Munkkeja on syöty ja syodään huomenna vielä lisää. Simaakin on maisteltu ja maistellaan vielä lisää.
Ilmapalloja ihasteltu ja vappu toivotuksia jaeltu.

Tänään on ollut huisin hyvä fiilis, vaikka väsymystä olikin pikkasen havaittavissa. Se, että huomisen jälkeen on taas vapaata saa jotenkin kummasti jaksamaan. Mulle sopis tämmöset viikot aina oikein hyvin. Niin, että joka keskiviikko olis vapaa. Veikkaan vaan, ettei työnantaja ole kanssani samaa mieltä. Mutta tosiaan, lauantaina tuli humputeltua ja hurviteltua oikein olan takaa. Tällä hetkellä tili näyttää kovasti kuivalta, mutta onneksi huomenna on taas tilipäivä. Meillä oli messuilla todella kivaa. Äiti lähti viime minuuteilla mun ja Annen mukaan, vaikka äidin ei ens alkuun pitänyt edes päästä mukaan. Tuli käveltyä nii julmetun paljon, että illalla jalat meinasivat sanoa sopimuksensa irti. Postausta messusaaliista on tulossa kyllä. :) Messujen jälkeen kerettiinkin sinne Jumboon, joten käppäilyä tuli harrastettua yli seitsemän tuntia. Eikö se jo lasketa liikunnaksi?

Lauantaina siis hurviteltiin ja sunnuntaina pää olikin sitä mieltä, että nyt on levättävä. Samperin migreenin ja tavallisen päänsäryn sekoitus oli aamusta iltaan saakka ja välistä jopa tuntui taas siltä, että pönttöä olisi voinut käydä halailemassa. Välistä jopa pyörrytti kovin. Eilinen meni aika pitkälti sohvalla kölliessä. Niin kiva nuppi mulla on. Osaan kyllä arvata mistä se tällä kertaa tuli. Niin rankka lauantai, että kostautui sitten näin. Kantamukset olivat se verran painavat, että niskathan siinä lopulta jumiutuivat niin totaalisesti. Ja voitteko kuvitella. Mä olin lauantaina jo kymmeneltä ihan valmis untenmaille :D Kauheen railakasta elämää täällä vietetään ;D Tare oli kyllä taas niin tyytyväinen sohvakaveri. Se on niin ihana köllijä <3



Ma: Salitreeni 1h 15min, kävely 40min
Ti: Salitreeni 1h 10min
Ke: Kävely 1h
To: Salitreeni 1h 15min
Pe: Tallityöt 1h, ratsastus 1h
La: Kävely 40min (messuilua ja shoppailua 7h)
Su: Kävely 30min (päänsärky)


Viime viikon liikunnat siis taas listana. Kai tuo on ihan kohtalaista liikuntaa. Mä en oikeastaan tiedä mikä olisi sellainen todella sopiva määrä, ettei olisi liikaa muttei liian vähänkään. Mitä noiden urheilijabloggareiden listoja katsoo, niin mähän olen niin perässä niistä. Mutta sit taas muiden listoja katsellessa mä taidan mennä edes vähän samoissa. Mikä teidän mielestä on sopiva määrä liikuntaa?

Mutta nyt mä keskityn noihin Emmerdaleihin, eihän tästä kirjoittamisesta tule mitään, kun joka toisen sanan välissä menee minuutti aikaa :D

Mä oon ollut tänään aika kuollut. Palaan huomenissa vähän enemmällä selityksellä, mutta nyt jakoon yks todella herkullinen resepti.



Eikö näytäkin helpolta reseptiltä? Sitä tää on ja tää ruoka on niin äärimmäisen suussasulavaa. Ota possun sisukka huoneenlämpöön puolesta tunnista tuntiin ennen ruoan laittoa. Itse tykkään käyttää Pirkan possun sisäfile pitkulaa marinoituna, niin ei tarvitse mitään muuta kuin yhden lihaliemikuution. Poista lihasta kalvo ja viipaloi noin parin sentin paksuiksikso paloiksi. Paloittelun jälkeen hieman painelet tai nuijit lihan hieman ohuemmiksi. Ota marinadia pussista talteen suoraan uunivuokaan.



Kun pikkupihvit ovat nuijittuja, käytä ne pikaisesti kuumalla pannulla. Laita paistetut lihan kannelliseen uunivuokaan ja murenna joukkoon yksi lihaliemikuutio. Sen jälkeen kaksi purkkia ruokakermaa joukkoon. Tai ainakin sen verran paljon, että lihat ovat kokonaan nesteessä.



Sitten tuikkaat vuoan 175-200 asteiseen uuniin tunnista kahteen. Itse pidin sen lähes pari tuntia ja voin kertoa, että oli mureeta ja todella suussasulavaa lihaa. Kuvaa valmiista ruoasta muistin ottaa vasta sitten, kun puolet oli jo kadonnut parempiin suihin :D


Parasta muussin tai keitettyjen pottujen kanssa, ainakin meidän mielestä. Tätä ruokaa ei kannata alkaa tekemään kovin nälkäisenä, sillä ei jaksa odottaa tarpeeksi kauan valmistumista. Tässä on vähän niin, että mitä pidempään hauduttelet, niin sitä mureampaa lihaa tulee. On herkkua!

Nyt mä lähden taas levolle. Ette varmaan arvaa mikä taas vaivannu... Eipä ole vaikea veikkaus meikän kohdalla. Mutta ihanaa sunnuntai iltaa <3

Mä olen aivan tööt. Ei, mä olen vielä töötistäkin töötimpi. Jos ihminen tekee kahden ihmisen työt, niin eikö siitä pitäisi maksaa myös tuplaten? Töissä oli tänään niin mahtava päivä, että taidan vieläkin käydä ihan ylikierroksilla. Olen juossut, siis kirjaimellisesti juossut, kahden toimiston väliä tehden sekä omat että sairaslomalle jääneen naapurihuoneen työntekijän työt. Tauot oli tänään ihan utopiaa ja hyvä että kerkesin edes vessaan mennä. Perjantait kun tuppaavat muutenkin olemaan töissä niitä kaikkein kiireisimpiä päiviä, niin kiva, että just silloin piti tällainen soppa tulla. Onneksi se on nyt jo takana päin ja hoidin hommat oikein kunnialla läpi. Toisekseen mun töötti olon aiheuttaa talleilu. Ei tässä muuten varmasti mikään kummallinen olo olisi, mutta tuolla ulkona on ihan jäätävän inhottava tihkusade ja kosteus sekä kylmyys upposi niin luihin ja ytimiin. Kurkkuun tuntuu yrittävän pesiytyä joku herra kaktus, mutta koetan kovasti taistella sitä vastaan. Huomisen suunnitelmia en meinaan ala muuttamaan. Menen vaikka pää paketissa messuilemaan :D Okei, ei saa manata. Mutta että tällaisilla fiiliksillä täällä lähetään viettämään vapaita. Kohta menen sulattelemaan itseäni saunaan ja aion niin nauttia olostani.

Mä olen ihan unohtanut postailla pääsiäisen jälkeen saamastani ihanasta tuliaisesta. Instagramiin heittelin kyllä heti tästä ihanuudesta kuvaa, mutta jotenkin tyylikkäästi se taas unohtui postailla. Yksi kovalevy mun päähän avuksi, kiitos :) Äiti ja isäpuoli lähtivät pääsiäisen alla Dubaihin nautiskelemaan, kun me muut jäätiin tänne kylmyyteen hytisemään. Heillä oli kuulemma ollut kiva matka ja suosittelivat Dubaihin matkustamista meillekin. Kyllä muuten kelpaisi! Varsinkin just nyt tekis mieli köllähtää aurinkotuoliin +35 asteissa ilmassa. Haaveita. Mutta äiti oli kyllä pistänyt korvan taakse todela hyvin tyttärensä himotuksia. Olin niin yllättynyt tuliasestani :)


Jee, jee, JEE! Sain Escadan tämän kesän kesätuoksun, Cherry in the Air. UUuh, iihhana! Äiti oli varmasti painanut mieleen, kun yhteisellä shoppailureissulla taisin toitottaa tuosta muutamaankin otteeseen. Ja mikä kivointa, pullo on 100ml, joten kyllä nyt kelpaa :) Mä tykkään suihkia sen verran reippaasti tuoksuja, että kuluvatkin aina melkoista vauhtia ja sitten musta tulee aina pihi, enkä raaski suihkutella ollenkaan :D


Escada on kyllä ollut ehdottomasti mun suosikki tuoksumerkki jo pitkään. Tällä hetkellä hajuvesihyllyllä koreileekin viisi eri tuoksua, mutta monta vielä puuttuu. Taj Sunset, toinen oikealta, on kyllä näistä kaikista lempparein, mutta ei nuo muutkaan yhtään sen huonompia ole. Hih, tänä kesänä taidan kyllä tuoksua enemmän kirsikalle.

Tykkäättekös te Escadan tuoksuista? Mikä on teidän ehdottomasti lempparein tuoksu?

Nyt mä kyllä oikeasti menen laittamaan saunan päälle. Mulla on nakitkin aivan jäässä, joten tästä kirjoittamisesta ei oikein tahdo tulla mitään. Sit pujahdan vällyjen väliin, että jaksan aamulla nousta pirteänä messuilemaan. Onko teistä muuten kukaan tulossa? :)
Mukavaa viikonloppua!

Onneksi tänään jo naurattaa oma hölmöys, vaikka välillä tunnenkin olevani ihan toivoton yksilö. Vai voisiko tän pöllöyden pistää sen piikkiin, että joka aamu joutuu heräämään niin kovin ajoissa, ettei ajatus vaan toimi? Tai tän blondiuden piikkiin? Vaikka aito vaaleakko en olekaan, mutta jos vaikka nuo väriaineet on vieny ne vähäisetkin viisauden rippeet harmaista aivosoluistani? Itselleen pitää kyllä osata nauraa jos vähän törttöilee. Eikä tässäkään tapahtunut mitään vahinkoa, paitsi pikkasen lompakolle :D Ja kosmetiikkavarastojen tilalle. Olen mä silti erittäin tyytyväinen ostoksiini, vaikkei kengät nyt olleetkaan. Annen kanssa vähän kyllä keskusteltiin eilen siihen sävyyn, että jos rynnättäisi messuille jo heti aamusta, että kerettäisi vielä koukata Jumbosta hakemaan kengät. Oi voi tätä rahan menoa :D Messut varmasti imee taas euroloita kiitettävän määrän. Olen köyhä jo etukäteen :D


Mutta katsokaas mitä ihanaa löysin Robbarista meidän keittiön pöydälle! En koskaan ajatellut, että servetit voisivat olla kivoja saatika hyödyllisiä, mutta nyt kun niitä on keittönpöydälle eksynyt, niin nehän on huisin kätsyjä. Varsinkin kun meidän taloudesssa tuo miespuoleinen ei tykkää räteistä :D Nyt löytyi vielä niin kovin ihanat servetit, että eihän noita raaski edes käyttää :D


Vallilan Kelohonka kuosiset pinkit servetit on niin ihana piriste ruokapöydällä. Meinasin ottaa ensin jotkut ihan vaan mustavalkoiset servetit, mutta pakko sanoa, että ihanasti piristävät ilmettä. Mutta kuka kumman rasvanäppi on räpellellyt tuota servettitelinettä? :D Pitääkin enstöiks mennä hinkkaamaan puhtaaksi :D

Tykkäättekö te käyttää servettejä? Tai onko teillä talouspaperi vakikäytössä? Mä pähkäilen koko ajan, että pitäiskö niitäkin alkaa ostamaan kotiin... Onko ne niin käytännölliset kun sanotaan?

Kyllä sitä välillä voi vaan ihmetellä, kuinka mahtava järjenjättiläinen osaan välillä olla. Lukutaito taitaa olla ihan liian yliarvostettua...tai sit ei. Olisin säästynyt tältäkin blondihetkeltä, jos olisin hetken malttanut tutustua rauhassa tekstiin. Tosiaan, eilenhän postailin niistä Stadiumissa tarjouksessa olevista Niken tuotteista. Intopäänä tänään töiden jälkeen sitten hurauttelin Jumboon ja kipitin kevein askelin Stadiumiin mielessä ihka uudet lenkkarit. Olin valmis ostamaan jopa kahdet, salille ja ulkoiluun. Kiertelin ja kaartelin kenkäosastoa läpi ja ihmettelin, mihinköhän ne kengät on laitettu, kun mitään alennuksia näy missään. Kaivoin laukusta sen tarjouslappusen ja menin se kädessä vertailemaan Niken kenkiä. Juu, kengät löytyi, mutta tarjouksessa ne eivät kyllä olleet. Mitä ihmettä? Tarkistin vielä varmuuden vuoksi lappunen kengän vieressä, että varmasti kyse samasta kengästä ja samassa silmiini osui lappusen isolla kirjoitettu 27.4. Niin, sehän on lauantai ja silloin tarjous loppuu. Ööö, missä se aloituspäivä lukikaan? Voi ketun, ketun, kettu! Tää tarjoushan on voimassa vain tuon 27.4. lauantain! Kyllä siinä vaiheessa teki mieli lyödä päätä seinään!

Harmistuksissani sitten poistun kaupasta ilman kenkiä. En välttämättä lauantaina kerkeä Stadiumiin ollenkaan, kun ollaan Anne ystävän kanssa menossa Outlet-expoon. Yritetään kuitenkin, kun nyt on niin hyvät tarjoukset tulossa. Voitte vaan kuvitella sen blondifiiliksen määrää, kun kävelin pikkuhiljaa eteenpäin. Voi että, kun olen pöljä! Jäinpä sit huvin vuoksi kiertelemään muitakin kauppoja, kun sinne kerran olin ajanut. Halusin ilahduttaa itseäni sitten jollain muulla, kun kengät jäi saamatta. Löytyi kyllä taas niin herkullista kosmetiikkaa...hups! :D


Näitä ihanan kesäisiä Maybellinen Color Sensational Vivids huulipunia on ollut esillä nyt niin monessa blogissa, että munkin oli saatava. Niin herkulliset kesävärit, että nää tulee varmasti kulumaan kesän aikana hurjasti. Ja sopivasti Anttilassa oli vielä Maybellinen tuotteet tarjouksessa "Ota 3, maksa 2".

Mun kasvojen hoitamisessa on tapahtunut hurjaa edistymistä, mitä sitä miettii ajassa taaksepäin. Teini-ikäisenä pesin kasvoni aina saippualla. Meillä kotona oli useimmiten Palmoliven saippuaa ja ajattelin sen olevan oikein sopivaa kasvoille. Ei tainnut olla ei. Joskus ihan vaan pelkällä vedelläkin huljuttelin menemään. Mä en oikeastaan edes muista, että mulla olisi koskaan ollut sen kummempia kasvojenhoitotuotteita. Jotain aknerasvoja ja tuotteita, mutta ei sen enempää. Clearasil taisi olla silloin eniten käytetty. Mutta en koskaan sen kummemmin pitänyt huolta kasvojeni ihosta, kun ne näyttivät muuten olevan pommin jäljiltä. Eipä sillä, että vieläkään täysin noista finnipommituksista olisin päässyt eroon, vaikka aikuinen iältäni tiettävästi olenkin, mutta naamataulu on asiasta erimieltä. Samoin selkä aika ajoin. Voin kertoa, että se syö ihmistä näin vuosien jälkeenkin, vaikka kai sitä luulisi siihen jotenkin jo tottuneen. Ja tavallaan varmasti olenkin. En ole häpeillyt ilman meikkiä olemista, mutta samalla olen toivonut, ettei kukaan tulisi liian lähelle ja näkisi todellista tilannetta. Toisaalta olen jo tyytynyt tähän kohtalooni ja koettanut vaan löytää jonkin ihmetuotteen joka avittaisi naamaria edes pikkasen parempaan kuntoon.

Clarinsin putsarit odottivatkin kokeiluun pääsyä melko pitkän ajan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisin ottaa ne testiin juuri täydellisellä ajoituksella. Talvisin mun iho alkaa muistuttamaan auttamattomasti näppyläistä hiekkapaperia, joten hieman hellempi puhdistus taisi tulla tarpeeseen. Olen melkoisen varma siitä, että ihotyyppini on pintakuiva sekaiho, mutta tämän voisi toki joku fiksumpi minulla tarkentaa. Melikään kun ei mulle sanonut asiasta mitään. Tavisin kuivuus on ehdottomasti pahinta, niinkuin varmaan jokaisella meillä tästä pakkasilmastossa asuvalla, joten kasvoja on täytynyt hoitaa ihan eri tavoin. Rasvausta rasvauksen perään ehdottomasti, joka tuntuu välillä jotenkin todella hassulta, kun näitä finnejä katselee. Mutta nyt siis mielipidettä näistä viimeksi käytetyistä tuotteista.

 Ensinnäkin, mä en koskaan ole ollut maitomaisten puhdistajien suursuosikki, kun musta tuntuu, ettei ne puhdista yhtään mitään, siis ei edes lähes puhdasta ihoakaan. Se tunne sitä levittäessä on jotenkin niin tyhmä. Ihan kuin rasvalla yrittäisi pestä. Käytinkin tätä suurimmaksi osaksi vasta pesun kakkosvaiheessa. Tai tarkemminkin ykkösvaihe oli vain puhdistusliinoilla hinkkailua. Tuoksu tässä on todella mieto, toi mieleeni jonkin voiteen, mutta ei mitekään hirmuisen mieleenpainuva. Yllättävää kyllä, lopulta opin tästä jopa tykkäämäänkin. Kasvot myös. Ne eivät olleet enää niin rutikuivat ja pesun jälkeen ei tullut kiristävää tunnetta laisinkaan. Putsausteholtaan ei vaan silti vaikuttanut mua. Talvi-iholleni tämä oli kyllä loistava valinta ja taidan kyllä ensi talvena valita myös jonkun hellemmän puhdistuksen.

Musta on tullut kasvovesirakastaja. Olen mä niistä ennenkin kovin pitänyt, mutta viimeaikoina jotenkin paljon enemmän. Tässä Clarinsin kasvovedessä oli vaan yksi huono puoli. Se tuoksui nenääni inhalle. Ei siis pahalle, mutta vähän kuin happamalle sitruunalle. Tai toki mun hajuaistissa voi olla pahasti vikaakin. Muuten oikein kelpo tuote. Toi raikkaan olon kasvoille käytön jälkeen kosteustasapaino parani entisestään, vaikka maitoputsari ei pahasti kuivattanutkaan. Putelissa oli kyllä yksi iso miinuspuoli. Korkki oli kierrettävä ja onnistuin sen joka aamu heittämään vaikka mihin, usein millien päähän vessanpöntöstä :D Tämä ei ollut suurin miinus vaan putelin annostelija. Sain jotenkin lurautettu vettä sieltä aina ihan hirmuiset määrät ja vanulappu ei kyennyt imemään kaikkea sitä ja sitten osa lirutteli lattialle. Opettelin käyttämään tuotetta paljon varovaisemmin ja loppuvaiheessa voisin sanoa olleeni oikea pro :D

Yleisarvosanaksi sanoisin näiden olleen oikein mukavat. Ei parhaimmat, mutta talviajalle oikein passelit. Kesäksi en näitä kyllä välttämättä ottaisi omaan käyttöön, ihoni kun rasvottuu entistä herkemmin. Tapahtuiko sitten kasvoissa mitään kummempaa muutosta? Ei oikeastaan, kunnes otin tammikuun Livboxista tulleen Dermalogican kuorintajauheen tehokäyttöön loppuajaksi Clarinsin rinnalle. Havahduin eräänä aamuna naamaria tutkiessa, että umpifinnit mitkä lie oikealta nimeltä ovatkaan, olivat vähentyneet ihan huomaamattomiin. Ne finnit, joita et saa mitenkään puristelemallakaan pois, mutta eivät ole myöskään miliumeja. Tajusin vasta jokin aikaa sitten, että se oli tuo mikrokuorinta, joka suurimman muutoksen sai aikaan ja nyt varmasti osaatte arvata, mikä keikkuu mun ostoslistalla melko korkealla. Sitä on saatava! Jos joku teistä sai sen Livboxin mukana, ettekä tykkää siitä, niin mielelläni ostaisin pois nurkista lojumasta! :) Mun on saatava sitä, että voin todistaa sen tehokkuuden :D

Tämän valaistumisen jälkeen mun jokapäiväiseen käyttöön on tulleet kuorinnat. Huomasin niiden tekevän todella suurta vaikutusta finneihin. Onko yllätys? Ei oikeastaan kun maalaisjärjellä miettii. Finnit eivät pääse niin pahasti tukkiutumaan, kun kasvoja kuorii. Tämän mulle on joku kosmetologi ennenkin sanonut, mutta jotenkin tyylikkäästi olen onnistunut sen sivuuttamaan. Eli kuorinta pesun jälkeen heti on jäänyt vakituiseksi mun rutiineihin.


Nyt sitten siirryin itselleni joululahjaksi ostamiin Cliniquen tuotteisiin. Katsotaan millaista jälkeä näillä saadaan aikaseksi. Näitä on moni kehunut, mutta moni on myös haukkunut. Mielenkiinnolla odottelen, tekeekö nää mulle mitään... Palataan siis tyhjentyneiden purkkien jälkeen näihin :)

Montakohan kertaa mä olen jo jauhanut urheilukengistä? Tai lähinnä niiden puutteesta. Saanen jauhaa vielä pikkasen lisää, ihan vaan vähäsen? Nyt tais tulla meinaan eteen niin ohittamaton tarjous, että pakko, ihan pakko nyt vihdoin ja viimein täyttää tämä tyhjä tila kenkävalikoimassani.


Niksulle tuli postissa Stadiumin pikku lehtinen, jossa ilmoitettiin Niken juoksuvalikoiman aleista kera sen alennuskupongin. Tottahan toki ihana mies suostui akkaselleen lahjoittamaan tuon mahtavan alennuksen, että saisi vihdoin ne pitkään ruokuttamansa kengät jalkaansa :D Rehellisesti sanoen, en edes tiedä tietääkö Niksu mun kenkäpuutteesta. Se kuitenkin on nähnyt mun kymmenet muut kenkäparit :D Mutta siis tämän viikon lauantaihin on kyseinen -20% alennuskuponki voimassa, joten huomenissa ajattelin töiden jälkeen hurautella Jumboon kenkäsovituksille ja toivottavasti ostoksille.


Stadiumilla on jo nyt meinaan todella hyvässä alennuksessa noita Niken kenkiä. Tuo ylinnä oleva sininen Free3 kenkäkin on normaalihinnaltaan 129€ ja nyt vain 59,90€. Johan sen ehkä raaskisi tuollakin hinnalla ostaa, mutta jos siitäkin saa pois vielä 20% niin passaa mulle paremmin kuin hyvin. Mutta huomennahan sen sitten näkee olenko yhtä kenkäparia rikkaampi. Toivottavasti. Mun jalat meinaan huutelee hallelujaa tosi lujaa :D Voin kyllä satavarmaksi sanoa, että jos nyt jotkut hyvät kengät löydänkin, niin rakot mä niistäkin saan. Vajakkijaloilla kun on niin helppo olla.

Voi kyllä olla, että Jumbossa tulee pyörähdettyä vähän muuallakin... Mut tästä ei sen enempää. Mulla on meinaan tuolla yks säkki odottelemassa taas kuvailuja. Hups! Mistä näitä vaatteita oikein tulee :o :D No mutta nyt mä ajattelin antaa tuolle raskaantyön raataja miehelle hieronnan, kun se on ihan kipeä.

Mä en vaan voi käsittää, miten noi sunnuntai maanantai väliset yöt menee aina vähän väliä heräillessä, stressatessa ja useimmiten vielä painajaisten kera. Heräsin sunnuntaina jo puoli kahdeksan aikaan ja ajattelin olevani kovin fiksu noustessani välittömästi ylös, että illalla tulee uni sitten oikein mukavasti. Ensimmäinen virhe tapahtui puolen päivän aikaan. Köllähdin sohvalle lepuuttelemaan selkääni, jonka onnistuin rasittamaan lauantain siivoilujen lomassa, joten ei kauaakaan kun uni tuli. Aurinko paistoi mukavasti suoraan sohvalle ja lämmitti mustia vaatteitani todella ihanasti. Ei tarvinnut vilttiäkään lämmittäjäksi. En mä onneksi kauaa torkkunut, mutta varmasti vaikutti yön uniin. Iltapäivällä sitten vaihdettiin vihdoin ja viimein mun autoon kesärenkaat. Pari tuntia meni ulkoillessa, että hurahti. Tarekin nautiskeli ulkoilusta. Se etsi vain ne aurinkoisemmat paikat ja kökötteli paikoillaan. Ajattelin, että tämmöinen pidempi ulkoilu toisi paremmat yöunet.

Toinen virhe taisi olla se, että lähdettiin liian myöhään iltalenkille. En päässytkään niin helposti enää sen jälkeen lepomielentilaan vaan jotenkin se ulkoilu piristi. Lenkillä olin kyllä yhtä rivakka kuin etana kiitotiellä, kenties uuvahtanut päivän ulkoilusta. Olisin voinut helposti valvoa tuon jälkeen vaikka muutamankin tunnin. Lopulta kun sänkyyn pötkähdin, tulikin uni todella helposti, mutta ensimmäinen herääminen tiesi sitä, että loppu yö tulisi heräiltyä vähän väliä. No, nyt on huonosti nukuttu yö takana, mutta niin on kohta jo työpäiväkin. Eli kai tästä selvittiin, vaikka päätä kyllä vähän jomottelee. Vielä kun jaksais salitreenin tehdä, niin saa pötkähtää hyvillä mielin unille.


Viime viikko näyttää taas ihan hyvältä liikuntojen suhteen. Perjantaina salitreeni tuntui välillä ikuisuuden kestävältä, mutta treenin jälkeen napaan saatu ruoka kyllä auttoi asiaan. Sen jälkeen kun oli vielä tallitemmellystä tiedossa, oli väsymys taattu. Pääsin Niksun kyydissä tallille, kun hän korjasi tallinomistajan pojan mopon kuntoon, mutta kyydin kotiin sai hoitaa omat jalat. En muista milloin olisin ollut niin kuollut kuin perjantai iltana, ehkä nyt? :D Tallihommien jälkeen vaan alkoi olla jo melkoisen hämärää ja mun mielikuvitus lähti sellaiseen nousukiitoon, että pakko oli juosta lähes koko matka. Kuvittelin perääni talviunilta heränneet karhut, joten juoksua okei hölkkää oli melko helppo pitää yllä. Välillä tuntui, että happi loppuu tyystin ja taju karkaan läheiselle pellolle, mutta yllättävän hyvin jaksoin jatkaa. Mutta pointtina tässä pitkästi sepustamassani perjantaissa oli vaan se, että se oli viikon rankin päivä :D Ei sen kummempaa.


Ma: Kävely 40min
Ti: Kävely 30min
Ke: Salitreeni 1h 10min
To: Salitreeni 1h 20min
Pe: Salitreeni 1h 10min, tallityöt 45min, ratsastus 1h, kävely/hölkkälenkki 4km 25min
La: - (siivousta 6h)
Su: kävely 30min


Siivous on muuten yllättävän rankkaa, varsinkin jos projekti venyy ihan yli äyräiden. Hypin paikasta toiseen nanosekunneissa. Makkarin taso täynnä roipetta, hei mutta keittiön pöydällä on murusia. Oo, pesukone valmis, pyykit narulle ja uutta kehiin. Ainiin, tiskikoneenkin voisi laittaa päälle. Hei, pölyjä on tuollakin nurkassa, sohvanalusenkin vois imuroida. Eteisessä oli muuten kauheesti hiekkaa, lattiatkin vois pestä ja lakanatkin vois vaihtaa. Onneksi osasin organisoida kaiken päässäni kuitenkin niin järkevästi, että lähes kaiken sain tehtyä. Lattioiden luuttuaminen oli kyllä ehdottomasti rankin homma. Tai voiko sitä sanoa luuttuamiseksi, kun polvillani könysin rätin kanssa kaikkia pienimpiäkin jälkiä hinkaten? Mopin osto taitaa olla edessäpäin. Mä en vaan tykkää niistä ihme lankamopeista. Millä te hinkkaatte lattiat puhtaiksi? Jonkin hyvän apurin mä haluisin, eli vinkit jakoon hetimiten!

Joko höpöttelin taas kaikkea ja tarpeeksi? Asiasta ja asian vierestä? Oli miten oli, niin nyt välipalaa nassuun. Mukavaa maanantaita teillekin ♥

Lähdin käyttämään Tarea iltalenkillä. Varmistin mittarista, tarvitseeko sinne pipoa päähän. Voi ihanaa, asteita oli vielä reilu viisi. Pipo sai siis jäädä vielä hyllylle notkumaan. Kohta sen saa pistää varastoon odottamaan seuraavaa talvea. Avasin oven ja hengitin raikasta ilmaa. Vielä se tuntuu hieman liian viileältä, mutta voiton puolella taidetaan olla jo. Lumi on kadonnut todella tehokkaasti ja iloitsinkin lenkillä kuivasta asfaltista jalkojeni alla. Tarekin nautti. Se olisi nuuskutellut mielellään vaikka jokaisen lumen alta paljastuneen kiven. Oli kovin hiljaista. Joku lenkkeilijä näytti juuri menevän kotiinsa, mutta muuten ei ketään missään. Paitsi pupu. Se juoksenteli meidän edessä arasti etsien piilopaikkaa. Pian se katosikin jo edestämme ja jäin ihmettelemään hiljaisuutta. Siis mitä hiljaisuutta? Ehei, ääntä olikin paljon enemmän, mitä olin kuvitellut. Linnut! Ne on tosiaan heränneet jostain horroksesta kevääseen ja laulu raikoi ilmassa ihanasti. Kevät on ihan virallisesti nyt alkanut. Olisin mielelläni kävellyt vaikka kuinka pitkään, mutta sauna odotteli löylyn heittäjiä. En voinut muuta kuin pysähtyä hetkeksi paikalleen. Laitoin silmät kiinni ja kuuntelin. Äänekästä, mutta samalla niin kovin rauhallista. En voinut muuta kuin nauttia. Avasin silmät, kun kuului erikoisempi linnunlaulu. Kurki jäi lentelemään melkein pääni ylle ja ihailin. Tämä kaikki muistuttelee pian tulevasta kesästä. En jaksaisi vaan enää mitenkään odottaa.



Tällä hetkellä olen kovin uupunut, mutta samalla niin onnellinen. Löylyt on heitetty ja pian köllähdän puhtaisiin lakanoihin. Parhautta! Olen ahkeroinut koko päivän oikein urakalla ja tuoksu onkin sen mukainen. Olen siivonnut kotia oikein urakalla, pesin lattiat oikein pilkun tarkasti ja nuohosin noita vähemmän siivottavia paikkojakin. Nyt mulla on sitten polvet aivan ruvella lattialla könyämisestä. Mopin osto on vahvasti ostoslistalla. Nyt on niin hyvä mieli. Saatoin hyvillä mielin lössähtää tähän sohvalle saunasiiderin kanssa ja kohta ajattelin ottaa vielä jotain yönaposteltavaa. Ostettiin tuoreita rieskoja ja niitä tekisi kyllä mieli. Ihan parasta, eikä kiire mihinkään. Huomenna ajattelin ryhtyä varmaan saunan pesuun, mutta katsotaan vielä huomenna.



Mulla on kyllä ollut kaksi todella touhukasta päivää. Perjantaina ehdin istuskella vain töissä, jossa oli kyllä myös kiirettä, mutta sen jälkeen rehkin salilla ja lopulta menin vielä talleilemaankin. Energiat oli illalla kyllä niin käytetty, että juttukin oli sen mukaista. Saatoin naureskella ihan itsekseni ja Niksu katseli välillä kuin olisin karannut jostain pehmustetusta huoneesta. Uni tulikin heti kun laitoin pääni tyyhyn, enkä kyllä yhtään ihmettele. Ensin tallilla sain jahdata karkuun lähtenyttä ponia. Ei se onneksi kauaksi juossut, mutta kiinni se ei olisi halunnut antaa. Pääsin alle puolen metrin päähän ja sitten se aina otti jalat alleen. Onneksi näistä blondiaivoista lähti sen verran nokkeluutta, että lopulta sen pikku kiusankappaleen sai kiinni. Sen verran nuoresta ponista vielä kyse, että se kokeilee rajojaan. Ratsastamassakin oli niin ihanaa, eikä pikku sade haitannut menoa ollenkaan. Kertaakaan ei enää tarvinnut jännittää liukkaita kohtia. Päästiin menemään oikein vauhdikkaasti. Lopulta vielä juoksin tallilta kotiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Mielikuvitus laukkasi sen verran kovaa, että kerkesin kuvitella perääni jos minkälaisten karhut tai ihmissudet :D

Kerkesin juuri heittää kengät jaloista ja tallivaatteet pois päältä, kun Niksu huutelee pihalta, että siellä on joku irrallaan oleva koira. Se oli tullut innoissaan heiluttelemaan Niksulle häntää ja antoi oikein helposti kiinni. Ties mistä kaukaa toinen reppana oli juossut. Me otettiin toinen heti turvaan, mutta harmillisesti sen olleen uros, ei Tare oikein mielellään ottanut vierasta tyyppiä kotiin. Pujotin pienellä Taren kaulapannan ja lähdimme Niksun kanssa kävelemään lähistölle, josko joku etsisi koiraa. Hiljaista oli. Koetin höpötellä koiralle, että missä koti, etsi, mutta se vain iloisesti heilutteli mulle häntää. Ei auttanut muu kuin tulla takaisin kotiin. Jäimme koiran kanssa eteiseen ja mä katselin puhelimen netillä, josko joku olisi ilmoitellut kadonneesta Kettuterrieristä. Harmillisesti mitään ei löytynyt. Päätin lähteä viemään koiraa meidän äidille, sillä mulla ei ollut sydäntä ainakaan ihan vielä soittaa poliiseille löytökoirasta. Onneksi juuri äidille kävelemässä huomaan naisen juoksevan päättömästi tiellä ja viheltelevän. Huusin heti kovaan ääneen, että onko koira hukassa. Omistaja löytyi! Onneksi! Olisin itse varmasti kuollut huolesta, jos olisin ollut tuossa tilanteessa. Mutta voihan hassua, omistaja asui meistä vain muutaman talon päässä. Mitenköhän en ollut koskaan nähnyt kyseistä koiraa. Olisinhan sen heti palauttanut omistajalleen. No, nyt ainakin tiedän, jos tulee vastaava tilanne.

Kaksi karkulaista siis saatu kiinni saman päivän aikana. Eikä siinä vielä kaikki. Mulla taisi olla oikein Hannu Hanhi päivä, sillä karkulaisten lisäksi löysin 20€ maasta. Se oli kovin ryppynen ja nuhjaantunut, eikä sille varmasti omistajaa olisi löytynyt, joten annoin sille oikein mielellään kodin. Ottajia olisi kyllä varmasti ollut, mutta tässä tapauksessa varmaan löytäjä sai pitää. Mutta että sellaiset kaksi päivää. Nyt tosiaan otan tässä ihan iisisti ja lähden kohta sänkyyn köllimään. Tää siiderikin alkaa kovasti unettaa, vaikka enpä sitä ole saanut juotua edes puolilleen. Mä kun en noista alkomahoolijuomista niin kamalasti välitä. Nyt oli vaan pakko ottaa kesätunnelman kunniaksi. Hmm, kauankohan tämänkin siideri on notkunut jääkaapissa? Toinen siellä oleva on meinaan uudelta vuodelta :D Että näin hyvin mulle maistuu. Mutta nyt mä meen, kun silmät luppaa. Hyviä öitä teille ja jatketaan taas <3

Mä olen ollut kaksi päivää ihan vihreä. En siis kateudesta, vaan sattumoisin päälle on eksynyt vaan vihreitä vaatteita, vihreä ponnari ja lopulta oli pakko lakata vihreät kynnetkin :D Kai mä koetan kompensoida puuttuvaa vehreyttä näillä vaatteilla ja olemuksella. Onneksi kohta on kesä! Mä niin en jaksa enää odottaa. Lomatkin on nyt jo varmistuneet. Heinäkuun 8. päivä mä niin otan lungisti ja olen hyvillä mielin. Todella suuri harmi vaan, ettei Niksun kanssa tänä vuonna saada viettää ollenkaan lomaa samaan aikaan. Mä palaan töihin,  kun hän jää lomalle. Viime vuodet ollaan kyllä saatu lomailla todella hyvin samaan aikaan. Ja niin hienosti taas karkasin asiasta toiseen, mutta niinhän mä taidan aina :D


Aamulla kannattaa mennä valitsemaan vaatteita silmät ristissä, lopputulos saattaa olla näinkin vehreä kuin mulla :D Onko mielestänne jo kenteis liikaa vihreetä?


Tykkään tuosta Vilasta ostamastani lörttöneuleesta ihan hirmuisesti :) Tosin, vielä tuntuu olevan vähän vilpoista jopa toimistossa tämä päällä. Mä oikein odotan, että aurinko porottaa täydeltä taivaalta, lämmittää ja päivettää ihoa ja sitten tarkenee myöhäisellä vielä tällaisessa ohuessa neuleessa. Voih, mä odotan kesää niin kovin.


Tämän kynsilakan ostin viime kesän lopulla, mutta en muista ollenkaan tätä edes käyttäneeni. Tykkään mintunvihreästä edelleen ihan tajuttoman kovasti, joten tänä kesänä sitä varmasti tullaan näkemään aika paljonkin. Mutta tuosta lakasta, mun mielestä sillä oli kaameen vaikee lakata :D Johtuu ihan siitä, että olen tottunut leveäpäisiin siveltimiin, sillä sellaiset on ollut viime aikoina käytetyissä lakoissa. Tuntui, etten saa tasaisesti levitettyä lakkaa kynsille ja ensimmäinen kerros raidoittuikin ihan kamalasti. Toisella kerroksella tuli jo ihan ok jälkeä, kuten kuvissa näkyy, mutta kolmas kerros olisi varmasti tehnyt lakasta täydellisen. Päälle vielä pikakuivattajaa ja kynnet valmiit. Mun mielestä niin ihana kesäsävy, vai mitä olette mieltä?

Ja hei ihanaa, huomenna perjantai! Viikonloppu, here we come! :)

Mä vannon, kautta kiven ja kannon, että olen yrittänyt aloittaa tämän haasteen tekemisen jo varmaan viiskyt kertaa. Jotenkin se aina vaan on jäänyt kesken. Nyt sain vihdoin otettua homman työn alle oikein kunnolla, joten tässä siis vastaukset haasteisiin :)

"Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista."

Ihuna Jenna pisti haastetta tulemaan, niin että pätkähti. Mä tykkään näistä haasteista kovin, mutta nyt tulikin ongelmaksi, että mitäköhän teille en ole vielä kertonut :D No, katsotaan mitä keksin.


11 asiaa minusta:

1. Te tietänettekin jo, että mä rakastan kosmetiikkaa ja ihan hulluna vielä. Mutta kaikkein eniten sydämentykytyksiä mulle aiheuttaa kuitenkin luomivärit. Niitä mä haalisin koko ajan kaikkein mieluiten. Ei väliä onko todella värikkäitä tai neutraaleja, mutta luomivärit on vaan niin ihania. Kuten meikkikuvista olettekin huomanneet, niin niitä tulee eniten käytettyäkin :)



2. Myös mun kynsilakka hamstraus alkaa vaikuttaa pikkasen räjähtäneeltä hommalta. Niitä alkaa vaan jotenkin kummallisesti koko ajan kertymään. Ne on ne värit, mitkä saa mut ihan hullaantumaan. Ihana väri ja meikä kiikuttaa kotiin. Oli kyseessä sit lähes mikä vaan tuote.

3. Mä olen äärimmäisen laiska sekä huono hiustenlaittaja, siis jos omasta pehkosta on kyse. Mulla on joko letti, ponnari tai lettiponnari. Multa löytyy hiusten kiharrus- ja suoristuslaitteita, mutta siellä ne pölyttyy kaapissa. Pitäisi kyllä jotain muutakin tälle reuhkalle välillä tehdä.

4. Olen kerran ajanut autolla ojaan. Luulin väistäväni isoa peuraa, kun yks kaks puskista jotain tuli tielle, mutta eikös se ollut pieni pupu. Mutkaisella hiekkatiellä ei kannata tehdä äkkikäännöksiä, sillä korjaukset ovat vaikeampia. Lopulta humpsahdin siististi ojaan ja kenellekkään ei käynyt mitään. Jopa autokin säilyi ja se pupu. Tästä onneksi aikaa jo paljon. :D

5. Ainiin, olen myös kerran saanut ylinopeussakot. Olin saanut kortin vain muutamaa kuukautta aiemmin ja taisin ensimmäistä kertaa lähteä maalle yksin, äidin autolla. Käytiin serkkujen kanssa uimassa viereisen kylän järvessä ja takaisin tullessa ikkunat sepposen selällään musiikkia popittaen kaasujalka taisi pikkasen painaa. 100 rajoitus muuttuikin 80, mutta en hiljentänyt mitenkään nopeasti. Näin kun vastaan tuli poliisiauto ja siinä vaiheessa totuus löi vasten kasvoja. Poliisi veti tiellä ympäri ja minä kuuliaisena tyttönä sitten jäin odottelemaan seuraavalle mahdolliselle pysähdyspaikalle. 118km/h saatiin mittariin :o Hups! Meinasi kortti lähteä, mutta mukavat poliisisedät sanoi, että eivät raaski viedä näin pitkän matkan takaa tulleelta :D Meinasivat myös kirjoittaa sakon äidille, jonka autolla siis olin matkalla :D Tästäkin on jo monen monta vuotta aikaa.

6. Mulla on melkoisen hassu maku ruoan suhteen. Tai siis mun "herkkujen". Parasta on yhdistää esim. piparien kanssa meetwurtsi. Suolaisen ja makean yhdistelmä on jotain parasta. Ah, viinirypäleet ja juustot. Pitäisköhän tänään ostaakin? ;D

7. Mä olen äärimmäisen tunteilla elävä tyyppi. Mä eläydyn tv-ohjelmiin ihan täysiä. Itkee pillitän kun jotakuta siellä sattuu tai jännitän niin paljon, että kädet hikoaa. Mä myös pelkään niin aidosti, että sen jälkeen kotona yksinolokin voi olla vaikeeta :D Mä myös otan muiden murheita omille niskoilleni kannettavaksi.

8. Mä rakastan valokuvausta, varsinkin elävistä malleista otettavia kuvia. Mä vaan tarvitsisin hieman opastusta kameran käytön kanssa, että voisin oppia ottamaan vielä enemmän niitä tunteikkaita kuvia, joita päässäni visioin. Tarvitsisin vain koekaniineja tähänkin hommaan :)

9. Mä  etsin edelleen itselleni tyyliäni. En oikein tiedä vielä mikä olisi eniten minua itseäni. Edelleen mussa vahvasti vaikuttaa nuoruuteni poikatyyliys, vaikka todella hyvin olen siitä päässytkin eroon. Rakastan pukeutua naisellisiin asuihin, mutta hameet ja mekot on mulle todella vaikeita vieläkin, vaikka ihan hyvin olen oppinut niitä käyttämäänkin.


10. Mä olen polttanut tupakkaa joskus kuin viimeistä päivää. Pahimpina päivinä meni melkein kaksi askia päivässä, YÖK! Onneksi tein päätöksen, että lopetan polttamisen ja nyt olenkin ollut polttamatta jo kohta neljä vuotta. Olen onnellinen, että tein aikoinaan sen päätöksen. Nykyään tupakka haiseekin niin järkyttävän pahalle.

11. Olen haaveilija. Olen mielessäni jo suunnitellut kokonaisen omakotitalon, omat hääni, unelma lomia. Voisin viettää tuntikausia näissä haaveissa. Karua vaan aina palata todellisuuteen.


Kysymykset:



Olisi kiva, että te joita ei nyt haastettu vastaisitte kysymyksiin vaikka tuonne kommenttiboxiin. Olisi kiva kuulla muidenkin vastauksia :)

Onkohan muhun pesiytynyt nyt joku pöpö, kun olotila on aivan syvältä? Nukuin juuri lähes kahden tunnin päikkärit ja olo ehkä hieman helpottui tai sitten olen vielä siinä päiväunihorkassa, josta ei niin helpolla selviäkään. Eilen illalla olo tuntui kuumeiselta ja etova olokin oli. Tänään aamusta asti paleltanut kuin olisin ollut napajäätiköllä vähintään. Olin varma, etten selviäisi työpäivää, mutta kummasti sitä sit kuitenkin painoi. Kuulostelen tässä nyt olotilaani ja otan ihan vaan levon kannalta. Enpä mä oikein mitään muuta jaksaisikaan. Väsyttäisi vieläkin aika kovaa. Kohta voi varmasti hyvin mielin lähteä jo yöunille. Toivottavasti noi päikkärit ei vaan vieny yöunia kokonaan...

Montakohan kertaa mä olen teille sanonut, et kohta mä esittelen ne Hennesiltä tilaamat tuotteet? Siitä taitaa olla aika kauan aikaa, sillä tässä välissä on kerennyt tulla jo toinenkin paketti ja olen kerennyt kahdesti jopa liikkeeseenkin asti. Voi apua mun kanssa! Nyt tulee siis järkky kokoinen Hennes haalinta, joten jätän tän höpöttämisen vähän vähemmälle. Antaa vaatteiden puhua itse puolestaan.


Mä en oikeasti välittänyt khakista värinä yhtään. Tollaunen ruman värinen vihreä ei ollut mun mielestä yhtään nätti, mutta hitsiläinen kun se tuntui olevan nyt muodissa. Mielipide muuttui aika radikaalisti, kun puin tuota väriä päälleni. Se tuntuu sopivan mulle kuin nakutettu, jopa omasta mielestäni, vaikka normaalisti musta tuntuu ettei mikään sovi. Äiti on joka kerta sanonut, miten mun silmät näyttää triplavihreiltä tän väristen paitojen kanssa.


Tämä läpinäkyvä toppi oli siinä ihme alennuksessa, että yhden kappaleen saa hintaan 4,95€. Hinta oli houkuttimena, en mä muuten olisi. Onneksi tilasin, tämä on niin ihana! Kesä, tule jo!


Uudistunut vessa on saanut mussa hirvittävän pyyheintoilijan valloilleen. Katselen kaupoillakin nykyisin pyyhkeitä, vaikka normaalisti olen ne kiertänyt melko kaukaa. Turkoosit on niin ihanan pirtsakat.



Ei kai näitä tartte sen kummemmin selitellä. Tarvitsin ehdottomasti uusia treenivaatteita ja näiden myötä motivaatiokin kasvoi. Harmi, että tää kipeä olo nyt on vaan hieman esteenä.


Bongasin kaupoilla kierrellessä viime keskiviikkona tämän ihanan keveän, mutta muhkean huivin enkä vaan voinut jättää sitä roikkumaan telineeseen. Kävelin onnellisena kassalle. Tää on todella iso ja ihan täydellinen kesähuivi. Näitä oli myös mustavalkoisina ja arvatkaa vaan jäikö sellainenkin kummittelemaan. Jos niitä on vielä, mun ehkä täytyy ostaa :o


Tämä oli se paita, joka sai mut innostumaan khakista. En tiedä mikä sai mut tän kiikuttamaan sovituskoppiin (no noi dimangit tossa taskun reunassa ;D), mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tää on vaan niin ihana <3


Nää ei kyllä kuuluisi tähän postaukseen, mutta nää ostin samalla kun tuon viimeisen paidan. Näin Ginassa tuon jännän vihreän kynsilakan, joka sopisi paidan kanssa, joten se oli sit saatava. Ja kun mun musta kynsilakka oli jotenkin kummallisesti joutunut Niksun projekteihin, ostin samalla sellaisen. Ja koska kolme lakkaa sai yhteensä halvemmalla, niin sen vuoksi vielä ihania hileitä :D Haluisko joku tulla kynsien lakkaukseen? :D

Sellaisia haalintoja tähän väliin. Nyt vaan odottelen kesää niin kuumeisesti. Toi ilma vaan ei ole nyt kaikkein houkuttavin. Mikä oli teidän mielestä paras ostos?

Tuli muuten uus Hennesin kuvasto tänään :O En aukase, en aukase, en aukase....oliskohan siellä jotain ihania uutuuksia?

Tänään tuntuu taas siltä, että maanantai pitäisi kieltää lailla. Mun päässä surisee kuin miljoonakaupungissa enkä oikein pysty keskittymään mihinkään sata prosenttisesti. Tästä olotilasta ei tietenkään voi syyttää itseään, kun koin eilen melkoisen ahaa elämyksen joululahjaksi saamani tulostimen takia. Tai saisinko syyttää tästä Niksua, joka oli aloittanut homman mun ollessa kaupoilla? Ei meillä mennyt kuin puoleenyöhön tulostimen kanssa touhutessa. Sitä taisikin kestää nelisen tuntia kaikenkaikkiaan. En vaan käsitä, miksi en ole aiemmin kokeillut tulostinta näin tehokkaasti. Nyt saan vihdoin muutettua kaikki ihanat valokuvat paperisiksi! ♥ Sitä vartenhan Niksu mulle sen tulostimen kyllä joululahjaksi osti, mutta minä saamaton en vain ole saanut aikaseksi aloittaa tulostelua. Jotenkin kuvittelin sen olevan paljon vaikeampaa. Mutta ei! Vaikeampaa on valita kaikista niistä triljoonasta kuvasta mitä tulostaa. En tietenkään niitä huonoimpia viitsi, mutta pakko ne on kuitenkin kovalevyllä säilyttää :D Olin ostanut jo aiemmin valokuvapaperia odottamaan hommaa ja voitte vaan kuvitella sen hihkumisen määrän eilen, kun niitä alkoi tulla monin kappalein tulostimesta ulos. IIIiihh! ♥ Seuraavaksi haluankin kokeilla kiiltävää valokuvapaperia tuon tämän hetkisen mattaisen kanssa, että kummasta lopulta tulee paremmat kuvat. Pitänee käydä ostamassa lisää väripatruunoitakin :D Mutta todella mukavaa puuhaa ja oikeasti vielä nopeeta. Voi hyvinkin olla, että tänään pitää jatkaa hommaa :D


Tänäänhän olis taas se edellisen viikon liikuntojen yhteenveto. Nyt en todellakaan ole tyytyväinen saldooni. Okei, koetan antaa itselleni anteeksi, kun hieman flunssaisesta olosta kärsin loppuviikosta ja oikeastaan edelleen, joten otin tarkoituksella hieman kevyemmin. Äiti sairastui pahaan flunssaan tiistaina meidän saleillessa ja epäilenkin pienen pöpön napanneeni häneltä. Toivottavasti tää tukkoinen olo menisi nopeasti ohi. Oikeastaan mulla vaan jumitta lihaksissa ja vähän kurkku arka, muttei onneksi sen pahempaa, ainakaa vielä koputtelen puuta.


Ma: Kävelylenkki 45min
Ti: Salitreeni 1h 10min
Ke: - (shoppailua 3h, partylite kokous)
To: tallityöt 1h, ratsastus 1h
Pe: - (flunssainen olo)
La: - (flunssainen olo)
Su: Kävely 30min (shoppailua 2h)


Todella tylsältä näyttää listaus, oikeastaan jopa nololta. Ei siitä siis sen enempää. Koetetaan tällä viikolla parempaa saldoa sit. Nyt mä koetan kuitenkin selviytyä tästä työpäivästä tässä olotilassa. Ei mee kovin vahvasti. Onneksi osaan tehdä työni unissanikin, joten toivonmukaan ei pitäisi tulla kamalasti virheitäkään. Päikkäreillekään ei todellakaan saa mennä, muuten katoaa ens yön unet. Ja mulla olis vaikka mitä hommia töiden jälkeen. Esim. parin viikon Salkkarit ja Emmerdalet on kattomatta :D Kuinka suurella todennäköisyydellä tossa hommassa silmät painuu väkisin kiinni. Ehkä mun pitäis ennemmin siivota. Pyh, maanantai....

Koti tuntuu todella hiljaiselta. Melillä loppui työharjoittelu torstaita ja tänään hän lähti ajelemaan kohti kotia. Jotenkin sitä tottui yhteen lisäasukkiin tässä neljän viikon aikana. Siis anteeks, menikö kuukaus todella näin nopeasti? Tuntuu siltä, kuin Meli olisi tullut meille vasta eilen, mutta nyt hän lähti takaisin kouluun. Tää ajankulku on muuten edelleen ihan syvältä. Vaikka koti tuntuikin välillä todella ahtaalta meille kolmelle, mutta sopu sijaa antaa. Nyt me sit ollaan täällä taas oman perheen voimin, hassun hiljaista.

Mutta tosiaan, mä taas kerran uskaltauduin Hulluille Päiville. Oikeasti mun piti mennä vaan mennä kuluttamaan aikaa, ennen kuin PartyLite kokous alkoi, joten mikäs sen kivempi tapa kuluttaa aikaa, kuin kaupoilla kierrellen. Olihan sitä populaa Stockalla kuin missäkin suuremmassa kaupungissa, joten kävely oli välillä vähän haastavaa. Monet eivät kunnioita kanssa olijoita, mutta minkäs sille teet. Koetin olla mahdollisimman huomaamaton ja nopealiikkeinen, vaikken edes ollut oikeastaan etsimässä mitään tiettyä. Kunhan silmät seilasi ja koettivat etsiä jotain mielenkiintoista. Mun ei oikeasti pitänyt ostaa yhtikäs mitään, mutta jotain kuitenkin tapahtui. Mä menin katsomaan, josko olisin taas Niksulle vienyt uuden Peak Performancen hupparin, mutta jäljellä oli enää harmaita ja harmaa häneltä löytyy jo. Viereisellä pöydällä oli sitten naisten versiot ja ajattelin, että josko sitä nyt edes kokeilisi, miltä ne vaikuttaa mun päällä. Virhe!  Sovituskopissa multa taisi tippua jokunen mutteri ja ruuvi päästä, sillä kävelin sen kummemmin miettimättä hupparin kanssa kassalle. Se oli vaan niin ihana, laadukkaan tuntuinen ja halvempi kuin normaalisti. En kyllä olisi koskaan voinut kuvitella, että maksaisin hupparista edes 50€, mutta nyt kuitenkin pääsi jotenkin kummallisesti käymään niin, että maksoin jopa enemmän.


Kyllä mä lahjaksi muille voin ostaa kalliimpiakin, mutta itselleni en vaan raaski. Nyt kuitenkin oli niin hyvä alennus, että en voinut muuta :D Tykkään tosta hirmuisen paljon, mutta nyt pelkään, etten vain raaski käyttää sitä. Valkoinen on vielä arka väri, mutta siitä lilan sävyisestä en tykännyt niin paljoa. Tykkäättekö te Peakin huppareista?

Olisin keksinyt kyllä muutakin ostettavaa, mutta lopulta piheys iski niin kovaa tuon hupparin ostamisen jälkeen, että pidin lompakon nyörit tiukasti kiinni. Tai ainakin siihen asti, kunnes näin nuo Methodin siivoustuotteet.


Mä olen Skeitillä nuuskutelut tuota lattianpesuainetta monta kertaa ja rakastan tuota mantelin tuoksua. Se on niin hyvä! Lattiat kaipaavatkin tällä hetkellä pesua todella kipeästi, kun kolme ollut sotkemassa ja tuolta ulkoa kantautuu kuraa niin paljon. Mä meinasin hamstrata noita puhdistusaineita enemmänkin eri sortteja, mutta päädyin ennemmin ottamaan vain tuon yleispuhdistajan. Piti tänään jo siivoilla Melin lähdettyä, mutta me ollaan otettu melko löysästi koko päivä. Josko sitä kerkeisi huomenissa vaikka vähän siivoilemaan. Odotan innolla uusien tuotteiden kokeilua.

Kävittekös te ollenkaan Hulluilemassa vai jättäydyttekö suosiolla kotiin noilta hulinoilta? Ja jos kävitte, niin mitäs teille lähti mukaan?

Tiedättekö, mä sain juuri parin tunnin jalkahoidon. Kovettumat hiottu mahdollisimman olemattomiksi, kynnet saivat ihanan pinkin sävyn, rasvaus ja hieronta. Nyt kyllä jalkojen kelpaa. Tuntui kyllä niin äärimmäisen hyvältä. Seuraavaksi täällä alkaa tatuoinnin teko. Meli parantelee Niksun tatuointia, joten tänään varmasti valvotaan. Tai oikeasti mä taidan kyllä nukahtaa minä hetkenä hyvänsä. Tänään on ollut vähän kipeä olo ja sen vuoksi salille meno jäi väliin, kun oli päästävä päiväunille. Olo ehkä hieman parani, mutta jäseniä särkee. Toivottavasti en tule nyt kipeäksi. En jaksaisi sairastaa. Pidetään siis peukkuja, että menisi kökkö olo ohi.

Tässä kuussa tuntui, ettei Livboxia meinaa tulla koskaan. Ja sitten vielä kun sen saapumisilmoitus tuli, niin mulla oli koko ilta menoja enkä päässyt hakemaan sitä. Oli kuulkaas rankkaa odottelua :D Ja olettehan kaikki tietoisia, että Livboxin hinta tulee nousemaan toukokuussa tästä 13,90€/kk 15,90€/kk. Livbox tiimi kuitenkin rauhoittelee, sillä me jotka nyt jo tilaamme boxia ja he, jotka ennen tuota toukokuun 15. päivää boxin tilaa, saa jatkaa tuolla vanhalla hinnalla. Varmaa arvaattekin, että meikä jatkaa tilausta uskollisesti :)

Tääkin postaus menee melkein yön tunneille, mutta onneksi alkoi viikonloppu :) Aarreboxin kimppuun siis!


Tämän kuun boxin tuotteet keskittyivät pääosin silmiin ja tehän tiedätte, että tää oli mulle ehkä yksi mieluisimmista aiheista. Aah, silmämeikkejä <3 Boxin paperit ja nauha olivat tällä kertaa siniset. Mun mielestä on tosi kiva, että ne välillä muuttuvat, vaikka se kirkas vihreä onkin ihana väri! Mä säästelen noita silkkipapereita meinaan askarteluja varten. En mä tiedä mitä mä niillä keksin tehdä, mutta johonkin kivaan juttuun. Niin, siihen sisältöön.

Ainut tuote, joka ei niinkään ollut silmiä varten, on tuo Avènen Eau Thermal- terveyslähdevesi. Nyt saa nauraa, sillä niin mäkin nauroin kun luin tuotekuvauksen kokonaan. Mä meinaan luulin, että tuo on joku juotava vesi xD. Juu, varmasti olisi ollut todella terveysvaikutteista niin. Kyllä näitä mun blondiusjutut välillä hävettää kovaan. Tämä terveyslähdevesi olikin siis tarkoitettu kosteuttamaan ja rauhoittamaan ärynyttä ihoa. Tuotekuvauksessa kerrotaan, että tätä tulisi suihkuttaa kasvoille 15cm etäisyydeltä ja hetken vaikutuksen jälkeen tulisi kuivata hellävaraisesti taputtamalla. Tämän jälkeen kuitenkin vielä suositellaan lisäämään kosteusvoide. Sanoisinko, että mielenkiintoinen tuote. Mulla ei koskaan ole ollut mitään vastaavaa käytössä. Innolla siis odottelen, että mitä tämä apteekeista saatava tuote oikeastaan tekee.

Simple on mulle tuttu merkkinä, sillä mulla on ollut sen meikinputsauspyyhkeitä joskus käytössä. Hirveen kätsiä esimerkiksi matkalla, jos ei pääse kasvoja pesemään meikistä. Koska tässä boxisssa keskityttiin tosiaan silmiin, onkin tässä pussissa silmämeikinpuhdistustyynyjä. Odotan näiden kokeilua todellisella mielenkiinnolla. Mulla kun tuppaa kasvopesun jälkeen jäämään meikkiä silmien alle, joten josko tämä toisi helpotusta siihen ongelmaan. Katsotaan miten toimivat.

IIIiiiiiihh! Luomivärejä! Olin kovin onnellinen tästä Paesen luomiväri triosta. Ja värit ovat todella ihanat! Vaikka olisi mulle kelvannut millaiset värit hyvänsä, mutta tämä on oikein monipuolinen kolmikko. Toivon kovasti, että nämä olisivat pigmenttisiä värejä, sillä muuten menee ihana paletti aivan hukkaan. Ehkäpä jo huomenna pääsee kokeiluun? Mutta olen silti hyvin iloinen tästä tuotteesta :)

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Cliniquen High Impact Mascara. Tykkään taas ihan kympillä. :) Tästä olen muistaakseni ennenkin saanut näytteen, mutta en nyt ihan sata varmaksi sano. Tämä ripsari olisi ainakin paljon halvempi, entä nyt tuo uusin suosikkini YSL. Tämän ripsarin luvataan tuuheuttavan ja pidentävän rispiä ja näyttämään dramaattisesti runsaammilta. Runsautta ripsiltä kaipaankin, sillä kohtalaisen pituiset ne kuitenkin ovat. Eli kokeiluun vaan mahdollisimman pian. Toiset saivat tämän tilalla Cliniquen silmänymärysvoiteen. Olen iloinen, että sain mascaran, koska olen juuri kuluttamassa kyseisestä silmänympärysvoiteesta viimeisiä tippoja. Ihan hyvä voide, mutta ei mielestäni niin hyvä, kuin aiemmin Livboxissa tullut Louis Widmerin.

Olin hieman harmissani siitä, että tässä kuussa oli yksi tuote vähemmän entä aiemmin, mutta sisältö oli siltikin ihan huippu! Mä en ole vielä kertaajaan ollut pettynyt boxeihin vaan päinvastoin. Olen löytänyt jo niin kivoja tuotteita, että odotan koko ajan innolla tulevia boxeja. Näitähän olisi kiva saada vaikka viikon välein ;D Voi olla, että tila ja rahat loppuis kesken heti kättelyssä, mutta onhan tää yllätys niin kiva joka kerta. Mutta mitä te tykkäsitte sisällöstä tällä kertaa?


Nyt mä nostan nää hoidetut jalat takaisin sohvalle ja käyn nauttimaan ilta teestä. Ihanaa alkanutta viikonloppua myös teille <3

Eilen oli kyllä niin touhun täyteinen päivä, etten mitenkään vaan kerinnyt tulla postailemaan. Ensin töissä sai taas tapella ah niin ihanan asiakkaan kanssa, että siihenhän se koko päivä sitten menikin. Töistä suuntasin Hulluilemaan. Mitään ei pitänyt sieltäkään ostaa, mutta kummallisesti sitä rahaa kuitenkin paloi. Sen jälkeen olikin Partylite kokous ja sieltä pääsin kotiin vasta puol kymmenen. Olin ja olen edelleenkin aivan puhki. Tääkin päivä menyt lentäessä. Meinasi jäädä tämäkin postaus tekemättä, mutta pakko oli tulla :D Ajatukset ei kylläkään jaksa pyöriä päässä, vaan taas mulla on ihan sellainen zombie olo. Kai tää tästä taas, kun kohta pääsee nukkumaan. Palataan Hullari ostoksiin myöhemmin, sillä tänään ulos taas leffa arvosteluja, joskin vähän laihoja sellaisia. Mä nukun jo puoliksi :D


Resident Evil - Retribution     §§½


Umbrella Corporationin tappava T-virus leviää maapallolla muuttaen tavallisia ihmisiä eläviksi kuolleiksi. Sukupuuton partaalla olevan ihmiskunnan ainoa toivo on Alice (Milla Jovovich). Hän taistelee tiensä kaupunkien ja mannerten halki Umbrellan päätutkimuskeskuksen sisällä. Vanhat ystävät muuttuvat uusiksi vihollisiksi Alicen kamppaillessa pakoon, ja hän joutuu kyseenalaistamaan kaiken, mihin uskoo.

- Resident Evil pelit, varsinkin kakkonen, on olleet joskus hirmuisen hyviä. Tykkäsin myös noista aiemmista Resident Evil leffoista, edes jonkin verran, mutta tää viimenen oli aika syvältä. Kyllähän sen katsoi, mutta jotenkin meni koko leffan pointti ihan ohi. Niin hyvä tää sit oli, et en edes muista. Milla Jovovich on kyllä näyttelijänä ihan jees, mutta ei sekään pelastanut tätä. En lähtisi suosittelemaan tätä, mutta kyllä tääkin jatko-osa oli katsottava. Aika plääh siis.


Puhdistus    §§


Vuosi 1992. Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan vasta itsenäistyneen Viron maaseudulla. Eräänä iltana Aliide löytää pihaltaan nuoren naisen, Zaran, joka pakenee hänet prostituution pakottanutta Venäjän mafiaa. Aliiden mieleen nousevat repivät muistot ja vuosikymmeniä vaietut traagiset tapahtumat, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, se on vain muuttanut muotoaan.

- Mä en ole mikään Suomi leffojen fani, en muista yhtäkään, josta olisin todella kovin pitänyt. Liian paksu Perhoseksi taisi joskus olla hyvä, mutta sen jälkeen ei koskaan ole ollut mitään todella hyvää. Suomi leffat on ollu vähän valjuja mun mielestä. Tää Puhdistus oli  kuitenkin pakko katsoa, kun sitä hehkutettiin niin kovin. Eipä ollut mun mielestä niin suuren hehkutuksen arvoinen, mitä tämä sai osakseen. Mielenkiinto katosi todella herkästi ja leffan hyppely ajasta toiseen oli välillä todella rasitavaa. Kyllä tässä elokuvassa tunnettakin oli, jopa välillä tuli oikein paha olo, mutta kaiken kaikkiaan tämäkin kuuluu siihen kategoriaan, että kerran kun katsoo. Äiti, joka kyllä suomifilkoista kovin tykkää, ei myöskään ollut tämän fani. Tämä ei vaan osunut meidän makuhermoon.


Looper    §§§§



Aikamatkustusta ei vielä ole keksitty vuonna 2044. Mutta 30 vuoden päästä tulevaisuudessa on. Se on laitonta toimintaa, jota hyödynnetään jätekuilun tapaan: loopin toisessa päässä odottaa palkkatappaja, looppaaja, joka pyyhkii historian uusiksi ja kokonaisen elämän näkymättömiin. Joe (Joseph Gordon-Levitt) on yksi parhaista looppaajista. Eräänä päivänä Joe tunnistaa uhrinsa olevan hän itse, 30 vuotta vanhempana (Bruce Willis). Alkaa takaaajo, jossa on lopulta liossa paljon enemmän kuin elämä - tai kaksi.

- Trailerin nähtyämme, piti oikein ottaa tämän nimi ylös, että muistetaan katsoa. Leffan idea oli mielenkiintoinen ja no hei, Bruce, kaikkien aikojen toimintaukko ;D Hirmuisen hyvät näyttelijäsuoritukset ja tykkäsin muutenkin näyttelijä valinnat. Välillä tuntui kyllä, että tipahdin kärryiltä, mutta nopeasti pääsi takaisin messiin ja tykkäsin kyllä alusta loppuun. Välillä häiritsi tuon päänäyttelija Gordonin maskeeraus, että näyttää enemmän Brucelta, mutta sen ei vaan saanut antaa häiritä. Katsottiin tää porukalla ja yksi meistä ei kyllä tykännyt pätkästä juur yhtään. Mutta mä kyllä suosittelen.


Taken  §§§§



Entinen salaisen palvelun agentti Bryan on muuttanut Los Angelesiin ollakseen lähellä hemmoteltua 17-vuotiasta tytärtään Kimiä, joka viettää äitinsä uuden miehen sponsoroimaa luksuselämää. Ex-vaimonsa painostuksesta Bryan suostuu vastahakoisesti päästämään Kimin matkalle Eurooppaan kaverinsa Amandan kanssa. Perillä tytöt joutuvat melkein heti albanialaisten roistojen käsiin, eikä Bryanin auta muuta kuin rientää Pariisiin. Hänellä on 96 tuntia aikaa pelastaa tyttärensä naiskauppaan erikoistuneiden rikollisten kynsistä..

- Niksu ehdoteli tämän katsomista mulle moneen kertaan, mutta jotenkin ajattelin leffan nimestäkin, että tää on varmaan joku aihan huono. En siis meinannut katsoa koko elokuvaa, mutta yksi ilta sit lopulta tylsyyksissään suostuin katsomaan. Voi hyvää päivää mistä meinasin jäädä paitsi! Mä olin melkein alusta alkaen kädet hiessä, silmät nauliintuneena telkkariin. Ihan hirmuisen hyvä pätkä. Mä jännäsin loppuun asti, että miten käy ja saatoin välillä huudellakin jännityksissäni. Olipa todella helppo käydä nukkumaan tämän jälkeen. Mulla pysyi sykkeet korkeella vielä pitkään leffan jälkeen ja tää jäi todella positiivisena mieleen. Kakkonen oli jo keretty julkaista, joten pakkohan oli jatkaa pian sen seurassa.
 

Taken2    §§§§-



Vuosi sitten Bryan Mills (Liam Neeson), entinen salaisen palvelun agentti, pelasti tyttärensä albanialaisen mafian näpeistä. Nyt erään kidnappaajan isä vannoo kostoa. Perheen lomamatkalla Istanbulissa Mills ja hänen vaimonsa joutuvat roistojen kynsiin. Millsin hallitsemille erikoistaktiikoille on jälleen käyttöä, mutta tällä kertaa tarvitaan muutakin: tyttären on astuttava isänsä avuksi.

- En pettynyt tähän kakkoseenkaan, vaikka välillä jatko-osat saattavat olla huonoja. Ei tää yltänyt ihan ykkösen tasolle, mutta ei paljoa sen jälkeenkään jäänyt. Edelleen jännitys katossaan ja jännitin alusta loppuun saakka. Mitä tästä oikein voi muutakaan sanoa, kuin katsokaa ihmeessä, tää ja ykkönen. Ältsin hyvät toimintajännärit.


House at The End of The Street    §§§



Eronnut Sarah ja hänen teini-ikäinen tyttärensä Elissa ovat vihdoinkin löytäneet unelmien talonsa! Idylliin tulee säröjä, kun he kuulevat verilöylystä, jokatapahtui mystisessä naapuritalossa. Asiat eivät parane, kun Elissa alkaa tapailla verilöylyn ainoaa eloonjäänyttä. Toistaako menneisyys itseään? USA:n kuumin näyttelijä Jennifer Lawrence (Nälkäpeli) on jo loistanut toiminta- ja draamaelokuvissa. Nyt on aika kuulla, miten hän kirkuu!

- Vuokrattiin Niksun kanssa vähän läpällä tää leffa, vaikka vähän tunnetumman näyttelijän vuoksi toivoin, että tämä olisi ollut parempi kauhupätkä. Menihän tää vähän sellaisen teinikauhun puolelle, vähän niin kuin Tiedän mitä teit viime kesänä. Tää oli sellainen kauhuleffa, jossa en sulkenut silmiäni kertaakaan. Mähän olen tunnettu pelkuri. Niksu sanoi, että mä vuoropuhelin tätä katsoessa enemmän kuin näyttelijät itse, mutta mä en kyllä myönnä moista. Tässä oli niitä ärsyttäviä ja ennakoitavia kohtauksia melko paljon, joten saatoin jonkin verran mölytä, kun ärsytti. Söpö poikanäyttelijä tässä myös oli, mutta hänen osansa ei ollut hyvä. Enempää en kerro :D Tämänkin siis katsoi, mutta ei ansaiste paikkaansa meidän hyllyllä.


Red Lights    §½



Tom Buckley tutkii selittämättömiä asioita, ja hän elää paljastaakseen henkimaailman huijarit ja petkuttavat meediot. Legendaarinen ja kuuluisa selvännäkijä Simon Silver palaa 30 vuoden jälkeen parrasvaloihin, ja Tomin on pakko päästä paljastamaan hänet. Vanhemmat kollegat yrittävät varoittaa Tomia, mutta on jo liian myöhäistä. Tom on aloittanut hengenvaarallisen taistelun voittamatonta vihollista vastaan!

- Mulla meni niin hukkaan aikaa elämästä, kun katsoin tämän. Trailerin perusteella odotin todella mahtavaa ja pelottavaa elokuvaa, mutta pah! Näyttelijöidenkin perusteella olisi odottanut jotain mestariteosta, mutta yyh, olin niin pettynyt. Okei, säikähdin parissa kohtaa, mutta ne oli juurikin niitä säikytel kohtauksiakin. En suosittele. Tai kyllähän tän nyt kerran katsoi, mutta njäääh.


Laittomat   §§§§½


Veljekset, joista tuli lainsuojattomia. Lainsuojattomat, joista tuli sankareita. Bondurantin kolme poikaa (Shia LaBeouf, Tom Hardy, Jason Clarke) ja heidän uusi, kovapäinen apulaisensa (Jessica Chastain) pyörittävät kieltolain aikaan Franklinin piirikunnan tuottoisinta salaviinanpolttobisnestä. Paikalliset pitävät veljeksiä "lyömättöminä", mutta virkavaltaa paraikaa korruptioon syöksevä erikoisagentti (Guy Pearce) aikoo saada siivunsa toiminnasta, hinnalla millä hyvänsä. Kun veljistä nuorin, Jack (LaBeouf) saa maistaa kuolemanvaarallisen gangsterin (Gary Oldman) lääkettä, koko homma alkaa räjähtää käsiin. Uskomattomiin tositapahtumiin pohjautuva Laittomat on todellista legenda-ainesta!

- OMG, mii laikii soooou much! Kaksi ihanaa näyttelijä miestä, Hardy ja LaBeouf, huisin hyvät roolit jokaisella ja juoni piti mukanaan koko ajan. Tositapahtumiin perustuvat leffat on yleensä olleet ihan hyviä, mutta tää oli jotenkin niin hyvä! Nauroin, jännitin, itkin, nauroin vähän lisää ja ihastuin. Tää leffa tulee niin asustelemaan meidän hyllylle. Niksukin tykkäsi paljon. En mä tiedä mitä mä voin tästä enempää hehkuttaa. Tää osui ja upposi muhun ihan miljoonalla. Sain niin paljon tunteita aikaan yhden leffan aikana, joten se ansaitsee kyllä kaikki hehkutukset. Katsokaa ja ihastukaa tekin. Tom Hardy on ihQ ;D


Olettekos te näistä nähneet mitään? Mua kiinnostaa siis edelleen teidän mielipiteet :)
Nyt on pakko lähteä untenmaille, kun ajatus ei kulje enää yhtään. En edes tiedä mitä olen kirjoittanut :D Jos puhun jotain siansaksaa, niin pistetään väsymyksen piikkiin ;D


kuvat: google.fi haulla
lainatut tekstit: filmtown.fi