Uusia treenivaatteita lisämotivaatioksi

tiistaina, tammikuuta 12, 2016

Mä oon sellainen ihminen, joka menee aika monessa asiassa melko kausiluontoisesti. Eli saatan syödä vaikka kuukauden putkeen karjalanpiirakoita maksamakkaralla ja suolakurkuilla, mutta sitten tulee täysi stoppi ja lopetan niiden syömisen kokonaan. Salaattin kanssa sama homma. Mulle tuli siihenkin ihan töks töks pitkällisen syömisen jälkeen. Eikä tähän kausihommaan kuulu pelkästään ruoka. Toisinaan mä olen oikea siivous ja järjestely fanaatikko, kun sitten taas tietyn ajan jälkeen mulla saattaa kaikki järjestetyt tavarat hypätä ihan ihme paikkoihin. Voisin kertoa teille vaikka kuinka monta esimerkkiä, mutta päädytään viimeisenä nyt liikuntaan. Te pitkään blogin mukana kulkeneet tiedätte, että mä oon ollut liikunnan kanssa just tällainen kausihömelö. Monta kertaa tammikuussa olen saanut napattua itseäni niskasta kiinni ja olen vetänyt monta kuukautta ihan täysillä hommaa. Kunnes sitten pieni pönttö pääni tekee taas niks naks ja jättäydyn hommasta. Viime kesänä mulla oli oikeasti ihan hyvä syykin sille, mutta aiemmin ei. Olen vain suoraan sanottuna ollut saamaton. Nyt yritän oikeasti välttää tämän tapahtumista viimeiseen asti. Koska hei, eihän siinä ole mitään järkeä ja tiedostan sen.



Vaikka olen sanonut tämän ehkä jo sen tuhannen kertaa, niin mä oikeasti haluan tästä pysyvää ja ihan vain sen vuoksi, että mä itse voisin hyvin. Jos totta puhutaan, niin ei se kymmenen kiloa liikaa painoa ole mulle mikään järkyttävän iso murhe, mutta se etten silti koe oloani hyvänä näin. Mä en todellakaan ole tyytyväinen omaan peilikuvaani. Mun on vaikea katsoa itseäni peilistä tämän näköisenä. Vaikka tiedän myös sen, ettei sillä painolla oikeastaan ole merkitystä, niin mun mieli kun ei vaan voi hyvin sen vuoksi. Tai siis painoni on yksi niistä asioista, joka painaa mun mielessä. Eikä ehkä niinkään paino vaan nimenomaan se peilikuva. Jokainen meistä katsoo itseään varmasti todella kriittisesti, enkä mä ole siinä yhtään poikkeus. Tai jos katsotte, olen teille oikeasti kateellinen. En mä pelkästään mollaa itseäni, pidän kyllä tietyistä asioista itsessäni. Silti se on vaan helpompaa katsoa niitä virheitä ja epäkohtia. 


Mua harmittaa ihan julmetun paljon se, että mä oikeasti ehdin saada jo tuloksia salilla käydessäni ahkerasti. Tällä hetkellä tulokset on hatara muisto vain. Mun uimarengas on edelleen vahvasti mukana ja se pentele tuntuu vaan kasvaneen. Mä oikeasti haluaisin olla hyvässä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisesti, ennen kuin täytän kolmekymmentä. Mä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut aina pyöreä pullukka ja mä en haluaisi astua sellaisena uuteen ikäkauteen. Varmaan ihan tyhmää edes ajatella näin. Mutta mä vaan haluisin. Ja mun halu on kova, mutta niin on se mun toinenkin puoli mielestäni. Olette varmaan nähneet niitä piirrettyjä, joissa henkilön molemmilla olkapäillä istuu pieni ääni. Toinen on piru ja toinen enkeli. Musta monesti tuntuu just tolta. Meillä on keksejä kaapissa. Nämä kaksi huutaa mun molempiin korviin samaan aikaan. Monesti menen sen enkelin sanomisen mukaan, eli jätän keksit sinne kaappiin. Toisinaan taas lankean houkutukselle ja ahmin monta keksiä putkeen. Ja okei, eihän siinä ole periaatteessa mitään pahaa, mutta kun mä en tällä tyylillä pääse koskaan siihen haluttuun tulokseen. Mun mieli siis taistelee vahvasti mua vastaan ja nyt teen tässä kovasti töitä, että pääsen tän kaiken yläpuolelle.


Koska lisämotivaatio ei ainakaan mulle ole koskaan pahitteeksi, niin mä sitten otin ja repäisin Hennesin nettikaupassa. Tilasin itselleni superkivoja treenivaatteita ja ainakin ne tuo mulle intoa ja potkua tähän hommaan. Kun on kivoja vaatteita, niin pakkohan niitä on päästä myös käyttämään. Ja kyllä vaan treenaaminen tuntuu paremmalta kunnon varusteiden kanssa. Olin vähän hurja, kun tilasin noita tiukkoja paitoja. Ne on mulle lisämotivaattorina, koska haluan voida pitää niitä ilman, että mun pömppömaha makkaroineen loistaa siitä rumasti läpi.


Ja kyllä, eilinen salitreeni on mennyt ehdottomasti perille. Mulla berberi ja reiden sekä vatsalihakset aivan julmetun kipeät. Harmitti huomata, että voimaa on kadonnut ja kuntokin laskenut, mutta tästä on vaan tie ylöspäin. Nyt mun vaan pitää oikeasti saada sammutettua se piru tuosta mun olkapäältä huutelemasta. Miten ihmeessä mä siinä onnistun?

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Treenivaatteiden vaikutus motivaatioon on kyllä merkittävä ;)

    VastaaPoista
  2. Hei mä niin tiedän mistä sä puhut!! Se piru on pirullinen! prkl!

    VastaaPoista
  3. Täälläkin yksi samanlainen eli voin sun tekstiisi täysin samaistua - tosin tuota urheiluinnostusta en ole nyt vähään aikaan saanut itselleni päälle, en tiedä mikä nyt mättää kun ei saa itseään niskasta kiinni :/

    VastaaPoista
  4. 7 vkoa sairaslomalla ei tee hyvää. Etenkään putkeen joulun jälkeen. Suklaata on tullut syötyä ja turvottaa. Kyllähän mä liikun, käyn salilla ja lenkillä. Mutta treenaaminen ei ole niin kovatehoista kun ei voi täysiä käden takia. Ja kovat pakkaset taas estävät lenkkeilyn.. Puuh. Pitäisköhän ostaa uusia treenivaatteita motivaatioksi :) tsemppiä meille!!

    VastaaPoista
  5. Mäkin ostin uuden topin ja housut - kun en meinaa mahtua vanhoihin. :D Täällä olisi innostusta, mutta "kunto" alkaa loppua. Tsemppiä, uudet treenivaatteet kyllä piristää kummasti! :)

    VastaaPoista
  6. Mä kävin eilen piloxingissa kuukauden sairastelun jälkeen. Voin kertoa et oli tajunnanmenetys lähellä aika monta kertaa ja piti vähän himmailla ja hengitellä. Ärsyttää kun kunto on ihan nollissa taas, mut tästä se lähtee!

    VastaaPoista
  7. I feel you... Pitäs urheilla, ettei paisu ihan mahottomaksi ja haluaisi itsekin voida hyvin, mutta kun se on niin pirun vaikeeta! Nytkin irtokarkkipussi huutaa mun nimeä tossa vierellä. Sit seuraavaks olen peilin edessä puristelemassa makkaroita :D

    Mun kiero mieleni antaa mulle vieläpä luvan luistaa liikunnasta, koska haluan panostaa kodin siisteyteen, nähdä kavereita, tehdä hyvää ruokaa (ja sitähän ei nopeasti tehdä) ja harrastaa kivoja juttuja, kuten kirjoittaa blogia tai kutoa. Nekin on tärkeitä juttuja ja kun ei vaan kerkeä kaikkea.. Sillon kun kävin salilla ahkerasti, niin kämpästä tuli varsinainen pommi. En vaan jaksanut enää siivota kovan treenin jälkeen ja kolme kissaa siihen päälle sotkemassa. Eli toistaseksi mä olen jokseenkin fine näin vattamakkaroitten kanssa, koska elämä on silti hienoo <3

    VastaaPoista