Täydellinen vartalo...milloin?
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2012Mua on mietityttänyt tässä jo pitemmän aikaa muutamat asiat tai tarkemmin sanottuna olen pohtinut urheilua, syömistä ja ulkonäköä. Tulin hetki sitten salilta ja kaikki ajatukset pyörii entistä kovempaa mielessä. Monet sanoo, ettei painolla ole väliä ja että peili kertoo sen, milloin olet "normaalin kokoinen".
Mitä sekin sitten tarkoittaa? Mikä se normaali koko on?
Millä periaatteella siellä salilla ja lenkkipoluilla sitten huhkitaan? Siksi, että olisit terve vai siksi, että olisit hoikka ja lihaksikas? Milloin on aika olla vartaloonsa tyytyväinen? Ainahan löytyy jotain mikä ei miellytä itseänsä. Liikaa läskiä tuolla ja liian vähän lihaksia tässä. Liian iso peppu, jenkkakahvat tai koko uimarengas, selluliitti jalat ja hirmuiset allit. Mutta mitä jos sen kaiken liiallisen urheilun ja syömisen tarkkailu menee liian pitkälle ja kehosta tulee liian laiha, luikku...anorektinen?
Kenen vuoksi tätä kaikkea tehdään? Itsemmekö? Siksi, että olo olisi hyvä ja voisit hyvin? Vai jätänkö suklaapatukan himoissani syömättä, koska joku toinen ajattelee sinun olevan turhan pyöreä, lihava... Jos et itse ole tyytyväinen kehoosi ja joku toinen on, niin tottakai silloin on asian eteen tehtävä jotain tai hyväksyttävä vartalo sellaisena kuin se on. Mutta mitä jos se on joku muu, kuka sanoo sinun olevan joko liian iso tai liian pieni, mutta itse nautit itsestäsi? Tulisiko sinun silloin muuttaa itseäsi toisen vuoksi, toisen mieltymyksen mukaan?
Voiko rannalle lähteä, jos löytyy ylimääräistä niin vatsasta kuin reisistäkin? Pitäisikö mieluummin jäädä kotiin nyhjöttämään piiloon kaikilta? Menetkö ravintolaan syömään ja tilaat joka kerta vain salaattia pysyäksesi tiukassa kalorirajassa vai uskallatko herkutella leffassa nameja ja popparia syöden? Saako silloin herkutella, kun mieli tekee vai pitääkö ennemmin tehdä tiukka kuri ja pitää herkkupäivä vain kerran kuussa tai ei koskaan? Jos syöt yhden palan leipää enemmän, lähdetkö äkkiä lenkille juoksemaan sen pois? Vai uskallatko pitää löhöilypäiviä ja ottaa vaan rennosti?
kuvat: weheartit.com
Mitä jos ei koskaan osaakaan nähdä itseään kauniina tai sellaisena, että kelpaa muille ja maailmalle? Tai mitä jos rakastat itseäsi niin paljon, että katsot jo muita nenänvarttasi pitkin? Kumpikaan ei taida olla hyvä. Pitäisi löytää se kultainen keskitie, mutta miten siihen pääsee? Milloin oikeasti tulisi olla itseensä tyytyväinen?
Pistäkäähän ajatuksianne jakoon. :) Milloin teidän mielestänne kuuluu olla tyytyväinen itseensä, omaan vartaloonsa ja oletteko te? Ja nyt tosiaan puhutaan vain tästä "pinnallisesta" ulkonäöstä. Tottakai jokainen meistä haluaa olla terve :)
4 kommenttia
Ei kaikki edes halua olla terveitä tai varmaan tavallaan haluaa muttei uhraa ajatusta sille eikä tee mitään asian eteen. Ylipainohan on epäterveellistä varsinkin suuri sellainen. Mä luulen että sellainen pieni pyöreys ei nyt ketään hautaan vie.
VastaaPoistaPieni pyöreys lisäksi vielä musta pukee joitakin ihmisiä, joillekkin se vaan sopii. Tosin ei mulle sitten ollenkaan vaikka joskus salaa toivoisin että sopisi ja voisi huoletta mutustella ja mässytellä sillä syöminen on mun suuri intohimo :D ja liikunta ei niinkään vaikka sitä harrastankin varmasti ihan just ja just tarpeeksi...enemmänkin voisin jos oikeen mahtavia tuloksia haluaisin. Oikeasti mä olen liian laiska ja liian kiireinen menemään vaikka salille ja mun liikunnat jää noin kolmeen lenkkiin viikossa.
Omaan vartaloon pitäisi voida olla tyytyväinen ja jos tuntuu itse hyvältä niin pitäisi viitata muille kintaalla mutta kuinka moni oikeasti voi sanoa että on ihan täysin tyytyväinen? Mä en ainakaan ja paljon on asioita joita haluaisin muuttaa ja vielä tiedän että pystyisinkin varmaan joten omasta tahdosta mun kohdalla puhutaan aika pitkälti.
Yhteenvetona ihminen on hyvä kun itsellä on hyvä olla fyysisesti, on terve ja lääkäri ei sano että laihduta. Muuten kaikki saa olla minkä kokoisia, painoisia ja näkösiä tahansa.
Miun mielestä järkyttävintä se miten lehdet kuvaa naiset, photoshopatut ihot, photoshopattu koko nainen ! Naisille tulee väkisin itsetunnon tuskia, jos joka lehden kannessa on laihoja naisia, eikä itse ole samoissa mitoissa kyseisten mallien kanssa.
VastaaPoistaSitten mietitään miksi nuoret tytöt eli esimerkiksi alle 18-vuotiaat eivät ole tyytyväisiä itseensä, sitten tulevat syömishäiriöt yms. Tähän loppuun vielä vertaus tutkimukseen ''15-17-vuotiaista suomalaistytöistä jopa 60 prosenttia oli tyytymättömiä kroppaansa. ''
Voi pojat. Näitä asioita tulee mietittyä harva se päivä. Olen todella itsekriittinen, enkä usko, että tulen koskaan olemaan tyytyväinen vartalooni, tai kasvoihini. Kävin siksi salilla, että tulisi itsevarmempi ja vahvempi olo ja oppisin edes vähän enemmän tykkäämään siitä, mutta aina sitä on silti jotain, mihin ei ole tyytyväinen.
VastaaPoistaEikö se sopiva/täydellinen ole silloin, kun on itse sinut itsensä kanssa, oli koko mikä hyvänsä? Näin haluaisin ajatella. Jospa ikä toisi lisää varmuutta ja myös oppisi hyväksymään itsensä, virheineen poikineen. =) Muut kun tuskin näkevät niitä hölmöjä pieniä asioita, joita itse peiliin kurkatessa arvostelee..
Ohmy, en muista koska olisin ollut tyytyväinen kehooni, siitä lähtien kun siihen olen jotain huomiota kiinnittänyt niin en varmaan ikinä. Aina syynäämässä muhkuroita ja turvotuksia ja milloin mitäkin.. Olisi ihanaa olla niin itsevarma, jotta voisi olla välittämättä siitä ettei ehkä ole huippukunnossa, varmasti saisi nautittua elämästäkin enemmän. Ei tarvisi miettiä voiko laittaa shortseja tai tiukkaa toppia kaupungille, näkyykö makkarat ja muhkut. Mutta en minä liikuntaa pelkästään muhkujen takia harrasta, vaan yksinkertaisesti siitä vaan tulee niin hyvä olo :)
VastaaPoista