Mähän olen ollut todellinen poikatyttö, kuten olenkin kertonut. Pukeuduin veljeni vanhoihin vaatteisiin ja leikin pihalla aina poikien kanssa, sählystä ja muista pallopeleistä kirkonrottaan. Pojat oli kavereita, eihän niitä sillä tavalla ajateltu, yöh! Ikää tullessa toki alkoi kiinnostamaan ja tyttömäisyys puski poikamaisuuden läpi. Leorando DiCaprio löytyi mun seinältä kaikkien eläinjulisteiden keskeltä ja se oli ihqu :D Tyttöjen kanssa kuiskuteltiin kaikista pojista, eritoten näyttelijöistä kuinka söpöjä tai kivoja he olivat. Kuitenkin, mä en ollut se nätein kukka pellossa eikä musta kukaan ollut kiinnostunut. Kuuntelin usein jopa kateellisena, kuinka tytöt kertoivat miltä pussailu tuntuu, heillä oli fritsuja kaulassa ja olivat niin "kokeneita". Mä vietin kaiken aikani tallilla, heppailin ja koitin olla välittämättä. Äiti sanoikin monesti, että kyllä mä vielä kerkeäisin. Mutta kuka nyt voisi tykästyä pullukkaan finninaamaan? No ei kukaan.



Kavereiden kanssa nähtiin koulun ilmoitustaululla työpaikka ilmoitus, joka olisi koulumme kulman takana ja eikös sinne olisi mentävä haastatteluun. Puhelinmyyntiin pääs vaikka oli nuori. Eihän me siellä koskaan mitään töitä kunnolla tehty, mutta kiva paikka se kuitenkin oli. Eräänä päivänä siellä olikin mulle uus tyyppi töissä ja mulla lähti jalat alta. Kuka kumma tuo poika on? Taisin piilottaa kaiken ujouteni verhon taakse, enkä antanut rumien kasvojeni haitata vaan jotenkin juttu lähti luistamaan. Olin ihastunut, totaalisesti. En tarkalleen muista, kuinka me lopun kaiken alettiin hengailemaan, mutta mä kyysäsin hänet aina kotini läheiselle bussipysäkille ja vietimme siellä aikaa....rutkasti. Olin niin hämmentynyt kuinka tuo poika saattoi olla mun seurassa, tällaisen rumiluksen? Hän tuli jopa kotiini, pelasimme pleikkarilla ja hänelle uskalsin kertoa vaikka mitä. Kuljeskelimme vaikka missä ja mussa tais herätä jopa pieni kapinallinen äitiäni kohtaan (anteeks äiskä♥), mutta tää kaikki oli mulle niin uutta. Lähdin monesti ilman lupaa Helsinkiin asti hänen kanssaan (oli mulla suurimmaks osaks aina lupa lähteä) ja kuljettiin siellä ristiin ja rastiin. Tarjosin hänelle ruoat ja käytiin leffassa. Olin kirjoittanut silloin kalenteriini "Tunnen oloni prinsessaks" (voi tuota teineyttä :D) ja ajattelin häntä koko ajan. Kerroin kaikki juorut tyttökavereilleni ja jokaikisen pienen yksityiskohdan.



Olimme ulkoilemassa eräänä lämpimänä kesäiltana ja juteltiin taasen niitä näitä. Päädyimme jotenkin läheiseen metsään ja siellä se tapahtui. En tarkalleen muista, kuinka siihen tilanteeseen päädyttiin, mutta voi sitä tunnetta! Mä leijuin ilmassa, suudelma ei ollut märkä eikä tyhmän tuntuinen vaan just sellainen kuin elokuvissa ja tämä johtuu ihan vain siitä, että poika osasi suudella (kyllä sillä ulkonäöllä oli varmasti saanut tyttöjen kanssa harjoitella).  Se oli täydellinen. Ja tätä poikaa, nykyään miestä, rakastan niin suunnattomasti eli osaatte varmaan arvata kenen kanssa olen saanut kokea ensi suudelmani ;) (ja nythän tähän ei lasketa niitä lapsuudessa koettuja pusuja) Edelleen hän saa mut leijailemaan pilviin niillä täydellisillä suudelmilla ♥