Mä olen ehkä eniten intopiukeana tällä hetkellä. Meidän makkari on ihan näillä näppäimillä valmis! Siis en kestä, en kestä pöksyissäni enkä nahoissani! Vihdoin ja viimein edes yksi huone alkaa olla kokonaisuudessaan valmis. Mitä nyt ehkä pientä säätöä vielä tulevaisuudessa, mutta muuten. Mä en voi muuta kuin ihastella tuota uutta lattiaa sydänsilmin. Täydellistä! Eikä siinä vielä kaikki. Päästään tänään uuteen sänkyynkin jo nukkumaan. Mikä on siis ihan huippua, koska me ollaan Niksun kanssa nukuttu makkariremontin ajan eri huoneissa. Päästään vihdoin köllimään samaan sänkyyn. Meillä tosiaan meni makkari lattiasta kattoon täydellisesti vaihtoon tai ainakin muutoksen alle. Eihän me seiniä ja kattoa vaihdettu, maalattiin vain ;) Nyt kuitenkin ensimmäinen huone, joka alkaa olla sellainen meidän makuun täysin sopiva. Ah, rakkautta :)

Muuten viime viikko hurahti sekin silmissä oikein vaudilla. Töissä on ollut niin rauhallista, kun olen saanut olla vain opettajana tuuraajalleni. Hän on oppinut asiat niin nopeasti, että koen olevani välillä jopa todella turha siellä paikan päällä. Mikä on siis tietysti vain hyvä. Saan lähteä mammalomalle rauhallisin mielin, että hommat hoidetaan kunnolla. Vielä on vähän hiottavaa siinä, mutta vain sellaista hienosäätöä. Ei siis hätää, jos kroppa ei kestäkään mammalomaan asti. Meinaan viitteitä siitä on jo alkanut olla.


Ensimmäiset kivut ovat alkaneet tehdä jo niin tiukkaa, ettei välillä meinaa päästä kävelemään ollenkaan. Liitoskipuja, niitä ne sitten vissiin ovat. Sekä selkä on ottanut itseensä tästä lisääntyneestä painosta. Ja se on se, mistä mä en tykkää ollenkaan. Tänään oli meinaan neuvolakäynti ja itkussa on kyllä pidättelemistä aina kun sen painoluvun näkee. Kyllähän mä tiedän, että paino nousee tässä raskausaikana, mutta ei se kivaa ole, ei sitten ollekaan :( Varsinkin kun korppa ei oikein tunnu tykkäävän siitä ollenkaan. Nivelissä tuntee painonnousun aikas hyvin. Ja vielä pitäisi tässä kasvaa. Huhhuh. Kuinkakohan painava musta oikein tulee :O


Viime viikosta haluan mainita Hullut Päivät. Mä kävin niisä ensimmäistä kertaa aamulla. Pääsin käymään töistä sopivasti torstaina heti avausaikaan ja nyt mä oikeasti ymmärrän Hullujen Päivien nimen merkityksen. Mä olin siellä avausaikaan ihan vain siitä syystä, että se on työajallisesti sopivin hetki, mutta että siellä oven takana oli odottamassa varmasti yli 50 ihmistä. Katsoin vaan suu ammollaan kuhisevaa porukkaa. Ja kun portit Jumbon Stockalle vihdoin avattiin, niin ihmiset oikeasti rynnivät sisälle! Ei välitetty kanssa olijoista sitten laisinkaan ja sen portin alta kiivaimmat jo sukelsivatkin. Mikä ihme kiire? Mun tarkoituksena oli hakea vain ja ainoastaan Ted Bakerin laukku, jota olen himoitellut jo kauan aikaa. Onneksi sain! Yksi tyttö kaappasi laukun suoraan edestäni vaikka olin käsi ojossa sitä kohti. Katsoi, että vain yksi laukku oli. No onneksi siinä viereisellä hyllyllä oli vielä kaksi ja nappasin siitä sitten omani. Perässäni juoksi itseäni vanhempi rouva paniikissa, että Onko tämä nyt se Ted Baker? Juu, kyllähän se oli. Sitten nainen päivitteli, kun oli edellisenä päivänä jäänyt ilman legginsejä, kun joku muu nainen oli hamstrannut kaikki itselleen. Ja se kuhina! Kamalasti ihmisiä ja kaikki poukkoilivat kuin maailman lopun äärillä. Onneksi sain mitä halusin ja vähän enemmänkin. Iittalan Teema kulho oli myös kivassa tarjouksessa ja poitsulle pari bodya ja ihania harsoja. Ne oli mulle riittävät ostoksen.


Mutta nyt mä lähden taas asennusapuun, että todellakin päästään tänään vielä sinne samaan sänkyyn nukkumaan. Kunhan huone on viilattu valmiiksi, heitän teille kuvia tulemaan. En malta, en oikeasti malta näyttää teille lopputulosta :)

Ihanaa alkanutta viikkoa!