Toista päivää kotosalla töissä, en valita, päinvastoin. Olen todella tyytyväinen. Ergonomia tästä omasta sohvasta kyllä puuttuu täysin, mutta ei anneta sen haitata. Ja vaikka päätäkin jomottelee vielä hiljakseen, olen jotenkin tuhannen paljon pirteämpi kuin aikoihin. Sai nukkua 45 minuuttia normaalia pitempään, joten kai se sit vaikutti asiaan. Ja vaikka olo ei ole kaikista parhain, niin silti fiilis on tosi hyvä. Se olis niinku perjantaikin vielä :) Töiden jälkeen olisi sit tarkoitus mennä viimeiselle kunnon ratsastukselle ja sit lähdetään viemään polleja kesälaitumille. Kivaa touhuamista siis tiedossa tälle illalle. Ja ihan kohtahan viikonlopun saakin jo aloittaa. Enää puol tuntia :)

Olette varmaan kaikki jo kuulleet uudesta päivävoide villityksestä. Ensin tuli BB-voiteet ja nyt uutuutena CC-voide. Näinköhän noita kirjainyhdistelmällisiä voiteita on tulossa enemmänkin vai jäädäänkö tähän CC-buumiin? Oli miten oli, niin kyllä mä ainakin näistä kirjainyhdistelmävoiteista olen tykännyt. BB-voiteista eniten Lorèalin Nude Magiquesta vaikka eipä Garnierkaan muuten huono ollut, mutta se teki mulle finnejä kamalasti. Kuitenkin todella moni bloggari alkoi kehumaan Lumenelta tullutta CC-voidetta ja hehkutuksien uhrina minä myös halusin päästä testaamaan uututta. Ei muuta kuin kauppaan ostoksille.


Vaikka hieman kalvakka vielä olenkin, niin halusin kuitenkin tuon medium sävyn, sillä rusketustahan tässä olisi kesän aikana tarkoitus saada. Eikä tuo medium mitenkään todella tumma ollut. Sävy light sopii varmasti monelle vaaleaverikölle. Minullekin talviakaan varmasti parempi. Mitä tämä CC-voide sitten lupailee? Yhdestä tuotteesta löytyy niin

• meikkivoide
• peitevoide
• pohjustaja
• valoistuttaja (nyt karkasi parempi sana tälle mielestä)
• pitkää kestoa
• aurinkosuoja SPF 20

Pitihän se arvata, onhan tää jo niin tuttu juttu. Täällä mä nyt olen, kotosalla. En mä silti saikkua viettänyt, vaan etäpäivää. Auttoi asiaan, kun sai samalla köllötellä sohvalla, kun olo on mikä on. Ystäväni päänsärky kun tietty tuli taas jäädäkseen. Onneksi työpäivä on nyt jo takanapäin ja kuulostelenkin tarkasti, että miten käy sitten huomisen. Voi olla, että pitää pitää toinenkin etäpäivä. Tää särky oli kyllä niin odotettavissa. Mulla kun todella paljon vaikuttaa nää niin ihanat naistenpäivät migreeniin. Yleensä aina silloin pukkaa jonkinmoinen särky. Tällä kertaa se oli taas kovempi. Tekisi vaan mieli koko ajan käydä nukkumaan, mutta samalla pelottaa, että menetän yöuneni kokonaan. No joo, taas turhaa valittamista, anteeksi. Mä taidan jatkaa Salkkareiden katsomista netistä, kun olen jäänyt vähän jälkeen. Mutta pakko laittaa teille pari kuvaa, mitä nää meidän höntit tänään oikein tekivät. Onneksi nää kyllä piristää huonoakin oloa :)





Meijän taistelevat Virtaset :D Ei näille voi kun nauraa, kun ne aloittaa yhdessä riehkamisen. Ihan hassuja :) Mut nyt mä taidan mennä syömäänkin. Josko ruokakin vähän jeesais oloa.

Alkaa olla viimeisiä hetkiä, kun pääsen käymään kunnolla talleilemassa. Toisaalta harmittaa, mutta tieto siitä ettei mulla täysin polleton kesä tule, auttaa kuitenkin murheeseen. Ja pääseehän sit taas mitä luultavimmin syksyllä jatkamaan tätä ihanaa harrastusta. Toki aina voi olla muuttuvia tekijöitä, mutta niitä nyt on turha murehtia etukäteen, vaikka mulla niin onkin pahana tapana tehdä. Tänään pääsin kuitenkin kokeilemaan jotain sellaista, mistä on ollut hevosen omistajan kanssa puhetta heti ensimmäisistä käynneistäni alkaen. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan miltä tuntuu ohjastaa hevosta kärryistä. Olenhan mä ollut kyydissä vaikka kuinka monet kerrat, mutta vain osaavien kuskien kyydissä. Miltä sit tuntuikaan itse ohjastaa?


Voi kuinka avuton olo voikaan ihmisellä olla! Mä luotan hoitopolleeni kuin vuoreen, mutta ensimmäistä kertaa koskaan, oli mulla tänään niin epävarma olo siitä. En mä kuitenkaan kärryissä ihan yksin ollut, lähtihän omistaja vahtimaan, ettei tää blondi törttöile kärryillä ihan huolella. Hienostihan se lopulta meni, mutta voi apua sitä jännityksen määrää. Kyllä mä vaan taidan pysytellä jatkossa vaan siellä selässä, sieltä käsin kun osaa kaiken tehdä eikä tunne oloaan niin epävarmaksi. Kivaa kärryillä ajo oli ja veikkaan, että uudelleenkin joskus menen, mutta harjoitusta tarvitaan. Oletteko te koskaan ohjastaneet tai edes olleet kärryjen kyydissä? Teistä ei kukaan taidakaan olla niin heppatyttö kuin minä?

Piti postailla teille ihan kokonaan toisesta aiheesta tänään, mutta ette ikinä arvaa mikä vaiva mulla taas on. Pikaisesti päätin vain tulla rustaamaan kärryajelu fiilikset ylös ja painua pehkuihin. Jos huomenna vielä särkee, niin vaihdan päätä. Se on saletti. Nyt siis hyvää yötä :)

Nonni, taas meinas jäädä bloggailu tältä päivältä. Miten tätä touhua nyt riittääkin niin paljon? Mutta kuten eilen mainitsinkin, niin aloitimme vihdoin ja viimein remontoimaan makuuhuonettamme. Eipä nuo tapetit olekaan odottaneet käyttämistä kohta kuin vuoden päivät :D Rehellisyyden nimissä, en edes muista milloin ne ostettiin. Viime kesänä muistaakseni. Eikös me viime kesänä rempattu olkkari? Varhaisdementia vaivaa. Sain ihan ihmeellisen remontointienergiapuuskan ja lähdinkin tapetin repimis hommaan härän raivolla. Ja sitä siihen hommaan todellakin meidän makkarissa tarvitaan. Kun ensimmäisen tapetti kerroksen alta löytyy toinen ja kolmaskin, alkaa usko jo loppua. Kyllä se kunnon seinä sieltä kumminkin kaivamisen jälkeen alkoikin löytyä ja yksi seinä onkin jo kokonaan kuorittu. Vielä olisi kaksi jäljellä. Yksi seinä kun oli jo valmiiksi pelkällä maalilla. On muuten kettumaista hommaa tuo tapettien repiminen. Osa seinästä saattaa lähteä puhaltamalla irti kun toinen osa saattaa tarvita hikeä, tuskaa ja vertakin. Odottelemkin innoissaan seuraavaa päivää, kun pääsen kunnolla tapetin repimisen kimppuun. On meillä jotain tapetin liuottamis tököttiäkin, mutta Niksu on saanut hoitaa sillä läträämisen. Mun tuurilla mä kuitenkin saisin sitä silmiini ja pahimmassa tapauksessa suuhuni :D Tai ainakin kaikkialle muualle, kuin sinne seinälle.

Makkaria olen täälläkin vilautellut, mutta eipä se ole kovin edustava ollut. Vähän kuin se meidän onneksi jo historiaan jäänyt vanha vessa. Makkari onkin saanut suurimmaksi osaksi toimittaa varaston virkaa, eikä siellä ole tehty muuta kuin käytetty sänkyä. Nukkumiseen tiety ;D Okei, nyt tulee väsynyttä läppää. Taidan kirjoittaa tätäkin silmät puol ummessa. Ihan taas asiasta lentokoneeseen, kuinka moni katsoo parhaillaan Twilightin Epäilystä telkkarista? Sehän on nyt ensi esityksessä. Ja takas aiheeseen. Koska olin silloin vessan remontin alkaessa niin rohkea paljastuksen kanssa, että ette te varmaan peljästy tuosta makkarinkaan olemuksesta. Se on kyllä näiden kuvien ottamisen aikaan räjähtänyt vielä entisestään ja muistin ottaa kuvat vasta, kun tapettien repiminen oli keretty aloittaa. Se varhaisdeme edelleen on kaveri.. Älkäätte siis taaskaan säikähtäkö ja karatko maailman ääriin. Kyllä tulevaa makkaria sit ehkä uskaltanee esitellä hieman rohkeammin.



Nämä kuvat olen ottanut makuuhuoneen oven juurelta. Näin lohduton näkymä siis oli aloitushetkellä. Rojua ja roipetta ympäri huonetta. Kelpaisko nämä kuvat siihen "Naked Truth" haasteeseen kodin osalta? Meillä ei todellakaan aina ole siistiä :D Syytän tästä kyllä suurimmaksi osaksi tuota armasta miestäni. Se kun jättää tavarat aina niille sijoilleen mihin ensimmäisenä jättää :D No ei, varmasti ihan yhtä paha olen itsekin, mutta silti taputan itseäni olalle sen verran, että myös useammin siivoilen. Niksu siivoaa kyllä todella tunnollisesti, sit joskus kun sille päälle sattuu. ;D


Sit käveltiinkin ikkunan eteen ja kuva sieltä otettuna. Tuossa kuvan oikealla alhaalla, vaatehuoneen oven oikealla puolella ei kylläkään ole ollut noin tyhjää, siinä on meinaan nököttänyt meidän syntikka. Tapettia on siis ollut sängynpääty seinällä, vaatehuoneen puoleisella seinällä sekä telkkaripääty seinällä. Tuollainen röpelöinen, hieman kukikas tapetti. Ei niin yhtään meidän näköinen :D


Sit ikkunan puoleisen seinän sängynpäädystä napattu kuva. Siellä sit nökötteleekin meidän Malm-lipastot ja pikkutöllö. Ja kaikkia mun härpäkkeitä. Tuo hieno kissatorni myös tuossa oikealla alhaalla. Me vaihdettiin makkarin oveksi tuollainen taittuva liukuovi, kun kunnon ovi ei oikein mahtunut olemaan tuossa. Se oli koko ajan tiellä. Ovi kuitenkin on ihan hyvä, että pystyy tarvittaessa saamaan huonetta edes pikkaisen hiljemmaksi.


Ja viimeisenä kuvana vaatehuoneen ovelta nappastu. Tässä siis koko makkarin paljastus. Eikö olekin karu? No, nyt tilanne tulee muuttumaan. Josko lopputulos olisi edes pikkasen siistimpi entä tämä lähtötilanne, niin kaikki hyvin. Katsotaan siis miten hommat etenee. Nyt mä siirryn tuonne niin siistin huoneeseen untenmaille, että jaksan nousta aamulla töihin. Hyviä öitä <3

Pahoittelut tästä ihan odottamattomasta hiljaisuudesta, tuli meinaan ihan yllätyksenä itsellenikin. Toistaalta viimeiset kolme päivää on tuntunut pitkältä ajalta, mutta nyt kun miettii, niin ihan järjettömän nopeastihan nää meni. Perjantai päivä töissä oli taas melko kiireinen, joten bloggailu sai jäädä iltaan. Kun lopulta olisin koneen ääreen illalla kerennyt, taisi kello kulkea jo kahta ja silmäluomet painuivat väkisin kiinni. Oltiin sovittu perjantaille Unkarista palaavan Anne ystäväin kanssa pariskuntailta hyvän ruoan ja leffan merkeissä, joten aika tuulispäänä sitä perjantaina sit viiletettiin. Kun töistä pääsin kotiin, olikin seuraavana hommana ruokakaupan tyhjennys grilliruoista meidän jääkaappiin. En todellakaan muista milloin viimeksi olisin niin paljon käyttänyt rahaa ruokaan. Tietty piti ne parhaimmat lihat olla. Alkujaan meidän piti kyllä mennä ravintolaan syömään, mutta aikatauluongelmien vuoksi päädyimme pitämään grilli-illan..eikun yö se kyllä sit jo oli. Kiva ilta meillä kuitenkin oli. Leffaksi valikoitui Dark Skies ja se taisi olla enemmän meidän tyttöjen mieleen, entä noitten meidän miesten. Tai Niksu kyllä yleensäkin aina katsoo kaikki leffat, vaikka huono olisikin, mutta Annen mies taisi pelailla tai räpeltää jotain muuta puhelimellaan :D


Leffasta en sen kummemmin kerro yksityiskohtia, sillä se on niin tuore, mutta muutama sananen omasta mielipiteestä. Melko kulutettu aihehan tässäkin pätkässä on, mutta kyllä sen katsoi. Jopa säikytti välillä. Mulla ei tästä leffasta oikeastaan olekaan mitään sen kummempaa sanottavaa. Ei nyt susihuono, muttei mikään Oscar-ehdokaskaan. Semmoinen väliinputooja. Kerran katsominen riittää. Ihan ok siis. Ykkösestä vitoseen arvosanoilla antaisin kolmosen.

Tosiaan leffan jälkeen mentiin vielä meille grillailemaan ja yögrillaamiseksihan se meni. Ei sillä, kivaa oli ja pitäisi ottaakin uudelleen mahdollisimman pian. Jotenkin kummallisesti tää aika vaan ottaa ja katoaa... Me do not like...

Lauantaina ei sitten päästykään ihan normaaliin tapaan aikasin ylös, vaan vasta kympin aikaan könysin sängystä kurkkimaan säätä. Mieli olisi tehnyt vielä nukkua, mutta voi apua kun mua ärsytti herätä niinkin myöhään. Aikainen lintu madon nappaa, kuvaa nykyisin mun käsitystä päivistä. Ennen saatoin helposti nukkua vaikka iltapäivään, mutta en nykyisin enää mitenkään raaski. Ja toinen juttu on se, että mulla alkaa särkemään päätä jos makoilen liian pitkään. Mutta siis joo. Lauantai aamupäivä menikin sitten Niksun kanssa roskiskatosta korjaillessa. Minä toimin siis erittäin hyvänä työnjohtajana a.k.a. teenkeittäjänä ja pidin hyvää seuraa ;D Meidän taloyhtiössä kun asuu niin ihana miespuolinen Ulla Taalasmaa, että mun oli pakko laittaa viime viikon yhtiökokouksessa sille jauhot suuhun. Se olisi tän roskiskatoksenkin suoristamisen teetättänyt jollakin ja taloyhtiön rahat olis menneet johonkin ihan turhaan, niin tuo mun kätsykalle mies hoiti sen reilussa tunnissa. Siis tällee ihan vaan tiedoksi, miksi se tehtiin :D Tekee nähtävästi taas mieli pälpättää kaiken näköistä. Sitä se tahaton tauko tekee ;D

No sitten homman jälkeen meidän naapurilla oli Tupperware kutsut... Hups! Rahaa saattoi vähän palaa. Mut ostin oikeasti vaan tarpeeseen tulevia juttuja. Mietin muutenkin, että kävisin keittiön kaapit läpi ja pistäisin huonoja kippoja ja kuppoja pois. Nää on näitä ikuisuusprojekteja. Teemoja mä fiilistelen kyllä edelleen niin kovaa :) Tuppereista sit myöhemmin lisää, kunhan saan tavarat itselleni.

Sit me saatiin Niksun kanssa ihan extempore idea lähteä uudestaan leffaan :D Meitä molempia kiinnosti ihan hirmuisesti nähdä Oblivion ja kun ei sen kummempaakaan tekemistä ollut mielessä niin kurvailtiin mootoripyörällä uudelleen leffaan :D Tällä kertaa käytiin myös syömässä, mutta paikaksi valikoitui niinkin hehkeä paikka kuin Rax :D Taisin syödä  jopa viisi sliceä pizzaa kun keskityin enemmänkin siihen salaattibuffettiin. Ähky tuli silti. Onneksi teatteri oli puoliksi tyhjä, joten sai istuskella ihan leveästi. Miksi muuten leffateattereissa on niin kauhean kylmä? Mua paleli molempina kertoina ihan hirmuisesti. Otin vielä tälle lauantaiselle kerralle Peakin hupparin, että pysyisin lämpimänä, mut silti kylmäs.


En teille tästäkään sen enempää ala paljastelemaan, mutta voi apua kun mua ärsyttää. Toisaalta on siis ihan kiva, kun elokuva jättää kysymyksiä ja tilaa omalle mielikuvitukselle, mutta jossain tapauksissa kun jää epäselväksi mistä joku on tullut, miksi ja miten, alkaa mua ärsyttää todella. Tykkäsin tästä leffana aikalailla, Cruisen Tomppa nyt tietty on ihQ, mutta muutamat asiat jäivät mietityttämään. Jätin mieluummin blodiaivoillani kysymykset esittämättä ja päätin vain tykätä leffasta. Vitosen arvosanataulukolla tää sais neljä miikan. Kotiin päästyämme, vihdoin taas yöaikaan, koetettiin Niksun kanssa leffasta keskustellakin, mutta mä olin sammuttanut jo osan aivoistani ja siirtynyt unimaahan. Milloinkohan Niksu oikeasti huomaa, etten juurikaan kuuntele? ;D Varmaan huomannut jo. Eli näiden takia en sitten lauantaina kerennut koneelle.

Taas meni pitkäksi unet eilen ja taisi kello olla puoli kymmenen kun viimein nousin. Joskin energia taso oli tällä kertaa huomattavasti parempi. Saatiin vihdoin ja viimein aloitettua makkarin remontti. Ei senkään aloittamisessa yhtään kauempaa mennyt. Onko siitä jo vuosi, kun ne tapetit ostettiin? Eilinen menikin sitten jotain miljoonaa tapettikerrosta seinästä poistaessa eikä homma ole vieläkään tehty. En vaan voi käsittää, miksi tapetteja pitää laittaa päällekkäin joku tsiljoona kerrosta. Nyt niiden poistaminen vasta vaikeaa onkin! Mulla on käden ihan ruvella ja rakkuloilla sekä lihaksia kolottaa. Pakko kyllä myöntää, että ollaan itsekin joskus menty siitä, missä aita on matalin, mutta nyt tehdään sitten kunnolla. Taisi tän makkariremontin koko nousta pikkasen isommaksi kuin aluksi oli suunniteltu. Saattaa olla, että jopa lattiakin menee vaihtoon. Katsotaan nyt.


Niin siis hurahti viimeiset kolme päivää. Näinköhän tästä mun sekametelisoppaselityksestä saa taas mitään selvää? :D Viime viikon liikunnoistahan mulla kuitenkin oli tarkoitus vaan tulla kertomaan, mutta sormet vaan naputtais lisää tekstiä kaikesta maan ja taivaan välillä. Mitä muuten teille kuuluu? Onko tapahtunut mitään kummallisuuksia? :) Okei, ne liikunnat.


Ma: Hölkkälenkki 1h n. 7km
Ti: Kävelylenkki 45min
Ke: Hidas kävelylenkki 1h 45min
To: Kävelylenkki 1h 20min
Pe: -
La: Aamulenkki 40min
Su: - (tapetin repimistä)


Ulkoilupainotteista liikuntaa ja hypin tällä hetkellä ilosta sisäisesti vieläkin tuosta maanantain hölkkälenkistä. Laitoin töiden jälkeen napit korville ja suuntasin lenkkipolulle. Kuuntekin musiikkia melko kovalla ja Taren tarpeiden jälkeen nostettiin vauhtia kovemmaksi. En miettinyt sen kummemmin mitään, kuuntelin vaan musiikkia ja annoin jalkojen liikkua. Jaksoin taas suoraa hölkkää pitemmän matkan kuin viimeksi. Voi sitä voitonriemua! Kyllähän meidän hölkkälenkkiin kuuluu pakolliset pisutauot, en siis mulle vaan Tarelle, joten hengähdyksiäkin tulee aina matkalla. Laitoin itselleni tavoitteeksi, että lähden lenkille ihan yksin. Katsotaan sitten miltä tuntuu, kun ei niitä pakollisia pysähtymisiä tule. Jaksaako sitä miten hyvin sitten. Joskin hölkkälenkin jälkeen jalat eivät olleet ihan kunnossa. Ei ne taida olla oikeastaan vieläkään. Mulla särki lenkin jälkeen ihan tuhottomasti pohkeita ja penikoita. Kai se on vaan todettava, ettei mun uuden lenkkikengät oikein sovellu juoksemiseen. Ei ole tarpeeksi tukea ja pohjaa. Uusien kenkien osto mitä luultavimmin taas edessä. Kävelyyn ne passaavat kyllä oikein hyvin. Otinkin sitten vähän kevyemmin seuraavat lenkit. Pakko kyllä päästä uudelleen mahdollisimman pian.

Harmillisesti tallilla en ole päässyt käymään pitkään aikaan, mutta tänään sit vihdoin. Surku vaan, kun polle on tän viikon jälkeen ilmeisesti lähdössä jo kesälaitumille, eli talleilu taitaa jäädä vielä vähemmälle. Tänä kesänä kyllä taitaa olla kivempi juttu se, että saan käydä myös keäslaidunpaikassa ratsastamassa. Muina kesinähän polle on ollut ylläpidossa, eli mun käynnit on saaneet jäädä siksi aikaa. Mutta nyt taitaa olla niin ihana kesä, että pääsen käymään :) Katsotaan nyt vielä, toivon kyllä hartaasti :)

Näine höpötyksine alan tässä lopettelemaan työpäivääkin pikku hiljaa. Tällaista kuuluu siis tänne, mutta mitäs sinne? :) Mukavaa alkanutta viikkoa! Enää viis viikkoa töitä!!! Loma, täältä tullaan :)

En tiedä, onko vähän uhkarohkeaa tilailla sähköpostiin kaiken maailman uutiskirjeitä, sillä ne aiheuttaa useasti melkoista ostohimotusta. Varsinkin jos uutiskirjeessä on jotain itseään äärimmäsen paljon houkuttavia juttuja. Kuten esimerkiksi pretty.fin uutiskirje. Aaaah, kosmetiikkaa! Pakko myöntää, että saatan harrastaa paljon jonkun verran "ikkunashoppailua" nettikaupoissa ja joskus sorrun. Ihan van joskus ;D Prettyllä olen harrastanut ikkunashoppailua nyt jo pidemmän aikaa yksien siveltimien vuoksi ja nyt lopulta kun tarjoukseen tuli pari himoitsemaani luomiväripalettia, päätin tilata myös ne siveltimet. Ja yhden kynänkin, jota on kehuttu paljon. Ihan vahingossa vaan. Oikeesti ;)


No tota... ei kai näiden ostoa voi oikein perustella mitenkään muuten kuin niin, että mä vaan halusin. Kosmetiikkahullu mikä kosmetiikkahullu :D Siveltimet on käsitykseni mukaan suunnitellut ja teetättänyt PixiwooYoutube-kanavaa siskonsa kanssa pitävä Samantha Chapman. Seuraan melkoisen orjallisesti heidän videoitaan, sillä heiltä saa upeita vinkkejä ja he ovat mielestäni todella taitavia hommassaan. Voin kevyesti viettää aikaa heidän seurassaan useammankin hetken, mutta kohta taitaa olla kaikki videot jo katsottuna :D Heidän videoitaan katsellessa olen vaan kehittänyt itselleni obsession noista siveltimistä. Ja nyt vihdoin omistan ne :) Kokeilemaan en vielä ole kerennyt, sillä vasta tänään sain paketin kotio.


Tuota NYXin valkoista jumbokynää on myös moni suositellut ja näkeehän sen vaikutuksen videoilla ihan selkeästi. Kirkkaat värit toistuu vaan tuhannen paljon kirkkaampana ja vähemmän pigmenttisetkin värit näkyvät. Pikainen testaus kädelle ainakin sai mut ihastumaan tuotteeseen jo nyt. Ja taas luomivärejä...hups! Ne ovat vaan mun heikko kohta. Toinen toistaan ihanempia värejä ja ihanat pakkauset. What else can you say? Lovetan. Mun piti ostaa vain tuo tummempi Sleek Ultra Mattes V2 darks, mutta kun kerran paletit olivat tarjouksessa (ja ovat muuten toukokuun loppuun) päätin tilata myös tuon kirkkaat värit paletin Ultra Mattes V1 Brights. Meikkauskilpailuun osallistuessani huomasin parin kriittisen värin puutuvan, kuten kunnon oranssin, oli mun mielestä tän kirkkaankin paletin osto perusteltua. Jos vaikka joskus vielä osallistuisin, niin löytyisipä enemmän värejäkin. Ja voi noita ihan hyvin yhdistellä normaaliinkin meikkiin. Multa kyllä taitaa löytyä luomivärit loppu elämäkseni :D

Tämmöisiä ihania aarteita taas tällä kertaa. Ja tätä postausta kirjoittaessa muistui taas mieleen, että olen luvannut esitellä kaikki kosmetiikkani jo varmaan sata ja yksi kertaa, mutta jotenkin se taas on päässyt unohtumaan. Nyt oikeasti yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä sen. Ihan omankin mielenkiinnon vuoksi. En mä ees tiedä kiinnostaako se teitä :D Koskaan kun ei ole tullut laitettua niitä yhteen kasaan. Voisi olla ihan järkevää katsoa määrä konkreettisesti yhdessä kasassa, josko se vaikka saisi näitä himotuksia hillyttyä. Epäilen kyllä...

Ja jeee! Enää yksi ainakinen herätys tälle viikolle. Nyt ollaa jo todella voiton puolella. Viikonloppu, here we come!

Siitä alkaa olla jo pieni ikuisuus aikaa, kun pohdiskelin uuden astiaston hankintaa. Tuntuu silti ihan siltä kuin olisin höpöttänyt siitä eilen. Uuden astiaston hankita on ollut mielessä oikeasti lähes koko ajan. Olen katsellut kaupassa koko ajan astioita sillä silmällä mikä silmä se nyt ikinä onkaan :D ja Iittalan Teemaan olen ollut todella ihastunut. Olihan niitä kaikenlaisia muitakin "merkittömiä" ihan kivoja astioita. Kuitenkin mieleeni juolahti, että jos astiastosta hajoaa yksi taikka kaksi astiaa, niin mistä sit löytäisi lisää jos eivät ole kovin tunnettuja. Villeroy & Boch jäi taka-alalle myös todella korkean hintansa vuoksi. Mun mielestä ne ovat jo oikeasti aika tosi ylihinnoiteltuja. Mulla olisi kestänyt ikuisuus saada täydellinen astiasto. Enhän mä ihan mielelläni lähtenyt noita Teemojakaan ostamaan. Nyt kuitenkin kevään kynnyksellä Cittareihin tuli ihan mielettömän hyvä keräyskampanja, joten enää ei tarvinnut miettiä kahteen kertaan.


Iittalan Teema astioista sai muutamia ostettua -50% kunhan oli kerännyt leimoja tarpeeksi. Onneksi äiti jelppasi ja mä kyllä ostelinkin Cittarista koko ajan ahkerasti kaikkea, että saisin leimoja tarpeeksi. Saatoin myös vinkkailla ihanilla kassatädeille, että saa lähtiä leimoja menemään ihan reippaalla kädellä. Ja lopputuloksena tuli yksi erittäin onnellinen hangonkeksi uuden astiaston kera :)


Siinä se nyt sitten on, mun todella hyvin alkuun lähtenyt valkoisten Teemojen keräys :D Siis mullahan alkaa olla koko sarja jo siinä. No okei, haluan kyllä vielä kuppeja ja kulhoja lisää, mutta kyllä näillä alkuun pääsi oikein reippaasti. Pähkäilin Skeitille ääneen äitienpäivänä, että riittäisiköhän meille astioasto kuutena kappaleena. Kahdeksan tuntuisi jotenkin ehkä järkevämmältä. Skeit oli samaa mieltä ja oikeastaan hänen mielipiteensä vuoksi nuo lopulta kahdeksana kappaleena ostinkin. Mitä sitä pihistelemään nyt kun kerrankin halvalla sai. Periaatteessa mä maksoin vaan aina neljästä kappaleesta, jos sen niin haluaa ajatella. Ja kyllä se vaan niin on, että täällä on astiastorakkautta ilmassa :D Olen niin innostunut noista! Vielä en ole kyllä päässyt ottamaan niitä ihan tosi toimiin asti, sillä pitihän ne käyttää ensin pesukoneen kautta. Nyt kuitenkin olisi aika järjestää kaapista tilaa uusille tulokkaille. Hih, nyt voisikin järjestää jotkut illanistujaiset. Kuka tulee? :)

Teeman keräys siis kyllä jatkuu vielä. Ehdottomasti haluan täydentää sarjaa vielä kupeilla ja nythän niitäkin olisi ollut tarjouksessa, mutta en välitä tuon alkuperäisen kupin koosta. Perus muki on 3dl, mutta Teemaan tuli myös 4dl muki ja niitä mä ajattelin mieluummin hankkia. Meillä tykätään enemmän isoista kupeista. Meillä on kyllä tuo kuppiosasto ihan hyvällä mallilla tälläkin hetkellä, mutta haluaisin astiaston mielellään olevan yhteneväinen. Myöskin neliskanttiset kulhot on himotuslistalla. Ne on vaan niin ihanat. Ja sit olis kiva saada näiden valkoisten joukkoon joku piristeväri. Muutamia vaikka turkooseja tai joku toinen melko perusväri olisi mielestäni kiva lisä valkoisten joukkoon. Nyt kun vihdoin sain homman aloitettua, niin ei haittaa vaikka muita keräileekin sitten pikkuhiljaa. Näillä pääsi alkuun oikeasti paremmin kuin hyvin. Mitäs tykkäätte? Kävitteko te samaisen kampanjan kimppuun?

Jos rakastut palavasti johonkin vaatekappaleeseen ensisilmäyksellä, älä vaan tee sitä virhettä, että jättäisit sovittamisen ja mahdollisen ostamisen seuraavaan kertaan. Sitä seuraavaa kertaa kun ei varmasti tule! Siinä vaiheessa saat metsästää kyseistä riepua kissojen ja koirien kanssa kääntäen kaikki kivet ja kannot, eikä tulosta tule siltikään. Sitten alat nähdä tuota ihanaa vaatekappaletta miljoonakalojen tavoin jokaisella vastaantulijalla ja menet hakkaamaan päätäsi seinään. "Oi miksi en ostanut sitä heti?" Surkuttelusta ei ole mitään hyötyä. Kuka nyt haluaisi omasta upeudestaan luopua juuri sinulle? No ei kukaan! Etkä tietysti alennu niin alas, että soittelisit lähes Suomen jokaisen liikkeen läpi siinä toivossa, että jossain hyllyn välissä olisi mahdollisesti juuri se sinun kokosi ihan vahingossa jäänyt muilta huomaamatta. Olisit valmis lähtemään hakemaan sitä vaikka vähän kauempaakin. Parempi vaan, että unohdat koko rievun ja nielet tappiosi. Ihailet vaan muiden päällä ja toitotat itsellesi, ettei se kuitenkaan olisi sopinut päällesi. Josko sitten ei harmittaisi niin paljon. Ai ei vai!? No kyllä muuten harmittaa ja niin vietävän paljon. Olisin valmis polvistumaan jonkun eteen ja anelemaan riepua itselleni. Palavaa rakkautta ei saa sammutettua, ei sitten millään.


Koskaan, älä koskaan tee samaa virhettä kuin minä. Manaat sen päivän alimpaan jorpakkoon, mutta eihän siitä voi syyttää ketään muuta kuin itseään. Olen henkisesti piiskannut itseäni tämän mekon takia. Näin tämän ensi kerran silloin eräs lauantai, kun tulimme äidin ja Anne ystäväni kanssa messuilta Jumboon pikaisesti shoppailemaan. Siis kirjaimellisesti rakastuin tähän maxiin ensisilmäyksellä, mutta ajattelin jättäväni sovituksen ja ostamisen seuraavaan kertaan, sillä olin niin uupunut. Voi pyhä Sylvi mikä idiootti olen! Seuraavan kerran kuin menin, mekkoja ei ollut missään eikä enää nettikaupassakaan. Se oli sit siinä. Mun unelmien kesämekko jäi nyt sitten saamatta. Ja tietysti tätä näkyy nyt joka toisella ja monella bloggaajallakin. Kääntäkää vaan veistä haavassa. Ja hintakin oli vain 19,95€. Mä olen tyhmä, tyhmä, TYHMÄ! Tolla rahalla olisi oikeasti voinut ostaa sovittamattakin. ÄÄÄÄÄ! Menen hakkaamaan päätäni seinään. Suututtaa ja harmittaa...


p.s. jos siellä nyt kuitenkin olisi joku ihana, joka tästä upeudesta kuitenkin raaskisi luopua minulle, niin saa ottaa yhteyttä! Kiitos mielellään vaikka heti :) s.posti näkyykin tuossa oikeassa sivussa. Koko 38 olisi varmasti tosi jees :)

Ei tullut voittoa meikkauskisassa, mutta enpä yhtään ihmettele. Siis niin upeita ja paljon monimutkaisempia meikkejä olivat edistyneempien kategoriaan osallistujat tehneet. Mutta tiedättekö mikä lämmitti mieltä ehkä vielä enemmän kuin voitto? Mun meikki sentäs valittiin viiden lempparin joukkoon :) Se on jo mun mielestä iso saavutus :) Varsinkin niiden muiden osallistujien töiden rinnalla. Ne oli oikeasti niiiiiin taidokkaita ja upeita. On suoranainen ihme, että pääsen edes lemppareiden joukkoon. Eli mikäli teitä kiinnostaa, niin Kosmetiikkaobsessio-blogista löytyy voittajat videota :) 

Mutta mitäs tähän aamuun? Semmoista pienimuotoista jomotusta edelleen havaittavissa. Ei nyt mitään ihan järkyttävää, että kyllä tämän nyt vielä jaksaa. Edelleen jotenkin jaksan kuvitella, että tämä johtuu nyt vain tästä kuurista eikä muusta. Katsotaan sit taas todellisuuteen, kun tää on ohi.  Suoranaisesti mulla on ihan hirmuinen harmitus päällä. Viikonloppu meni ihan harakoille ja vaikka kovasti olenkin levännyt ja nukkunut on mulla silti jotenkin rasittunut olo. Kai se sairastaminen vaan vie oman osuutensa. Eilinen oli kyllä ihan kiva päivä. Lennettiin tuulispäänä moottoripyörällä paikasta toiseen kaikenlisäksi melkoisella minuuttiaikataululla. Moneen paikkaan piti keretä tietysti samana päivänä, mutta voi apua miten mä nautin. Siis siitä moottoripyörän kyydistä. Olenko mä jotenkin poikkeuksellinen tyttö, kun tykkään noista moottoriajokeista niin paljon? Autot, moottoripyörät, mopot, mönkijät yms. kiinnostaa mua tietyllä tasolla aika paljon. Mä kyllä osittain syytän tästä Niksua, se kun höpöttää mulle näistä asioista niin paljon, että tiedän oikeasti ihan liikaa. Nokka-akselit, männät ja venttiilit yms. on tuttuja juttuja vaikka osan asioista suodatan ihan tietoisesti. Ei mua nyt silti ihan niin paljoa kiinnosta :D Voin silti väittää, että tiedän näistä asioista ehkä pikkasen liian paljon ;D

Tästä päästäänkin sitten siihen, kun Niksu on ehdotellut mulle nyt oikeasti jo vuosia, että ostaisin itselleni skootterin tai lähtisin ajamaan moottoripyöräkortin. Testasinkin viime kesänä (juu, suljetulla tiellä) meidän moottoripyörällä ajoa ja melkein satasta sillä kokeilenkin ajaa. Siis voi apua! Kyydissä on kyllä niin kiva olla, mutta sit kun sitä pitää itse ajaa ja koettaa saada se painava ja tehokas pyörä pysymään vielä hallinnassa ja pystyssä! Kyllä se oli melko helppoa se itse ajaminen, kytkin kädessä on kyllä vielä vähän hakusessa, mutta Niksu kyllä kehui ajon jälkeen suoritustani. Musta vaan koko ajan tuntui, että mä kaadan koko mopedin. Kuitenkin mua jäi ihan kamalasti kutkuttamaan ajatus omasta moottoripyörästä, mutta kaipaisin siihen vähintään yhden renkaan lisää, etten vaan kaataisi vekotinta. Olen nyt haudutellut mielessäni tätä asiaa ja tulin tulokseen, että mä haluan mönkijän! Kyllä, luitte oikein.


Voin kertoa, että Niksu ainakin innostui ajatuksesta, kun kerroin sille. Hän menikin heti netistä tutkimaan tarjontaa ja kyllähän sieltä löytyy ihan varteenotettavia vaihtoehtoja. Mutta mä haluan sellaisen mönkijän, joka on suunnattu tieliikennekäyttöön. Kesällä olisi kiva huristella pienemmät matkat sillä ja ei tarttis autoakaan niin paljon rasittaa. Okei, olen mä suunnitellut sille ihan oikeaakin käyttöä. Haluaisin saada tuohon eteen auran, jotta talvella sujuisi lumityöt oikein hujauksessa. Olisihan se joo hyötyliikuntaa, mutta jos piha on iso, niin kyllä apu välillä kelpaisi. Varsinkin omakotitalossa tällainen olisi mun mielestä ihan kätsä. Siis jos on iso piha tietty. Mutta siis semmoinen olis himotuslistalla tällä hetkellä. Sanokaa etten ole ainut tyttö, joka kovasti on näistä innostunut ;D

Pitäiskö sanoa sit jotainnoista viime viikon liikunnoistakin, kun olen niin tyylikkäästi taas saanut tuhat asiaa yhteen postaukseen? Ei mitään kummalista oikeastaan. Tai oli kyllä yksi onnistumisen fiilis liikunta, tuo hölkkälenkki. Lähdettiin äidin ja Niksun kanssa vaan iltalenkille ja jotenkin se vauhti alkoi jo heti alusta asti hölkällä. Sit vaan jatkettiin ja jatkettiin. Okei, kyllä siinä välillä tuli pysähdyksiä. Ensinnäkin Tare pysähtelee tarpeilleen varsinkin alkuun ja lopussa oli sit pakko otta hetken kävelyitä kun mun pohkeet ja penikat meinasivat sanoa sopimuksensa irti. Varmasti asiaan vaikutti se, että ensimmäistä kertaa juoksin kunnolla uusilla kengillä ja se, että pitkästä aikaa juostiin pitempää matkaa. Olin varma, etten seuraavana päivänä kävelisi, mutta ihan hyvin ne jalat kuitenkin voi. Seuraava päivä otettiin kuitenkin pikkasen kevyemmällä linjalla. Voittofiilis kuitenkin tuli siitä, että putkeen juoksemis matka on pidentynyt :)


Ma: Salitreeni 1h 5min
Ti: Salitreeni 1h 5min, hölkkälenkki 45min
Ke: kävely 30min
To: Salitreeni 1h 15min
Pe: - (kova päänsärky)
La: aamulenkki 40min (kova päänsärky)
Su: aamulenkki 30min


Sellattiis sit viime viikko. Salitreenit oli taas ihan jees. Sain kommenttia, että mikäli haluaa kiinteyttää, niin olisi parempi tehdä pienillä painoilla pitkiä sarjoja. Olen tällaista tosiaan itsekin kuullut, mutta ihmettelen suuresti, miksi mun kuntosaliohjaaja sitten teki mulle hiukka erilaisen treeniohjelman ja nimenomaan suositteli isoilla painoilla tekemistä..? Mä olen tässä pähkäillyt muutenkin, että koetan kesän mennä enemmän aerobisella liikunnalla. En halua hukata ihania kesäpäiviä sisällä huhkimiseen, lenkkeilymaastot houkuttelee paaaljon enemmän. Ajattelin myös, että taitaisi muutenkin olla korkea aika jo hieman päivittää mun salitreeniä. Olenhan mä jo aika pitkän aikaa tehnyt samalla kaksi päiväisellä setillä. Uskoisin päivityksen tulevan tarpeeseen jo tylsistymisenkin kannalta. Asia erikseen vaan, että milloin mahdollisesti voisi ohjaajan saada tekemään uuden ohjelman.

Niin se taas lähti uusi viikko käyntiin ja kesäloma lähenee joka viikko. Joko nyt saa alkaa laskea?  Enää seitsemän viikkoa :D:D:D Jee! :)

Ehkä mä vihdoin taas selvisin. Taas siitä migreenistä. Meni taas viikonlopun suunnitelmat ihan plörinöiksi tämän takia. Tuli taas vaan nukuttua. Kyllä voi taas ärsyttää olla minä!

Onko teillä ollut koskaan sellaista tunnetta, että yön aikana olisi saanut sellaisen 20kg elopainoa lisää? Mulla tuli sellainen olo jokunen aika sitten. Ihan vaan PUFF ja paino tuntui tupsahtaneen kroppaan. Olo tuntuu koko ajan kauhean turvonneelta ja löllyvältä, mutta mitään muutosta en ole elintapoihini taikka ruokailuihin tehnyt. Missä siis vika? Ei minkäänlaista hajua. Kun olisi edes tehnyt jotain muutosta mikä selittäisi tämän, mutta ei. Ennemminkin olen siirtynyt näin kesän korvilla kevyempään ruokailuun, salaatti kun taas maistuu pitkästä aikaa ihan hirmuisen hyvälle. Mun mielestä sen pitäisi vaan keventää oloa, ei turvottaa. Jos jollain pystyy lisämassan selittämään, niin sanoisin sen tulleen salilta. Selkein muutos minkä näen ja tunnen treenin vaikutuksesta, on entistä enemmän kasvaneet reidet. Läski ei sula mihinkään, mutta lihas kasvaa alla, joten lopputuloksena jättimassiiviset reidet. Enkä muuten tykkää asiasta ollenkaan! Sovittelin eilen shortseja, jotka olivat viime kesänä hyvän kokoiset... vaan eipä enää. Reisistä tuppaa kiristämään. Millä kummalla noista reisistä saa ylimääräiset pois? Ei tee enää yhtään mieli edes treenata jalkoja, jos lopputulos on tällainen! Kyllähän mä kyykkään jo aika isoja painoja, mutta jos lopputulos on tämä, niin lopetan samantien. Sulattaisiko juoksu jalkaläskejä vai mikä? Toinen mihin on tullut tavaraa on käsivarret. Sinne on ihan aikuisten oikeasti kasvanut ihan lihasta, vaikka löllyvää tavaraa sieltäkin löytyy. Jotain muutosta tähän on nyt saatava!

Mä olen aina kärsinyt huonosta aineenvaihdunnasta ja taisin sen saada vielä pahemmin lukkoon silloin, kun laihduin melko nopeasti. Metabolisesta tuhosta on puhuttu monessakin eri blogissa  ja olenkin miettynyt, voisinko itse kärsiä siitä myös? Näinköhän mä syön joka päivä tarpeeksi? Välillä tuntuu siltä, kun söin pizzaa ja hamppareita, olin jopa laihemmassa kunnossa. Onko mun keho vetänyt nyt itsensä siihen pisteeseen, että se varastoi kaiken mitä syön? Esimerkiksi tässä blogissa oli mun mielestä kiinnostava juttu:



Kyselin myyjältä mitä hän suosittelee, kun mulle ei jäänyt laisinkaan mieleen sitä Annen syömää kuuria, mutta lopulta tästä samasta tuotteesta olikin kyse. Tämä kuuri kestää 15 päivää ja siinä on omat tabletit niin aamulle kuin illalle ja pitää ottaa aina kaksi kerralla. Täysin luonnonmukainen tuote ja sisältölista olikin todella mielenkiintoinen. Täältä voi käydä kurkkimassa. Vettä tulee juoda kuurin aikana reippaasti, että kuona-aineet tosiaankin poistuu kehosta. Tämän luvataan parantavan maksan ja munuaisten toimintaa sekä puhdistus vaikuttaa kehon lisäksi myös ihoon. Mielenkiinnolla nyt sitten odottelen lopputulosta. Tekeekö tämä olosta mitenkään ihmeellisesti kevyemmän tai muuttuuko vaikka iho kirkkaammaksi. Kokemukset sitten kuurin loputtua.

Oletteko te koskaan käyttäneet vastaavia tuotteita? Onko toimineet? Tai jos ette ole, niin uskotteko näiden toimivan?

Ja hei, mikä parasta, taas on perjantai! Ihan mahtavaa pian alkavaa viikonloppua! Mä täällä töissä taas taistelen pään jomotusta vastaan, ettei vaan alkaisi pahempi särky. Pitäkää peukkuja :)

Eilen iltasella väkersin naamaani tunti tolkulla, kuten teille jo asiasta vinkkasinkin, mutta en kyllä ollut lopettaessanikaan tyytyväinen lopputulokseen. Olisi ihan selkeästi pitänyt harjoitella meikkiä ensin, ennen kuin lähettää lopullisen kilpailutyön arvioitavaksi. Eli Kosmetiikkaobsessio-blogin 2000+500 seuraajaa-kilpailuun halusin ottaa osaa. En kyllä usko hetkeäkään pärjääväni muiden joukossa, mutta tulipahan ainakin kokeiltua :) Ja niin, eipä tietysti olisi kannattanut jättää tekoa viimeiselle illalle, mutta himputti kun ei aikaa ollut aiemmin repäistä. Koska kilpailuaika on nyt ohitse, niin eikai sillä niin väliä, että tämän pistä näytille.

Kilpailun aiheena oli tehdä elokuvasta inspiroitunut meikki. Tää oli ehdottomasti se vaikein osio. Mä pähkäilin pääni puhki ja ensimmäisenä mieleen juolahtanutta Catwoman-leffaa lähdinkin toteuttelemaan. Mutta ehei, siihen en todellakaan ollut tyytyväinen. Silmäkuvat näytinkin jo teille siitä meikistä. Elokuva pähkäily siis jatkui, kunnes mieleeni juolahti ihanan värikäs lastenpiirretty Nemoa etsimässä. Aloittelinkin eilen mallailemaan elokuvan päähenkilön Nemon värejä silmille, mutta nääh kun olivat laimeat. Multa ei löytynyt tarpeeksi oranssia väriä siihen. Mutta hei, sillä oli pöhkö kaveri Dori, jonka värit multa löytyi. Eli hommiin. Sekin on vielä mainittava, että jos meinaa kilpailuun osallistua, niin ei kannata tehdä samanlaisella kiireellä kuin eilen tein. Muistiksi siis itselleni!


Lappuset "Kosmetiikkaobsessio" oli pakolliset kuvissa, tai edes yhdessä, että kilpailuun voi osallistua. Lopputulos olikin sitten tämännäköinen.





Koetin meikissäni hieman matkia tuota Dorin tummansinistä kuviointia, mutta ehkä ohuempi ja hieman tarkempi olisi ollut parempi. Tai en tiedä. No, tämöinen siitä nyt kuitenkin tuli ja näillä mennään, meni sit syteen tai saveen. Mitä mieltä olette? Oliko ihan turha edes ottaa osaa kilpailuun tällä meikillä? Ja paljastettakoon, että lähetin tämän vielä siihen edistyneempien kategoriaan... aloittelijana. En todellakaan pidä itseäni edistyneenä, mutta edistyneet-kategorian palkinto oli vaan se, jonka palavasti haluaisin. Onpahan kokeiltu :) Mutta mikä on teidän tuomio?

Eilisestä reseptipähkäilypostauksesta tulikin mieleen, etten ole teille vielä jakanut yhtä erittäin hyväksi havaitsemaani reseptiä. Mun mielestä on hirveen kiva, kun kaupoissa on uusien tuotteiden maistatuksia ja muutenkin eri tuottajien konsultteja maistattamassa herkkuja. Tällä kertaa herkkuruoka löytyikin Touch on Taste fondien- edustajalta. Syrjäsen Harrin reseptejä oli kerättynä pikkuiseen lehtiseen, josta edustaja oli tehnyt maistatukseen viherpippuri-kermakastikkeen. Joukossa hällä oli lihapullia, ei pihvejä kuten reseptissä lukee, mutta kumpi vaan tietty passaa. Eli tässä ohje.


Jäi kieli kauppaan ja ostoskoriin nappailinkin samantien ruokaan tarvittavat ainekset ja seuraavan päivän ruoka oli keksitty. Voin kertoa, että tämä sai todella suuret kehut ja tätä onkin tehty jo toiseenkin otteeseen. Kovin usein tätä ei kyllä raahi syödä, kun sen verran tuhtia tavaraa. Herkkua siis kuitenkin.


Ostinkin samantien noita fondeja kahdessakin eri maussa, sillä edustaja vakuutti noiden olevan todella monipuolisia. Mä vielä opettelen niiden käyttöä, mutta hyvältä ne maistuvat. Olen kyllä aika vannoutunut lihaliemikuution käyttäjä, että näitä olen osannut lisätä vain resepteihin, joihin ovat lisättyinä. Konjamiinin olen jättänyt pois, vaikka varmasti upean makulisän antaisikin, mutten raaski ruoan takia ostaa kallista alkomahoolia. Meillä kun sellainen varmasti vanhenisi hyllyn päälle. Tai enhän mä edes tiedä miten ne säilyy :D Maistuu oikein hyvältä ilmankin.


Lihapullat tein ihan itse ja käytin niin samaa reseptiä kuin tekemääni murekkeeseen. Sopivat tämän kastikkeen kanssa todella hyvin. Ainoa mikä itseäni hieman juippi, on nuo kokonaiset viherpippurit. Multa kun ei löydy kunnon murskaajaa, niin melko kokonaisina ne tuolla kastikkeessa lilluu. Maku on niissä kyllä hyvä, mutta kokonaisina eivät meinaa upota meikäläiseen. Pitänee ostaa sellainen kulho, jossa noita voi murskata. Mikä sen nimi muuten on? Ruokaa kuitenkin suosittelen kokeilemaan ja itse olen kokeillut myös ihan ruokakermallakin. Kyllä se kuohulla on vaan maistuvampaa ja... lihottavampaa :D

Mut nyt mä lähden keittelemään meille iltateetä. Olen hinkuttanut naamaani tässä parisen tuntia ja nyt tuli totaalinen uuvahdus. Vilautan teille huomenissa, mistä on kyse ;) Mukavaa keskiviikko iltaa teillekin. Jes! Huomenna on jo torstai :)

Eilen taas kerran koin kaupassa sen ihanaisen tunteen, että mitä tänään syötäisiin? Pää koettaa raksuttaa ja keksiä jotain muuta kun niitä ainaisia samoja ja helppoja ruokia. Makaroonilaatikkoa, makkarakeittoa, mureketta, jauhelihakastiketta jne. Kovin ovat tylsiä ja alkavat pikku hiljaa maistumaankin ihan puulle. Miten sitä voikin olla niin tylsä ja kaavoihinsa kangistunut ruoanlaittaja? Multa löytyy reseptejä vaikka muille jakaa, mutta sillä ne nätisti kököttää kaapin perukoilla koskemattomina. Kuka vaan jaksaisi poimia tuolta joukosta ne todelliset helmet ja kokeillakin niitä vielä? Noita reseptejä on tullut tulostettua netistä, kerättyä kaiken maailman Pirkka, Yhteis Hyvä ja Valio lehtiset ja silti, aina päädyn niihin samoihin vanhoihin jo hyväksi havaittuihin ruokiin.


Mä olen aivan sata varma, että tuolta joukosta löytyisi vaikka mitä herkkuruokia, mutta milloin vaan saisin aikaseksi testata? Jotenkin on niin paljon helpompi vaan tehdä aina se helpoksi havaittu ruoka, joten reseptit saa edelleen jatkaa nököttämistä niille varatussa laatikossa. Sekin hitsiläinen jo tursuilee yli äyräidensä. Kuka tulisi mun kanssa testaamaan ja valitsemaan noista parhaimmat? Iso homma käydä kaikki läpi. Turhaan mä kuitenkaan noita kaikkia tuolla kaapissakaan säilön.


Se on kuitenkin niin fakta, että noi tulee tönöttämään tuolla laatikossa koskemattomina vielä toisenkin ja kolmannenkin tovin. En vaan ole saanut minkäänlaista inspiraatiota käydä noita läpi. Ja tiedättekö kuinka turhattavaa tietää, että kaapissa voisi olla hyviä reseptejä kun siellä kaupassa pähkäilee mitä tekisi, mutta koskaan en kuitenkaan käy noiden kimppuun. Voi sitä ihminen olla saamaton. Ja toisekseen ahdistaa se, että mä säilön turhaa paperia kaapissa. Siistiäkin pitäisi olla. Mulla on jo ostettuna iso kansio, joka on täynnä muovitaskuja, että valitsisin sinne ne parhaimmat, mutta mutta... kuka senkin sitten tekisi? Itsestäni en ole saanut otettua niskasta kiinni, että apuja tuntuisin tässä tarvitsevan. Ja edelleenkin, kun joku blogissaan hyvän reseptin kertoo, mä tulostan se ja heitän vain tuonne muiden reseptien joukoon. Tehokasta! Eipä se noin paperisena kuitenkaan millekään maistu.


Jotain pitäisi siis asian eteen tehdä. Varmaan joku aurinkoinen päivä vaan otan laatikon mukaan takapihalle ja aloitan niiden lajittelun ja läpikäymisen. Testaukseen lopulta valitsisin ne, jotka oikeasti kuulostaakin niin hyvältä. Kun vaan saisi aikaseksi.

Mutta miten ja mistä te aina ammennatte uusia reseptejä? Oletteko niin onnekkaita idearikkaita, että kehittelette niitä itse? Vai saatteko te toteutettua mun tyylin ihan käytännöksi asti, eli testaatte heti kun uuden reseptin löydätte? Mä oikeasti kaipailisin idea apuja näihin ainaisiin, kohta jo korvista ulos tuleviin resepteihin. Mikä siis neuvoksi?

Nyt vauhdikkaasti toukokuun Livboxin kimppuun. Mä olen tämän julkaisussa niin jäljessä kuin vain olla ja voi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka kuinka odottelin boxia saapuvaksi viime viikon tiistaina, kun etäpäivää tein töistä ja huomasin muiden postailevan kilpaa uusimmasta boxista, ei boxia koskaan saapunut. Olin kyllä niin harmissani. Siitä olin kyllä jo aivan sata varma, että keskiviikkona se tulisi, mutta mulla oli tiedossa synttärilahjan metsästystä, että en pääsisi heti sitä noutamaan. Päätin olla etsinnöissäni nopea, että kerkeän boxin hakemaan kotiin, sillä en olisi mitenkään malttanut odottaa perjantaihin asti. Löysinkin veljen pojalle lahjat melko nopeasti ja lähdinkin hyvissä ajoin ajelemaan kotiin päin. Tai mikä siinä tilanteessa laskettiin hyvissä ajoin. Jos mulla normaalisti menee kotimatkaan sellainen 50 minuuttia niin oletin kaksi tunti riittävän vallan mainiosti. Niin, luulo ei ole tiedon väärti. Siinä vaiheessa kun jonot kotiin päin alkavat jo alkumetreillä, ei loppukaan näytä kovin lupaavalta. Kaiken kaikkiaan mulla meni kaksi tuntia kotiin pääsemikseksi. Meidän posti menee jo kuudelta kiinni ja jos hyvissä ajoin neljältä lähdin niin summa summarum, en meinannut keritä postiin. Kaasujalka saattoi painaa ehkä siinä vaiheessa melko kovaa, kun lopulta tyhjä tie valkeni edessä päin. Mutta mitään en myönnä! Ylinopeutta ainenkaan. ;D Nii-i, tässä vaiheessa voitte vaan kuvitella kuinka kamalasti halusin boxin saada. Jouduin vielä koukkaamaan kodin kautta hakemaan pakettikortin. Mulle jäi aikaa tosiaan sen kolme minuuttia ennen sulkemisaikaa, mutta senhän mä teille jo kerroinkin. Mutta pidemmittä jaaritteluitta, nyt sisältöön!


Ensimmäisenä mut valtasi suuuuren suuri ihastus! Paketista kuoriutui upea punainen rusetti ja silkkipaperi. Tosi kivaa, kun näitä värejä vaihdellaan, vaikka kovasti siitä limetin vihreästä tykkäänkin. Toisena hämmästyin siitä, että paketista pujahteli ulos tuotteita yksi toisensa jälkeen ja lopulta niitä oli kuusi!

Ensimmäisenä mielestäni paketin turhakkeeseen. Ei sillä, että tämä olisi ollut tyhmä lisä paketissa vaan turhake siinä mielessä, ettei tämmöisiä varmaan kovinkaan moni oikeasti käytä. Lash Card on kuulemma apu ripsivärin paakkuuntumisen estämiseksi. Mä ajattelisin tuotteesta ennemminkin kuvan perusteella, että sen olisi tarkoitus suojata luomia rötvääntymästä ripsiväriin, mä kun olen siinä hommassa aika taitava. Pakkohan mun on näitä silti kokeiltava saadakseni käsityksen niiden tarpeellisuudesta, mutta epäilen.

Jes, jes ja jes, ripsitupsuja! Eylurea olen monen kuulleen kehuneen, mutta koska olen kokenut omat ripseni oikein riittäviksi, en ole koskaan opetellut käyttämään irtoripsiä, en nauhana enkä tupsuina. Edelleenkin kauneusmessuilta ostamani irtoripset ovat kiltisti paketeissaan, sillä en haluaisi pilata niitä osaamattomuudellani. Onneksi maailman ihanin Saara on tehnyt niin kattavat ohjeet, että kai mäkin sit osaisin noita laittaa. Eli ehdottomasti kokeiluun nämä :)

Kynsilakka hullulle yksi lakka lisää, olen todella tyytyväinen :) Ciatén lakkoja meinasin silloin kauneusmessuilta myös ostaa, mutta kova hinta sai mut silloin vielä katoamaan paikalta. Todella todella ihanaa päästä siis kokeilemaan onko lakka niin hyvä kuin olen kuullut sen olevan.

Mulla juuri sopivasti alkaa töissä vetelemään viimeisiä pikkuinen käsirasvatuubi, joten tämä Laveran Basis-handcream tuli täydelliseen aikaan. Tätä suositellaan myös käytettäväksi tehohoitona yön yli, joten testailu alkanee enste kotoa.

Paketin omituisin tuote oli Móa The Green Balm minikokoinen purnukka. Ei pienintäkään käryä koko merkistä tahi tuotteesta. Se on 100% luonollinen hoitava balsami ja on antibakteerinen. Sopii kuulemma myös ihon pesuun. Mietin vain, että miten tuollaisesta minikokoisesta tuotteesta saa juuri mitään irti, kun se tuntuu muutenkin olevan niin pehmeää kamaa. No, ei tuomita ennen kuin ollaan kokeiltu.

Viimeisenä sitten huulipuna. Minä, joka ei vielä jokunen aika sitten olisi suostunut punia käyttämään, olen haalinut niitä jo ihan kiitettävän määrän. Dr. Hauschka alkaa olla jo tuttu merkki ihonhoitotuotteiden osalta, mutta nyt pääsin ensi kertaa kosketuksiin heidän meikkien kanssa. Innolla siis odotan tämänkin kokeilua oikein tosi toimissa. Vielä en siis ole yhtäkään tuotetta kerinnyt kokeilemaan.


Tämä boxi on kyllä ollut ehdottomasti kaikista kovia kokenein. Ensin en meinannut ehtiä hakemaan sitä okei, olisin sitten toisena päivänä, mutten malta! ja kun loppu viimein sain sen haltuuni, näytti se olevan kuin pommin jäljiltä.


Tässä kohtaa olen paketin jo aukonut, mutta se oli todella lytyssä ja yksi kulma repeytynyt pahasti auki. Pelkäsin kovin, että multa olisi tuotteita tippunut paketista. Kenenköhän vastuulle se menee, jos paketti on rikki ja sieltä puuttuu jotain? Postiinko siinä pitää olla yhteydessä? Meidän postitädit eivät sanoneet mitään, kuulemma tullut heille jo tuollaisena. Mutta jos tämä on postin vastuulla, niin varmasti pistän vihaista reklamaatiota menemään. Tää on kuitenkin mun aarreboxi, joten haluan sen perille ehjänä, kiitos! Ja tosiaan, ei riitä, että pelkästään boxi olisi kokenut kovia, sillä yksi tuotteista pyöri avoimena laatikossa.


Kuvasta ei harmillisesti näe kovin tarkkaan, mutta nuo koloset aineessa on melko syviä ja tuote on mustan paperisilppunöyhdän vallassa. Harmi :( Kansi ei ilmeisesti ollut alunperinkään tarpeeksi tiukasti kiinni, kun se oli auennut tai sitten se oli kerennyt tippumaan boxista ja joku postilainen työntänyt sen vain takaisin sisälle. Tiedä häntä. Mua vähän harmitti tuotteen kova kohtalo, mutta kyllä sitä vielä kuitenkin pystyy testaamaan.

Ja ettei siihen vielä lopu tämän boxin kova onnisuus, niin onnistuin itsekin törttöilemään yhden tuotteen vähän tohjoksi.


Suosittelen erittäin lämpimästi kierittämään huulipunan kokonaan hylsynsä sisälle ennen kuin sen päälle laittaa korkkia. Muuten voi olla töpöpäinen huulipuna jäljellä. Että niin senkin kanssa sitten pääsi käymään. Onneksi vain pieni osa tuhoutui, mutta tietysti se tällaista "kosmetiikkaa aarteenaan pitävää" harmittaa.

Että sellainen kovia kokenut paketti tällä kertaa. Mitä tykkäsitte tämän boxin sisällöstä?

Voi apua mitä vauhtia viikonloppu taas hurahti! Tuli ihan vahingossa taas pidettyä parin päivän tahaton tauko, sillä yksinkertaisesti en kaikelta touhulta tänne milläänsäkään kerinnyt. Tai siinä vaiheessa kun olisin, niin silmät luppasivat sen verran pahasti, ettei kirjoittamisesta olis varmasti tullut höikäsen pölähtämää. Mutta voi että kun on taas ollut niin ihanaa ♥ Ja mikä keli! Niin lämmintä, että vapaat tuli hihhuloitua pelkässä topissa ja capreissa. Very nice, sanoisinko :) Ja jäi niin hyvä mieli vapaista, että tämä päivä taitaa mennä hangon keksinä. Tai ainakin siihen asti, kunnes väsymys läimäsee avokämmenellä päin näköä. Vähän siitä on kuitenkin jo viitteitä.

Liikunnat jäi aikasta pitkälti kävelypainotteiseksi viime viikolla. Lentsunpoikanen kiusannut koko ajan ja vieläkin, joten päätin jättää salitreenin pikkuiselle tauolle. Kurkkukipu mua edelleen vaivaa aamuisin ja nokka saattaa vuotaa yks kaks, mutta muuten ei ole mitään ihmeellistä. Ei kuumetta eikä mitään ole enää ollut. Suurempana ärsykkeenä mulla on ollut taas harvase päivä päänsärky. Semmoinen inha jomotus aina aamusta alkaen eikä hellitystä oikein ole näkynyt. Kenties se liittynee tähän pikku pöpöön joka mut yrittää vallata, tiedä häntä. Mutta ne liikunnat.


Ma: tallityöt 1h, ratsastus 1
Ti: kävelylenkki 1h 10min
Ke: kävelylenkki 1h 10min
To: aamulenkki 40min
Pe: reipas kävelylenkki 1h
La: reipas kävelylenkki 50min
Su: kävely/hölkkä lenkki 50min


Eilisen lenkin vedin suurimmaksi osaksi hölkäten ja voi kuinka ihana olo sen jälkeen oli! Tätä juoksua pitäisi alkaa taas kunnolla treenaamaan, kun äidin kanssa se niin hienosti silloin viime syksynä aloitettiin. Ja uusilla kengillä juoksu luisti todella hyvin. Pakko myöntää, että jalat ovat tänään vähän kipeät, mutta eikö sen voi laittaa ihan vaan sen piikkiin, että ei ole pitkään aikaan juossut niin paljoa ja uusien kenkien sisäänajo kestää oman aikansa, eikö?

Mutta nyt mä taas koetan keskittyä työntekoon. Ihanaa alkanutta viikkoa! :)

Voih, haluaisin palata eiliseen! Mulla oli taas kerran niin ihana päivä rakkaiden kanssa, että sanat ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta. Oltiin veljen pojan synttäreillä eilen ja paikalla oli äiti, siskon perhe ja tietysti veljen perhe. Muutamia heidän ystäviäänkin oli paikalla ja voin sanoa, että ei riemulla ollut rajaa. Ja ensimmäistä kertaa ikinä sain kameran muistikortin täyteen yhdessä päivässä. Tai tarkemmin ottaen neljässä tunnissa. Se on saavutus se :D Kuvien läpi käymiseen meneekin sitten oma aikansa :D

Mutta tänään tartun haasteeseen, jonka minulle antoivat ihanaiset naiset maisamiisa ja LittleB. Kiitos teille ihunat ♥

Huhheijaa, nyt on pakko nostaa jalat ylös! Tänään on tullut istuttua autossa pepa puuduksiin asti. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin pahoissa ruuhkissa. Kävin Jumbossa pikaisesti ostamassa veljen pojalle huomisille synttäreille lahjan ja ajattelin fiksusti lähteä hyvissä ajoin kotia kohti. Odottelin edelleen Livboxia kuumeisesti saapuvaksi ja olin aika sata varma, että pakettikortti nököttäisi postilaatikossa. Hyvissä ajoin lähdin, mutta liikenne oli pahasti mua vastaan. Normaalisti 50 minuutin matkaan menikin tänään kaksi tuntia, siis kaksi! Aivan järkyttävää sanon minä. Kun vauhti on viidestä kilometristä pysähdyksiin, niin kai se vaan yksinkertaisesti vie kauan aikaa. Oli tosiaan ihan virhe liike lähteä neljän korvilla ajelemaan, kun silloin taitaa olla kaikki muutkin liikenteessä. Tuli todella kiire ja olin aivan varma, etten kerkeäisi postiin. Heti kun tie yhtään tyhjeni, niin saatoin painaa kaasupoljinta vähän normaalia rankemmin. Mitään en myönnä, ainakaan että olisin ajanut ylinopeutta ;D Mut en ollut ainoa. Moni muukin taisi olla hermostunut hidasteluun ja 80km/h alueella jengi veteli reippaasti yli satasta. Kiireesti kodin kautta katsomaan postit ja kurvailin pikaisesti postiin, meillä kun se menee kiinni jo kuudelta. Hyvin kerkesin, aikaakin jäi vielä, noin kolme minuuttia :D Mutta nyt on Livbox turvallisesti kotona. Palataan sen pariin paremmalla ajalla. Yksi murhe mulla sen kanssa kyllä on.


Vähän aika sitten tultiin äidin kanssa lenkiltä. Voi että kun oli ihanaa! Nautiskeltiin täysin rinnoin kesäisestä ilmasta. Olisi tarennut varmaan ihan topillakin, mutta huppari oli kyllä vielä ihan hyvä lisävaruste. Mutta se tunne. Olisin varmaan jaksanut kävellä kuuhun ja takaisin, kun tuo ilma antaa niin paljon lisäenergiaa. Käveltiin Filmtowniin hakemaan leffa nyt illaksi. Töppöstä on siis tänään laitettu toiseen eteen reippaasti ja nyt sit suon itselleni köllähdyksen sohvalle ja aloittelen leffaillan. Mukavaa helatorstaita ja toivottavasti tekin saatte nauttia vapaasta :)