Mä taidan olla melkoinen lahjahaukka ja en tarkoita sillä nyt sitä, että itselleni olisin jotain saanut. Me ollaan menossa huomenna mun nuorimmaisen kummitytön synttäreille ja tänään käytiin lahjaostoksilla. Onneksi tuli melko selkeä info, että My Little Ponyt on tällä hetkellä kovassa huudossa, joten lelun etsintä oli helppo. Mä kuitenkin tykkään aina ostaa lapsille vaatteita, kun tietää, että vanhemmat joutuvat kuitenkin ostamaan niitä koko ajan nopean kasvun vuoksi. Joten lahjan lisäksi löytyy vaate tai tässä tapauksessa vähän enemmän. En nyt vielä paljasta mitä ostin, kun Skeit-äiti täällä käy kuitenkin kurkkimassa, mutta voin kertoa, että ostoksia tuli tehtyä. Kävelin vain kaupasta toiseen ja ihanat jutskat vaan hyppivät tyyliin suoraan syliin. Pakkohan ne sitten oli ostaa. Toivottavasti kelpaavat myös lahjan saajalle <3

Hui, ihan kohta on jo syyskuu! Kesä siis virallisesti ohi. Musta on kyllä aamuisin töihin lähtiessä tuntunut jo ihan talvelta, kun on ollut vain plus viittä. Iyh! En todellakaan odota kovia pakkasia. Palelen nyt jo ihan tarpeeksi. Villasukat ja paksu kylpytakki on jo kaivettu esiin. Iltaisin niihin on ihana kääriytyä. Kuitenkin, nyt olisi aika elokuun Livboxin tuotteiden arvostelun. Voin kertoa, että tästä boxista syntyi muutama rakkaus ja itkenkin nyt jo niin kovaa puteleiden huventumista.


Mä voin sata varmana sanoa, että Greenlandin hierontaöljy sai uuden fanittajan meidän taloudesta. Tai jopa kaksi. Öljy pääsi tositoimiin meidän vuosipäivänä, kun annoin Niksulle melkein tunnin hieronnan rauhallisessa musiikissa. Allekirjoittanut oli homman jälkeen kyllä vähän uupunut, mutta Niksu näytti oikein relaksoituneelta. Kuulemma nautti paljon ja sehän se tärkeintä oli. Alkuun en meinannut ystävystyä öljyn kanssa laisinkaan. Se tuntui katoavan Niksun selkään sekunneissa, kunnes vahingossa vähän lurautin öljyä selälle pikkasen enemmän. Kyllä, täydellinen hierotatuntuma löytyi. Hieronta oli itsellekin paljon miellyttävämpää öljyn kanssa ja uskoisin Niksunkin nauttineen hommasta enemmän, kun kädet suorastaan lipuivat pitkin kehoa. Koko hieronta ajan öljy tuntui mukavalta ja vasta ihan loppumetreillä, kun siirryin aktiivisesta hieronnasta pehmeisiin lämmittäviin liikkeisiin, tuntui öljy imeytyvän ihoon. Eli hierottava alue pysyi koko ajan liukkaana ja vasta lopetettua imeytyi kunnolla. Ja voin kertoa, että nautin hommasta hierojana paljon, myös tuon ihanan omenan tuoksun vuoksi. Molemmat meistä taisi huumautua siitä. Testailisin tästä mielelläni jotain muutakin tuoksua :) Tämä tuote ansaitsee kaappipaikan ;D Ja ihan vain ohimennen, olen saanut hierojakoulutusta äiteeltä, joka aikanaan on hierontakoulut käynyt :)


Toinen ihana tuoksu lipui nenääni huuliltani, kun Burt's Been huulikiiltoa laitoin. Nam! Ihastuttava aprikoosi valtasi hajuhermot ja kyllähän kieli lipoi huulia vähän väliä. Ei muuten hassumman makuista ollenkaan. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun huulet olivat koko ajan suussa :D Huulikiilto on hennosti pinkihtävää, mutta huulille laittaessa sitä ei kovinkaan paljoa näy. Ennemminkin vain tehostaa omien huulten sävyä. Tämä on semitahmeaa tavaraa, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Megakiimaliimat kun oikeasti liimaavat huulet yhteen. Tämä jopa hieman huulten lämmöstä pehmeni. Ja hoitavaakin puolta tässä tuntui olevan. Eli mikäli huulet ovat vain hiukan kuivat, saattaa tällä saada apuja ja kiiltoa. Ehdottomasti jää käyttöön. Löytyisiköhän näitä muissakin sävyissä? :)

Mulla vetelee Cliniquen naamaputsari ihan viimeisiään ja olenkin oikeastaan ne jämät jo unohtanut putelin pohjalle. Sen verran kovin ihastuin boxista tulleeseen Clarinsiin, että loppu on jäänyt käyttämättä. Hämmästelin ens alkuun putsarin kovin voidemaista olemusta ja mietinkin, että miten moinen voi pestä puhtaaksi. Tuote ei vaahtoa kasvoilla juuri ollenkaan, mutta levittyy mukavasti. Pesee paksummankin meikkikerroksen oikein hyvin pois. Mielenkiintoisin vaihe tämän kanssa on huuhtelu. Hetki hetkeltä naamaa tuntuu vaikeammalta huuhdella käsin, kun alkaa kuulua nirskis ja narskis. Tämä pesee todellakin niin natisevan puhtaaksi, että kädet eivät liu kasvoilla mihinkään. Pesun jälkeen olisi voinut olettaa saavansa rutikuivan ja kiristävän naamataulun, mutta ehei, tunne oli ihan miellyttävä. Kuitenkin tykkään vedellä kasvot vielä kasvovedellä ja sen jälkeen ainakin on todella hyvä olla. Tuoksu tässä oli melko neutraali, ehkä voidemainen, jos tiedätte mitä tarkoitan. Tähän tykästyin kyllä todella kovaa, että uuden putelin osto melko varmaa :)



Bernard Cassieren kanssa lennät ihanaan suklaamaailmaan. Jokainen hajureseptorisi imee itseensä huumaavaa suklaata ja näet silmissäsi suklaakumpuja. Hierot kasvoihisi parhaillaan sitä ihanaa suklaarouhetta, jota sait suklaaputoksesta. Tekisi mieli upottautua tuohon suklaalampeenkin. Ei, työnnät pääsi tuoreeseen suklaakakkuun. Et enää voi estellä, sillä kielesi himoitsee tuota suussa sulavaa suklaata. Niin se kieli sitten karkaa suusta ja melkein lipaisee naamaa. Heräät todellisuuteen paskan maku kielen päässä :D. Miten tässä nyt näin kävi? Pitäisköhän tässä vaiheessa alkaa epäilemään omaa mielenterveyttä, kun melkein maistelee omaa naamaansa?

En siis oikeasti liponut naamatauluani, vaikka mieli olisi tehnyt :D Tämä kuorinta on niin huumaavan tuoksuinen, että todellakin alkaa tekemään mieli tuoretta suklaakakkua. En sanoisi, että se tuoksuu maitosuklaalle vaan ennemminkin leivonta kaakaojauheelle. Huisin hyvä tuoksu siis. Ainoa juttu, ettei tämä näytä ihan niin houkuttelevalta kuin tuoksuu. Mieleen tulee jotain vaippoihin aika ajoin putkahtelevaa tavaraa ;) Mutta eihän tuo nyt käyttöä estä :D Ja kuorintatuotteena muutenkin oikein kelpo. Sopivan kokoista raetta sopivassa suhteessa. Erittäin miellyttävän tuntuista ja tämä kiilasi kyllä todella kärkeen kuorintojen osalta. Ja tuo tuoksu on vaan niin... huumaava :) Tätäkin tekisi mieli ostaa kaappiin lisää, sillä tuubi alkaa tuntumaan jo valitettavan tyhjältä. Käytän siis kuorintoja kasvoilleni lähes joka päivä. Tarkempaa kasvopesupostausta tulossa piakkoin.

Öhm... kuinkakohan monta vuotta meillä oli olkkarin seinällä olevat taulut odottamassa valmistumistaan. Me keksittiin Niksun kanssa joskus kaupoilla käydessämme, että tehdäänpä olkkariin taulut itse, että saadaan juuri sopivat. Lopulta kun taulupohjat oli saatu ostettua, ei meille tullut minkäänlaisia ideoita niiden toteuttamiseen. Kuvia pähkäiltiin ja taulut jopa unohdettiin. Lopulta ne keikkuivat seinällä valkoisina aivan laittoman pitkään.



Vihdoin kun saimme jatkettua remontoitia ja pistimme olkkarin seinään uuden tapetin, Niksulla välähti. Hän laittoi ylijäämä tapeteista uudet pinnat tauluille. Nyt ne sopisivat mukavasti sisustukseen. Ihan kivaltahan ne näyttivät, mutta silti jotenkin... tyhjät. Pitkäänhän ne sellaisinakin oli seinillä, kunnes oli mun vuoro välähtää. Tässä on nyt vihdoin valmiit taulut.




Tarrat olivat täydellinen valinta tauluihin. Ei tarvinnut miettiä maalausta eikä mitään. Näin oli itsetehdyt taulut syntyneet. Pakko sanoa, että olen noihin niin tyytyväinen, että nuo tulee siirtymään varmasti mukana kodista toiseen. Huisin kiva idea jopa lahjaksi. Helppo tehdä tai mistä minä tuon tapetin kiinnittämisen vaikeudesta tiedän :D ja teksti tai jopa kuva vaihtoehtoja on mielin määrin. Tapettirullatkaan eivät ole kalliita ja jos tapettia jää yli, niin tässä oiva tapa niiden käyttöön. Taulupohjiakin löytyy vaikka minkälaisia, joten jokainen varmasti voi tehdä mieleisen. Ei varmasti olla ensimmäiset, jotka näin keksi tehdä, mutta saanhan ihan vähän hehkuttaa? :)

Mikä on teidän tuomionne? Oliko onnistunut DIY?

Meinasin jo ihan unohtaa tän kosmetiikkakokoelman purkamisen. Sen enemmittä puheitta, puretaan toinen osio kosmetiikastani.





Huh, kyllähän näitä riittää. Vielä olisi tulossa yksi purku osio, jossa vihdoin ne kaikki meikkini.
Löytyykö teiltä mitään samoja tuotteita?

Äiti luetutti mulla aivan ihanan jutun hänen facebookistaan ja halusin jakaa tämän ehdottomasti eteenpäin. Teksi osui ja upposi ainakin meikäläiseen kovin. Voihan toki olla, että olette tämän jo lukeneet, kun tämä siellä facessa kiertää. Minua kun ei sieltä löydy, niin piti ottaa tämä itselleen talteen :)
Eli teksti on siis lainattu facebookista. 

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".

Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään

* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta

* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota

* Ota nokosia

* Venyttele ennen ylösnousua

* Juokse, telmi ja leiki päivittäin

* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua

* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää

* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella

* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa

* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi

* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta

* Ole uskollinen

* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet

* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen

* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!

Otetaan siis koirilta opiksi :)

Oletteko lukeneet tätä? Mitä piditte? 

Oi voi, ihan hävettää kun katsoo näitä tehtyjä ostoksia. Tämäkään ei ole vielä viimeinen osa. Huh! Mä olen todellakin shoppaillut kesällä. Tiedämpähän mihin rahani ovat menneet, ei siis tarvitse arvuutella niiden mystistä katoamista. Tämän postauksen tuotteet on kylläkin ostettu keväästä alkaen, mutta kummasti ne vaan ovat jääneet esittelemättä. Nyt siis keskitytään enemmän kauneudenhoito juttuihin. Vaatteita sit ens kerralla.


Metsästin tätä hiuspohjan öljyä ihan tajuttoman kauan. Se myytiin loppuun kuulemma monesta paikasta sen jälkeen kun upea Julia Toivola Julia on juuri muuttamassa Cosmon tiimiin, joten en teille pysty postausta kaivamaan siitä joskus aikanaan postasi. Hän kertoi hiuspohjan rauhoittuneen ja hiusten vahvistuneen, joten pakkohan se oli itsekin päästä testaamaan. Olen todella ostanut tämän ihan alku keväästä, joten hintaa en tarkalleen muista. Ei mikään kovin tyyris kuitenkaan. Voi kun mäkin voisin tähän samalla postailla tästä tuotteesta enemmän, mutta tiedättekö, mulla on käyttökokemuksia tästä takana vain kaksi. Jep, kaksi! Siellä se meikkikaapissa nätisti nököttää, odottaen käyttäjäänsä. Mä vaan jotenkin aina unohdan sen. Kuten hiusten erikoishoidon yleensäkin. Pesu ja ponnarille, se on enemmän meikän juttu. Nyt kuitenkin syksyn tullen ajattelin todella testata tämän kykyjä ja josko sitten pääsisin teille parempia arvioita kertomaan :)


Hiukset jo kertaalleen värjätty ja upea juurikasvu uudelleen kasvatettu, mutta nyt vasta muistan tämänkin tuotteen esitellä. Ostin tämän saadakseni todella vaaleat hiukset. Tai lähinnä, että saisin tyveni kertaheitolla lähes samanväriseksi kuin muut hiukseni. No, mulla ei tästä nyt ihan kauheen hyvää sanottavaa ole. Mielestäni tämä ei sovi juurikasvun peittoon tai siis ei ainakaan mun päähäni. Kusenkeltainen tukka oli taattu. Jep. Se ei ollut kivaa. Ainoa mistä tässä todella tykkäsin, oli mukana tuleva hopeahoitoaine. Sillä sai keltaisuutta taitettua pois, mutta ei tarpeeksi. Siksi mulla tää juurikasvu nyttekin kasvaa. En tahdo pissiä päähäni.


Livbox tuttavuus Louis Widmer kuorinta oli kyllä niin mukava tuttavuus, että sitä oli pakko ostaa kotiin täysikokoinen tuubi. Kovassa käytössä on ollut ja tyjältä alkaa tuubi vaikuttamaan. Tarkemmat fiilikset sitten tuotteen loputtua kokonaan.


Moroccanoil hiusöljy oli myös Livbox tuttavuus. Tämä se vasta niin ihana tuttavuus oli, että olin valmis maksamaan siitä itseni kipeäksi. Tätä olen jopa hiuksiini muistanut silloin tällöin laittaa. Tykkään edelleen ihan hirmuna ja käyttöön jää varmasti kokonaan.


Clinique alkaa näyttää hurjasti loppumisen merkkejä, joten kaipasin jonkun putsarin lopulle kasvovedelle kaveriksi. Simple pääsi kokeiluun halvan hintansa vuoksi.


Vihdoin ja viimein sain minäkin ostettua paljon hehkutetun Tangle Teezerin. Odotuksen olivat huisin korkealla tästä. En nyt oikein osaa sanoa, mullistiko tämä hiusharja elämääni nyt mitenkään hurjan paljon. Kyllä hiukset varmasti hitusen helpommin saa selväksi, mutta kyllä multa edelleen irtoaa lettiä päästä. Koen myös hankalaksi hiusten harjauksen takaapäin. Pitkien hiusten kanssa se ei tällä oikein onnistu, kun ei tuota vartta ole. Hiustenpesun jälkeen tällä on kyllä huomattavasti miellyttävämpi harjata hieman kosteaa tukkaa ja hiukset silottuvat nätisti. Mun mielestä tää oli kyllä liikaa hyypatty. Tai sit mun moppiletti on vaan niin eriskummallinen, eikä tämä sen vuoksi toimi kympillä.

Sellaisia ostoksia tällä kertaa. Onko teille kokemusta näistä?

Ensinnä pahoittelut, että olen viivytellyt tämän postauksen kanssa ihan laittoman kauan. Mä olen lupaillut teille tätä vähän väliä, mutta kuitenkin olen ollut ihan saamaton tämän kanssa. Ja syy siihen on ihan naurettava, nimittäin verhot ja liina. Näiden juttujen takia ja okei, siivoamisen, en ole saanut tätä tehtyä. Sopivia verhoja ja liinaa ei vaan ole osunut kohdille. Enkä sitten turhaan ole viitsinyt ostaa. Eli ihan parista pikkujutusta on kiinni, että kokonaisuus olisi valmis. Tai no niin, kyllähän mä haluisin tuonne jotain taulujakin seinälle. Pikku juttuja siis kuitenkin. Mutta muuten sanoisin, että makkari on valmis. Ja mä rakastan sitä! Ensimmäisen postauksen voi käydä lukaisemassa tuosta linkistä.

Kurkataan siis vielä muistiksi nämä vanhan makkarin kuvat. Melko toivotonhan tuo oli. Vai mitä? Kyllä siellä nukkua pystyi toki, mutta viihtyvyys pakkasen puolella.






Tästä siis lähdettiin. Ihan kamalahan tuo oli. Oletteko valmiit? Tässä tulisi makuuhuone 2.0.






Tällainen siitä sitten tuli. Lattiasta kattoon uusiksi. Tai kattohan jäi kyllä alkuperäiseksi, mutta kuitenkin. Lattia vaihdettiin alkuperäisestä pyökkilaminaatista ihanaan valkoiseen tammilaminaattiin. Olemme totaalisen rakastuneita tuohon ihan valkeaan lattiaan ja nyt himottaisi uudistaa kaikki lattiat sillä. Se saa nyt kuitenkin jäädä. Sitten seinät. Tapetit revittiin kaikista seinistä ja maalattiin Tikkurilan Lumi maalilla valkoistakin valkoisemmaksi. Maali oli tyyristä, melkein 70€ kolmen litran tonkka ja sitä meni kolme purkkia. Neljällä olisi saanut vielä paremman, mutta kyllä seinät nytkin ovat hyvät. Yhteen seinään tehtiin tehoste, hopean harmaa kuviotapetti. Tismalleen sama kuvio mitä meillä on olkkarin seinässä, mutta tummempana. Kaikki listat siis myös uusittiin. Kokonaishintaa remontille tuli reilu 350€. Lattia, maalit ja tapetti tarpeet. Sisustusjutut onkin sitten ostettu osissa, joten niitä ei voi muistaa. Aa, tuo tuoli on kyllä ostettu parisen viikkoa sitten. Jyskistä 15€. Siihen on hyvä jättää vaatteet ja purkaa päiväpeitto ja tyynyt yöksi.

Ainut asia mistä en tuolla makkarissa niin tykkää, on nuo Catan kiipeilytelineet ja Taren ruoka-astia. Ne eivät vaan valitettavasti sovi tällä hetkellä oikein mihinkään muuallekaan, niin saavat olla tuossa nurkassa piilossa. Eipä ne sieltä onneksi silmille hyppää ihan pahasti. Kokonaisilme kuitenkin toivottavasti parantunut.


Tässä vielä parempaa kuvaa lattiasta. Se on niiiiiiiin ihana!

Kun silmät harottaa pahemmin kuin yks risti kaks, niin saisiko silloin jäädä kotiin jatkamaan uni? Ai ei? No niin mä vähän ajattelinkin. Täällä sitä taas ollaan, töissä. Ainakin fyysisesti. Henkisesti taidan olla vieläkin peiton alla. Ainakin nukuttaa aivan julmetusti. Tästä syytän kyllä ihan vaan viime öisiä painajaisia. Heräsin puoli kahdelta omaan itkuuni. Mulla on käynyt näin muutaman kerran aiemminkin ja se tunne kun heräät itkuun, on ihan hirveetä. Sitä ei meinannut tajuta ollenkaan, että mikä maa ja mikä valuutta oli kyseessä. Vaikka sitä sit lopulta ymmärsi missä mennään, ei itkusta meinannut tulla loppua. Ihan järkyttävä ahdistus valtasi koko kehon. Uni tuntui aivan liian todelliselta tällä kertaa. Ja ei, mua ei jahdannut mikään zombie tai joku manattu hullu likka, vaan uni oli ihan oikeasta elämästä. Sisälsi tämän hetkisiä asioita, joten kai se oli sen takia niin kamala. Kaikista inhottavinta lopulta oli se, että mulle tuli unesta tai jostain muusta, tiedä häntä hurjan etova olo. Uni ei enää meinannutkaan tulla. Varmaan reippaan tunnin siinä sängyssä sit pohdiskelin untani ja fiilistäni ja sitä, miksi lopulta itkin niin vuolaasti. Onneksi olin kuitenkin nukahtanut jossain vaiheessa. Unen muistan vieläkin, mutta hieman hatarammin kuin yöllä. Nyt ei voi muuta kuin todeta, että onneksi se oli vain uni! Hirveä se kuitenkin oli!


Mun on ollut nyt loman jälkeen todella vaikeaa päästä takaisin arkirytmiin. Nukkuminen on ollut se kaikkein vaikein osuus. En vaan pääse ajoissa sinne sänkyyn. Sehän sit tietenkin kostautuu sillä, että töiden jälkeen on ollut monesti pakko nukkua päikkärit. Kierre valmis. Pää on juilitellut harvase päivä ja olo ollut koko ajan ihan nuutunut. Tämä on tietysti vaikuttanut sitten liikkumiseen ihan hirmuisesti. Parhaat liikuntasuoritukset tuli tehtyä taas viikonloppuna. Mä olen todellakin kateellinen teille, joilla on myöhempi herätys arkisin. Olisi todellakin kiva aloittaa aamut useamminkin aamulenkeillä. Tässä kuitenkin taas listaus liikunnoista.


Ma: Kävely 30min
Ti: Ratsastus 40min, kävely 30min
Ke: -
To: Kävely 45min
Pe: Pyöräily 30min
La: Aamulenkki tyhjään vatsaan 1h 5,5km (siivous 6h)
Su: Aamulenkki tyhjään vatsaan 55min 5km


Kävin pitkästä aikaa siis taas ratsastamassa. Löytyipähän taas ne kovin syvällä kadoksissa olevat alavatsalihakset. Voi jumpe! Lihaskuntoa olisi kyllä ehdottomasti taas alettava tekemään. Muuten sit vaan kävelyä. Nuo viikonlopun aamulenkitkin oli tällä kertaa vain kävelyä. Sekin jo meinaan tuntui. Lauantaina siivosin myös urakalla. Pesin meidän kesähuoneen lattiat ja nyhdin takapihan taas esiin. Kasvillisuus tuntuu valtaavan sen parissa päivässä ja meidän takapihasta muodostuu viidakko :D Mutta siis niin, hävettäväähän tällaisia listauksia on tänne laittaa. Miten nyt vaan päästä taas kiinni arkeen? Tai arjessahan mä jo olen, mutta siihen arkiliikuntaan. Alan olla jo vähän huolissani omasta jaksamisesta. Ei ihminen voi koko ajan olla näin väsynyt. Onneksi viikonloput sentäs olen vähän pirteämpi.

Nyt mä sit yritän taas jatkaa töitä. Tää on vaan tällä hetkellä ihan huisin raskasta. Saiskos teiltä hyviä vinkkejä, mistä saada lisää energiaa?

Huh, tulin ottamaan pienen hengähdystauon pihapuuhista. Tähän väliin voin todeta, bye bye hoidetut kynnet. Oon niin ahkerasti repinyt takapihalla rehottavaa rikkakasvillisuutta, joten nakitkin on sitten sen näköiset. Vielä pitäis mennä jatkamaan. Oikeastaan ensimmäinen aikomukseni oli siivota pelkkä kesähuone, mutta tyylikkäästi taas jaon itseni tuhanteen paikkaan samanaikaisesti. No joo, ehkä mä saan kuitenkin jotain tänään valmiiksi. Mieluummin nyt kökin vaan tuolla pihalla, kun on niin lämminkin.

Eipä ollut tälle viikonlopulle mitään ihmeellistä menoa, joten täällä mä hengailen ne reiälliset pierukalsarit päällä xD Niksu ainakin tykkää. Sain meinaan kommentin ruokakaupasta tullessa, että taasko vedin jalkaani löllärit. Taitaa olla niin mukava näky :D No, naama on ainakin edes pikkasen laitetumman näköinen, vaikka vaatteet onkin...supertyylikkäät.

Tiedättekö, kun päässä surraa tuhannen erilaista vaatekokonaisuutta mielessä ja lopulta kun pääset sitä kokonaisuutta sovittamaan, tyrmistyt. Miksei se näytäkään yhtään niin hyvältä, kuin päässään oli visioinut? Heität lopulta kokonaisuuden takaisin kaappiin piiloon ja turvaudut perus farkku-huppari yhdistelmään. Tylsä tyyppi, perus minä siis. Mikä siinä asukokonaisuudessa sitten oli vikana? Joko se ei istunut päälle ja jokainen läskimuhkura paistoi läpi kilsojen päähän tai kokonaisuus oli muuten vain järkyttävä, ainakin siis juuri sillä hetkellä katsottuna. Lopulta tulee turhautuminen, kun mikään vaate ei sovi ja tekee mieli jäädä kotiin. Kellekään tuttua? Tahtoisit kerrankin repäistä ja laittaa päällesi jotain ihanaa, mutta kuitenkin se menee aina lopulta niin, että laitat päällesi ne luottovaatteet. Mikä tässä mättää? Eikö itseluottamus riitä yhtään räväkämpään pukeutumiseen? Tai et pidä kropastasi ja siksi pukeudut peittävästi? Vai onko sitä vaan niin mukavuuden haluinen? Tai jopa kaikkien näiden yhdistelmä?


Kaapissa odottaisi korkokenkiä lähemmäs 20 paria. Ajattelet, että tänään on niiden vuoro. Hetken kotona korkkarit jalassa sipsutellen alkaa päkiät puutua, nilkatkin vähän vihlottelee. Hitto, laitan tennarit. Ja niin taas jäi korkkarit käyttämättä. Nyt on kuitenkin mukavampi.

Mekko, ooh ihana! Laitat päälle. YÖK mikä kroppa! Otat pois ja vetäiset hupparin niskaan. Parempi.

Hame, tän kans tarttis sukkahousut. Ei näitä sellureisiä kehtaa esillä pitää. Ja niin kalkkunan valkoiset kintut muutenkin. Sukkikset, sukkikset. Näissä on reikä! Väärän väriset. Tuntuu inhalta. Ei hyvä. Pistän farkut.

Hei mutta joo, maxihame. Sitten ei olis kintut paljaana. Mikä yläosa? Kaksi löysää yhdessä, näytän valaalta jo muutenkin, ei lisäkiloja vaatteilla kiitos. Toppi, noup. Uimis näkyy. Jaahas, taidankin laittaa farkut tai caprit.

Shortsit, mäh. Sama vika kuin hameessakin. Ei voi pitää pelkälleen. Uudet jalat tänne, kiitos!

Oih, noi boyfriend farkut näyttää ihan sairaan hyviltä tuon tytön päällä. Käympän kokeilemassa. Sovituskopissa... Voi juma! Näytän triplasti isommalta. Jätän ostamatta.

Ihana sifonkipaita, tää on pakko laittaa. Voih, tästä paistaa vähän läpi, laitan topin alle. No hyi! Eihän tää enää näytä hyvältä, toppi pois. Eih, löllöt paistaa. Laitan lörtön neuleen. Huh, onpahan peitossa.

Hitsi, tää nahkaliivi on sairaan magee. Mihinkäs tän yhdistäis? Joku melko tiukka paita se varmaan täytyis olla. Ei, uimarengas loistaa. Lörttöpaita ei vaan sovi tähän, kai? Mistä minä tietämätön tiedän. Jätän siis liivin pois ja pidän vain lörtön paidan. Tylsä.

Tänään laitan tuon statement-kaulakorun. Mutta minkä paidan kanssa se sopii? Aa, no laitan vaikka tuon pelkistetyn sifonkipaidan. Hui kamala, olempa ylilaitettu! Laitankin tän pienen ketjukaulakorun ja hupparin. Huh, enpähän näytä enää juhliin menevältä.

Koetat kihartaa hiukset. Yksi risti kaksi, harakanpesä valmis. Nouuu, tukka ponnarille ja lippis päähän. Eipähän sojota enää.

Minkäs laukun sitä tänään ottais. Musta, musta, musta vai ruskea? No musta. Iso, pieni, iso, pieni? Pieni olis kivempi, mut sinne ei mahdu mitään. Iso siis. Kaupassa... Hitto tää kassi painaa, jätän autoon. Siellähän se vasta kiva on.

Matkalla jo menossa... Niin, ne asuun suunnittelemani korut jäi siihen hyllyn reunalle. No ei me nyt niiden takia enää käännytä. Voi lahopää minkä teit. Kerrankin kun olisin laittanut.

Tänään kyllä varmasti pistän tuon kauan käyttämättä olleen trenssin päälle. Suunnitellaas asu sen avulla. Huppari - ei käy. Farkut - menee, mut mitä yläosaksi? No tuo sievä ohut neule. Ok, melko hyvä. Trenssi päälle ja ulos. Mä en tarkene! Paksumpi rotsi päälle ja menoks. Miks et käyttänyt takkia silloin, kun oli pikkasen lämpimämpi? Koska silloin olis tullut kuuma. Hemmetin lämpövajakki.

Talvi... Kiva keli, palelee jo sisällä villavuoren ja vilttien alla. Mitä päälle ulos? Farkut, noup. Jaa, täällähän on nää mun eriseksikkäät toppahousut ja -takki. Kyllä, josko niillä tarkenis. Tiukkaa tekee. Mielessä pyörii pilkkihaalari. Se se vasta sexy olis.

Kevät... Loska, kylmä, lämmin, sataa, paistaa. Kumpparit - kangaskengät. Mitä tässä kelissä voi pukea?

Kotona... Mies tykkäisi sievästä kotiasusta. Vedät jalkaasi reikäisimmät pierukalsarit, villasukat korviin ja tajuttoman kokoisen paidan. Itse tykkäät, mies kävelee kaukaa. Miten tässä nyt näin kävi?




Ylläoleva siis meikkiksen perussetti. Tylsä ku saapas. Alla olevassa olis sentäs jotain särmää. Ei silti pysty. :D




Tällaisia vaatepohdintoja perjantaille. Viikonloppu tulossa ja josko sitä vaikka tekisi jotain muutakin kuin kotihengailua. Kuka vaan mut tulis pukemaan? Ihanaiset, omat vaatemurheet ja vaatevinkit jakoon!!!


Huisin ihanaa alkavaa viikonloppua teille söpiksille ♥