Turvonneet ja väsyneet terveiset täältä pallomahalta! Mä jo niin toivoin, että mä säästyin raskausajan turvotukselta. No, toiveeksi jäi. Viime viikon maanantaina turvotus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja siitä lähtien se on vaivannut vaihtelevin mittasuhtein. Välillä on turvottanut niin paljon, että ihan niveliin sattuu ja välillä sellainen melko huomaamaton turvotus, mutta sormukset ei silti mahdu sormiin. Tää on inhottava vaiva, mutta kyllä tämän kestää. Eihän raskautta ole jäljellä enää nimeksikään. Tänään lähti meinaan viimeinen viikko töitä ja sitten se kauan odotettu mammaloma alkaa. Onneksi mun ei ole tarvinnut olla tosiaan työmaalla enää paikalla, vaan etätöinä hoitanut hommia. Voin meinaan sanoa, ettei tuo autolla ajaminen ja pitkään yhdessä kohtaa istuminen enää oikein tule puheeksikaan. Eikä tietysti se seisominenkaan, kun jalat ottaa siitä heti itseensä. Mutta enää muutama hassu päivä, nehän menee ihan liitäen.

Kuten kuvista näkee, meillä alkaa kodin ilme muuttumaan pikkusen. No aika kovasti jos saan sanoa. Lattian vaihto tekee kodin kokonaisilmeelle ihan mielettömän paljon! Olen ihan totaalisen in lööv tähän meidän uuteen lattiaan. Ja tiedän, te odotatte jo kovasti kunnon kuvia uudistuneesta kodista. Ja lupaan kautta kiven ja kannon, että niitä tulee, kun jään mammalomalle. Sitten mulla on päivisin aikaa paremmassa valossa kuvata huoneita. Ja saada ensinnäkin kodin yleisilme siistimmäksi. Meillä kun on tää remontti täällä tosiaan ihan kesken niin kaikki tavarat ovat ihan levällään. Ja kun sanon ihan levällään, niin oikeasti TOTAALISEN levällään. Kunhan saadaan kotia vähän vielä enemmän kuntoon, niin kuvia tulee paljon. Ihan kyllästymiseen asti ;)

 
Viime viikolla satoi lunta. Satoi niin paljon, että luonto muuttui niin kauniiksi ja talviseksi. Nautin tuosta näkymästä niin paljon! Pakkanen ehti tipahtaa -11 ja se oli ainut, mikä ei tuntunut miellyttävältä. Mutta mieluumin pitäisin tuon pakkasen kuin loppuviikoksi luvatun plussakelin ja sen mukana tulevan loskan. Mua harmittaa jo nyt, että tuo kaunis näkymä muuttuu kohta ihan kökkökeliksi. Luonto on ollut niin paljon valoisampi lumen myötä ja kohta sitten taas kaikki on ihan harmaata ja ankeaa. Tästä en voi tykätä. Nyt olisin iloinen, jos sää ennusteet olisivat menneet mönkään ja saataisi pitää tämä ihana keli koko talven ajan. Varsinkin jouluksi tahdon kunnon lumen <3


Masu kasvaa ja viime viikolla tuli täyteen 33 viikkoa raskautta. Pakko sanoa, että olo ei ole tällä hetkellä mitenkään kovin hehkeä, kun on niin turvonnut ja pullukka. Maha on toisaalta niin ihana ja paijailen sitä tyhmä onnelinen ilme kasvoillani, varsinkin silloin kun poika liikkuu. Mutta sitten muut olot tämän mahan kanssa on vähän niin ja näin. Öisin ei enää pystykään kääntämään kylkeä tuosta noin vain. Herään vähän väliä lonkkakipuihin tai siihen että on niin puutunut olo, ettei kääntymiseestäkään meinaa tulla mitään :D Ja se kääntyminen on joka kerta ihan oma maratooni. Tää tuo ihan uusia haasteita tämä painon nousu ja iso maha. Rakas se silti on <3



Mun on pakko myöntää, että päivä päivältä mua alkaa enemmän jännittää. Ihihii, mein pojalla on taas hikka. Tää tuntuu tosi jännältä. Synnytys alkaa pyörimään vahvasti mielessä päivittäin ja mietin sitä, miten se menee. Kestänkö kivut? Saanko synnyttää alateitse, vai meneekö sektioon? Kuinka kauan synnytys kestää? Ehditäänkö sairaalaan ajoissa? Mun mielessä pyörii todellakin vaikka mitä. Miten nää meidän karvahanurit tulee ottamaan vauvan vastaan? Onko nää mustasukkaisia vai ottavatko vauvan rakkaudella vastaan? Ja miten me Niksun kanssa pärjätään? Hurjasti kaikkea mielen päällä. Ja liikaa aikaa ajatellakin näitä kaikkia asioita, kun yöllä herää kääntämään kylkeä. :P