Asiasta toiseen ja lopulta lakkaan

keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2013

Jos mä johonkin tulisesti rakastun tai ihastun, tietää se yleensä menoa, sitä rahan menoa. Ja nyt siis puhutaan ihan vain tuotteista, vaikka kyllä mä rakastan näitä rakkaitanikin tajuttoman kovaa. Teille on varmaan tullut jo selväksi tätä blogiani lukiessa, että jos meikäläinen johonkin rakastuu, niin se löytyy kyllä nopeasti myös omasta kaapista. Ainakin siis joissain tapauksissa. Kyllä mä joutusin kahteen kertaan miettimään esim. sen Tory Burchin laukunkin kanssa, mutta lopulta se oli pakko hakea kotiin. Onhan se niiiiiiin ihana! Okei, siihen en laittanut omaa rahaa kuin 30€, mut kuitenkin. Laukut, kengät ja kosmetiikka aiheuttaa näitä tulisia rakastumisia kaikkein eniten. Onneksi olen sen verran pihi, etten kuitenkaan antaudu kaikille himoilleni, muutenhan olisin todellakin köyhä, ihan sen virallisella merkityksellä. Jos pihiys sisälläni ei hidastaisi menoa, niin mulla olis varmaan pankkitili jo pahasti miinuksella ja olalla roikkuisi kymmenkunta merkkilaukkua.

Mä olen miettinyt, että millaisen kuvan musta saa blogini välityksellä? Olenko mä vaan rahojaan tuhlaava bimbo vai mikä lie? Vaikka tuntuisikin siltä, että mä vaan tuhlaan rahaa, voin kertoa että mulla on myös kaksi säästötiliä, joissa on rahaa kuitenkin ihan näppärä summa säästössäkin. En siis todellakaan tuhlaile rahojani päättömästi, vaikka siltä se saattaisi blogin välityksellä näyttääkin. Tai miten mun rahankäyttö yleensäkään muille kuuluu? Mä tykkään vaan kirjoittaa helpoista aiheista, vaikka monesti joukkoon lipsahteleekin niitä ei niin kivoja juttuja. Tälläkin hetkellä mulla on todella suuri paino olkapäilläni ja olen oikeasti todella surullinen, mutta haluan tänne blogiin tulla kirjoittamaan ja luomaan itsellenikin parempaa mieltä. Vaikka kirjoittaminen ja puhuminen vaikeista asioista yleensä helpottaa, niin haluan kuitenkin pitää ne poissa täältä ihmisten ilmoilta. Jotkin asiat taitaa vaan mennä liian henkilökohtaisuuksiin ja niitä haluaa kuitenkin varjella. En mä tiedä. Mä olen luonteeltani todella avoin ihminen, niin mun on ollut joskus vaikeaa olla kirjoittamatta niistä asioista. Tässäkin tapauksessa, kuten tuossa piheydessäkin, osaan kuitenkin miettiä kahteen kertaan, että mitä sitä tuleekaan kirjoitettua. Uskon kyllä täydestä sydämestä, että täältä löytyisi paljon vertaistukea ja te rakkaat lukijani varmasti tukisittekin, mutta mitä jos joku inhottava anonyymi tulisikin sanomaan jotain kurjaa? Minä tällaisenä herkkiksenä ottaisin siitä kuitenkin itseeni tai sitten en. En oikeastaan osaa sanoa, koska mulle ei ole vielä koskaan tullut niitä inhottavia kommentteja.


Josta päästäänkin hienosti hyppäämään aiheeseen, joka mua on hämmästyttänyt siitä asti kun blogimaailmaan eksyin. Miksi jotkut menee kirjoittamaan toisille niitä todella inhottavia kommentteja? Seuraan montakin todella suosittua blogia ja joskus eksyn myös heillekin kommentoimaan ja lukemaan myös niitä kommentteja. Mä olen monesti lukenut niitä haavi auki ja tuntenut todella pahaa oloa sen bloggarin puolesta, joka niitä ilkeitä kommentteja on saanut. Oikeesti, miksi kukaan menee kirjoittamaan toiselle, että on esimerkiksi ruma tai läski? Jokainen meistä on kuitenkin yhtä arvokas, niin miksi toista pitää satuttaa ihan tahalleen? Mä en voi käsittää. Tottakai jokaisella on ja pitääkin olla omia mielipiteitä, mutta miksi se ilkeäkin mielipide pitää tuoda julki? Kaikista ei voi tykätä eikä kaikkia voi miellyttää vaikka kuinka yrittäisi. Eikö olisi vaan helpompi jättää se ilkeä asia sanomatta ja olla pahoittamatta toisen mieltä. Rakentava kritiikki onkin sitten asia ihan erikseen ja sellaista otan itsekin mielellään vastaan. Mutta miksi joku menee kirjoittamaan sen ilkeän kommentin? Onko sillä kirjoittajalla itsellään huono itsetunto, että toista pitää haukkua? Ei mahdu mun järkeen. Mulla on huono itsetunto, mutta en koe todellakaan saavani sitä kohoamaan sillä, että haukun toista vaikka rumaksi. Ehei! Mulle tulee siitä vaan kahta pahempi olo. Mun mielestä jokainen ansaitsee kehuja ja niitä ihania sanoa. Annetaan hyvä kiertää! Mutta mikä se syy voi olla? Se, että kommentoijalla itsellään on paha olla jostain syystä ja purkaa sitä toiseen? Ei mahdu mun järkeen tämäkään. Mullakin on tällä hetkellä todella paha olo, mutta ei se sillä parane, että menen haukkumaan tai sanomaan jotain ilkeää bloggaajalle. Päinvastoin, teen sillä itselleni vieläkin pahemman olon. Mikä ikinä se syy onkaan, en vaan pysty käsittämään sitä. Mun mielestä ne ilkeät sanat ovat vaan niin turhia. Miksi turhaan pahoittaa toisen mieli?

 Meistä kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Niin minäkin osaan sanoilla satuttaa ja riidellessä niin tullut monesti tehtyäkin. Sammakoita pääsee suusta, vaikka niitä ei edes tarkoittaisi. Onneksi mitä vanhemmaksi tulee, niin nähtävästi myös viisaammaksi, ehkä ;D. Enää ei tarvitse niinkään riidellä tai huudella niitä tyhmiä sanoja ilmoille, mutta voi apua kun miettii itseään teini-ikäisenä. Kuinkakohan monta kertaa sitä on äidillekin tullut huudettua, kun ei kavereiden kanssa saanutkaan hengata yömyöhään kaupungilla. On äiti tainnut kuulla paljon ilkeitä sanoja elämänsä aikana. Samalla kun mietin, niin ilkeitä sanoja olen minäkin saanut kuulla, en tosin äidiltä, vaan niiltä koulukavereilta. Mä olen kuullut juuri niitä; ruma, läski, finninaama, kommentteja ja ne ovat kyllä satuttaneet ihan järkyttävän paljon. Vieläkin ne vaikuttaa muhun osittain, mutta samalla mä säälin niitä, jotka mulle on joskus niitä sanonut. Mikä on saanut heidän sanomaan ne rumat asiat toiselle päin naamaa? Olivatko he vain kiusaajia eivätkö välittäneet toisten tunteista vai saattoiko heillä itsellään olla paha olla ja purkaa sitä muhun? Koskaan en taida tähän vastausta saada. Enkä taida saada vastausta siihenkään, miksi joku ylipäänsä toista kiusaa? Jokaisella taitaa olla se oma syy ja kokee sen olevan tarpeeksi hyvä selitys kiusaamiselle tai sille ilkeälle kommentille, jonka toiselle kirjoittaa. Mä olen sitä mieltä, että annetaan hyvä kiertää! Jätetään ne ilkeät asiat sanomatta ja sanotaankin kehuja sen sijaan. Jokainen meistä on yhtä arvokas ja jokainen meistä ansaitsee kauniita sanoja. Tahdonkin kiittää teitä ihania, upeita lukijoitani, kun olette piristäneet päiviäni ihanilla kommenteillani ♥ :)

Jaahas, niin se mun päivän juttu sitten hyppäisikin mahtavasti asiasta toiseen ja kolmanteen, vaikka mun piti tulla siis vain kertomaan mun päivän nettiostoksesta. Niin siitä rahankäytöstä pääsee näköjään moneen muuhunkin asiaan. Ei mitään hajua onko tekstissäni mitään järkevääkään, mutta ajatusten virtaa sitäkin enemmän. Ja taas meinaan kadota itse aiheesta. Siitä himotuksesta, jonka tänään sitten klikkasin ostoskoriin, maksoin ja odotan malttamattomana postilaatikkoon kilahtamista. Tätä upeutta siis odotetaan kotiin saapuvaksi.


Deborah Lippmann Cleopatra in New York loveit.fi 19,78€

Kynsilakka, joka sai mut kuolaamaan välittömästi, kun sen ensikerran näin. Tämä on ehdottomasti kallein lakka, jonka olen koskaan ostanut. Vastaavaa ei ole tullut vielä tielleni enkä voinut vastustaa kiusausta. Tule pliis pian kotiin, haluan sut kynsilleni! Mitä olette mieltä lakasta? Toivottavasti en aiheuta kenellekään teille sellaista himotusta tästä, jonka itse sain aikaseksi :D

Sellaista settiä sitten tänään. Aika rankka aihehan tämä on. Mielelläni kuulisin teidänkin mielipiteitä asiasta. Oletteko te koskaan saaneet ilkeitä kommentteja, joko blogiin tai ihan päin näköä? Mikä teidän mielestänne voisi mahdollisesti olla se syy, miksi niitä sanotaan?

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. En ole vielä koskaan saanut blogiin ilkeitä kommentteja. Enkä tiedä miten osaisin sellaisiin suhtautuakaan :/
    Mä en ylipäänsä ymmärrä ihmisiä joiden pitää oma mielipiteensä aina laukoa julki. Siis tarkoitan just sellasta et jos se satuttaa toista, mitä hiton iloa se tuo!? Mulla on yks ystävä joka on muuten ihana ihminen mut lähes kaikissa asioissa pitää päästä se oma kanta sanomaan ja olen tuhat kertaa loukkaantunut niistä sanomisista. Jos ei ole mitään rakentavaa ja järkevää sanottavaa, sillon olis musta parasta pitää vaan suu supussa.

    VastaaPoista
  2. Mä en kans ymmärrä miksi pitää toista loukata ilkeillä kommmenteilla. Ei kaisesta tarvitse tykätä eikä asioista olla samaa mieltä, mutta miten helppoa olisikaan jättää se kommentti kokonaan laittamatta, pitää pahat sanat omana tietona. Enkä suinkaan tarkoita sitäkään että aina pitäisi olla kehumassa, jos ei oikeasti ole sitä mieltä.
    Itsekin olen onneksi välttynyt ilkeiltä kommenteilta, pienen blogin etuja :D Riippuen kommentista, saattaisin ottaa siitä itseeni pahastikin tai sitten unohtaa saman tien.

    VastaaPoista
  3. Ei ole tullut ilkeitä kommentteja mutta mä luulen että se on enemmän suostumpien blogien ongelma kun sinne eksyy kaikenlaisia idiootteja toisin kun mun blogiin jossa käy mun lukijat ja blogiystävät :)

    Jos ilkeitä kommentteja tulisi niin ei kai niistä pitäisi välittää mutta se voisi olla vaikeaa ja jossain määrin ainakin loukata. Ei mitään hajua sitten siitä miksi niitä joku kirjoittelee ja miten edes jaksaa vaivautua. Asiallinen kritiikki tosiaan erikseen mutta jos vaikka jonkun asu tai ulkonäkö ei miellytä niin onko sitä nyt pakko edes kertoa :o Ei ymmärrä :D

    VastaaPoista