Sen siitä saa, kun menee ennen aikaisesti puhumaan imurin vaihdosta. Kävin kommentoimassa Karoliinan Valon Pisaroita-blogiin imuripostaukseen, että vois itsekin alkaa harkita uutta imuria, kun nykyisessä on jo johto halki, niin eikös se vanha mennyt lähes heti kuolemaan. Pirskatti! Olemme jatkaneet miehen kanssa remonttia pikkuhiljaa eteenpäin ja mä toimin imurivastaavana, kun mies hioi ja maalasi seinää. Sain ensimmäiset hiomispölyt imuroitua ja painoin sormella (mitä en juurikaan ikinä tee, kun jalalla on helpompi :D) imurin sammuksiin ja sain kauhean säkärin. Eihän muovista nyt mitään kunnon sähköiskua saa, mutta jokin sen aiheutti. Mies jatkoi hiomista, mä odotin omaa vuoroani ja kappas, eihän se enää käynnistynyt. Vaihdoin pistoketta ja sanoin pari voima sanaa, muttei siihen mitään eloa tullut. Lattialla iso kasa hiomapölyä ja eihän niitä millään rikkaharjalla pois olisi saanut. Eikun pikaista soittoa äiskälle ja imurin lainaamiseen. Onneksi äippä asuu lähellä ja apu oli saatavilla. Mutta mitä kummaa tapahtui? Mun sormesta tais lähteä sellanen voima, et se oli imurille liikaa. Onneksi mies on taitava käsistään, että jos vika on korjattavissa, hän sen kyllä korjaa. Muussa tapauksessa ostoksillehan sitä on lähdettävä.

Eikä tämä ollut ainut, joka sanoi itsensä irti. Muistatte varmaan, kun kerroin perjantai 13. kun autoni ei ollutkaan sula niinkuin muina aamuina. Eikös se sisätilanlämppärikin päättänyt lopettaa toimintansa. Siitä en kyllä säkäriä saanut, mutta ei toimi ei. Mieheni katsoi sitä ja vastuksethan siitä oli palanut, joten osti mulle sitten eilen uuden yksilön. Taas on auto aamuisin lämmin.

Mut mä taidan ottaa pikkasen etäisyyttä näihin koneisiin ja muihin laitteisiin. Toivottavasti en saa rikottua tätä työkonetta (tai no sama se toimiiko tää, kunhan en kotona enää riko mitään.) tai mitään muitakaan.

Onko teillä käynyt niin, kun jonkin vaihdosta olet puhunut, niin vanha hajoaa ennen aikojaan? Tai onko teillä taipumusta lähetellä tappavia iskuja laitteisiin? :D