Mikä ihmeen kumma mun unia vaivaa? Mä heräsin ihan järkyttävästä unesta päikkäreiltä. Tyyny märkänä, ei kuolasta kylläkään vaan kyynelistä. Ja taas sitä samaa, että menettäisin yhden läheisimmistäni. Eihän nää ole mitään enne-unia...eihän? Uni oli taas kerran niin todenmukainen, että herättyäni olin vähän aikaa ihan hukassa. Mä jo ajattelin unen ja valveen rajamailla, että miten jaksan blogiinkaan kirjoittaa näin raskaista asioista. Onneksi se oli vain unta! Pitää vielä varmistaa, että unessa menetetyllä rakkaallani ei ole mitään hätää. Yöh, nää ei ole kivoja. Toivottavasti ensi yönä saisin jo nukkua levollisesti. Kenties jotain stressiä ilmassa ja purkautuu näin...? Tiedä häntä. Kesälomaa kaipaan kyllä jo auttamattomasti. Vielä pari viikkoa.


Mutta nyt vähän mukavempiin asioihin. Eilen tosiaan kylään saapui Niksun perhe ja "anoppi" toi mulle tuliaisina kesäkukkia. Kävin ne istuttamassa tuonne rutikuivaan penkkiin ja toivon niiden selviytyvän siellä. Tietenkin välillä kastellen.

Eipä kyllä mitään hajua, mitä kukkasia nämä ovat, mutta nättejä kylläkin. Ihana saada vähän väriä tuonne vallitsevan vihreyden keskelle. Nii, ja vihreetä siellä kyllä on. Mitä ihmeen kasvuhormoneja joku on käynyt heittelemässä mun viljelylaatikoihin?





Kattokaa nyt! Ihan tajuttoman kokoiset varret on kasvanut niin perunoille kuin sipulillekin. Toivotaan, että kasvua on tapahtunut myös siellä mullan alla, etten saa hämmästellä pelkkiä jättiläisvarsia. Sipulin varret kyllä maistuu hyvälle ja Niksukin on käynyt sieltä välillä napsimassa parempiin suihin, mutta milloin olisi aika nauttia siitä odotetusta sadosta? Milloin nuo siis voi nostaa penkistä? Syksyllä? Äiti muisteli, että perunan pitää ainakin kukkia ennen nostoa. Mähän olen tässä asiassa kuitenkin melko kaupunkilainen, vaikkakin kaikki lapsuuteni/nuoruuteni kesät maalla vietinkin. Miksi sitä nostoaikaa en ole silloin painanut mieleensä? :D Tainnu olla leikit ja elukat paljon tärkeämpiä. Kuitenkin haikeudella muistelen mummon kanssa kitkettyjä kasvimaita <3

Loppuun vielä kuva vastaavasta työnjohtajavalvojasta.


Tuo kirahvikaulainen työnjohtaja piti huolta, että työntekijä hoitaa hommat kunnolla. Piti haistella kukille tehdyt kuopat tarkasti ja ihmetellä jokaista liikettä. Olinkohan kenties jotenkin hukassa, kun niin piti vahtia :D

Nyt mä sitten tässä unisilminä mietin juoksulenkille lähtöä. Ei kukaan lähtis mukaan työntämään, ku nyt tuntuu lähtö ylivaikealta?