Jos muistellaan aikaa kymmenisen vuotta taaksepäin, tai vaikka vähän enemmänkin, on mun elämäntavat muuttuneet todella paljon! Teininä olin kova heppatyttö ja vietinkin suurimman osan ajasta talleilla, jonne suunnistin aina pyörällä. Vaikka liikuin paljon, en kuitenkaan koskaan ole ollut hoikka. Pyöreys on ollut mukanani lapsuudesta saakka. Teiniydestä varhaisaikusuuteen tullessa kaikki kuitenkin muuttui paljon. Kyllähän te tiedätte. Kokeillaan omia rajoja, maistellaan vähän tupakkaa ja alkoholia. Tupakka jäikin mulle sitten vakituiseksi huonoksi tavaksi ja lopulta oltiinkin ihan koukussa. Työelämään siirtyessä, öitä kuitenkin valvoen, oli jostain saatava energiaa. Mun yksi suurin apu oli energiajuoma ED. Parhaimmillaan vedin kolmekin pulloa niitä päivässä, tupakkaa meni pahimpina päivinä aivan liikaa enkä kyllä liikkunutkaan juur mihinkään. Jos totta puhutaan, en tunnista itseäni tuosta kuvauksesta enää ollenkaan. En voisi kuvitellakaan eläväni noin epäterveellisesti! Kamalaa, mitä sitä on itselleen tehnyt. Tänä vuonna tulee seitsemän vuotta, kun olen ollut tupakoimatta ja se on ollut ehdottomasti yksi parhaimpia päätöksiäni. Samoihin aikoihin lopetin myös energiajuomat. Ei niistä oikeasti ollut mitään suurempaa hyötyä, ihan vain hetkellinen apu. Söin pelkkää roskaruokaa ja ruoka-ajatkin oli myöhään yöllä. Äärimmäisen huono elämäntapa siis. Onneksi olen tehnyt muutoksen!

Mulla on edelleen opeteltavaa vaikka millä mitalla, haluanhan kohdella omaa kehoani hyvin, sillä sen pitäisi kestää vielä vuosia eteenpäin. Tämä on syy, miksi todella haluan tehdä niitä muutoksia ja yritän koko ajan toimia paremmin. Vasta tässä kolmen vuoden sisään olen alkanut oikeasti kiinnittämään tähän kaikkeen paljon enemmän huomiota ja haluan oppia koko ajan toimimaan paremmin. Ruokailut menee paremmin. Liikun, jota en siis yhteen aikaan tehnyt ollenkaan. Ja vielä olen tehnyt sellaisen siirron, että olen alkanut syömään vitamiineja ja lisäravinteita. Ei mitään ihmeellistä. D-vitamiinia, Möllerin tuplaa ja magnesiumia. Magnesium on näistä mulle ihan ehdoton. Suonenvedot loppui kuin seinään otettuani tämän lisän käyttöön. Ja D:tähän suositellaa Suomessa syötäväksi vuoden ympäri. Te tiedätte, että mä testaan lähes kaikkea melko mielelläni ja nyt löytyikin niin huikea tuote, että pakkohan tästä on vinkata. Alun kaiken turhan höpinän jälkeen vuoroon siis Youth Capsules, sillä nämä todella toimii!


Sain blogin kautta testattavaksi puhdas+ merkin Youth Capsulesit. Eli tälleen löyhästi suomennettuna nuoruustabut. Tuote sisältää kollageenia, biotiinia, glutationoa, sinkkiä ja c-vitamiinia. Kollageeni alkaa vähentyä meiltä jo melko nuorina ja tämä esiintyy ryppyinä. Minullekin niitä on jo tullut tässä kolmenkympin rajamailla. Biotiini tekee hyvää hiuksille ja kynsille. Glutatoinista en ollutkaan aiemmin kuullut mitään, joten piti ottaa google avuksi. Glutatoinia tarvitaan pysyäkseen terveenä ja elinvoimaisena. Paremman artikkelin voi käydä lukaisemassa vaikka täältä, itsekin siis sieltä kävin opiskelemassa tästä molekyylistä enemmän. Sinkkiä olen käyttänyt ihon hyvinvointiin ja se on auttanut mua mm. aknetaistelussa. Tehoaa, se on selvä. C-vitamiinia olenkin syönyt aina kuuriluontoisesti, koska se on suosittu sairauksien ehkäisyssä. Flunssakaudella varsinkin syön kuurin. Näissä Youth Capsuleissa löytyykin kaikki samassa kapselissa ja tuon paketin syötyäni olin kovin hämmentynyt. Siis ihan vain hyvällä tavalla. Mun iho oli paljon paremmassa kunnossa. Se oli kimmoisampi, terveemmän näköinen ja mun mielestä mun vointikin koheni. Nyt tästä onkin jo reipas kuukausi, kun näiden syömisen lopetin niiden loputtua siis. Iho on sameampi, rypyt syvempiä ja ihan kuin olisin uupuneempikin. Tai siis tällaisen olon muistan mulla olleen aina, mutta olin jotenkin paljon reippaampi näitä syödessäni.


Toki voi olla, että kuvittelin viimeisen, mutta iho, se oikeasti voi paljon paremmin! Olen kuullut monelta kollageenin puoleenpuhujalta, että se todella tekee ihmeitä iholle. Muunmuassa ihanainen Karita Tykkä on kanssani keskustellut kollageenin vaikutuksista ja hän kertoi sen olleen yksi suurin tekijä hänen ihonsa kunnolle. Ja saman voin todeta näiden jälkeen. Tai näissä toki oli muitankin aineita, mutta siis toimii! Nyt sitten olenkin metsästänyt näitä urakalla. Vielä ei ole osunut sopivaa ostopaikkaa, näitähän saa siis apteekeista, tietyistä tavarataloista ja terveyskaupoista. Täällä meidän pikkukylällä ei vain ole tätä näkynyt ja Jumbossakin asioidessa olen sitten unohtanut koko jutun.

Täällä on ainakin yksi tuotteeseen täysillä ihastunut :) Onko yhtään tuttu tuote teille?

Mä en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt proteiinipatukan virkaa. Miksi ihmeessä syödä jotain ihme patukkaa, kun tilalla voisi syödä kunnon suklaapatukan? No joo, onhan se suklaapatukka varmasti vähän huonompi sisällöltään kuin proteiinipatukka, mutta paljon paremman makuinen. Tajusin kuitenkin jokunen aika sitten protskupatukan paremmuuden suklaiseen serkkuunsa nähden. Se ei nostanut verensokereita ihan niin tajuttoman nopeasti ylös tuoden heti perään kohta taas väsyneen olon. Mulla oli kylläisempi olokin. Proteiinipatukka on myös parempi vaihtoehto laukkuun kaveriksi, jos töiden jälkeen on menoa etkä ehdi syökästä välissä mitään. Useimmiten mulla on kyllä joku hedelmä, mutta patukka säilyy varakaverina paremmin. Ja eniten olen patukoia käyttänyt treenin jälkeen. Ja siis ihan kunnon punttisalitreenin jälkeen. Keholle on hyvä saada rakennusainetta sen jälkeen lihaksiin ja mulla monesti kestää salin jälkeen kunnon ruoan ääreen pääsy sen verran kauan.


Olenkin tässä sitten ehtinyt jo maistelemaan jos jonkin valmistajan proteiinipatukoita. Eri näköisiä, kokoisia ja makuisia. Olen ihastunut, mutta myös vihastunut. Välillä on tullut vastaan jopa niin pahoja makuja, että on pitänyt sylkeä patukat suusta ulos. Nyt kuitenkin haluan mainita teille uusimmat suosikkini. Niin herkullisen makuiset patukat, että näitä söisin ihan missä vaiheessa tahansa, jopa siihen herkutteluun! Fastin uudet Nix ja Nax proteiinipatukat kuuluu uuteen Fastin uuteen Lifestyle tuotesarjaan. Pirtsakat yksinkertaiset kääreet ovat kutsuvat ja sisus, se se vasta yllätti!


Sain nämä blogin kautta testattavaksi ja voi pojat mikä tuttavuus nämä olivatkaan! Nax patukat ovat kuin riisisuklaata. Suklaaseen on kätketty proteiinikrispejä ja patukasta 30% on proteiinia, eli noin 10g. Valkosuklaa Nax onkin mun makuun ihan täydellinen!


Nix on taasen monikerrospatukka. Toffee ja suklaa yhdistyy krispeihin vaniljan ja maapähkinän makuun. Näissä proteiinia onkin 32% eli sellaisen 14g per patukka. Huisin hyvä määrä siis :) Ja maku, voi namnam sentäs! Tuota vaniljan makuista olenkin ostanut jo muutaman kerran testailun jälkeenkin! Cittarissa nämä oli reippaan pari euroa kappale.


Nix on kokonaan suklaata ja krispejä, mutta nämä Naxit kätkee sisäänsä pehmeän keskustan ja rapsakan pinnan. Maku, maku näissä kaikissa on ihan täydellinen. Voisin jopa väittää, että parempaa kuin osa suklaapatukoistakin! Eli näillä todella voi myös herkutella!

Oletteko te jo nähneet näitä kaupoissa? Tai ehkä jo jopa maistaneet? :)

Mun etova olo jatkuu edelleen. Tosin ruoka maistuu normaalisti, salitreenin pystyin tekemään ihan muitta mutkitta. Aika rankankin sellaisen jos totta puhutaan. Vedin kunnon spurtteja juoksumatolla ja sykkeet oli välillä ihan taivaissa. Ja sen jälkeen voima treenikin tuntui huikealta. Oli pakko alkaa laskemaan 1+1, mistä olotilani voisi mahdollisesti johtua. Mä kuulkaas veikkaan, että se on taas se saakelin stressi joka mun kehoa vaivaa ja kiusaa. Tai sit se on joku piilevä pöpö josta ei saa selkoa. Jotenkin mä nyt silti veikkaan taas tätä ensimmäistä. Stressillä kun on ihan könde vaikutus muhun yleisesti muutenkin. Tai varmasti moneen muuhunkin ihmiseen. Vaikka aamu lähtikin käyntiin erittäin hyvällä temmolla ja kävin suorittamassa päivän urheilut, ajattelin ottaa loppuillan oikein rennosti. Annan itselleni ja mielelleni aikaa. Sinne on taas työnnetty kaikenlaista rankkaa asiaa tässä viime päivinä, joten nyt on pakko yrittää tyhjentää koko pää. Onneksi ystävät on sitä varten ja tässä tapauksessa yksi heistä oli varmasti ehtinyt ajatella asiaa vähän pidemmälle, kun antoi joululahjaksi värityskirjan.


Koska mä olen ihan surkea piirtämään, on värittäminen mulle paljon mielekkäämpää puuhaa. Ja siinä oikeasti ajatukset värien mukana haihtuu ja seilaa pois. Saat rauhaa kaikelta ja annat itsellesi hetken rauhan itseltäsi. Mä rakastan musiikkia ja hyräilen vähän väliä ja musiikki on mulle todella voimaannuttavaa. Eli väritys yhdistettynä musiikkiin, on mielen rentouttaminen taattu.


Välillä on vaan pakko pysähtyä ja antaa keholle sen mitä se tarvitsee. Ja tällä kertaa mun mieli on nyt tämän kaiken tapeessa. Pitää pysähtyä hetkeksi miettimään ja päästämään sen jälkeen ajatukset muille teille. Tämä koko aikainen niiden miettiminen ei nyt vain auta eikä ne asiat miettimällä parane. On siis tehtävä sitä mistä nauttii.


Illalla nautitaan kuitenkin tortilloja ja josko sitä menisi saunaankin rentoutumaan. Eli erittäin rauhallinen ilta tiedossa.

Ihanaa lauantaita teillekin murusille ♥

Mä oon sellainen ihminen, joka menee aika monessa asiassa melko kausiluontoisesti. Eli saatan syödä vaikka kuukauden putkeen karjalanpiirakoita maksamakkaralla ja suolakurkuilla, mutta sitten tulee täysi stoppi ja lopetan niiden syömisen kokonaan. Salaattin kanssa sama homma. Mulle tuli siihenkin ihan töks töks pitkällisen syömisen jälkeen. Eikä tähän kausihommaan kuulu pelkästään ruoka. Toisinaan mä olen oikea siivous ja järjestely fanaatikko, kun sitten taas tietyn ajan jälkeen mulla saattaa kaikki järjestetyt tavarat hypätä ihan ihme paikkoihin. Voisin kertoa teille vaikka kuinka monta esimerkkiä, mutta päädytään viimeisenä nyt liikuntaan. Te pitkään blogin mukana kulkeneet tiedätte, että mä oon ollut liikunnan kanssa just tällainen kausihömelö. Monta kertaa tammikuussa olen saanut napattua itseäni niskasta kiinni ja olen vetänyt monta kuukautta ihan täysillä hommaa. Kunnes sitten pieni pönttö pääni tekee taas niks naks ja jättäydyn hommasta. Viime kesänä mulla oli oikeasti ihan hyvä syykin sille, mutta aiemmin ei. Olen vain suoraan sanottuna ollut saamaton. Nyt yritän oikeasti välttää tämän tapahtumista viimeiseen asti. Koska hei, eihän siinä ole mitään järkeä ja tiedostan sen.
Mua harmittaa ihan julmetun paljon se, että mä oikeasti ehdin saada jo tuloksia salilla käydessäni ahkerasti. Tällä hetkellä tulokset on hatara muisto vain. Mun uimarengas on edelleen vahvasti mukana ja se pentele tuntuu vaan kasvaneen. Mä oikeasti haluaisin olla hyvässä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti, ennen kuin täytän kolmekymmentä. Mä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut aina pyöreä pullukka ja mä en haluaisi astua sellaisena uuteen ikäkauteen. Varmaan ihan tyhmää edes ajatella näin. Mutta mä vaan haluisin. Ja mun halu on kova, mutta niin on se mun toinenkin puoli mielestäni. Olette varmaan nähneet niitä piirrettyjä, joissa henkilön molemmilla olkapäillä istuu pieni ääni. Toinen on piru ja toinen enkeli. Musta monesti tuntuu just tolta. Meillä on keksejä kaapissa. Nämä kaksi huutaa mun molempiin korviin samaan aikaan. Monesti menen sen enkelin sanomisen mukaan, eli jätän keksit sinne kaappiin. Toisinaan taas lankean houkutukselle ja ahmin monta keksiä putkeen. Ja okei, eihän siinä ole periaatteessa mitään pahaa, mutta kun mä en tällä tyylillä pääse koskaan siihen haluttuun tulokseen. Mun mieli siis taistelee vahvasti mua vastaan ja nyt teen tässä kovasti töitä, että pääsen tän kaiken yläpuolelle.


Koska lisämotivaatio ei ainakaan mulle ole koskaan pahitteeksi, niin mä sitten otin ja repäisin Hennesin nettikaupassa. Tilasin itselleni superkivoja treenivaatteita ja ainakin ne tuo mulle intoa ja potkua tähän hommaan. Kun on kivoja vaatteita, niin pakkohan niitä on päästä myös käyttämään. Ja kyllä vaan treenaaminen tuntuu paremmalta kunnon varusteiden kanssa. Olin vähän hurja, kun tilasin noita tiukkoja paitoja. Ne on mulle lisämotivaattorina, koska haluan voida pitää niitä ilman, että mun pömppömaha makkaroineen loistaa siitä rumasti läpi.

Mä olen miettinyt... Pitäisköhän mun jatkossa otsikoida tää edellisen viikon läpikäynti jotenkin muuten kuin liikunnat nimikkeellä? Tää kun on vähän sellainen sekametelisoppa kaikkea. Viikon läpikäynti muuten vaan, edellisen viikon instakuvat, no kyllä ne liikunnat ja ruoka sekä hyvinvointihöpinääkin silloin tällöin. Haluan vahvasti pitää maanantain edelleen viikon läpikäyntinä ja ennen kaikkea liikunnan ja hyvinvoinnin päivänä. Mä en tiedä. Josko ensi vuonna, joka pimpulat soikoon on jo ihan nurkan takana, olisi sitten joku osuvampi nimi. Olisko teillä ehdotuksia? :D


Kauhea ikävä tuota ilmaa, joka viime maanantaina oli. Tänään onkin sitten ollut ihan päinvastainen tilanne. Kamala myrsky! Vettä tulee vaakatasossa, tuulee niin että tukka irtoaa ja valoisaa ei ole tullut missään vaiheessa. Vähän teki tiukkaa pysyä hereillä. Onneksi tänään on ollut niin paljon tekemistä, että ei ole mitenkään edes ehtinyt miettiä päikkäreille menoa. Olen saanut töiden jälkeen suhailla tukka putkella pitkin poikin hoitamassa hommia. Äiti ja isäpuoli ovat paraikaa löhöilemässä Thaimaan auringon alla en ole kade...enpä! ja mä saan toimia talovahtina. Sen jälkeen kävinkin tekemässä yhden huonekaluostoksen. En malta enää mitenkään, että yksi tila meillä valmistuisi aika pitkälti kokonaan! Olen pitänyt teiltä tätä vähän salassa (snapchatin puolella janetfantazya olen kyllä näyttänyt ja höpötellyt aiheesta. Siellä pääsee vielä vähän enemmänkin pintaa syvemmälle.) ja olen tässä kovasti pähkäillyt, että annanko väliaikatietoja vai näytänkö sitten valmiin lopputuloksen. Kauhean vaikea päätös. :D Mitäs sanotte rakkaat lukijat? Haluatteko tietää vai näytänkö vasta lopputuloksen? ;) Itse olen niin intopiukeana asiasta, mutta lopputulos päässä voi tietysti näyttää paremmalta kuin sitten todellisuudessa on. Mutta mutta... menee vielä aikaa, että saadaan se valmiiksi. Olen tehnyt itselleni aikataulun, että ennen joulua sen on oltava valmis!



Viime perjantaina kirjoittelinkin jo mitä tuli tehtyä, seuraneiteilyä autotallissa. Torstaina julkaisin kuvan pikkuminästä. Nauroin maha kippurassa. Hitto mikä pahvipää. Sama tyyppi edelleen :D


Mutta, sitten surulliseen lauantaihin. Tai silloin se tuntui ihan super surulliselta ja olin ihan maani myynyt. Monta tuntia. Niksua tietysti harmitti mun puolesta ja yrittikin piristää kaikin keinoin. Perjantain postauksessa intoilin teille, että me ollaan menossa Flamingo Spahan rentoutumaan ja mä menen sinne kerkoittamaan tätä kökkä stressiä, mikä mun mukana roikkuu hiton tiiviisti. Innolla toimitettiin ensin tärkeät ostokset ja kahden jälkeen lähdettiin sitten Flamingon parkkiin ja pyörittiin sitten alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Toisen kerran. Kolmannen. Meidän edessä oli koko ajan neljästä viiteen autoa ja parkkipaikat aivan tupaten täynnä. Aina kun nähtiin, että joku lähtee parkista pois, hyökkäsi siihen tietysti joku muu ennen meitä. Puoli tunti jaksettiin suhata edes takaisin. Sitten alkoi mennä hermo. Tilanne ei muuttunut mihinkään sinä aikana. Mistä ihmeestä niitä ihmisiä riitti ja mitä siellä tapahtui, kun kaikki paikat täynnä? Hyvä etten tirauttanut itkua. Harmitus oli niin samperin suuri. Tuo lauauntai oli meinaan ainut, mikä sopi molemmille ihan täydellisesti. Nyt sitten joudutaan sumplimaan päiviä todella paljon, että ehditään käyttämään tuo lahjakortti. Otinpa tästä sitten vaan lisästressiä ja ehdotin Niksulle jo sitä, että myydään koko kortti eteenpäin. Se ei tietysti käynyt päinsä, mutta mulle tuli niin toivoton olo. Harmitti ehkä eniten paljon. Mutta nyt yritetään uudelleen tämän viikon sunnuntaina ja pliis pliis pliis, voisko nyt olla parkki meillekin! Oma vika tietysti, kun tää jäi näin viime tinkaan... No, loppuilta menikin sitten Itiksessä pyöriessä, jossa ihailtiin ihania jouluvaloja ja illalla mentiin käymään vielä rakkaan ystäväni syntymäpäivillä.


Eilen sitten siivosin melkein koko päivän. Joulusiivous on siis aloitettu. Hyvä aloittaa ensimmäisenä adventtina. Josko jouluksi sitten olisi kivasti puhdas koti. :)

Liikunnat on edelleen kovin minimissä. Se on tää pimeys mikä vie multa niin paljon voimia sekä tää stressi. Kun vielä ymmärtäisi, miksi ihmeessä stressaan. Ja tällä hetkellä ihan kaikesta. Ja tajuan kyllä, ettei tässä ole mitään järkeä. Pää ei vaan tajua, ettei tartte stressata. Tää stressaaminen kun ei hyödytä mitenkään eikä ne asiat stressaamalla parane. Tartten vaan oikeasti levähdyksen kaikesta. Mä veikkaan, että kesäloman lomailun puute on jättänyt jälkensä näin pitkälle. Viisi viikkoa lomaa, josta lomailtiin oikeasti sen pari hassua päivää. Tuntuu varmasti vieläkin.

MA: - (pihahommia 1,5h)
TI: Kävelylenkki 50min 5km
KE: -
TO: -
PE: -
LA: - (shoppailua 4h)
SU: Kävelylenkki 40min 4km (siivouspäivä)





Viikon pari kävelylenkkiä teki kyllä hitsin hyvää! Tiistaina kun turvana oli ystävä, ei tarvinnut pelätä mörköjä ja eilen sunnuntaina keli oli aurinkoinen, joten imin itseeni valoa niin paljon kuin mahdollista. Mutta tästä jatketaan. En mä tähän aio silti liikuntoja tyssäyttää saati syödä ihan kökösti. ;)

Mites, vaikuttaako teihin kovasti tää pimeys?

Hah! Salikynnys on siis ylitetty. Siihen menikin sitten oma aikansa. Pitkä sellainen. En vieläkään käsitä, mikä ihme sinne menossa tökki, mutta viime viikolla sinne itseni raahasin. Tai käsitän, mutta sen ylittäminen oli haastavaa. Äidin pienellä painostuksella avustuksella lopulta sain raahattua itseni takaisin hommiin. Itse salitreeniä emme vielä ole menneet tekemään, siis sellaista kunnon painoilla harjoittelua, vaan olemme tehneet nyt Kayla-treeniä. Se tuntui mukavammalta vaihtoehdolta näin alkuun. Ja voi pojat! Kyllä muuten tuntui. Siinä missä ennen kolme-neläsosaa meni vielä ihan kunnialla läpi, on nyt puolessa välissä jo ihan totaalinen kuolema. Lihakset kipeytyivät ensimmäisen treenin jälkeen niin pahasti, että istuutuminen teki järkyttävän pahaa. Ensimmäinen treeni oli siis oikeastaan pelkille jaloille ja sen kyllä tunsi. Kävelin kuin pökkelökintut konsanaan. Seuraava treeni olikin käsi/rinta sekä vatsa. Mulla poltteli vain käsissä, mutta saatoin nauraa äidille, joka löysi kadonneet vatsalihaksensa :D


Mutta ei käy kieltäminen, etteikö treeni ole tehnyt hyvää. Todella hyvää oikeasti. Joka ikinen kerta mä totean tämän saman ja silti jättäydyn treeneistä pois. Tyhmä kun olen. Tällä kertaa mulla oli kuitenkin ihan voimakas syykin, miksi treenaaminen jäi pois päivä järjestyksestä. Mun energia, aika ja mielentila ei vain pystynyt repeämään kaikkeen. Kesän tullen kun meillä alkoi kovat taloremontit ja se oli aika fyysistä hommaa. Lapioitiin hiekkaa, kaivettiin kiviä, kärrätiin niitä paikasta toiseen ja ylipäänsä hilluttiin jaloillamme päivät pitkät. Vähemmästäkin sitä uupuu. Ensin mun väsymys oli pelkästään fyysistä. Aamusta myöhään iltaan me kimpassa jatkettiin remonttia. Alkuun tuntui, että homma sujuu ihan kivasti. Talon seinustan auki kaivuu kaivurilla oli kohtuu nopeaa ja Niksuhan sen siis hoiti. Meidän naisten hommiin kuuluikin sitten isojen kivien raivaus pois tieltä. Pihalaatat ja kukat kaivettiin myös turvaan. Ja mitä kaikkea muutakin siinä sitten oli. Fyysinen väsymys oli jokaisen päivän jälkeen ihan mieletön. Kärsin monena päivänä nestehukasta. Oli kuumia päiviä tai sitten vain juominen unohtui. Syömiset meni miten meni, eli täysin penkin alle. Siinä tohinassa sitä ei vain muistanut syödä tasaisin väliajoin ja kun se nälkä yllätti, vedettiin sitä mitä nopeiten kiinni saatiin. Ja ette varmaan ylläty, kun sanon sen olleen noutoruokaa. Kebab, pizza ja hampparit tuli turhankin tutuiksi kesäloman aikana. Sitten homma hidastui. Tuntui, ettei remontti etene juuri mihinkään ja jokaisen päivän jälkeen päivän työmäärä tuntui järkyttävän paljolta silti mitään aikaansaamatta.

Jokusen ajan jälkeen aloin ihmettelemään, kun olin jokainen aamu niin järkyttävän väsynyt eikä sängystä nouseminen huvittanut lainkaan. Unta olisi riittänyt pitkälle yli puolen päivän ja illalla vain simahdin telkkarin ääreen. Niksu monesti herätti mut sänkyyn. Aloin olla kärttyisä ja mikään homma ei olisi huvittanut. Sitten tulikin itkeskely. Mun oli pakko alkaa tutkimaan itseäni, että mistä tämä kaikki johtui. No stressihän se. Ja kaikenlisäksi se oli omalla kohdallani äitynyt aika pahaksi ennen kuin tajusin sen. Hommia oli meille kahdelle aivan liikaa. Onneksi saimme apuja, mutta hommien edetessä etanavauhtia, huomasin stressini vain nousevan. Remontin aikana vielä paljastui niin monta inhottavaa asiaa, että stressi oikein kimposi taivaisiin. Siinähän sitä sitten oltiin. Itkuisena, kiukkuisena ja väsyneenä. Lisäapukaan ei riittänyt. Olisi tarvittu pieni armeija tänne ja oikeastaan varmaan tarvittaisiin vieläkin, mutta nyt näillä mennään.



Koko ajan takaraivossa kolkutti treenaaminen, oikeanlainen ravinto ja hyvät yöunet. Otin niistä entisestää stressiä. Päätin, että viiden lomaviikon jälkeen palaan välittömästi salille ja jatketaan remonttia sitten sen jälkeen tai toisena päivänä. Niksu tekee vuorotyötä, joten aikataulujen puiteissa pystyisin hyvinkin treenaamaan. Pakkasin salikassin mukaan ensimmäisenä työpäivänä. Ensinnäkin musta tuntui, että töihin palaaminen oli yhtä juhlaa. Pääsin sinne lepäämään. Sain istua ja nauttia vain olostani. Työpäivän jälkeen otin suunnaksi salin, mutta mitä lähemmäs pääsin, alkoi ahdistaa. Kroppa vain huusi väsymystään, vaikka olin kohtuu hyvin levännyt. Ajoin salin pihalle, mutta en päässyt ulos autosta. Mun oli pakko mennä kotiin. Sitten itkettikin se, että olin niin saamaton. Miten en vain saanut levennyttä persettäni pois autosta. Olin loppuillan kärttyinen ja lopulta meninkin itkun saattelemana nukkumaan.

Seuraavana päivänä töissä mietin tapahtunutta. Mikä ihme siinä oli, etten päässyt salille? Töissä oli hyvä hetki kuunnella itseään. Harmi vain, että olin itseni kanssa niin lukossa, etten osannut alkaa purkamaan sotkua päässäni mistään päästä. Päällimmäisenä vain tunsin stressin. Vielä tähän päiväänkään mennessä en ole saanut selville, miten ihmeessä otin niin kovan stressin itselleni kaikesta. Ja kaiken kukkuraksi, tämä stressailu on jäänyt mulle päälle. Ihan sama mikä asia, lisään sen vain omaan stressipurkkiini, joka on jo äärimmilleen täynnä ja sen kyllä tuntee. Edelleen olen kovin uupunut. Uneni laatu on todella huonoa; heräilen vähän väliä, nukun pintapuolisesti ja aamuisin tuntuu kuin jyrän alle jääneellä. Uni vaikuttaa vahvasti kaikkeen ja stressi uneen. Valmis kierre mulla päällä, enkä oikein tiedä, miten saisin tämän stressin nyt purettua pois.

Salille palaaminen on kyllä toistaalta tuottanut jo tulosta. Olen eri tavalla väsynyt ja uni on sen takia ollut vähän syvempää. Iltaisin nukahdan kyllä erittäin hyvin niin kuin aina, mutta muutaman tunnin päästä mulla alkaa heräily. Puolen tunnin - tunnin välein havahdun katsomaan kelloa. Mikäli mulla on yli tunti aikaa nukkua, nukahdan vielä erittäin hyvin, mutta alle tunti ja jään kukkumaan. Työmatkat meneekin sitten pilkkien ja se jos mikä on vaarallista. Huomaan myös sen, että mun ajatus ei aina kulje ihan kunnolla eikä hissi tunnu menevän ihan vintille asti. Olen ollut hajamielinen ja puheen tuottaminen on ollut välillä todella haastavaa. Mähän siis osaan sössöttää ihan normaalistikin, mutta viime aikoina mun puheesta on välillä ollut ihan mahdotonta saada selvää. Ja huomaan sen myös itsekin. Ei ole kivaa, kun ajatus ja sanat eivät kohtaa ja tulee yhtä sanaoksennusta.



Mieliala vaikutti ja vaikuttaa mulla todella paljon kaikkeen, varsinkin siihen treenaamiseen sekä sitten syömiseen. Jään herkästi murheellisena peiton alle sohvannurkkaan kyhjöttämään, vaikka samalla voisin tehdä keholleni hyvää ja mennä salille. Sitten siihen päälle vielä huono syöminen on tupla murhe taattu. Liikkumattomuus ja vääränlainen ruoka, tunnen siitä ihan mielettömän huonoa omaatuntoa. Nyt on kuitenkin yksi este ylitetty ja treenit on taas aloitettu. Olenhan siis ihan kivasti käynyt lenkilläkin, mutta mielestäni se ei vain riittänyt. Nyt sitten kun saisi vielä syömiset kuntoon. Kuten viimeksi kerroin, olen kamalassa sokerikoukussa ja siitä irti pääseminen on ollut todella haastavaa. Näitä kahta yritän nyt työstää samalla kun yritän olla itselleni armollinen. Yritän löytää samalla keinon, miten päästää irti stressistä ja saada koko elämä tasapainoon kaikelta osalta.

Voi mikä joulu- ja sisustusinto mulle kuulkaas iski eilen. Pääsin tutustuman Tammer-tukun tilaisuudessa joulun uutuuksiin ja ihaniin keittiö, sauna sekä sisustusjuttuihin. Meinattiin muutaman muun bloggaajakollegan kanssa menä ihan sekaisin niistä kaikista ihanuuksista ja rahaakin lopulta piti kuluttaa niihin ihanuuksiin. Olin vasta niin myöhään illalla kotosalla, etten enää ehtinyt saati jaksanut tulla bloggailemaan. Tilaisuudesta tulette kyllä kuulemaan vielä ihan omassa postauksessaan :)

Mä en tiedä mikä näihin maanantaihin on tullut. Nyt jo kolmas maanantai putkeen, kun musta ei olekaan tuntunut niin pahalta viikon aloitus. Normaalisti olen maanantaisin ollut kuin persiiseen ammuttu karhu, mutta jotain on tapahtunut. Enkä muuten todella tiedä, että mitä. Ehkä loman ajan tehty remontti avasi jotenkin silmäni, kun töissäni kuitenkin saan istuskella rauhassa toimistossa. En tiedä. Voihan toki olla, kun aamut taas pimenee, alkaa päivätkin tuntua raskaammilta. Tämän takia toivon, että saan vähän apua elämäntaparemonttiin. Itse kun en ole siinä vielä yksikseni onnistunut. Syyskuun alussa alkavaa VoimaMinä valmennusta odotan siis todella suurella mielenkiinnolla. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on tänne todellakin kaivattu.


Ja mitä, remontin parissahan se viikonloppu aika pitkälti taas meni. Lauantaina kun aherrettiin monen monta tuntia, on pakko myöntää että voimat alkoi jossain vaiheessa olla aika finaalissa. Menee tuo homma ihan salitreenistä. Eilen aamulla heräsin ja selkä- sekä rintalihaksia kolotti. En tiedä mitä ihmettä olen oikein tehnyt, että sain ne niin kipeiksi. Mutta remontti, se se kuitenkin etenee ja tuli niin hyvä mieli, kun lauantaina saatiin talon toinen sivu jo melkein kokonaan valmiiksi! Nyt ollaan siis täyttövaiheessa menossa ja kun kaikki sivut on täytetty, tulee vielä lopullinen multakerros päälle, että saataisi sitten uutta nurmeakin jonain kesänä :)


 Lapio ja kottikärryt ovat alkaneet olla sen verran tiiviisti käytössä, etten yhtään ihmettele jos ne kasvaa käsiini kiinni. Nyt alkaa jo olla vähän toivoa siitä, että me selvitään tästä isosta urakasta ihan kunnialla läpi ja lauantaina jopa huomasin iloitsevani työmme tuloksesta. Uupumus, niin fyysinen kuin henkinenkin, alkaa olla siedettävä. Kun toivoa loppumisesta on, alkaa mielikin rauhoittumaan kummasti. Vaikka hommaahan on siis vielä vaikka millä mitalla, tämä toisen sivun erävoitto tuntui jo niin hyvältä.


MA: Kävely/juoksu 45min 5km (remontti 2h)
TI: - (remontti 2h)
KE: Kävely 40min 4km
TO: Kävely 50min 5km
PE: - (remontti 3h)
LA: - (remontti 7h)
SU: -



Salille asti en siis ole vielä kuitenkaan ole ehtinyt. Lenkkeily on tehnyt todella hyvää ja viime maanantaina testasinkin, että onko kunto kuinka roimasti laskenut vai jaksaako sitä vielä juosta. Olihan se vähän tullut alaspäin, mutta oli kiva huomata, ettei nyt ihan jäätävän paljon kuitenkaan. Otan tässä nyt vauvanaskeleita eteenpäin, niin liikunnan kuin ravinnonkin suhteen. Tällä hetkellä vaalin kuitenkin enemmän henkistä hyvinvointiani, kun tuo remontti tosiaan on sitä sen verran  verottanut. Tästä hissuksiin kohti parempaa huomista :)


Viikko päätettiin ystävän kanssa markkinahumuun ja voi miten kiva ja erityisen lämmin päivä Keravan suurmarkkinoilla vietettiinkin. Teki hyvää päästää ajatukset muualle ja vähän herkuteltiin muurikanpohjaletuilla. Sallittakoon raskaan työn raatajalle, eiks je?

Nyt siis mahtavaa alkanutta viikkoa ja nautitaan tästä ihanasta lämmöstä, jota meille vihdoin suodaan!

Tutkin kaupassa ravintolisä hyllykköä haavi auki. Miten noita purkkeja voi olla noin tuhatta erilaista. On B-, C- ja D-vitamiineja, löytyy magnesiumia, sinkkiä ja biotiiniä, oli siellä vielä monivitamiinejakin. Ihan alkoi heikottaa se purkkien määrä. No seuraavaksi sitten huomaan, että on montaa eri merkkiäkin samaa tuotetta. Miten niistä nyt sitten osaa valita vielä sen parhaimman. D-vitamiinien purkissakin luki jotai erikoisia lukemia sellaisella ug:n näköisellä merkillä jos siis oikein muistan. Voi apua. En tajua sitten pätkän vertaa niistä purkeista.

Mä en todellakaan tiedä mitä kaikkea mä tarvitsisin lisäravinteeksi itselleni, mutta lähdin liikkeelle niistä, joista mulla oli edes hitusen tietoa. C-vitamiinin otin ihan siitä syystä, että luulen sen auttavan flunssan estoon. Niin, luit oikein, luulen. Tietoa kun mulla on näistä yhtä paljon kuin talon rakentamisesta, eli ei tyyliin mitään. Toinen vitamiini jonka päätin ottaa, oli D-vitamiini. Tätä teistä moni oli mulle suositellut. D-vitskua kun ei me suomalaiset saada koskaan tarpeeksi vähäisen auringonvalon vuoksi. Eli turvallista oli napata tämäkin purkki mukaan. Ja viimeisenä vielä sinkki. Tästä ollaan nyt viime aikoina puhuttu monissa eri blogeissa ja olen aiemminkin tiennyt sen vaikuttavan ihon hyvinvointiin, joten tää oli oikeastaan se tuote, jota ensisijaisesti lähdin noutamaan.


Koska mulla ei ollut tosiaan mitään hajua merkeistä, päädyin ihan vain perus Pirkkaan. Kai tääkin nyt jotain tekee. Sinkkipurkin ostin luotaistuotekaupasta ja myyjä antoi minulle tuon purkin. Eli näitä mä aloitin popsimaan pari päivää sitten. Toivon todella, että näistä olisi mulle edes jotain apua. Syön noita purkkien annostusohjeiden mukaan, eli yhden pilsun kaikkia. Sinkin toivon todella auttavan mun iho-ongelmiin. Nyt on meinaan pukannut sellainen määrä finnejä, että ihan itseäkin oksettaa. Monet ovat sinkin hehkuttaneet maasta taivaisiin, joten toivon todella sen auttavan mullekin.

Ajattelin nyt aloittaa näistä kolmesta tuotteesta. Mikäli tuntuu, että näistä on apuja, niin varmasti käyn ostamassa lisää. Mutta nyt te tietäväisemmät, kertokaa onko merkeillä jotain väliä. Mä olen niin ulalla, ettei kyllä ole pienintäkään hajua koko tästä ravintolisä hommasta.

Nyt mä hyökään tuonne saunan seinien kimppuun. Se on saatava valmiiksi viikonloppuna.