Olen kovasti hämmentynyt. Vuoden ensimmäinen viikko on jo takana päin ja mun vuosi on alkanut jotenkin kummallisen kiireisesti. Enkä oikein edes ymmärrä, mikä tässä sitä kiirettä tekee. En ole ehtinyt oikein edes ajattelemaan blogia kunnolla koko viime viikkolla. Kävin pikaisesti rääpimässä muutamat jutut, vaikka tarkoituksena oli, että tämä vuonna otan aikaa enemmän ja panostan koko hommaan enemmän. Tässä se taas nähtiin. Universumi on täysin eri mieltä kuin minä. Mutta en anna sen silti hiljentää mun tahtia. Vuosihan on vasta aluillaan ja kaiken ehtii tehdä vielä miljoonasti paremmin. Ja tätähän koko vuosi tulee olemaan. Eikä todellakaan lannistuta vastoinkäymisistä, eiks je?!

Viime viikko tosiaan hurahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Kuten kerroin, saimme vieraiksi sukulaistytöt muutamaksi päiväksi ja se aika vasta siivillä menikin. Olen aika vahvasti sitä mieltä, että joku kääntelee meidän kelloja nopeammin kuin ennen. Emme oikeastaan ehtineet tehdä mitään ihmeellistä Masun ja Mintun vierailun aikana. Ihan vain nautittiin olostamme meillä kotosalla pääosin. Olimme myöskin pakkasta pakosalla, kuten perjantaina kirjoitin. Ei ehditty edes shoppailemaan, vaikka tyttöjen piti saada vähän uusia vaatteita. Että kysyn vaan, kuka tätä meidän aikaa pöllii? Onneksi ehdittiin pelailemaan, lakkailemaan kynsiä ja tietysti naurettiin mahat kippurassa. Sehän se parasta olikin ♥


Vaikka pakkanen onkin ollut ihan järkyttävä (meillä laski kolmeenkymppiin), on kelit olleet ihan melettömän upeita. Auringonlaskut todella näyttäviä, jääkiteet mitä kauniimpia ja ilmakin näytti niin paljon raikkaammalle. Vaatekerrokset on olleet naurettavia ja silti on paleltanut. Tarea varsinkin. Voi meidän karvahanuria. Onneksi meidän Tokmannilla myytiin tossuja koirille, että sain ostettua uudet vanhojen ollessa ihan repaleiset. On muuten helpottanut tuota ulkoilua aikalailla. Kotiakin on saanut lämmittää kaikella mahdollisella tavalla. Takka ja leivinuuni on ollut tulilla oikeastaan päivittäin noiden kovien pakkasten aikaan. Riitti pieni pesällinen puita kunnon lämmön saamiseksi uudelleen, kun edellisenä päivänä ollut lämmin. Kynttilöitä on myös polteltu urakalla ja lämmön lisäksi niitä katselee mielellään :)



Ehdin kuitenkin kaikesta ihmekiireestä huolimatta viime viikolla salille. Otin aika varovasti näin alkuun, ettei lihakset ihan irtoaisi kivun takia. Maanantaina tosiaan käytiin äidin kanssa muistuttelemassa kroppaa treenistä ja mun on pakko jälleen kerran vaan ihmetellä, miten hyvä olo sieltä tulee. Miksi te ette käyneet potkimassa mua sinne? :D No ei vaan, ei mun stressi olisi varmaan siitä silloin tehnyt yhtään mitään. Stressi on edelleen mukana hiljaisena kanssamatkustajana, mutta jotenkin siedän sitä tällä hetkellä paremmin. On tapahtunut niin ihania asioita, etten jaksa ihan koko aikaa olla stressin pauloissa. Tai siis olen, mutta en noteeraa sitä satasella. Jos siis tiedätte mitä tarkoitan. :D En mä aina itsekään ymmärrä.

Olen tietoisesti yrittänyt nauttia kaikista pienimmistäkin asioista. Pienet asiathan tekee yleensä todella onnelliseksi ja siltä on kyllä tuntunutkin. Sillä kuten yllä olevassa kuvassakin, jonka instagramiin lisäsin, ole onnellinen tässä hetkessä, tämä hetki on sinun elämäsi. Tälleen löyhästi suomennettuna siis. Pitäisi todellakin olla onnellinen tässä hetkessä, tämä hetki on vain se hetki, joka on kerran sinun elämässäsi. Ei saisi antaa asioiden lipsua käsistä, vaan pysähtyä nauttimaan siitä mitä on. Tätä todellakin yritän tänä vuonna opetella.

Mähän täytän tänä vuonna jo 30-vuotta. Mä olen ikäkriiseillyt ihan järkyttävästi viime vuosina, mutta nyt mulla on ihan onnellinen olo. En odota kauhulla tuota uutta kymmenystä. Ainakaan siis vielä. En tiedä millainen ikäkriisi tässä vielä ehtii kehittymään ennen lokakuuta ja vanhentumista. Tällä hetkellä mä odotan vaan sitä ihan avoimin mielin. Eihän mikään tule sen ihmeemmin muuttumaan. Iän puolesta olen ehkä vain virallisesti oikeasti aikuinen. Henkisesti en varmaan koskaan :D Enkä haluakaan ;) Ehkä tää pienistä asioista nauttiminenkin tulee tässä iän myötä aina vain tärkeämmäksi. Siinä missä teininä stressasi sitä, että hegaileeko kukaan kaveri mun kanssa perjantaina illalla, niin nykyisin jään erittäin mielelläni ihan vaikka yksin nauttimaan olostani sohvannurkkaan. Niin se vain aika ja ikä muuttaa meitä.


MA: Kevyt salitreeni 50min, kävelylenkki 1h
TI: -
KE: -
TO: -
PE: ulkoilua 1,5h
LA: - (shoppailu 4h)
SU: -


Jopas tuli ajatustenvirtaa heti näin maanantaina. Mielenpäällä on siis paljon kaikkea tällä hetkellä ja lähdenkin tästä ihan kohta salille tyhjentämään niitä. Salille, ou jea!