Kiitollinen, onnellinen ja rakastettu olo, se on ollut läsnä viikonlopusta asti. Sain niin ihanan yllätyksen, että ilon kyyneleet kastelivat poskeni märäksi ja sydän tuntui pakahtuvan siitä onnellisuudesta mitä koin rakkaista ystävistä ja perheestäni. En todella tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni rinnalleni näin ihania ja rakastavia ihmisiä. Mulle tosiaan järjestettiin yllätys baby showerit. Lauantai aamu oli tylsä. Mua ei oikein huvittanut mikään ja ajattelin vain nukkua. Niksu tuli yövuorosta kotiin ja minä sitten yritin olla hissuksiin, että toinen saa seuraavaa yötä ajatellen hyvät unet. Nukahdin sitten itsekin uudestaan ja heräsin vasta puolen päivän aikaan. Niksun herätyskello soi yhdeltä ja olin ihan hätää kärsimässä, että miten ihmeessä se oli päällä ja olin menossa sammuttamaan sitä. Toinen kuitenkin sanoi, että ei halua nukkua liian pitkään ja en sitten osannut sen enempää asiaa edes ajatella. Niksu sanoi, että pitää lähteä käymään rautakaupassa ja ruokakaupassa ja minähän sitten kiltisti lähdin mukaan. Sillä välin meidän koti olikin vallattu ja koti koristeltu juhlia varten. Yllätys oli todellakin suuri! En osannut odottaa laisinkaan! Juhlista kuitenkin sitten vielä omassa postauksessaan lisää.

Kroppa alkaa olla ihan mielettömän väsynyt. Mun vatsa painaa sen verran paljon, että mulle on tullut ihan kamalat alaselkäkivut. Lääkärin kanssa juttelin ja tämä issiastyylinen kipu on luultavimmin SI-nivelen särkyä. Pitäisi käyttää tukivyötä ja onneksi kaverilta sainkin sellaisen lainaksi. Ainut vaan, että se tuntuu painavan sitten muista kohdista inhottavasti. Töitä olisi vielä jäljellä 3 kokonaista viikkoa, mutta onneksi mulla on niin hyvä tuuraaja ja mahtava esimies ja antavat mun olla kotona etäapuna. Käyn töissä vain pari kertaa viikossa. Mä olen aina ihmetellyt, että miksi ihmiset ottaa sairaslomaa ennen mammalomaa, niin nyt sen ymmärrän. Varsinkin raskaissa töissä olevat varmasti tarvitsevat lepoa entistä aiemmin, kuin tällaiset helpot konttorirotat. Nyt kroppa ei vaan kestä koko päivän istumistakaan, joten on onni, että kotona välillä pääsee lepäämään sänkyyn, kun keho vaatii sitä. Kaikenlisäksi mun vaivat ei edes ole pahoja. mitä olen muiden kuullut kokevan. Mutta eipä ole enää kauaa jäljellä. Pikkasen reilu kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Eikä sitä tiedä, milloin poitsu haluaa maailmaan putkahtaa :)


Viime viikko meni kamalan nopeasti ja mua on alkanut stressaamaan tämä meidän kodin remontti. Näinköhän me ehditään tehdä kaikki mitä on suunniteltu. Vähän on alkanut epäilyttämään. Työt kun hidastaa hommia ja kun Niksuhan meillä tosiaan kaiken aika pitkälti yksin joutuu hoitamaan. Pitäkää ihanaiset peukkuja, että saadaan tehtyä kaikki tarvittava ennen pojan tuloa. Lattian laittoa vielä, mutta osa kodista jää väistämättä kesken. Sen olen kyllä jo hyväksynyt, koska meillä ei yksinkertaisesti riitä rahat pistämään kodinhoitohuonetta ja kylpyhuonetta maantasalle ja kasaamaan alusta uusi. Ne sitten myöhemmin, mutta edes nää muut huoneet jos sais valmiiksi. Onneksi makkari on lähes kokonaan valmis.


Tällä viikolla mennään hakemaan pojalle sänky. Kasataan se, laitetaan muutamat listat ja sitten makuuhuone on kokonaan valmis. Ihan kohta pääsen näyttämään teille sen kokonaan! Tiedän, ole hehkuttanut teille tätä remonttia jo aivan kamalan paljon, mutta en ole antanut teille laisinkaan kuvia. Olen ollut ihan ilkeä. Mutta ei kauaa, lupaan :) Mä olen niin rakastunut makkariimme, etten haluaisi poistua sieltä ollenkaan :D Se, kun vihdoin saa kotia sen näköiseksi mistä oikeasti pitää, on tunne niin mahtava.


Mutta nyt tämän kiitollisen ja rakastetun olon myötä alan jälleen iltahommiin ja alan painumaan sinne makkariin. Nauttimaan näköalasta ja menen katsomaan untenmaita. Niissä muuten nykyisin sattuu ja tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Kai se mieli käsittelee unien kautta pelkoja, meinaan pelottavia unia on tullut aivan liikaa.


Vaippakakkuihanuuden myötä ihanaa alkanutta viikkoa!