Kodin remontointi ja sisustus on jäänyt todellakin kaiken muun alle. Eihän tässä oikein ehdi mitään muuta kuin pyörittämään perus arkea. Remontointi on jäänyt täysin tuon isimiehen vastuulle. Tai onhan se oikeastaan aina ollutkin, mutta mä olen sentäs ehtinyt olla apuna. Toista se vaan on nykypäivänä. Enpä oikeasti olisi osannut kuvitella, miten vähille kaikki muu jää lapsen syntymän jälkeen. Ja kohta tulossa vielä toinen. Ehdinköhän mä sit enää tehdä yhtään mitään :D Mutta kun mulle tarjoutui blogin kautta yhteistyö https://desenio.fi/ kanssa, innoistuin välittömästi. Nyt saataisiin kotiin vähän pientä piristystä taulujen avulla. Oliverin huoneeseen vihdoin jotain enemmän lapsille sopivaa, seinillä kun oli edelleen vierashuoneen aikaan olleet taulut. Eihän niissä todellakaan mitään vikaa ollut, mutta kaipasin kyllä jotain enemmän pienille ihmiselle soveltuvaa. Toinen mihin kaipasin vähän jotain ilmettä, oli meidän makkari. Yksityöskohtaisemmin vielä, niin mun meikkisäilytys piste. Se oli niin apaattisen näköinen, mutta toista on nyt :)



Valitsin tuohon lipaston päälle hempeää vaaleanpunaista ja meikkeihin sopivia tauluja. Edes vähän naisellisuutta tähän miesvaltaiseen taloon :D Tekstitaulujen valikoimasta löytyi sopiva iskulause kauneuteen liittyen ja siihen rinnalle ihanat vaaleanpunasella sävyllä hajuvesi, huulipuna ja kynsilakkataulut. Tykkään ihan hirmuisesti noista ja ne tuo vähän eloa muuten niin valkoiseen kokonaisuuteen.


Oliverin huoneeseen valitsin huoneessa jo olevia sävyjä. Mikä olikin todella kiva, että valikoimasta löytyi sellaisia :) Me tykätään Niksun kanssa molemmat, että lastenhuoneessa pitää olla paljon värejä ja annetaankin lelujen ja kirjojen olla siellä esillä. Päävärinä on kuitenkin ollut turkoosi eri sävyisinä. Lastenhuoneeseen sopivia tauluja oli vaikka millä mitalla ja meinasi iskeäkin oikea valinnanvaikeus, mutta tällaisiin sitten lopulta päädyttiin :)


Halusin vähän tuollaisia "opettavaisia" tauluja. Voidaan alkaa harjoittelemaan numeroita, kirjaimia ja maapalloa. Muistan omasta lapsuudesta, miten kovasti tykkäsin tutkia maailman karttaa, joten tuo eläimin koristeltu kartta oli ihan mahtava! Ja tietysti supermiesten säännöt oli saatava ;) Numerot ja kirjaimet löytyi juuri siinä sävyssä, mikä istuu tuonne kuin nakutettu.



Mitäs tykkäätte uusista tauluista? :) Mä olen kyllä ollut todella tyytyväinen ja sai vähän piristystä kun remontointi on vielä kesken. Ja tiedoksi, linkkien klikkailu ei tuo minulle tuloja. Vain teidän avuksi :)

Heippahei! Niinhän siinä sitten taas viikko hurahti edellisestä kirjoituksesta. Mä oon ajalle vihainen, kun se pirulainen suhaa niin kamalaa vauhtia eteenpäin. Tosin tässä vaiheessa mun rakas mies toteaisi, että ei se aika mene yhtään sen nopeampaa kuin koskaan aiemminkaan :D Siltä se nyt vaan tuntuu. Päivät vaihtuu toisiin ja Oliver kasvaa liian nopeasti. Ihan liian nopeasti jos multa kysytään. Mun äitiyslomakin loppuu nyt lokakuun alussa. Mä en todellakaan olisi valmis palaamaan töihin ja nyt alustavasti onkin sovittu, että olen vuoden loppuun kotona. Se vaan on tuo kahiseva, mikä ei tule riittämään elämiseen ja pakottaa sen takia töihin. Olen kyllä säästänyt niin paljon rahaa säästöön kuin vain olen kyennyt. Kelan kotihoidontuella kun ei todellakaan tulla elämään. Eihän se riitä edes lainanlyhennyksiin. Mutta niin, olen siis ajalle vihainen.

Ja tämän pikaisesti kulkevan ajan vuoksi meidän poika alkaa olla sen verran iso, että olisi ihan hyvä alkaa suunnittelemaan ja sitä myötä toteuttamaan hänelle omaa huonetta. Ennen kuin päästään sinne asti, onhan mun näytettävä teille, millainen miedän vierashuone on ollut ennen kuin siitä tulee Oliverin huone. Öö. milloinkohan mä oikein lupasin näyttää teille millainen remontti täälläkin on tapahtunut. Siitähän on ihan super pitkä aika. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan??? :O


Tässä siis vierashuoneemme tilanne, kun muutimme tänne. Täältä voit lukea ensimmäisen postauksen. Meidän koti oli tosiaan maalattu kauttaaltaan eri sävyillä. Ei ihan meidän juttu, joten seinät valkoisiksi ja lattiakin laitettiin uusiksi. Koti pitää olla asujansa näköinen tottakai.


Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun vihdoin saimme nuo siniset seinät maalattua piiloon. Muistan kyllä miten tuskaista maalaaminen oli. Tuntui, ettei tuo meinannut peittyä millään pois. Lattiaksi valikoitui hyväksi havaitsemamme valkoinen laminaatti, jota laitoimme siis edellisessä kodissamme makuuhuoneen lattiaksi. Nyt tämä sama laminaatti tuli meillä lähes koko kotiin.

Mutta oletteko nyt vihdoin valmiita sille muutokselle? Vihdoin ja viimein, tässä siis meidän vierashuone.


Vielä puuttuu ovi ja muutamat listat. Mutta muuten tämä oli kokonaisuudessaan valmis. Nyt pitäisi nämäkin kohta tulla, kun huone tosiaan kokee kohta taas uuden muutoksen. Vierassohvasänky on Jyskistä, samoin matto. Peili on Ikeasta ja kello Clas Ohlsonilta. Lamppu hommanttiin Anttilasta ja verhot meidän äiti bongasi Tokmannin aleista. Siis jo silloin joskus kauan sitten.


Lipastosta intoilin jo joskun tuhottoman kauan sitten, kun sain sen meidän kylän facebook kirppikselta super halvalla. Nyt tuo ihanuus onkin jo muuttanut uuteen kotiin. Siskon luota löytyi uusi paikka. Tuo ihanainen lipasto kätki sisäänsä kaiken kosmetiikkani ja tällä hetkellä elän kassielämää niiden osalta. Onneksi Niksu lupasi ostaa mulle synttärilahjaksi pari uutta lipastoa :)
Taulut ovat Deseniolta ja täältä voit lukea niistä tarkemmin :)


Vierashuone on siis toiminut myös minun huoneena. Kosmetiikat ja kaikki muut pikkujutut. Onhan tässä huoneessa myös toinen vaatehuoneistamme ja se kätkee sisäänsä mun vaatteet. Alapuolen lokerikko on Ikeasta. Meillä on niin paljon Ikean huonekaluja :D Olen laittanut siihen esille ihanaiset Chic Companylta hommaamat vihkoset sekä nuo alalokeroissa olevat kassit. Nuo pahviset kirjat on H&M:ltä. Ne hommasin jo joskus vauvahaaveet silmissäni :D


Esillä seinällä mun suosikkihajuvedet Adopt'ilta sekä Marc Jacobsilta Daisy Kiss ja Decadence. Lokerikot ovat Jyskistä. Hajuvedetkin joutuvat etsimään uuden paikan, eihän ne nyt Oliverin huoneessa voi olla. Ja vessan hyllyille ei enää mahdu enempää :D Mulla ei ole liikaa hajuvesiä. Ei lainkaan :D



Olen tykännyt meidän vierashuoneesta todella paljon. Toisaalta mulla on todella haikea mieli, että nyt siitä pitää luopua. Silti samalla olen todella intoa täynnä, kun pääsen vihdoin sisustamaan Oliverille oman huoneen. Pinterest on tallennettu täyteen ihania ideoita ja nyt sit pitää saada vain ne ihanat ideat toteutettua tuohon pieneen huoneeseen. Oliverin sänky jää kyllä vielä meidän makuuhuoneeseen, en ole vielä valmis siirtämään häntä muualle nukkumaan.



Uudistuneesta huoneesta tulette sitten saamaan kuvia, kunhan huone alkaa olla valmis. Mutta mitä te sanotte tästä miedän vierashuoneesta? Oliko onnistunut sisustus?

Ihanaa alkanutta viikkoa ja nyt oikeasti lupaan palata vähän nopeammin ;)

Mä olen ehkä eniten intopiukeana tällä hetkellä. Meidän makkari on ihan näillä näppäimillä valmis! Siis en kestä, en kestä pöksyissäni enkä nahoissani! Vihdoin ja viimein edes yksi huone alkaa olla kokonaisuudessaan valmis. Mitä nyt ehkä pientä säätöä vielä tulevaisuudessa, mutta muuten. Mä en voi muuta kuin ihastella tuota uutta lattiaa sydänsilmin. Täydellistä! Eikä siinä vielä kaikki. Päästään tänään uuteen sänkyynkin jo nukkumaan. Mikä on siis ihan huippua, koska me ollaan Niksun kanssa nukuttu makkariremontin ajan eri huoneissa. Päästään vihdoin köllimään samaan sänkyyn. Meillä tosiaan meni makkari lattiasta kattoon täydellisesti vaihtoon tai ainakin muutoksen alle. Eihän me seiniä ja kattoa vaihdettu, maalattiin vain ;) Nyt kuitenkin ensimmäinen huone, joka alkaa olla sellainen meidän makuun täysin sopiva. Ah, rakkautta :)


Muuten viime viikko hurahti sekin silmissä oikein vaudilla. Töissä on ollut niin rauhallista, kun olen saanut olla vain opettajana tuuraajalleni. Hän on oppinut asiat niin nopeasti, että koen olevani välillä jopa todella turha siellä paikan päällä. Mikä on siis tietysti vain hyvä. Saan lähteä mammalomalle rauhallisin mielin, että hommat hoidetaan kunnolla. Vielä on vähän hiottavaa siinä, mutta vain sellaista hienosäätöä. Ei siis hätää, jos kroppa ei kestäkään mammalomaan asti. Meinaan viitteitä siitä on jo alkanut olla.


Ensimmäiset kivut ovat alkaneet tehdä jo niin tiukkaa, ettei välillä meinaa päästä kävelemään ollenkaan. Liitoskipuja, niitä ne sitten vissiin ovat. Sekä selkä on ottanut itseensä tästä lisääntyneestä painosta. Ja se on se, mistä mä en tykkää ollenkaan. Tänään oli meinaan neuvolakäynti ja itkussa on kyllä pidättelemistä aina kun sen painoluvun näkee. Kyllähän mä tiedän, että paino nousee tässä raskausaikana, mutta ei se kivaa ole, ei sitten ollekaan :( Varsinkin kun korppa ei oikein tunnu tykkäävän siitä ollenkaan. Nivelissä tuntee painonnousun aikas hyvin. Ja vielä pitäisi tässä kasvaa. Huhhuh. Kuinkakohan painava musta oikein tulee :O


Viime viikosta haluan mainita Hullut Päivät. Mä kävin niisä ensimmäistä kertaa aamulla. Pääsin käymään töistä sopivasti torstaina heti avausaikaan ja nyt mä oikeasti ymmärrän Hullujen Päivien nimen merkityksen. Mä olin siellä avausaikaan ihan vain siitä syystä, että se on työajallisesti sopivin hetki, mutta että siellä oven takana oli odottamassa varmasti yli 50 ihmistä. Katsoin vaan suu ammollaan kuhisevaa porukkaa. Ja kun portit Jumbon Stockalle vihdoin avattiin, niin ihmiset oikeasti rynnivät sisälle! Ei välitetty kanssa olijoista sitten laisinkaan ja sen portin alta kiivaimmat jo sukelsivatkin. Mikä ihme kiire? Mun tarkoituksena oli hakea vain ja ainoastaan Ted Bakerin laukku, jota olen himoitellut jo kauan aikaa. Onneksi sain! Yksi tyttö kaappasi laukun suoraan edestäni vaikka olin käsi ojossa sitä kohti. Katsoi, että vain yksi laukku oli. No onneksi siinä viereisellä hyllyllä oli vielä kaksi ja nappasin siitä sitten omani. Perässäni juoksi itseäni vanhempi rouva paniikissa, että Onko tämä nyt se Ted Baker? Juu, kyllähän se oli. Sitten nainen päivitteli, kun oli edellisenä päivänä jäänyt ilman legginsejä, kun joku muu nainen oli hamstrannut kaikki itselleen. Ja se kuhina! Kamalasti ihmisiä ja kaikki poukkoilivat kuin maailman lopun äärillä. Onneksi sain mitä halusin ja vähän enemmänkin. Iittalan Teema kulho oli myös kivassa tarjouksessa ja poitsulle pari bodya ja ihania harsoja. Ne oli mulle riittävät ostoksen.


Mutta nyt mä lähden taas asennusapuun, että todellakin päästään tänään vielä sinne samaan sänkyyn nukkumaan. Kunhan huone on viilattu valmiiksi, heitän teille kuvia tulemaan. En malta, en oikeasti malta näyttää teille lopputulosta :)

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Pieni paniikki. Ihan sellainen semi pieni...tai no aika isokin. Olin sitten ihan täysin unohtanut joulukortit. Tai siis mun oli tarkoitus ne tietysti lähettää, mutten yhtään tajunnut että ne pitäisi oikeastaan olla jo tehtynä. Tuli sellainen pieni muistutus, kun multa kysyttiin osoitetta. Ainiin, joulukortit. Milloinkas se viimeinen päivä olikaan? No HUOMENNA! Totaali paniikki iski ja multa puuttui koko kortitkin. Että miten meni noin omasta mielestä? Ei kehumista. Ei siis muuta kuin tulostin laulamaan ja korttipaja kovaan vauhtiin kunnes... tulostimesta loppui muste. Aikaa 20 minuttia ennen kauppojen sulkeitumista. Auto käyntiin ja vauhdilla Cittariin hakemaan mustetta. Huh, onneksi ehdin! Nyt on kortit sitten tulostettu ja seuraavana olisi vuorossa itse kirjoittaminen. En taida enää tänään ehtiä, mutta jos huomenna töissä ehtisi nekin sitten rustailla.


Tästä tulikin mieleen asia, jota ehdottomasti aion petrata ensi vuonna. Sitä, että asioita ei todellakaan jätettäisi sinne viime tinkaan ja sitten kamalalla kiireellä ja hosumisella niitä sitten tehtäisiin valmiiksi. Ei näin. Mä en ole koskaan pitänyt siitä, että ollaan myöhässä ja sama pätee tehtäviin asioihin. Petrattavaa löytyy, joten aion ottaa käyttöön to do-listan deadlineineen, että varmasti tulee tietyt asiat hoidettua ajoissa. Tähän voisin antaa toisenkin esimerkin joulukorttien ohella. Nimittäin meidän remontin. On asioista, mitä me emme nyt vain saa tehtyä valmiiksi ennen ensi kesää, mutta ne mitä saa, niin ne sitten myös pitäisi tehdä. Sovittiin Niksun kanssa, että aloitettu sisäremontti tulee olla valmis ennen joulua, että siitä ei tarvitse sitten stressata niin ulkonäöllisen kuin käytännöllisyydenkin takia. Arvatkaa vaan onko remontti ollut missä vaiheessa? No ihan vaiheessa. Nyt viikonloppuna otin itseäni todellakin niskasta kiinni, että tuo remontti saataisi valmiiksi. En ole todella tajunnut miten nopeasti aika vaan sujahtaa käsistä, joten nyt on aika muuttaa mietinnät teoiksi.



Illan hämärässä otettu kuva, joten värit vääristää pahasti, mutta hommia on tehty! Se olis nyt kuulkaas niin, että ensi viikolla tuon huoneen olisi oltava valmis! Arvaatteko jo, mistä huoneesta on kyse? No kyllä, meidän vierashuoneesta. Tai meillä sitä kutsutaan ihan vain pikkukammariksi :D Katosta on enää puolet maalaamatta ja seiniä, no vähän enemmän. Huomenna maalaan katon loppuun ja yhteen seinään toisen kerroksen, sillä tuo sininen kuultaa niin pahasti läpi. Muistaakseni kolme kerrosta kokonaisuudessaan vaatii, että on varmasti peitossa. Että vähän jäi tämäkin homma viime tinkaan. Joulu on hei jo puolentoista viikon päästä. Video sentäs! Että nyt sit hippulat vaan vinkumaan ihan viimeistä päivää. Ja puhumattakaan joululahjoista. Tota joo. Yksi ainut lahja melkein valmis ja nekin pitäisi jo saada postiin, kun matkaa tuonne Itä-Suomeen kummi- ja serkkutytölle. Tota joo, sanoisinki, ettei tää tee todellakaan hyvää mun stressille. Haha, tulipahan tästä kirjoituksesta nyt mieleen se, että pitää kirjoittaa postaus mun uuden vuoden lupauksista. Niistä asioista, missä todella haluan petrata. Ja hei, puhumattakaan siitä, mistä kaikesta mun on teille jo pitänyt postata ja on jäänyt sekin tekemättä... Apua.

Nyt ei auta itku markkinoilla. Kellokin on jo niin turkasen paljon, että pakko lähteä untemaille. Muutenhan mä en pääse huomenna töihin, vaikkakin kipeä olo vaivaa edelleen. Tänään olen ollut niin huonovointinen. Oksennus on ollut koko ajan tuloillaan. En ymmärrä mikä minuu nyt oikke vaivaa. Aivan mälsää. Koitetaas siis tehdä ensi viikosta parempi. ♥

Välillä sitä tulee miettineeksi, että haukattiinko me liian iso pala kakkua tämän meidän talon ostossa. Tietysti meillä oli hyvin tiedossa, että sisäpinnat tulisi uusia lähivuosina täysin, sillä ensinnäkin ne eivät olleet yhtään meidän makuun ja senkin vuoksi, että aika alkoi näkyä täällä monessakin jutussa. Kaappien ovet eivät oikein pysy kunnolla enää kiinni ja kaikki on muutenkin aika pitkälti alkuperäistä. Edellinen omistaja oli ilmeisesti hyvinkin taiteilijaluonne, kun täältä löytyy lähes kaikkia värimaailmoja. Mä siis rakastan värejä, ei sen puoleen, mutta kotini tahdon olevan rauhan tyyssija mikä ainakin meidän osaltamme tarkoittaa rauhallisia ja neutraaleja värejä. Niitä väripilkkuja tuodaan sitten muilla tavoin. Se mikä meidät lopulta yllätti täysin oli talon ulkoinenkin kunto. Tätä raukkaa taloa ei ole hoidettu sen vaatimalla tavalla ja monikin asia todellakin tarvisee nyt uusimista. Vaikka meillä kävi kuntotarkastaja ostovaiheessa, ei sekään selventänyt meille kaikkia talon vikoja ja virheitä. Vasta tässä asuessa ja tutkiessa on löytynyt niitä pahempia korjauksen kohteita.

Vaikka koko loma aika pitkälti remontin parissa menikin, ei meidän hommat ole lähelläkään loppua. Omakotitaloasumisesta meitä varoiteltiin kun taloa ostettiin. Hommat eivät tulisi loppumaan koskaan. Tiesin siis jo taloa ostaessani mihin ollaan ryhtymässä, mutta en silti osannut kuvitella, että ihan näin isoihin remontteihin jouduttaisiin. Sisäremontit oli tiedossa ja muuta tällaista niin sanotusti normaalia remppaamista. Edessämme oli kuitenkin sen verran isompi remontti, ettei me Niksun kanssa kyllä ihan tällaista osattu odottaa. Tottakai sitä kuvitteli, että talo itsessään olisi rakennettu kunnolla ja siitä olisi vuosien aikana pidetty huolta, mutta toisin olikin. Meidän oli siis aloitettava meidän yksi isoimmista remonteista ikinä. Sala- ja sadevesijärjestelmän uusiminen. Kaikki talon reunat auki vähintään metrin syvyydestä, että uudet putket voitaisiin asentaa.

Ensimmäinen viikko lomasta menikin varaillessa kalustoa, tarvikkeita ostaessa ja homman aluille laittoa noin muutenkin. Kun rippijuhlista saavuttiin apujoukon kera takaisin kotiin, alkoikin kunnon touhuaminen. Ensimmäinen homma oli saada talon seinustat puhtaiksi kasveista, kivistä ja kaikesta mikä vaikeuttaa kaivuuhommia. Eipä ollut muuten mikään nopea homma sekään. Paljon kasveja, laattoja ja isoja kiviä joita me Mintun ja äidin kanssa kärräiltiin selkä vääränä pois tieltä. Sitten Niksu pääsikin tositoimiin ja kaivurin kapteeniksi.





Pikkuinen oranssi Kubota tuli kovinkin tutuksi viikon aikana. Siinä vuokra-ajassa meidän oli saatava seinustat auki ja Niksu paineli jopa yhden kokonaisen yön, ettei aikataulu pettäisi. Koko ajan sai olla apumiehenä lapion kanssa tekemässä pientä kaivuuapua etsien sähköjohdatuksia ja viemäriputkia. Meidän talon piirrustukset oli kaiken huipuksi vielä äärimmäisen puutteelliset ja niiden avulla kun yritettiin paikantaa johtoja, oli se neulan etsintää heinäsuovasta. Pitihän se arvata, että huonosti siinä vielä käy. Vaikka piirrustukset osoittivat paikat suurpiirteisesti, oli ne kuitenkin reippaan metrin pielessä ja eiköhän me raapaistu piuhaan. Nyt meillä on osasta taloa sähköt pimeänä ja sähkömies kävi tilannetta tarkistamassa. Vikaa ei löydetty ja odotellaan tässä seuraavan sähkärin tuloa.

Rapatessa roiskuu, eikös niin aina sanota? Ja niinhän meillä roiskui. Piuhat ottaa kipeetä parissakin kohtaa ja remontin keskellä meidän vanha jääkaappikin sanoi itsensä irti. Se oli antanut pieniä viitteitä siitä jo aiemmin, mutta se yksi kaunis aamu kun Niksu kaatoi kahviinsa kokkelimaitoa, kuului pienet ärräpääsoinnit. Ihan kuin tässä kaivuukommelluksissa ei olisi ollut tarpeeksi. Meidän piti lähteä vielä jääkaappikaupoille heti kun aika antoi vaan periksi. Pari viikkoa yritettiin pärjätä hajonneella kaapilla ja se vasta rankkaa oli.


Onneksi kaivuuhommat saatiin lopulta aikataulun puitteissa valmiiksi ja sitten päästiinkin asentamaan tarkistuskaivoja ja itse sala- ja sadevesiputkia. Iso kuorma-autollinen tuli tavaraa. Näiden lisäksi piti tilata vähän soraa ja meillä kun ei ollut mitään tietoa minkä verran sitä lopunkaiken tarvitaan, otettiin me määrä jota hiekanmyyjä suositteli. No, meillä on nyt soraa sitten sellainen määrä, että voidaan tehdä omat sorakaivannot :D


Ei ole tarvinnut salilla pahemmin tässä remontinkeskellä käydä. Tuon soran kärrääminen kottikärryillä ja lapioiminen menee kyllä ihan treenistä ja sitä kun on tehnyt päivässä vielä monen monta tuntia. Iltaisin sänkyyn rojahti ihan loppuunpalaneet tyypit ja aamuisin oli välillä haastavaa nousta. Välillä tuntui siltä, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta eipä se taida olla tällaisessa tilanteessa mikään vaihtoehto.


Patolevyn asennus ja putkien paikalleen laittoa. Se oli miesten hommaa se, me naiset mieluummin hoidettiin raskaampi homma, eli tuo soran siirtäminen paikasta toiseen. :D






Ja tässä vaiheessa me ollaan vieläkin. Onneksi putket on saatu vedettyä jo koko talon ympäri, mutta soraa tarvitaan vielä lisää ja sen jälkeen alkaa styroxien, eli routaeristeiden laitto. Sitten sen päälle vielä täyttömaata ja lopuksi vielä kaiken muun kärrääminen pois talon ympäriltä. Me tehdään sitä varmaan vielä ensi vuonnakin. Tuossa on meinaan aika paljon myllättyä maata, mitä ei kaikkea tietysti saa enää laitettua takaisin.


Sisälle pääsy on hieman haastavaa, lankkuja pitkin kiipeillään. Että tällainen kiva "pikku" remontti meillä on täällä meneillään. Hommia siis riittää vielä pitkälle syksyyn.


Remppanaiset kuittaa :D

Hiljaista on  blogin puolella tosiaan pidellyt, olette varmaan huomanneet :P Pahoittelut siitä! Ikävä tänne on ollut ihan mieletön, mutta muiden hommien viedessä niin paljon aikaa, ei energia harmillisesti tänne asti ole riittänyt. Hommia ja remonttia on ollut niin paljon.  Niin paljon, että voimat ovat huvenneet aika pitkälti loppuun. Kohta viisi viikkoa lomaa takana ja voin kertoa, että tällä hetkellä musta ei todellakaan tunnu siltä, että olisin millään lomalla ollutkaan. Kunnon lepoa ja lomailua ei valitettavasti tällä lomalla ehtinyt tehdä sitten ollenkaan. Tai mitä nyt tänään sitten ensimmäistä kertaa mulla ei juurikaan ole mitään pakollista hommaa. Muutamia puheluiden hoitamisia remonttiin liittyen, mutta muuten ei kummempaa. Eli heti tänne vaan kirjoittelemaan :D


Mitäs tässä kohta viidessä viikossa on sitten ehditty tehdä? Pari reissua Itä-Suomeen ja remonttia. No ja pari shoppailupäivää. Siinä se. Mun koko loma. Pakko sanoa, että hieman harmittaa, kun ei ehtinyt tehdä juuri mitään suunniteltuja juttuja, mutta asiat on vain pakko mennä tärkeysjärjestyksessä. Jos mä sitten lomailen ensi kesänä. Josko silloinkaan. Pakko vaan jaksaa vääntää menemään. Nyt me vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä, että me aloitettiin tämä talon remontti ajoissa, ettei suurempaa vahinkoa ollut ehtinyt vielä tulla. Remontti joka me siis aloitettiin, oli salaoja- ja sadevesijärjestelmän uusiminen. Meillä kun oli tässä talossa niin kiva systeemi kuin kastelujärjestelmä. Virheellisesti tehty sadevesijärjestelmä, jolloin se muuttuu kastelujärjestelmäksi. Katolta tuleva vesi oli liitetty suoraan salaojajärjestelmään ja näin suuret vesimäärät valui suoraan meidän talon alle tehden tuhoa. Kaksi kulmaa talosta oli jo ottanut kipeää. Harkot rikoontuneet ja pahaa kosteutta ihan silminnähden.


Hommia ollaan tehty suurimmaksi osaksi itse ja talkooavuin. Serkkuni Minttu oli meillä kolmisen viikkoa apulaisena. Äiti on ollut myös hurja duunari, isäpuoli kävi muutaman kerran ja Mintun vanhemmat yhden viikonlopun verran. Voin kertoa, että tähän hommaan tarvitaan aikaa ja pitkää pinnaa jos tekee itse. Varmasti oltaisiin päästy helpommalla, jos meillä olisi ollut työmies tässä asialla, mutta rahallisesti me päästiin näin paljon vähemmällä. PALJON vähemmällä. Ei varmaan budjetti olisi riittänyt työmiehen pitämiseen. Hintoja kysellessä meinasi muutaman kerran tipahtaa silmät päästä. Alanvaihtokin jo mietitytti :D Onneksi hommat eteni tälläkin porukalla ihan sutjakkaasti :) Mutta eipä tietysti tämäkään remontti mennyt ilman vastoinkäymisiä. Meillä ei tunnu menevän mikään homma koskaan kuin elokuvissa. Kerron niistä sitten lähemmin vielä.

Itä-Suomessa käytiin juhlistamassa Mintun rippijuhlia. Minä toimin siellä paparazzina ja kuvaajana, vaikka eihän sekään mennyt tietysti ihan nappiin. Kunnon yhteiskuvat jäi hälinässä ottamatta, vaikka räpsyjä tulikin melkein 2000. Onneksi rippityttö oli muuten juhliinsa todella tyytyväinen. Hän oli kaunis kuin mikä ja sää suosi juhlistajia. Ihana päivä oli! Pari päivää oltiinkin sitten sukuloimassa, kunnes palattiin kotiin Minttu apujoukoihin liittyneenä. Ja remonttia remonttia.


Mintun kanssa käytiin pari kertaa shoppailemassa ja muuten elämä oli yhtä remonttia. Kummityttöni Masu, eli Mintun pikkusisko, tuli meille myös pariksi päiväksi viimeviikolla, kunnes sunnuntaina lähdettiin viemään tytöt kotiin. Haikea mieli tuli, kun eilen Niksun kanssa kahdestaan palattiin hiljaiseen kotiin. Täällä odottikin meitä vielä niin inhottava yllätys, että saatoin pari kyyneltäkin tirauttaa. Sähköt poikki osasta taloa ja nyt sitten sitä seuraavaksi korjaamaan.

Tällaista täällä siis. Tällainen pikainen päivitys kuluneesta ajasta, mutta tarkempia juttuja tietysti tulossa. Jos joku teistä ei tiennyt, niin päivittelen Instagramiani hieman useammin, joten jos kiinnostaa, niin käykääs katsomassa tiliäni https://instagram.com/janetfantazya/

Mutta mitäs teille ihanille? Mä olen ihan tippunut kärryiltä, joten haluaisin kuulla mitä teille kuuluu.<3 Onko mitään suurta ja ihmeellistä tapahtunut? Joko te olette lomailleet vai vasta jäämässä? Oletteko te ehtineet nauttia auringosta? Mitä siis kuuluu? :)

Mä olin eilen ihan zippi. Siis ihan totaalisen tööt. Töistä kun pääsin kotiin, piti hommia vielä jatkaa, sillä nyt on kiire aika. Se on tää joulusesonki. Vihdoin kun sain hommat loppuun ja syötyä, köllähdin sohvalle ja siihen jäin. Pilkin koko loppu illan. Skeitin kanssa vielä rupateltiin puhelimessa jouluruoista ja sitten olin valmista kauraa nukkumaan. En yksinkertaisesti enää jaksanut tulla koneelle näpyttelemään. Olin kuitenkin näpytellyt koko päivän jo. Tänään ollaankin sitten hoidettu jouluruoka ja lahja ostoksia. Huomisen ajattelin pyhittää siivoukselle, sekin kun on tässä jäänyt. Niksu meinasi lähteä vielä ostoksille. Meillä alkaa sitten olla joulu pulkassa :)

Onneksi me saatiin jouluksi tehtyä jo jotain uudistusta kodille. Tai johan tää maalaus tehtiin kesälomalla, mutta nyt vihdoin on saatu tv-taso ja hyllytkin seinälle. Vielähän tämä on silti kesken, mutta jes, keltainen sävy on nyt peitossa! Ja hei, osa listoistakin on katossa, edellisessä kodissa nekin kun odotti paikoilleen pääsyä kaksi vuotta :D Tässä vielä kuvia siitä vanhasta olkkarista... Onneksi tämä on takana päin.




Mustat huonekalut saivat siis väistyä. Sohva on kyllä vielä sama vanha, mutta sekin pitäisi joskus uusia. Mutta sit joskus.

Tällaista meillä on tällä hetkellä, väri heiman muuttunut.


Vielä eteisen sininen näkyy... sekin pitäisi pian saada peittoon.





Mitäs sanotte muutoksesta?