä en pysty karppaamaan, olen kokeillut sitä. Mun vatsa teki kuolemaa ja olo oli todella huono koko ajan. Mut sä näytät muutenkin kuvissasi niin sirolta, että varmasti tuo 8kg on ollut saavutus!

    bonnie: Kiitos ♥ Joo, en enää ikinä halua päästää itseäni tuohon kuntoon jossa olin. Olo jo itsessään niin isona oli paha ja henkisestä olosta puhumattakaan. Mun on vaikea ymmärtää, että olen edes painanut tuon verran, mut tosiaan minä kuva ei muutu helpolla. Edelleen näin itseni jättiäisenä vaikka tiedostan, etten sitä ole. Ehkä tästä on melko helppo avautua, koska se on oikeasti taakse jäänyttä.

    Mut tosiaan, hyvä me! Tsemppiä vaan sullekkin. Kyllä me kaikki nyt parit kilot karistetaan :)


    Kiitos teidän ihanille kommenteille! Mulla on kyllä parhaimmat lukijat ♥

    VastaaPoista
  5. Mä karppailen kyllä aika rennosti eli syön kyllä esim. kaurapuuroa, hapankorppuja, näkkäriä...en nyt mitenkään mielettömästi mut lähes joka päivä vähäsen. Ja muutenkin paljon marjoja ja kasviksia yritän myös syödä reilusti. Alkuun karppasin paljon tiukemmin joten se paino laski melko helposti, nyt oon saanut muutaman kilon sitten takaisin kun oon vähän höllännyt mut mä luulen että se on hyvä ja oon saanut kyllä palautettakin et olin aika pieni silloin ennen.

    Tosin nyt tän joulun, lomien ja uuden vuoden jälkeen olis syytä pari kiloa saada turvotusta ja löysää pois. ...varmaan aika monella on tällä hetkellä samat suunnitelmat :)

    VastaaPoista
  6. Milma: Mulla kun ei edes paino pudonnut karppaamisella. Se ei vit vissiin vaan sopinu mulle. Onneks kuitenkin tapoja on monia.
    Mun on kovin vaikea uskoa, et sulla olis löysää yhtään missään, oot niin siro :) Mut monesta blogista olen lukenu samanmoisista suunnitelmista tiputtaa painoa. Se on tää uus vuos mikä saa aina ihmiset liikkeelle :D

    VastaaPoista
  7. Mustakin on tosi hienoa että uskalsit meille tämän kertoa. Ja vau mikä painonpudotus!
    Mä en ikinä ole varsinaisesti ollut lihava, mutta aika löysältä alkaa olo (tai siis kroppa..) tuntua, joten nimenomaan, kiinteytyä pitäisi! Ja kuten jo monia vuosia olen kuullut "sit ku tulet vanhemmaksi alkaa sullekin niitä kiloja kertyä", no, huomattu on.
    Pidetään peukkuja että liikuntakärpänen taas iskisi oikein kunnolla meihin kaikkiin saman asian kanssa tuskaileville :)

    VastaaPoista
  8. maisamiisa: Kiitos ♥ Mä olen kans kuullut monen suusta et sit vanhempana ja huomattu myös, ainakin jollakin tavoin. Musta tais onneks kärpänen purasta pikkuisen palasen ainakin, et nyt innostaa saada kroppa parempaan kuntoon. Toivottavasti sit sullekin iskee, jos sitä tahdot. Mikäs siinä jos omassa kehossaan viihtyy, eihän silloin tarvitse tehdä mitään, mut mua kyllä ahdistaa ja siks tehtävä jotakin :) Ja sun kuvia kattelessa ei ainakaan huomaa, et mitään tarttis tehdä :)

    VastaaPoista
  9. Hienoa että uskalsit kertoa tästä, olet onnistunut loistavasti painonpudotuksessa! Tämähän on varsinainen sankaritarina ja varmasti kannustaa muitakin painon kanssa kamppailevia. :) Tuli tuosta mieleen kun sanoit että minäkuva jää herkästi "pulleaksi", vaikka laihtuisikin, niin juurikin tuosta asiasta olemme usein ystäväni kanssa jutelleet. Hän on koko ikänsä taistellut liikakiloja vastaan ja nyt jo useamman vuoden ollut ihan normaalipainoinen. Silti hän mieltää itsensä ylipainoiseksi. Itselläni on puolestaan ollut nuorena paha akne ja välillä kun ihoni oli jo ihan kunnossa, tunsin itseni silti finninaamaksi... Jännä juttu millaisia tepposia mieli tkee. :P

    VastaaPoista
  10. Viivi: Kiitos ♥
    Tuo minäkuva on vaikea asia. Ymmärrän ystävääsi sekä sinua paremmin kuin hyvin. Vaikka peilistä katsookin ihan normaalin näköinen tyyppi niin näkeekin sen ihan toisin. Tämän saattaa jopa tiedostaa, mutta silti. Mä olen kärsinyt myöskin aknesta, (melko pahasta sellaisesta) lääkkeetkin söin siihen joten päri näppyä naamassa aiheuttaa sen saman tunteen. On mieli kyllä kummallinen. Eli tätä pitäisi itsessä harjoittaa, mutta se on kovin vaikeaa.

    VastaaPoista