Ilon ja onnen kyyneleet, ne täyttivät silmäni lauantaina iltapäivällä. Niin suuren ja ihanan yllätyksen mun rakkaat sukulaiset ja ystävät olivat järjestäneet, ettei siinä tunteilta voinut välttyä. Ja tuo rakas mies oli ollut osana tässä kaikessa salamyhkäisyydessä, mikä mulle tosiaan paljastui vasta itse juhlien alettua.
   Mun lauantai päivä alkoi kovin väsyneissä tunnelmissa. Niksu tuli tuli yövuorosta aamulla ja en saanut enää sen jälkeen sängyssä nukuttua. En halunnut häiritä toisenkaan unia, joten aamupalan jälkeen köllähdin sohvalle katsomaan Emmerdalea. Hetken päästä alkoikin unettaa ja päätin pistää silmät kiinni. Eihän mulla muutakaan tekemistä ollut. Ihan tylsä ja laiska olo oli. Puolen päivän jälkeen havahduin siihen, että Niksun puhelin herättää. Menin ihan paniikkiin, että toisen pitää saada vielä nukkua ja menin etsimään puhelinta. Siellä se makkarissa ja Niksu huuteli kohta heräävänsä. Ei halua nukkua liian pitkään. Hetken aikaa sitä ihmettelin, olihan hänellä toinenkin yövuoro vielä edessä, mutta en sitten sen kummemmin sitä noteerannut. Ei mennyt kauaakaan, kun Niksu sanoi, että pitää lähteä kaupoille. Ehei, ei pienintäkään epäilystä edelleenkään mistään. Mentiin kaupoille ja minä kinusin ruokaa nälissäni :D Niksu sanoi, että mentäisikö vain kotiin syömään, niin eihän se sillä hetkellä käynyt. Piti hakea jotain valmista kotiin, kun nälkä oli jo niin kova. Siskokin soitti jo, kun Niksu oli unohtanut ilmoittaa meidän aikataulua. Tai siis ei uskaltanut pistää viestiä, etten vain olisi tajunnut mitään. Sisko onneksi keksi niin hyvän hätävalheen, ettei mulla edelleenkään soinut mitkään kellot päässä.

Viimein kun tulimme kauppakassien ja ruoan kanssa kotiin takaisin mulla iski jo välittömästi oven avattua ruoan tuoksu nenään. Eikä se lähtenyt kyllä sylissäni olleesta kebab annoksesta. Mulla ensimmäisenä tuli hätä, että olenko jättänyt jotain hellalle minkä takia noin vahva tuoksu. Kovaan ääneen sitä vielä päivittelin. Seuraavaksi silmiini osui keittiön oviaukkoon laitetut pompomit. Ette ikinä usko, mitä mulle tuli ensimmäisenä mieleen. Kuka meille on murtautunut? :O Niin, murtovarkaat varmaan laittaa koristeita esille XD Ihan kauhuissani niitä tuijotan ja samassa oviaukkoon hyökkää mun käly Skeit huutaen YLLÄTYYYS! Samassa sieltä takaa alkaa paljastumaan muitakin vieraita ja siinä samalla hetkellä kun ymmärsin mistä on kyse, kyynelkanavat aukesi ihan täysin. Vollotin silmät niin märkinä, etten edes nähnyt ketä kaikkia ihania meillä olikaan. Halaisin jokaisen vuoron perään ja samalla tajusin, että rakkaat ystävät ja sukulaiset olivat kerääntyneet meille ♥ Seuraavaksi tajuntaani iski se, että mä näytän ihan kamalalta, kun en ole meikannut. Siitähän se itku sitten yltyi. Näytin niin kamalalta ja kaikki muut olivat niin hehkeinä :D Ja viimeinen kyynelkanavien vuodattaja oli se, että harmittelin meidän kodin sotkua...


Keittiö oli katettu valmiiksi kaikilla herkuilla, koti oli koristeltu ja ihanat olivat vielä siivonneetkin. Häpeä oli kova, mutta mitäpä nuo rakkaat eivät meillä olisi nähneet. Ja onhan meillä vielä remontti kesken, niin kaikki on ihan levällään. Siinä kun alkoi pikku hiljaa pää normalisoitumaan ja ymmärsin, että mikä ihana hetki tämä on, unohdin oman räjähtäneen ulkomuodon ja nautin vain rakkaistani ♥


Ihan ensimmäiseksi tartuttiin kiinni herkkupöydän antimiin. Rakkaat olivat tehneet kaikkea hyvää syötävää ja tarjottavia oli niin paljon, ettei tiennyt mitä kaikkea sitä olisikaan saanut mahdutettua mahaan. Kebabit hävisi sensiliäntien jääkaappiin. Eihän sen nyt näitä herkkuja voita mitenkään. Nautin täysin rinnoin. Miten ihanaa, että sukulaisia vähän pidemmänkin matkan takaa oli tullut juhlistamaan. Miten kiitollinen ja rakastettu olo mulla oli ♥


Syönnin lomassa tajusin, että nyt jollekin kamera käteen, ettei pirskeet jää kokonaan ikuistamatta. Skeit, joka koko järkkäilyn takana taisi olla vetona, sai luvan toimia kuvaajana. Enhän mä kyennyt kuvaamaan, joten parempi oli ulkoistaa homma :D Ja mitä vielä, nuo rakkaat olivat tehneet mulle vaippakakun! Mulle järkätään juhlat ja vielä lahjotaankin tuollaisella ihanuudella. Okei, suurin osa sisuksesta menee pienen pojan käyttöön, mutta ei mammaakaan oltu unohdettu. Vaippakakun sisällön näette sitten omassa postauksessa :)


Syönnin ja pahimman järkytyksen jälkeen olikin aika aloittaa pienet pelailut. Mulle ole järjestetty muutama homma, mutta ei vieraatkaan säästyneet hommilta. Minä sain arvailla lastenlaulujen sanoja, vauvakuvien henkilöitä sekä arvasin oman vatsanympärykseni. Meillä oli jääkaapissa vauvanruokaakin, mutta ne siinä tohinassa unohtui kokonaan :D



Ensimmäisenä sain arvailla ketä rakkaita kuvista oikein löytyy. Suurimman osan tunnistin oikein hyvin, mutta lopun muutamat kuvat oli haastavia. Ja viimeiseksi jäänyt kuva sain meidät narumanaa ihan täysin. Minä itsekin löydyin tuolta joukosta ja itseänihän mä en tunnistanut. Epäilin sitä äidiksemme, mutta ei silloin värikuvia ollut :D Aivan mahtava tehtävä, koska kaikkien vauvakuvia en ollut nähnyt.



Vieraat saivat myös arvata mun vatsanympäryksen ja kolme parasta arvausta palkittiin. Voi että, miten paljon me naurettiin! Osa arvasi hyvinkin lähelle mitan, mutta toisten naru olisi yltänyt isommankin pallon ympärille. Oma arvaukseni oli lähes täydellinen. Narusta sai leikata noin 2cm pois. Kolme parasta palkittiin ja kaikki palkituista menivät kovin lähelle omaa mittaani :)


Siinä se meikkaamaton pallomaha nyt sit kuvaajan photobombaamana xD
Seuraavana vuorossa oli vauvalotto. Vieraat saivat täyttää lappusen, jossa kysyttiin pojan syntymäaikaa, pituutta, painoa, hiusten- ja silmien väriä sekä nimeä. Kuvassa lueskelen vastauksia ja hämmästelin sitä, miten moni arvaili samoja nimiä. Ollaanko men Niksun kanssa niin helppoja :D Mä saan palkita lähimmäksi osuvan ;)
Eikä siinä kaikki. Vieraat olivat meille tullessaan kirjoittaneet koriin lupauksia, mitä tekevät kun minulle/meille. Jokainen poimi korista yhden lupauksen ja luki sen ääneen kaikille. Mulle on tiedossa hemmottelua, jalkahoitoa, vauvanhoitoapua ja herkkuja. Ja mitä kaikkea muuta ihanaakin luvattiin.


Kyllähän osa miehistäkin osallistui juhliin. Niksu jatkoi remonttia, ja mun veikka piti siinä seuraa samalla :D Kävi veikka välillä kuittailemassa mun pallosta, mutta ihana, että olivat edes samaan aikaan paikalla ;)
Harmitti, että aika hurahti niin nopeasti. Pian oli jo juhlijoiden aika lähteä muihin hommiin ja iltahan se tuli niin kamalan nopeasti vastaan. Sisko lapsineen ja mun Meli-serkku jäivät pisimmäksi aikaa. Rupateltiin pitkälle iltaan kaikenlaista ja Meli päätti lopulta jäädä vielä yöksi. Ja mikä parasta, hän antoi mulle kasvo- ja dekolteehieronnan. Meli on valmistunut muutama vuosi sitten kosmetologiksi ja voi sitä hemmottelua! Tuntui ihan mielettömän hyvältä. Voisin siis sanoa, että päivä oli ihan täydellinen ♥

Kiitos siis tuhannesti mun rakkaille! Skeitille, äidille, siskolle, Marja-kummille, Meli-serkulle, Annelle, Heidille, Minnalle, Reetalle, Sirpulle, lapsille, veikalle ja Niksulle. Kiitos, että järjestitte näin ihanan juhlan mulle. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ♥