Mä muistelen teille joskus aiemminkin tämän jo kertoneeni, mutta koska en ole nyt ihan satavarma ja uusien lukijoiden tultua joukkoon tahdon kertoa uudestaan :D Mähän olen ollut lapsena ihan hullu toimistotäti. Mä leikin meidän keittiönpöydän äärellä tärkeää virkailijaa ja mulla oli edessäni kamala määrä eriliaisia papereita, kalentereita, post it-lappuja ja kyniä muine tarvikkeine. Puhelin tietysti myös kuului asiaan, pitihän asiakkaille vastailla ja hoitaa niitä tärkeitä hommia. Meillä oli vanha lankapuhelin, jota sain leikeissäni käyttää ja voi miten mä muistan räpeltäneeni numeroita ja pidin puhelinta olkapäällä kuin aikuiset. Voi niitä aikoja, silloin siellä puhelimessa ei ollut ketään oikeasti vakavaa tyyppiä. Toisin se on nykyään. Toisaalta aika hassua, että mä olen nyt todella se toimistotäti, joka saa käyttää kalenteri, post it-lappuja ja puhua niitä puheluita asiakkaiden kanssa. Yksi lapsuuden haaveistani siis toteutui. Mutta eihän se mun himotus kunnolla tasaannu tuolla työpaikalla. Eihän siellä ne pöytäkalenterit ole mitenkään ihmeellisen ihania, enkä mä kehtaa laittaa tarroja tärkeisiin papereihin. Onneksi tätä himotusta voi helpottaa sitten taas omalla kalenterilla ja lappusilla.

Mikä onkaan sen parempi onni tällaiselle kalenteri/vihko/kirjepaperi/toimistotarvike/jne hörhölle kuin Chic Company. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä muuten varmasti viimeinenkään kerta, kun teille kyseistä verkkokauppaa puhtaalla sydämmelläni haluan suositella. Tämä ei todellakaan ole maksettu mainos vaan äärimmäisen tyytyväisen asiakkaan rehellinen kirjoitus. Tämä kauppa jos mikä mielestäni ansaitsee jokaisen hehkutuksen, jonka voin antaa. Koska se nyt vaan on niin ihana!


Chic Company verkkokauppa on täydellinen meille tarvikkeisiin hurahtaneille ja palvelu on oikeasti täysi 10! En muista, missä olisin saanut niin nopeasti vastauksia kyselyihin ja minusta asiakkaana välitetään. Arvostan sellaista tuhannesti ja monesti palaan kauppoihin ihan vain palvelun takia, vaikka tuotteet olisivatkin kalliimpia kuin muualla. Itsekin asiakaspalvelijana tiedän, ettei se homma ole aina kaikkein miellyttävintä, joten osaan arvostaa heitä, jotka sen hoitaa kunnialla. Chic Companyn kanssa asioidessa musta tuntuu, että minulla tilaajana on väliä. Mutta tietysti itse tuotteet, joita kaupasta saa. Mä menin ihan totaalisen sekaisin, kun heidän valikoimiin tuli kalentereita. NIIN IHANIA kaletereita, etten meinannut pysyä pöksyissäni. Eikä siinä vielä kaikki, kalenteriin sai vaikka mitä ihania lisäosia!!!


Mä myönnän nyt jo tässä vaiheessa, että kyllä, homma lähti ihan lapasesta ja mä tilasin tuotteita ihan reippaasti. Koska, ne nyt vaan on aivan liian ihania ja onhan 18 kuukautta mukana kulkevaa kalenteria ihana koristella just täydelliseksi. Tilasin lisäksi tuollaisia kortteja, pahvisia taskuja, tarroja sekä kotiplanner osion.


Kalentereita oli tosiaan useammalla eri kannella ja vähän erivärisellä sisuksella kannen mukaan, mutta muhun iski ihan täysiä tämä vaaleanpunainen hempeä kalenteri. Pioneilla ja ihanalla tekstillä varustettu kansi oli sellainen, jota tiesin haluavani kantaa koko 18 kuukautta mukanani.



Jos jostain haluan mainita, niin tämä kalenteri ei ole sitten mikään ihan pikkuinen, joka mahtuu sopivasti jokaiseen laukkuun mukaan. Mutta mä voin kertoa, että rakastan tätä kokoa täydestä sydämestäni. Kalenteriin mahtuu kirjoittamaan, laittamaan tarroja ja vaikka mitä ihanaa. Jokaiselle kuukaudelle on omat välilehdet, koko kuukausi näkyy yhdellä aukeamalla ja sitten joka viikolle vielä oma aukeama.



Kalenteria voi tosiaan muokata ihan omaksi mieleisekseen. Sivut ovat irroitettavissa ja takaisin laitettavissa. Nuo kartonkiset taskut sopii kivasti tuonne väliin, jos tahdot säilyttää jotain tärkeitä papereita yms. kalenterin välissä. Tuo kotiplanner on myös hyvä. Siellä on viikottaisia ja kuukausittaisia tavoitteita, budjettilaskelmaa ja siivousapuri. Tykkään siitä ihan hirmuisesti :) Ja näistä kaikista jos nyt totta puhutaan.



Kalenterillä oli hintaa 29,90€ ja se kulkee tosiaan mukana sen 18 kuukautta. Eli pitkäaikainen kumppani. On siis todellakin ihanaa, että saa koristella sitä mielin määrin ihanilla jutuilla. Kalenterin sisältä löytyy myös ihania tekstejä, joten se ilahduttaa jokainen päivä.


Tuo kirjoitusalusta ja notes on tilattu aiemmin jo, mutta Chic Companylta löytyy tosiaan myös niitä. Samoin kynät ja nuo klemmarit. Aivan liian ihania juttuja, eikö? Suosittelen todellakin tutkimaan verkkokaupan valikoimaa, sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa.

Ja todellakin jotain kivaa järkättiin Chic Companyn kanssa myös teille. Saatte 10% alennuksen tilauksestanne koodilla Janet10.


No, joko kävitte? :)

Mä olin himoinnut ihan turkasen pitkään M.A.C.in meikkejä, eikä himotuksiani yhtään helpottanut se, että yksi suosikki kosmetiikkabloggaajistani, Annie Kosmetiikkaobsessio-blogista, hehkutti niitä useasti. Sain siis sitäkin kautta ihan mielettömän päähänpinttymän M.A.C.in meikkeihin. Korkea hinta peljästytti mut muutamaan otteeseen sen verran pahasti, että kylmän viileästi kävelin pois M.A.C. pisteeltä Helsingin Stockalla. Kuitenkin joka kerta jäi harmittamaan ihan suunnattomasti, että miksi en ostanut vaikka edes yhtä tuotetta ja testaillut. Lopulta himotus yltyi niin järjettömäksi, että päätin kerralla pistää tuulemaan oikein kunnolla. Meillä oli silloin suunnitelmissa Helsinki-päivä äidin kanssa ja tiesin, että rahat oli jo tuhlattu :D



Äiti päätti jo suosiolla etsiä penkin, jossa odotella minua sen aikaa, kun suunnistin M.A.C.in pisteelle. Ehkä ihan fiksu päätös, sillä mulla taisi vierähtää siinä ainakin 20 minuuttia. Ja sen kyllä huomaa tuosta haalinnan määrästä. Yksi jos toinenkin puteli. Kiertelin alkuun pisteen ympärillä ja tutkailin tuotteita itsekseni. Pisteellä oli kolme myyjätärtä, mutta kaikki olivat varattuja pisteelle mennessäni. Tutkailin ja varovaisesti testailin joitakin tuotteita, mutta sitten iski todellinen ähky. En enää tiennyt yhtään, mitä voisin haluta. Jäin haavi auki odottelemaan, koska myyjä lopulta auttaisi minua.

Ei kauaakaan, kun avukseni tuli samaa ikäluokkaa vaikuttava tyttö ja kerroin hänelle, että olen ihan noviisi M.A.C.in kanssa, joten en oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Puheltiin alkuun niitä näitä ja hän uteli mikä minulle on meikissä tärkeintä. Ei tarvinnut kauaa miettiä, pohjahan se on. Tai oikeasti pallottelin hetken silmien ja pohjan kanssa ;D Eli jos meikissäni tärkeintä on pohja, ehdotti hän, että etsisimme minulle sopivat tuotteet sitä varten. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin ja tyttö istutti minut tuoliin. Kyseli kovin tarkasti ihostani, millaisesta lopputuloksesta pidän ja sen pohjalta toi minulle vaihtoehtoja ja alkoi testaamaan niitä kasvoillani. Nyt on sitten vihdoin varmaa se, että ihoni on keltapohjainen. Olin tätä jo aavistellutkin, mutta kun en satavarma ole koskaan ollut. Jatkossa ainakin helpottaa meikkivoiteen itse etsiskelyssä.

Yksi tärkeimmistä meikkivoiteen tehtävistä kasvoillani on peitto. Haluan saada näppylät ja finnit hyvin piiloon, mutta kuitenkin samalla kaipaisin melko luonnollista lopputulosta enkä paksua pakkelintuntua kasvoilla. Meikkivoiteen kesto on myös ehdottoman tärkeää. Ihoni on finnipohjasta huolimatta pintakuiva, joka tekee tästä kaikesta vielä entistä haastavampaa. Meikkivoide ei siis saa olla myöskään liian kuiva, ettei pintakuivuuteni näy rosoisena. Osa naamasta siis öljyilee ja osa rutikuivailee. Edelleen te siloposket, olen niin kateellinen! Tästä siis liikkeelle.


Ensimmäisenä myyjätär toi kamalan kasan erilaisia tuotteita eteeni ja kertoi jokaisesta, mihin ne oli suunnattu ja miksi suosittelee niitä minulle. Koska kestävä pohja on osittaisesta öljyydestäni tärkeää, aloitetaan meikin teko pohjustuksesta. Olen ollut todella huono pohjustusten käyttäjä, sillä vastaani on tullut minulle sopimattomia yksilöitä niin monta. Lorkun pohjustaja aiheutti mulle tunneissa ihan järkyttävän finnisadon, joten se siirtyi samantien jaettavien tuotteiden joukkoon. En tiedä mikä ainesosa tuon finniräjähdyksen sai aikaiseksi, mutta niin kamalaa katsottavaa se oli, että vähän pelkäsin M.A.C.inkin tuotteet tekevän samaa. Kerroin asiasta myyjälle ja hän vähän rauhoitteli. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, ennen kokeilua. Vaikka hinta tuntui olevan noh, järkyttävä, päätin silti antaa tuotteelle mahdollisuuden. Se kun tuntui sormissa ja iholla aivan tajuttoman ihanalta. Testiin siis vaan. Ja yksi todella hyvä puoli on tuo aurinkosuoja SPF50. Hiljalleen rypistyvä naappeli kiittää suojasta.

Nyt muutaman kerran käyttäneenä voin kertoa, että tämä vaikuttaa meikin kestävyyteen. En muista, milloin nenänpääkin olisi ollut niin hyvin meikin peitossa vielä monien tuntien jälkeen, kuin tämän kanssa. En myöskään ole huomannut, että tämä aiheuttaisi finnejä yhtään sen enempää mitä niitä jo on. Niitä kun on. Ja nyt taas syksyn tullen niitä tuntuu tulevan kuin sieniä sateella. Kuitenkin, tämä tuote ei ole mulla jokapäiväisessä käytössä. Tämä on todella riittoisaa, mutta käytän tätä silti vain niin päivinä, kun tahdon meikin todella kestävän. Lähinnä siis viikonloppuisin. Pärjään kyllä edelleen ilmankin tätä, mutta pitkäkestoisen meikin tarpeessa, tätä kannattaa pistää.


Sitten sitä kunnon peittoa tekevää meikkivoidetta. Nyt on pakko sanoa, etten enää muista kunnolla, mitä myyjä tästä meikkivoiteesta minulle sanoi, mutta hänen sutiessaan tätä kasvoilleni, olin myyty! Muistaakseni tämä meikkivoide oli sopiva pintakuivalle sekaiholle, mutta etten nyt pahasti valehtele, niin jätän arvailemasta. Vaikka meikkivoide peitti ihan turkasen hyvin, varsinkin niihin jo valmiiksi kotona oleviin puteleihin nähden, ei se tuntunut lainkaan liian paksulta. Olin yllättynyt. Monesti peittävä meikkivoide on tuntunut kasvoilla myös paksulta. Kyllä näissä on tullut edistystä huomattavasti. Muistan varsin hyvin ajan, kun minulle puhkesi akne ja sitä piti peittää mahdollisimman hyvin, oli meikkivoiteet niin järkyttävän paksuja, ettei iho hengittänyt niiden kanssa lainkaan. Mutta takaisin nykypäivään ja tähän meikkivoiteeseen. En muista milloin ihoni olisi näyttänyt yhtä tasaiselta. Väri sulautui ihonsävyyni täydellisesti, joskin nyt ihan hitusen liian tumma päivetyksen kadotessa, enkä huomannut sitä kasvoilla lain. Ehdottomasti ansaitsi siis paikkansa mun kokoelmasta.

Käyttökertoja on takana nyt jo monta ja voin tällä hetkellä voin sanoa, että olen totaalisen rakastunut tähän. Meikkivoide toimii hyvin yksistäänkin ja kestää kasvoilla hyvin kahdeksan tuntia, mutta sen jälkeen pientä kulumista alkaa näkyä. Varsinkin kun suukottelee toista ja nenänpää hinkkautuu, niin muistuttaa Petteri Punakuonoa :D. Tätä pystyy kerrostamaan hyvin ja saamaan paremman peiton mikäli tarve vaatii, mutta kevyesti levitettynä peittää jo ihan sopivasti. Ainut asia, minkä kanssa en ole vielä ihan sinut, on meikkivoiteen kuivuminen. Miten se voi kuivahtaa ja jämähtää niin nopeasti? Mun pitää harjoitella rivakampaa levitystapaa. Silti, tää saa multa lähes täydet pisteet.


Myös yksi suurimmista peittoa tarvitsevista kohdista kasvoillani on silmänaluset. Ne vaan tummuvat päivä päivältä. Muistutan siis Pandaa joka aamu entistä enemmän. Kerron myyjälle, että kaipaan ehdottomasti peittoa sekä valoa silmien alle. Myyjä luki ajatukseni täysin ja toi meikkivoidetta astetta vaaleamman sävyisen peitevoiteen silmänalusilleni. Kerroin, että tykkään laittaa vaalennusta silmien alle ja vetää sen kolmionmallisesti poskelle ja kohti ohimoa. Tässä vaiheessa myyjä tokaisi, että on mukava asioida kanssani, kun minulla on niin selvät sävelet, mitä tahdon :) Hän nappaisi punapohjaisen peitevoiteen, ettei keltapohjainen tee tummista alusista vihertäviä. Tämä oli täydellinen! Ei siis kahta sanaa, että tämä hyppäsi heti muiden ostoskien joukkoon.

Tykkään tästäkin edelleen ihan hirmuna, mutta sama ongelma tämänkin kuin meikkivoiteen kanssa. Miten se kuivahtaa niin järkyttävän nopeasti? Pitää vain opetella ja päästä sen kanssa sinuiksi. En silti ole ihan varma, että peittääkö tämä tummat silmänaluseni ihan täydellisesti, mutta ainahan omaa naamaa taidetaan katsoa kriittisemmin. Tai niin ainakin minä. Muuhun peittoon en siis tätä ole käyttänyt ja olen ollut tyytyväinen muuten.


Kasvojen öljyisistä kohdista oli jo tässä vaiheessa päivää alkanut pahasti tihutella, joten myyjä kysäisi, että haluaisinko puuterinkin. Voi kyllä! Mulla oli kyllä omastakin takaa puutereita, mutta niihin en kyllä ole ollut niin täysin tyytyväinen. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun myyjä tätä sutaisi kasvoilleni, mun oli saatava. En kysellyt hintaakaan, sillä lopputulos oli niin mahtava, että maksoi mitä maksoi.

Olen varma, että tämä loppuu mulla nopeiten ostetuista M.A.C.in meikeistä. Tai voi olla, että meikkivoiteen kanssa kilpailevat, mutta tätä mä sudin kasvoille harvase päivä. Eipä tässä kyllä vieläkään näy kulumisen merkkejä. Niin kauniin pinnan saa tällä puuterilla, että sitä mieluusti laittaisi enemmänkin. Tykkään ihan järkkynä! Isolla siveltimellä tämän kanssa saa täydellisen pinnan kasvoille. Tää on niin paras!


Ei mennyt kauaakaan kun täydellinen väri löytyi ja lähdin pikaisesti pois muille ostoksille. Kiitin myyjää vielä mahtavasta palvelusta ja lähdettiin äidin kanssa pyörimään muita meikkiosastoja.

Tuo puna on ihanan tuntuinen huulilla! Ei yhtään kuiva, kermainen ja melkein jopa kosteuttava. Kestää hyvin huulilla, mutta ei kuitenkaan sieltä ihan parhaimasta päästä. Väri on vaan niin paras. Yhdistän tätä koko ajan joka meikkiin, vaikkei täydellisesti sopisikaan. Olen niin tykästynyt tähän. Ihana!

Sitten olin jo ihan valmis ostoksissani, olihan mulla uponnut jo pieni omaisuus näihin. Kierreltiin kauppoja ja jalat alkoivat huutaa hunajaa, kunnes muistin, että mulla oli lahjakortti, jota olin säästänyt varta vasten M.A.C. pisteelle kesään saakka ja olin unohtanut käyttää sen aiempiin ostoksiin. Kävin pientä taistoa päässäni, että kehtaanko enää edes mennä sinne pisteelle ja mitä kummaa mä sieltä enää edes ostaisin. Tässä vaiheessa ärsytti ihan suunnattomasti, etten ollut muistanut lahjakorttia maksuvaiheessa. Sen siitä saa kun pälättää niin tuhottomasti. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt kun kerran ollaan täällä ja rahat ovat palaneet jo muutenkin, niin samako se on nyt käydä vielä tuhlaamassa se lahjakortti. Se kun ei enää maksa mulle kuitenkaan mitään. Taas siellä M.A.C.in pisteellä ihmettelemässä :D


Pyörin hetken ja mietin, että mitä mä nyt vielä keksin. Myyjät olivat varattuja ja päätin, että nyt kyllä keksin itse mitä ostan. Pyörittelin ensin ajatusta siveltimestä, mutta sitten en osannutkaan päättää, että minkä niistä ottaisin ja kovat hinnat vähän jarruttivat. Päätin pysyä lahjakortin sisältämässä summassa lähempänä. Olin kävellyt monta kertaa ohi kassan lähettyvillä olevasta meikkiesittelytornista ja kun myyjä viimein tuli luokseni, hän ohjasi heti minut siihen. Siinä se sitten oli. Sain kerralla useammankin luomivärisävyn :)



Hihkuin innosta, sillä nyt mulla oli melkoinen saalis testattavaksi. Mulla ei siis ollut pienintäkään ajatusta, millaisia tuotteet olisivat, mutta kaiken sen hehkutuksen määrästä ajattelin niiden olevan ihan hirmuisen hyviä. En tiedä vieläkään, miten tämän luomiväripaletin värit eroavat niistä yksittäisistä pannuista, mutta olen todella tyytyväinen näihin! Hurjaa pigmenttiä ihan vaan kädelle sipaistuna. Tätä oli päästävä testaamaan luomille mahdollisimman pian.

Synttärit sen kun vaan lähenee ja niiden viettäminen taitaa tältä vuodelta jäädä kokonaan pois. Eihän tuonne remontin keskelle kehtaa ketään pyytää kahvittelemaan enkä myöskään jaksa uskoa, että hommaa oltaisi saatu siihen mennessä läheskään valmiiksi. Mutta jotain lahjatoivetta multa kuitenkin löytyisi. Itsehän mä nämäkin varmasti tulen ostamaan, mutta haaveilen vain ;)




Mun piti oikein pähkäillä, että mitä kummaa mä nyt toivoisin ja sitten muistin tuon kellorakkauteni. Vieläkään se ei korista rannettani, mutta kovin tahtoisin sen koristavan. Kurkkailin Maikkelin valikoimaa Keskisenkellosta ja kyllä se on vain edelleen tuo malli, joka saa sydämeni pamppailemaan. Ja ihan vaan vinkiksi, että Keskisenkellolta saisi kaiverruksetkin samaan hintaan ;D No ei, haaveita vain. Onhan tuolla kellolla kuitenkin melkoisesti hintaa. Niin paljon, että pelkäisin kellon jäävän koristeeksi. Olen kyllä pöljä, kun monesti haalin ihania juttuja, mutten sitten raaski niitä käyttää. Tuosta mä nyt silti haaveilen :)


Sitten vähän ajankohtaisempia haaveita. Nyt kun vihdoin saa uudistuneen kylppärin, niin kai samalla olisi aina luopua niistä ikivanhoista kulahtaneista pyyhkeistä. Vai mitä olette mieltä? Haalistuneet värit, kuivatessa raapivat ja ummehtuneen hajuiset, vaikka miten peset kuumassa ja kunnon tököteillä. Eihän ne pyyhkeetkään ikuisuutta kestä. Nyt voisi siis olla ihan kiva saada uusia ja pehmoisia pyyhkeitä uudistuneen suihkutilan myötä :) Neutraalit värit olisivat kaikkein mieluisimpia. Osanette muuten ehkä jo arvaillakin, minkä värinen meidän kylppäristä tulee?


Ja sellainen toive, mikä kelpaisi muulloinkin kuin vain synttäreinä. Nimittäin HEMMOTTELU! Tätä voisi oikeasti tehdä useammin kuin kerran vuodessa, sillä omaa mieltä ja kehoa olisi oikeasti hyvä hoitaa. Hieronta, kasvohoito, kampaaja, kylpylä, hotelliyöpyminen, you name it. Se mikä kenellekin tuo rentoutumisen. Tätä jopa ehkä oikeasti kaipaisinkin. Olen viime ajat stressannut niin paljon, että tunnun saaneeni ryppyjä oikein roppakaupalla ja olen jatkuvasti väsynyt. Rentoutuminen tekisi todella hyvää.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mikään maailman lahja ei tee mua yhtä onnelliseksi, kuin aika rakkaiden kanssa. Kaikista mieluiten ottaisin lahjaksi päiviä, että saamme viettää aikaa yhdessä. Herkutellaan, jutellaan ja ihan vaan ollaan. Mikä olisi sen parempaa? Viime vuotiset herkut saivat veden kielelle ja pienen toivonkipinän, josko remontti saataisikin sellaiseen vaiheeseen, että edes pientä kahvittelua voitaisi harrastaa.


Jos te saisitte nyt valita yhden lahjan, niin mikä se olisi?

Muistan vieläkin yhden kellon vahvasti lapsuudestani. Se oli sininen, tarrarannekkeinen Leijonan kello, joka oli mulla kädessä yötä päivää. Tarrakangasranneke tietysti kiristettiin käteen tiukalle, ettei kello vahingossakaan pääsisi tippumaan ja hyvä ettei käpälä ollut sininen verettömyydestä johtuen. Se oli niin hieno kello! Muistaakseni sitä ylpeänä esittelin ympäriinsäkin vielä, voi nolo. Hämärä muistikuva, että mulla olisi ollut siihen keltainen vaihtoranneke, mutta eihän tää mun vanha demepää enää kaikkea ihan tarkalleen muista. Tää on tosiaan ensimmäinen kello, jonka muistan lapsuudestani elävästi. Ja se oli mun aarre. Se oli myös kovin poikamainen, mutta poikamainenhan mä silloin olin.

Toinen kello, josta mulla on muistikuva lapsuudesta, oli äidiltä saatu todella vanha vedettävää mallia. Sen metallinen ranneke oli joustava ja se oli kooltaan kovi pieni. Ihana toki noin muuten. Kovin vähälle käytölle se lopulta jäi, koska unohdin vetää sen ja aika oli aina ihan mitä sattuu. Kolmas kello jonka muistan, oli mustanahkarannekkeinen kultaisella taululla. Värit mahtavat, mutta ranneke ei ollut ihan paras. Eihän sitä lapsena tullut muistettua, että sitä ei saa kastella ja muistan vieläkin kovin elävästi sen raadon hajun, mikä siitä lopulta lähti. Samanlaista hajua muistelisin lähteneen tuosta tarrarannekkeisesta. Niistä on tainnut jäädä mulle jonkinlainen... kuvotus ehkä voisi kuvata parhaiten mitä ajattelen niistä tai ainakaan niistä en välitä, siis enää.

Tästä voittekin siis päätellä, että minun ranteessani tullaan jatkossa näkemään vain ja ainoastaan metallirannekkeisia kelloja. Muoviset ja kumisetkin taidan kiertää kaukaa. Olen kyllä kuitenkin vielä ihan viime vuosinakin ollut aikeissani ostaa nahkarannekkeisen kellon, niitäkin kun löytyy niin ihania, ja yhdenhän mä viime vuonna ostinkin. Melko pitkälti käyttämättä jäänyt. Jotenkin veikkaan, että tää inha johtuu nyt ihan vain siitä, kun se nahkaranneke on kastunut pahasti ja siksi haissut, mutta aika pitkälle se muisti nähtävästi kantautuu mukana. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tarkemmaksi olen kellon valinnassa tullut. Enää kello ei olekaan minulle se, joka näyttää minulle aikaa. Näkeehän kellon puhelimestakin. Tämmöiselle harakalle on kellossa tärkeää myös se, että se olisi kaunis kuin koru. Nykyään kellot ovatkin mitä upeimpia tai sitten en ole niihin vain aiemmin kiinnittänyt sen enempää huomiota.

Mutta siis niin, josko nyt niihin kelloihin. Mulle on tullut ihan järjetön himotus taas kerran. Yllätyskö? No ei... Mä tykkää edelleen ihan hirmuisesti mun hopeisesta Guessin kellosta, mutta hopea kun ei ole se mun väri. Tykkään niin paljon enemmän kullasta tai muuten lämpimistä sävyistä. Ei mua kyllä haittaa yhdistellä hopeaa ja kultaa, mutta olen kovasti jäänyt silti kaipaamaan kaunista kultaista kelloa. Samalla kun olen metsästänyt sitä täydellistä yksilöä, olen onnistunut koukuttumaan muihinkin väreihin. Multa pitäisi kieltää nettikaupat!


Kello on tosi kiva ydistää asuun ja muihin koruihin, mutta kaipaisin myös arkeen sopivaa, melko moneen asuun sopivaa kelloa. Olenkin käynyt pohtimaan, että pitäisikö jossain vaiheessa jatkaa mun kellokokoelmaa myös näillä perus mustalla ja valkoisella?



No se kultainen. <3 Olen löytänyt kellon johon rakastuin ensisilmäyksellä ja siinähän se nököttää keskellä. Niin kaunis, korumainen, tyylikäs ja kaikkea mistä tykkään. Pelkään kuitenkin, että se on Michael Korsin kellojen tapaan niin suuri, ettei se istu mun ranteeseen. Toisaalta, jos ostaisin tuon jo hopeanakin löytyvän kellon kultaisena, niin ainakin sopivuus olisi taattu. Mutta eihän se nyt ole kivaa, että on kaksi lähes identtistä kelloa. Vasemman reunan kellokin on ihana, mutta onko so sittenkin liian siro? Pitäisi saada sovitettua ensin.


Ja ruusukulta. Apua! Olen niin rakastunut tuohon väriin, että himottelen sitäkin niin paljon. Varsinkin tuo keskimmäinen tykyttää sydäntäni, että tekee tiukkaa pitää kukkaronnyörit tiukasti ummessa. Ei mulla nyt ole varaa pistää tonneja pelkkiin kelloihin.




Ja jottei tää homma olisi enää yhtään monimutkaisempaa, niin kelloista löyty niin ihania muitakin värejä ja tyylejä. Kivaa, mutta ei kivaa. Valinnan vaikeus tulee olemaan niin suuri. Apua!

Käytättekö te kelloja? Millä perusteella te valitsette kellonne? Tykkäättekö, että niitä on useampi ja niitä voi vaihdella mielen ja asun mukaan vai riittääkö yksi perus? Nahka, muovi vai metalli? Minkä värinen?

Olisi siis kiva kuulla vähän teidänkin mietteitä tästä aiheesta. Kovasti pähkäilen, että alanko pikku hiljaa tekemään kellokokoelmaa, vai tyydynkö yhteen tai kahteen kelloon. Eikä tätä himottelua yhtään helpota se, että Niksukin on kova kellojen perään. Se höpöttelee mulle niistä useasti ja tutkailee markkinoita niiden osalta useasti. Kiva kun itse yrittää unohtaa jatkuvan himottelun, niin toinen tossa vieressä sit muistuttaa jatkuvasti :D

Taisinhan mainita, että olen shoppaillut kosmetiikkaa. Se on tapahtunut ihan vaan vahingossa, oikeasti! Tai no, ketä mä tässä yritän huijata? Itseäni varmaan. Kosmetiikka nyt vaan sattuu olemaan mun heikko kohta ja sitä jotenkin kummallisesti tulee haalittua. Taas siis puretaan tätä ostosmäärää, jota nurkkiini olen onnistunut haalimaan.

En olisi uskonut, että kerrankin tein fiksun päätöksen olla tilaamatta tuotteita netistä, vaikka kuinka olisi himottanut. Seuraavana päivänä ne samaiset tuotteet vaan jotenkin kummallisesti kävelivät mun eteen ja vielä niin paljon helpommalla tavalla, että piti ihan itseään taputella olkapäälle :D Olen jo melko pitkään himotellut E.l.f.in tuotteita, mutta niiden tilaaminen ulkomailta ei ole ihan kamalasti innostanut. Tai ainakin olen kokenut sen jotenkin haastavaksi. Olen siis lykännyt ostoksia joka kerta, kunnes eräänä perjantaina tilauksen tekeminen oli enää vahvistuksen päässä. Silloin olisi saanut tilauksen toimituskuluitta, mutta jotenkin kummallisesti sain hillittyä itseni ja laitoin selaimen kiinni. En tiedä minkä ihmeen mielenhäiriön tuolloin sain, kun tilaus jäi tekemättä. Jotkin ylemmät voimat taisivat puuttua tässä vaiheessa peliin tai sitten tämä oli vaan puhdasta sattuman kauppaa. Kyseisen merkin tuotteet kirjaimellisesti hyppäsivät silmilleni heti seuraavana päivänä. Nimittäin Flamingo Spa Shopissa oli kokonainen teline vain E.l.f.in tuotteita. Ei siis tarvitse mennä kylpylöimään, vaan nämä löytyvät kylpylän ulkopuolella olevasta kaupasta, mikäli siis mielit näitä :)

E.l.f. on tullut mulle puhtaasti tutuksi vain Youtube-videoita ja blogeja seuratessa. En muuten olisi koskaan ollut koko merkistä milläänsäkään tietoinen. Ja niinhän siinä käy, kun moni niitä hehkuttaa, että itsekin haluaa niistä päästä kokeilemaan. Meinasin totaalisesti seota halvoista hinnoista ja hyppysissäni taisikin olla kymmenkunta tuotetta, mutta lopulta sain ne karsittua näihin.



Voitte kuvitella, kun näin nuo hinnat. Sen vuoksi tuotteita olikin alkujaan syli täynnä, mutta koetin takoa järkeä päähäni. Ensinnäkin, ihan tuntematon merkki itselleni. Enhän voinut edes tietää pidänkö niistä. Toisekseen, enhän mä oikeasti niin paljoa niitä edes tarvitsisi. Valitsin siis tuotteista sylissäni vain ne, jotka todella paljon kiinnostivat. Huulituotteet jäivät kokonaan pois ja samoin luomivärit. Huulituotteita tuntuu multa löytyvän vaikka mistä laukunpohjilta, joten niitä on varmasti tarpeeksi ja luomivärit jäivät sen takia pois, kun ne näyttivät niin halvoilta. Toki tuote itsessään olisi voinut olla todella hyvä. Kerkeänhän mä vielä niitäkin testaamaan jos kovin himottaa.

Tosiaan, nämä jotka kotiin kiikutin, aiheuttivat eniten pamppailuja rinnassani. Tykästyin noihin pakkauksiin ihan hirmuisesti. Tuntuvat jämäkiltä ja laadukkailta, siis ainakin nuo paletit.



Sivellin on nököttää edelleen käyttämättömänä pakkauksessaan, samoin sivellinpuhdistaja ei ole päässyt kokeiluun. Poskipuna-aurinkopuuteriduoa olen naamatauluun ehtinyt jo sutia ja säikähdys oli suuri! Kun on tottunut Hennesin aurinkopuuteriin, johon sivellintä saa hinkata ihan reilulla otteella eikä silti tarvitse pelätä tummaa lopputulosta, oli tämän kanssa homma hieman toisenlainen. Tuikkasin siveltimen ihan reilusti puuteriin ja sen jälkeen poskille. Virhe! Tämän kanssa saa todellakin olla varovainen, ellei tietysti halua eriruskeita poskia. Poskipuna vähän hailakampi. Väri ei tullut niin tujuna, mutta sävy ihana. Hieman samantyylinen kuin Sleekin Rose Gold.


Kulmaväri duoa olen myös kokeillut, mutta sille en ainakaan ensikokeilulla sydäntäni menettänyt. Väri joko liian haalea tai sitten se ei vaan ole tarpeeksi pigmenttinen. En siis saanut kulmiini mitään kovin näkyvää eroa. Vaha oli...erikoinen. Siitä sai väriä, mutta jumpen vaikea. En jotenkin vaan osannut sitä käyttää. Harjoitus tekee mestarin tai niin ainakin sanotaan. Uusintakokeiluun siis pitää ottaa tuokin.


Eilen iltasella nämä kuvat napatessani päätin pikaisesti vielä swatchata nämä puhtaalle kädelle, sillä kultainen aurinkopuuteri oli edelleen koskematon. Mä luulin sen olevan ihan vaan aurinkopuuteri erisävyissä, mutta mikä ilo musta lähtikään, kun tuote olikin tuollainen hohtokorostusnelikko. Eli vasemmalla alhaalla ovat duon swatchit ja yllä oikealla kaikki neljä tuosta hohtopaletista. Nyt oikein innolla odottelen, että saan sutaistua noita naappeliinkin. Sen verran ihanilta vaikuttavat kuitenkin.

Tämmöisiä haalintoja siis tällä kertaa. Onko e.l.f. teille tuttu merkki? Mitä olette pitäneet? Tai jos ei, niin oletteko edes kuulleet? Kiinnostaisiko testata?

Jos rakastut palavasti johonkin vaatekappaleeseen ensisilmäyksellä, älä vaan tee sitä virhettä, että jättäisit sovittamisen ja mahdollisen ostamisen seuraavaan kertaan. Sitä seuraavaa kertaa kun ei varmasti tule! Siinä vaiheessa saat metsästää kyseistä riepua kissojen ja koirien kanssa kääntäen kaikki kivet ja kannot, eikä tulosta tule siltikään. Sitten alat nähdä tuota ihanaa vaatekappaletta miljoonakalojen tavoin jokaisella vastaantulijalla ja menet hakkaamaan päätäsi seinään. "Oi miksi en ostanut sitä heti?" Surkuttelusta ei ole mitään hyötyä. Kuka nyt haluaisi omasta upeudestaan luopua juuri sinulle? No ei kukaan! Etkä tietysti alennu niin alas, että soittelisit lähes Suomen jokaisen liikkeen läpi siinä toivossa, että jossain hyllyn välissä olisi mahdollisesti juuri se sinun kokosi ihan vahingossa jäänyt muilta huomaamatta. Olisit valmis lähtemään hakemaan sitä vaikka vähän kauempaakin. Parempi vaan, että unohdat koko rievun ja nielet tappiosi. Ihailet vaan muiden päällä ja toitotat itsellesi, ettei se kuitenkaan olisi sopinut päällesi. Josko sitten ei harmittaisi niin paljon. Ai ei vai!? No kyllä muuten harmittaa ja niin vietävän paljon. Olisin valmis polvistumaan jonkun eteen ja anelemaan riepua itselleni. Palavaa rakkautta ei saa sammutettua, ei sitten millään.


Koskaan, älä koskaan tee samaa virhettä kuin minä. Manaat sen päivän alimpaan jorpakkoon, mutta eihän siitä voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Olen henkisesti piiskannut itseäni tämän mekon takia. Näin tämän ensi kerran silloin eräs lauantai, kun tulimme äidin ja Anne ystäväni kanssa messuilta Jumboon pikaisesti shoppailemaan. Siis kirjaimellisesti rakastuin tähän maxiin ensisilmäyksellä, mutta ajattelin jättäväni sovituksen ja ostamisen seuraavaan kertaan, sillä olin niin uupunut. Voi pyhä Sylvi mikä idiootti olen! Seuraavan kerran kuin menin, mekkoja ei ollut missään eikä enää nettikaupassakaan. Se oli sit siinä. Mun unelmien kesämekko jäi nyt sitten saamatta. Ja tietysti tätä näkyy nyt joka toisella ja monella bloggaajallakin. Kääntäkää vaan veistä haavassa. Ja hintakin oli vain 19,95€. Mä olen tyhmä, tyhmä, TYHMÄ! Tolla rahalla olisi oikeasti voinut ostaa sovittamattakin. ÄÄÄÄÄ! Menen hakkaamaan päätäni seinään. Suututtaa ja harmittaa...


p.s. jos siellä nyt kuitenkin olisi joku ihana, joka tästä upeudesta kuitenkin raaskisi luopua minulle, niin saa ottaa yhteyttä! Kiitos mielellään vaikka heti :) s.posti näkyykin tuossa oikeassa sivussa. Koko 38 olisi varmasti tosi jees :)

Ei tullut voittoa meikkauskisassa, mutta enpä yhtään ihmettele. Siis niin upeita ja paljon monimutkaisempia meikkejä olivat edistyneempien kategoriaan osallistujat tehneet. Mutta tiedättekö mikä lämmitti mieltä ehkä vielä enemmän kuin voitto? Mun meikki sentäs valittiin viiden lempparin joukkoon :) Se on jo mun mielestä iso saavutus :) Varsinkin niiden muiden osallistujien töiden rinnalla. Ne oli oikeasti niiiiiin taidokkaita ja upeita. On suoranainen ihme, että pääsen edes lemppareiden joukkoon. Eli mikäli teitä kiinnostaa, niin Kosmetiikkaobsessio-blogista löytyy voittajat videota :) 

Mutta mitäs tähän aamuun? Semmoista pienimuotoista jomotusta edelleen havaittavissa. Ei nyt mitään ihan järkyttävää, että kyllä tämän nyt vielä jaksaa. Edelleen jotenkin jaksan kuvitella, että tämä johtuu nyt vain tästä kuurista eikä muusta. Katsotaan sit taas todellisuuteen, kun tää on ohi.  Suoranaisesti mulla on ihan hirmuinen harmitus päällä. Viikonloppu meni ihan harakoille ja vaikka kovasti olenkin levännyt ja nukkunut on mulla silti jotenkin rasittunut olo. Kai se sairastaminen vaan vie oman osuutensa. Eilinen oli kyllä ihan kiva päivä. Lennettiin tuulispäänä moottoripyörällä paikasta toiseen kaikenlisäksi melkoisella minuuttiaikataululla. Moneen paikkaan piti keretä tietysti samana päivänä, mutta voi apua miten mä nautin. Siis siitä moottoripyörän kyydistä. Olenko mä jotenkin poikkeuksellinen tyttö, kun tykkään noista moottoriajokeista niin paljon? Autot, moottoripyörät, mopot, mönkijät yms. kiinnostaa mua tietyllä tasolla aika paljon. Mä kyllä osittain syytän tästä Niksua, se kun höpöttää mulle näistä asioista niin paljon, että tiedän oikeasti ihan liikaa. Nokka-akselit, männät ja venttiilit yms. on tuttuja juttuja vaikka osan asioista suodatan ihan tietoisesti. Ei mua nyt silti ihan niin paljoa kiinnosta :D Voin silti väittää, että tiedän näistä asioista ehkä pikkasen liian paljon ;D

Tästä päästäänkin sitten siihen, kun Niksu on ehdotellut mulle nyt oikeasti jo vuosia, että ostaisin itselleni skootterin tai lähtisin ajamaan moottoripyöräkortin. Testasinkin viime kesänä (juu, suljetulla tiellä) meidän moottoripyörällä ajoa ja melkein satasta sillä kokeilenkin ajaa. Siis voi apua! Kyydissä on kyllä niin kiva olla, mutta sit kun sitä pitää itse ajaa ja koettaa saada se painava ja tehokas pyörä pysymään vielä hallinnassa ja pystyssä! Kyllä se oli melko helppoa se itse ajaminen, kytkin kädessä on kyllä vielä vähän hakusessa, mutta Niksu kyllä kehui ajon jälkeen suoritustani. Musta vaan koko ajan tuntui, että mä kaadan koko mopedin. Kuitenkin mua jäi ihan kamalasti kutkuttamaan ajatus omasta moottoripyörästä, mutta kaipaisin siihen vähintään yhden renkaan lisää, etten vaan kaataisi vekotinta. Olen nyt haudutellut mielessäni tätä asiaa ja tulin tulokseen, että mä haluan mönkijän! Kyllä, luitte oikein.


Voin kertoa, että Niksu ainakin innostui ajatuksesta, kun kerroin sille. Hän menikin heti netistä tutkimaan tarjontaa ja kyllähän sieltä löytyy ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Mutta mä haluan sellaisen mönkijän, joka on suunnattu tieliikennekäyttöön. Kesällä olisi kiva huristella pienemmät matkat sillä ja ei tarttis autoakaan niin paljon rasittaa. Okei, olen mä suunnitellut sille ihan oikeaakin käyttöä. Haluaisin saada tuohon eteen auran, jotta talvella sujuisi lumityöt oikein hujauksessa. Olisihan se joo hyötyliikuntaa, mutta jos piha on iso, niin kyllä apu välillä kelpaisi. Varsinkin omakotitalossa tällainen olisi mun mielestä ihan kätsä. Siis jos on iso piha tietty. Mutta siis semmoinen olis himotuslistalla tällä hetkellä. Sanokaa etten ole ainut tyttö, joka kovasti on näistä innostunut ;D

Pitäiskö sanoa sit jotainnoista viime viikon liikunnoistakin, kun olen niin tyylikkäästi taas saanut tuhat asiaa yhteen postaukseen? Ei mitään kummalista oikeastaan. Tai oli kyllä yksi onnistumisen fiilis liikunta, tuo hölkkälenkki. Lähdettiin äidin ja Niksun kanssa vaan iltalenkille ja jotenkin se vauhti alkoi jo heti alusta asti hölkällä. Sit vaan jatkettiin ja jatkettiin. Okei, kyllä siinä välillä tuli pysähdyksiä. Ensinnäkin Tare pysähtelee tarpeilleen varsinkin alkuun ja lopussa oli sit pakko otta hetken kävelyitä kun mun pohkeet ja penikat meinasivat sanoa sopimuksensa irti. Varmasti asiaan vaikutti se, että ensimmäistä kertaa juoksin kunnolla uusilla kengillä ja se, että pitkästä aikaa juostiin pitempää matkaa. Olin varma, etten seuraavana päivänä kävelisi, mutta ihan hyvin ne jalat kuitenkin voi. Seuraava päivä otettiin kuitenkin pikkasen kevyemmällä linjalla. Voittofiilis kuitenkin tuli siitä, että putkeen juoksemis matka on pidentynyt :)


Ma: Salitreeni 1h 5min
Ti: Salitreeni 1h 5min, hölkkälenkki 45min
Ke: kävely 30min
To: Salitreeni 1h 15min
Pe: - (kova päänsärky)
La: aamulenkki 40min (kova päänsärky)
Su: aamulenkki 30min


Sellattiis sit viime viikko. Salitreenit oli taas ihan jees. Sain kommenttia, että mikäli haluaa kiinteyttää, niin olisi parempi tehdä pienillä painoilla pitkiä sarjoja. Olen tällaista tosiaan itsekin kuullut, mutta ihmettelen suuresti, miksi mun kuntosaliohjaaja sitten teki mulle hiukka erilaisen treeniohjelman ja nimenomaan suositteli isoilla painoilla tekemistä..? Mä olen tässä pähkäillyt muutenkin, että koetan kesän mennä enemmän aerobisella liikunnalla. En halua hukata ihania kesäpäiviä sisällä huhkimiseen, lenkkeilymaastot houkuttelee paaaljon enemmän. Ajattelin myös, että taitaisi muutenkin olla korkea aika jo hieman päivittää mun salitreeniä. Olenhan mä jo aika pitkän aikaa tehnyt samalla kaksi päiväisellä setillä. Uskoisin päivityksen tulevan tarpeeseen jo tylsistymisenkin kannalta. Asia erikseen vaan, että milloin mahdollisesti voisi ohjaajan saada tekemään uuden ohjelman.

Niin se taas lähti uusi viikko käyntiin ja kesäloma lähenee joka viikko. Joko nyt saa alkaa laskea?  Enää seitsemän viikkoa :D:D:D Jee! :)

En ikipäivänä, en missään maailmassa tai galaksissa, olisi joskus suostunut maksamaan ripsiväristä yli kymmentä euroa. Ehei! Olin todennut, että Lumenen halpis vitosen ripsari sai tyydyttää tarpeeni ja pitkään sitä käyttelinkin. Lorkun kaksipäinenkin ripsari sai väistyä aikanaan tieltä, kun 20€ kohoava hinta sai mun mieleni järkkymään. Eihän kukaan halua maksaa ripsarista maltaita. Kyllähän noilla halpiksillakin saa ripsiin väriä ja ehkä jotain muutakin. Jotain kuitenkin on tapahtunut. Syytän tästä osittain tätä blogimaailmaa ja sitä, että olen tullut paljon tietoisemmaksi kosmetiikasta ja muodista ylipäänsä. Ja näytteitä! Siis näytteethän on oikeesti maailman ihanimpia (jos eivät olisi niin pieniä;D) kun niiden avulla voi löytää itselleen täydellisiä tuotteita. No, niin on mulle käynyt jo monta kertaa. Livboxin takia olen mennyt jo ostamaan uusia tuotteita ja myös tuon eilisessäkin postauksessa mainitun ihanan myyjän antamista näytteistä. Nyt siis julki se oman postauksen ansaitseva tuote, sillä tää on niin parasta, ainakin toistaseksi. ;)


Yves Saint Laurent - Shocking, voi miksi olet niin kallista? Käyttelin ensin vanhoja ripsareita pois alta, ennen kuin siirryin tähän jouluna saatuun näytteeseen. Oikeastaan mua ärsyttää suunnattomasti, että meninkin kokeilemaan koko tuotetta. Ensi kokeilu ei vienyt vielä mitenkään mennessään, mutta muutama käyttökerta alkoikin tehdä ihmeitä. Ensinnäkin, musta tuntuu, että ripset ovat venähtäneet pituutta ja olisivat tulleet jotenkin paksummiksikin. Ja lopulta äidin kommentti sai mut vakuuttuneeksi, että tää on huippuripsari. Äiti sanoi, että mun ripset näyttävät siltä, kuin mulla olisi tekoripset, siis pitkät ja tuuheat. Ripsari taivuttaa ripset todella nätille kaarelle ja tekee niistä todella tuuheat. Olen vakuuttunut, että kyllä noissa selektiivisissä merkeissä on jotain magiaa. Olen rakastunut tähän. Toivottavasti saisin seuraavaksi näytteen jostain halvemmasta merkistä, etten mene ihan perikatoon tän Shockingin kanssa :D Koetan ottaa teille parempaa kuvaa tästä ihan kunnolla käytössä, kun noissa meikkikuvissa, jossa tätä on ripsissä, on jotenkin edustavia vain luomiväreille. Ripset kummallisesti katoaa niissä. Ripsiä on muuten vaikea kuvata...

Jumbon Beautyn ihanan myyjän takia tätä siis oli ostettava ja sopivasti siellä oli tuollainen paketti tarjouskin vielä. Ripsarin hinnalla sai vielä silmänympärysvoiteen sekä silmämeikin puhdistajan, tietty minikoossa. En tiedä uskallanko noita edes kokeilla, etten vaan ihastu kalliisiin tuotteisiin :D Mutta tätä suosittelen täysin sydämeni pohjasta! Vielä en ole raaskinut aloittaa tätä uutukaista, kun olis noita muitakin ripsareita odottamassa kokeiluun pääsyä. Hitsi mun kanssa :D Mikä on teidän luottoripsari? Onko niillä väliä? Paljonko te olette valmiita maksamaan oikeasti täydellisestä ripsarista?


Mutta hei, ihanaa kun on perjantai :) Kuitenkin mun päällä pyörii taas joku harmaa pilvi :/ Päänsärky on ilmoitellut tulostaan tässä parin tunnin ajan. Koetan taistella taas sitä vastaan, eihän ole kiva aloittaa viikonloppua TAAS kipeenä. Mut ihanaa viikonlopun alkua teille, toivottavasti olis jotain kivaa tiedossa :)

En aio taas mussuttaa tästä ajan kulumisesta, mutta mainitsen vaan sen, että tämäkin postaus piti tehdä jo viime viikolla, heti Niksun synttäreiden jälkeen. Tyylikkäästi tää jäi luonnoksiin odottelemaan, niin kuin moni muukin postaus. Jotenkin tulee aina postattua jotain muuta ja osa sit odottelee päivän valoa hieman pidempään. Nyt kuitenkin sitten Niksun synttärilahja metsästyksellä itselle haalitut tuotteet esille. Ihan vaan vahingossa ostelin itsellekin, oikeesti! Ei ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta kun ostoslistalla jumittaneet tuotteet tuli vastaan, niin pakkohan ne oli samalla ottaa mukaan.

Yksi tuote jää nyt toiseen postaukseen tältä haalinta reissulta, sillä se ansaitsee sen. Mutta voin paljastaa, että kosmetiikastahan siinä on kyse. Tosiaan, painelin tuttuun tapaani etsimään Niksulle synttärilahjaa Jumbon Stockmann Beautysta ja taas siellä oli se ihana myyjätär paikalla. No se on nyt todistettu, että hän muistaa mut. Hän meinaan alkaa olla jo perillä mun tuoksumieltymyksistä ja muutenkin kosmetiikan käytöstä. Taaskin juteltiin pitkät tovit. Viimeksi häneltä saadusta näytepussukasta oli yksi tuote ihan ylitse muiden, joten tämän jouduin tällä kertaa ostamaan ihan täydessä koossa, mutta siitä siis omassa postauksessa sit. Ja siinä sit kassalla maksaessa kiittelin häntä taas niin ihanasta palvelusta ja siinä samassa hän katosi kassalta hyllyjen väliin. Ei kauaakaan, kun hän tulee takaisin käsissään suloinen, iso pinkki toilettilaukku. Mua alkoi jo hävettämään. Eikai hän anna sitä minulle? Hän kiitti siitä, että saan hänelle aina hyvän mielen aikaan, kun saavun ostoksille.


Mä menin ihan lukkoon. Miten sitä enää edes kehtaa ottaa vastaan mitään, kun on saanut jo niin monta kertaa? En osannut enää muuta kuin kiitellä joku miljoona kertaa ja myyjätär vaan hymyili. Hän esitteli mulle laukun sisällön ja miten mitäkin tuotetta tulisi käyttää. Tällä kertaa näytteistä paljastui Lancômen tuotteita. Merkki on tuttu nimenä, mutta en muista koskaan kyseisen merkin tuotteita kokeilleeni. Tai sitten vaan laho pääni tekee mulle tepposet. Tai ainut tuttu oli tuo hajuvesi, sillä sehän tuli joulukuun Livboxissa, mutta noin muuten. Eniten ihastusta aiheutti täysikokoinen putsari sekä uusi ripsari näyte. Hypnose Star ripsiväriä on todella moni kehunut, joten kiva päästä testaamaan sitäkin. Mulle meikatessa ripset ja silmät ylipäänsä on se tärkein kohta. Myyjä sanoi, että tuo putsari sopii hyvin vaikka mökille mukaan, sillä se riittää kasvojen puhdistukseen yksinään. Testailuja odotellessa. Lisäksi tuli vielä kasvorasva sekä seerumi. Ihana päästä tutustumaan uusiin tuotteisiin, vaikka mulla niitä onkin aina vino pino muutenkin odottamassa.


Jumbon Iittala myymälä oli vissiin menossa remonttiin tai jotain, kun kaikki tuotteet oli myynnissä -30%. Meinasin seota totaalisesti ja kantaa kassalle laittoman suuren määrän tuotteita, mutta onneksi käsissä oli painona jo aiemmat ostokset, joten vain ne yhdet himotuimmista pääsivät kotiin asti. Noita Jars - purkkeja on tullut ihailtua jo kauan ja nyt vihdoin sain ostettua. Olisin mieluusti molemmat ottanut tuossa harmahtavassa sävyssä, mutta tuossa isommassa koossa ei sitä sävyä ollut. Ei ilmeisesti ole tehty ollenkaan. No, sopii nuokin tosi kivasti yhteen. Nyt on sit sokeri ja suola helpommin saatavilla. Olen pitänyt niitä aina kaapissa piilossa, kun ei ole ollut mitään nättejä purkkeja missä säilyttää. No mutta nyt on :) Arvatkaa vaan, tekisikö mieli ostaa noita enemmänkin. :D Nää saa nyt kyllä luvan riittää.

Mutta tässä osa lähiaikoina tehdyistä haalinnoista. Hennesin tuotteetkin odottelee julkaisua. Ehkä tässä lähiaikoina saisin julkaistua :D

Jos mä johonkin tulisesti rakastun tai ihastun, tietää se yleensä menoa, sitä rahan menoa. Ja nyt siis puhutaan ihan vain tuotteista, vaikka kyllä mä rakastan näitä rakkaitanikin tajuttoman kovaa. Teille on varmaan tullut jo selväksi tätä blogiani lukiessa, että jos meikäläinen johonkin rakastuu, niin se löytyy kyllä nopeasti myös omasta kaapista. Ainakin siis joissain tapauksissa. Kyllä mä joutusin kahteen kertaan miettimään esim. sen Tory Burchin laukunkin kanssa, mutta lopulta se oli pakko hakea kotiin. Onhan se niiiiiiin ihana! Okei, siihen en laittanut omaa rahaa kuin 30€, mut kuitenkin. Laukut, kengät ja kosmetiikka aiheuttaa näitä tulisia rakastumisia kaikkein eniten. Onneksi olen sen verran pihi, etten kuitenkaan antaudu kaikille himoilleni, muutenhan olisin todellakin köyhä, ihan sen virallisella merkityksellä. Jos pihiys sisälläni ei hidastaisi menoa, niin mulla olis varmaan pankkitili jo pahasti miinuksella ja olalla roikkuisi kymmenkunta merkkilaukkua.

Mä olen miettinyt, että millaisen kuvan musta saa blogini välityksellä? Olenko mä vaan rahojaan tuhlaava bimbo vai mikä lie? Vaikka tuntuisikin siltä, että mä vaan tuhlaan rahaa, voin kertoa että mulla on myös kaksi säästötiliä, joissa on rahaa kuitenkin ihan näppärä summa säästössäkin. En siis todellakaan tuhlaile rahojani päättömästi, vaikka siltä se saattaisi blogin välityksellä näyttääkin. Tai miten mun rahankäyttö yleensäkään muille kuuluu? Mä tykkään vaan kirjoittaa helpoista aiheista, vaikka monesti joukkoon lipsahteleekin niitä ei niin kivoja juttuja. Tälläkin hetkellä mulla on todella suuri paino olkapäilläni ja olen oikeasti todella surullinen, mutta haluan tänne blogiin tulla kirjoittamaan ja luomaan itsellenikin parempaa mieltä. Vaikka kirjoittaminen ja puhuminen vaikeista asioista yleensä helpottaa, niin haluan kuitenkin pitää ne poissa täältä ihmisten ilmoilta. Jotkin asiat taitaa vaan mennä liian henkilökohtaisuuksiin ja niitä haluaa kuitenkin varjella. En mä tiedä. Mä olen luonteeltani todella avoin ihminen, niin mun on ollut joskus vaikeaa olla kirjoittamatta niistä asioista. Tässäkin tapauksessa, kuten tuossa piheydessäkin, osaan kuitenkin miettiä kahteen kertaan, että mitä sitä tuleekaan kirjoitettua. Uskon kyllä täydestä sydämestä, että täältä löytyisi paljon vertaistukea ja te rakkaat lukijani varmasti tukisittekin, mutta mitä jos joku inhottava anonyymi tulisikin sanomaan jotain kurjaa? Minä tällaisenä herkkiksenä ottaisin siitä kuitenkin itseeni tai sitten en. En oikeastaan osaa sanoa, koska mulle ei ole vielä koskaan tullut niitä inhottavia kommentteja.


Josta päästäänkin hienosti hyppäämään aiheeseen, joka mua on hämmästyttänyt siitä asti kun blogimaailmaan eksyin. Miksi jotkut menee kirjoittamaan toisille niitä todella inhottavia kommentteja? Seuraan montakin todella suosittua blogia ja joskus eksyn myös heillekin kommentoimaan ja lukemaan myös niitä kommentteja. Mä olen monesti lukenut niitä haavi auki ja tuntenut todella pahaa oloa sen bloggarin puolesta, joka niitä ilkeitä kommentteja on saanut. Oikeesti, miksi kukaan menee kirjoittamaan toiselle, että on esimerkiksi ruma tai läski? Jokainen meistä on kuitenkin yhtä arvokas, niin miksi toista pitää satuttaa ihan tahalleen? Mä en voi käsittää. Tottakai jokaisella on ja pitääkin olla omia mielipiteitä, mutta miksi se ilkeäkin mielipide pitää tuoda julki? Kaikista ei voi tykätä eikä kaikkia voi miellyttää vaikka kuinka yrittäisi. Eikö olisi vaan helpompi jättää se ilkeä asia sanomatta ja olla pahoittamatta toisen mieltä. Rakentava kritiikki onkin sitten asia ihan erikseen ja sellaista otan itsekin mielellään vastaan. Mutta miksi joku menee kirjoittamaan sen ilkeän kommentin? Onko sillä kirjoittajalla itsellään huono itsetunto, että toista pitää haukkua? Ei mahdu mun järkeen. Mulla on huono itsetunto, mutta en koe todellakaan saavani sitä kohoamaan sillä, että haukun toista vaikka rumaksi. Ehei! Mulle tulee siitä vaan kahta pahempi olo. Mun mielestä jokainen ansaitsee kehuja ja niitä ihania sanoa. Annetaan hyvä kiertää! Mutta mikä se syy voi olla? Se, että kommentoijalla itsellään on paha olla jostain syystä ja purkaa sitä toiseen? Ei mahdu mun järkeen tämäkään. Mullakin on tällä hetkellä todella paha olo, mutta ei se sillä parane, että menen haukkumaan tai sanomaan jotain ilkeää bloggaajalle. Päinvastoin, teen sillä itselleni vieläkin pahemman olon. Mikä ikinä se syy onkaan, en vaan pysty käsittämään sitä. Mun mielestä ne ilkeät sanat ovat vaan niin turhia. Miksi turhaan pahoittaa toisen mieli?

 Meistä kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Niin minäkin osaan sanoilla satuttaa ja riidellessä niin tullut monesti tehtyäkin. Sammakoita pääsee suusta, vaikka niitä ei edes tarkoittaisi. Onneksi mitä vanhemmaksi tulee, niin nähtävästi myös viisaammaksi, ehkä ;D. Enää ei tarvitse niinkään riidellä tai huudella niitä tyhmiä sanoja ilmoille, mutta voi apua kun miettii itseään teini-ikäisenä. Kuinkakohan monta kertaa sitä on äidillekin tullut huudettua, kun ei kavereiden kanssa saanutkaan hengata yömyöhään kaupungilla. On äiti tainnut kuulla paljon ilkeitä sanoja elämänsä aikana. Samalla kun mietin, niin ilkeitä sanoja olen minäkin saanut kuulla, en tosin äidiltä, vaan niiltä koulukavereilta. Mä olen kuullut juuri niitä; ruma, läski, finninaama, kommentteja ja ne ovat kyllä satuttaneet ihan järkyttävän paljon. Vieläkin ne vaikuttaa muhun osittain, mutta samalla mä säälin niitä, jotka mulle on joskus niitä sanonut. Mikä on saanut heidän sanomaan ne rumat asiat toiselle päin naamaa? Olivatko he vain kiusaajia eivätkö välittäneet toisten tunteista vai saattoiko heillä itsellään olla paha olla ja purkaa sitä muhun? Koskaan en taida tähän vastausta saada. Enkä taida saada vastausta siihenkään, miksi joku ylipäänsä toista kiusaa? Jokaisella taitaa olla se oma syy ja kokee sen olevan tarpeeksi hyvä selitys kiusaamiselle tai sille ilkeälle kommentille, jonka toiselle kirjoittaa. Mä olen sitä mieltä, että annetaan hyvä kiertää! Jätetään ne ilkeät asiat sanomatta ja sanotaankin kehuja sen sijaan. Jokainen meistä on yhtä arvokas ja jokainen meistä ansaitsee kauniita sanoja. Tahdonkin kiittää teitä ihania, upeita lukijoitani, kun olette piristäneet päiviäni ihanilla kommenteillani ♥ :)

Jaahas, niin se mun päivän juttu sitten hyppäisikin mahtavasti asiasta toiseen ja kolmanteen, vaikka mun piti tulla siis vain kertomaan mun päivän nettiostoksesta. Niin siitä rahankäytöstä pääsee näköjään moneen muuhunkin asiaan. Ei mitään hajua onko tekstissäni mitään järkevääkään, mutta ajatusten virtaa sitäkin enemmän. Ja taas meinaan kadota itse aiheesta. Siitä himotuksesta, jonka tänään sitten klikkasin ostoskoriin, maksoin ja odotan malttamattomana postilaatikkoon kilahtamista. Tätä upeutta siis odotetaan kotiin saapuvaksi.



Kynsilakka, joka sai mut kuolaamaan välittömästi, kun sen ensikerran näin. Tämä on ehdottomasti kallein lakka, jonka olen koskaan ostanut. Vastaavaa ei ole tullut vielä tielleni enkä voinut vastustaa kiusausta. Tule pliis pian kotiin, haluan sut kynsilleni! Mitä olette mieltä lakasta? Toivottavasti en aiheuta kenellekään teille sellaista himotusta tästä, jonka itse sain aikaseksi :D

Sellaista settiä sitten tänään. Aika rankka aihehan tämä on. Mielelläni kuulisin teidänkin mielipiteitä asiasta. Oletteko te koskaan saaneet ilkeitä kommentteja, joko blogiin tai ihan päin näköä? Mikä teidän mielestänne voisi mahdollisesti olla se syy, miksi niitä sanotaan?

Kuinka tyhmää on ihailla vaatehuoneessa uusia vaatekappaleita ja odottaa niiden käyttöön pääsyä? Voin vaan kuvitella pällin ilmeeni, kun haaveilen kesästä. Onneksi meidän vaatehuoneessa ei ole peiliä :D Hävettäis varmaan ittesä puolesta. Mutta kesän odottelu on meikäläisellä noussut sellaisiin sfääreihin, etten tiedä miten jaksan odottaa enää yhtääkään hetkeä. Ja hassua tässä on se, ettei mulla edes ole kesälle mitään ihmeempiä suunnitelmia. Ei oikeastaan mitään suunnitelmia. Eiku on, näitä vaatesuunnitelmia :D Blogimaailmaan uppoutumisen myötä mä olen tullut jotenkin entistä tietoisemmaksi pukeutumisesta ja paljon kiinnostuneemmaksi siitä. Kuten moni varmasti muistaa lukeneensa täältä, kun kerroin olleeni nuorempana todellinen poikatyttö, ei varmaan tule yllätyksenä, etten ole ollut kovin kiinnostunut myöskään muodista. Olen pukenut päälleni vähän mitä sattuu. Mieluiten verhonnut itseni ylisuuriin vaatteisiin silloin kun olin todella lihava, teininä mulla taas oli aina liian pienet vaatteet ja jenkkakahvat vilkkuivat paitojen alta. Voi kumpa olisin kuunnellut äitiä silloin. Todellakin hävettää katsoa niitä vanhoja kuvia! Oikeesti yök! Onneks musta ei niin kamalasti ole tallella sellaisia kuvia. Ja vaatevalinnat on tosiaan olleet jotain ihan naurettavia. En sano, että mä edelleenkään olisin yhtään muodikas tai osaisin pukeutua mitenkään nätisti, mutta ainakin parannusta tässä on tapahtunut aiempaan nähden.

Hennesin sovituskoppi on ollut todella kiva kapistus tän pukeutumishimon helpottamiseen. Kiva pukea mallille päälle sellaisia kokonaisuuksia, joita itsensä päälle voisi laittaa tai ainakin tykkäisi. Mitäs kivaa mä olenkaan sitten tänään tehnyt työajalla? Töitä tietysti...sovituskopilla välillä leikkien.


Ensimmäisenä tällainen perusrento shortsiasu. Mulla taisi viime kesänä olla useampaankin kertaan päällä juurikin shortsit ja rento toppi siinä. Oikeastaan aika pitkälti juurikin tuollainen mikä mallin päällä on. Mun mielestä tuo on söpön rento asu, joskin laukun ja paidan kuvion takia pikkasen rokahtava. En mä tiiä. Mitä te tykkäätte?


Tuo epäsymmetrinen hamehan multa löytyy, mutta mustana. Odotan todellakin sen käyttöä, se on todella ihana! Tykkäisin pukea sen noin tiukat topin kanssa, kun alaosa on sen verran löyhä, mutta itseni päälle moinen kokonaisuus ei taida istua. Ellen tahdo siis uimarengastani kovin esitellä. Joo, ei kiitti. Kovasti yritän salilla tehdä töitä sen pienentämiseksi, mutta miksi musta tuntuu, että se on tullut mulle jäädäkseen? :/ Mutta asiaan. Muuten tykkään kokonaisuudesta tosi paljon. Nyörikorkkarit ovat jotenkin tosi ihanat ja kultahan on mun lempikoru, joten asuun yhdistetty sitä. Varsinkin ruskettuneella iholla kulta näyttää tosi hyvältä.


Sit tuo ihana pitsimekko! Mä olen todella onnellinen, että mä ostin sen. Tässä on kuitenkin yksi mutta. Uskallanko mä laittaa sitä koskaan päälle. Tai ainakaan silleen ihmisten ilmoille. Se on mun mielestä just niin täydellinen kesämekko, mutta pelkään sen silti jäävän kaappiin pölyttymään. Ensimmäisenä tein mekon ympärille vähän siistimmän kokonaisuuden. Nudet korkkarit, jotka siis löytyy omastakin kaapista. Kirjekuorilaukku ja kultaiset korut. Tämän kokonaisuuden tein oikeastaan omia vaatteita ajatellen. Kaikki löytyy omasta kaapista ja haluaisinkin kokeilla miltä tuo näyttää livenä.


Sitten sama mekko, mutta vähän rennommin. Hempeitä värejä, pitsiballerinat ja huivi. Tykkään tästäkin kokonaisuudesta paljon ja mielelläni lähtisinkin näin kaupungille pyörimään, jos siis vain uskaltaisin. Tuliko teille jo ilmi, kuinka paljon kuitenkin tykkään tuosta mekosta? :)


Viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä asukokonaisuus illanistujaisiin. Arvatkaa vaan kuka nyt haluaa ostaa tän kokonaisuuden? Jep... Paita on jo klikattuna ostoskoriin, mutta koetan vielä malttaa itseni. On siellä virtuaalisessa korissa jo paljon muutakin. Voin vinkata, että se sovituskoppi on aika salakavala. Siinä ihan vahingossa tulee klikattua vaatteita sinne koriin ja leikkimisen jälkeen huomaakin, että huh kun on suuri loppusumma. Turvallisuussyistä klikkasin hennesin sivun kiinni ja keskityin töihin. Muuten mä olen 300€ köyhempi :D Se on tää tuleva kesä mikä tekee tätä ostoshimoa.

Kertokaan mitä tykkäsitte tekemistäni kokonaisuuksista? Mikä on teidän lemppari? Olisko joku kokonaisuus minkä voisitte itsekin pukea?