Enää muutama hassu tunti jäljellä vuotta 2015. Miten ihmeessä tämä vuosi hujahti näin nopeasti? S

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Kyllä vaan ja aivan ihanan ystävän olenkin saanut. Olen monesti miettinyt sitä, että aikuisiällä on oikeasti haastavaa löytää uusia ystäviä, mutta nämä ovat olleet oikeitä helmiä mitä tielleni on tullut ♥
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- No joo, tehtiin sellainen remontti talolle, mitä toivon ettemme joudu enää koskaan tekemään. Sadevesijärjestelmän uusiminen. On muuten raastava työsarka, kun sen itse tekee.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä vaan, yhdeksän vuotta tuli täyteen :)
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Tätä ei tarvitse kauaa miettiä, sillä paras muisto tältä vuodelta tuli vasta tässä viimeisessä kuussa. Kosinta, tuo herkkä hetki, joka oli niin meidän näköinen on parasta mitä tänä vuonna sattui. Muistelen myös lämmöllä, kun remontit teki aina aimoharppauksen eteenpäin. Tuli aina pieni välivoitto.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En onneksi!

MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä musta tuntuu, että olen muuttunut. Jotenkin rauhoittunut. Tämä ehkä johtuu e-pillereiden lopettamisestakin tai sit mä olen vain vähän aikuistunut :D
2. Oletko lihonut?
-Kröhöm... en uskalla mennä vaa'alle :P
3. Oletko muuttunut ulkoisesti?
- Rypyt lisääntyy, hiukset tummuu kun en saa tehtyä niille mitään, mutta en kai muuten mitenkään radikaalisti.




RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Voi, tänä vuonna tuli niin monta! Bloggkollegoita vaikka millä mitalla, aivan ihania sellaisia. ♥ Pus pus kaikille ♥
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- Pidin alkuun todella hyvin, mutta loppuvuodesta sitten lipsahti ihan keturalleen. Eli siis liikunnasta kyse. Tai siis remontin tuoman stressin takia liikunta jäi.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Höm, nyt en ole varma. Kyllä mulle taisi taas pikkuserkkuja tulla lisää :)
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Tänä vuonna lähti aivan liian monta. :'(
5. Missä maissa kävit?
- Minen oo vieläkään päässyt käymään missään. Edelleen Tukholma ja Tallinnakin odottaa korkkaamista.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
- Ehdottomasti saavuttaa elämäntaparemonttini kunnolla. Ei enää tekosyitä.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
- 18.12. tuo päivä, jona mua kosittiin ♥
8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Ehdottomasti sadevesijärjestelmän loppuun saattaminen. Hemmetin raskas remontti olikin.
9. …ja suurin epäonnistuminen?
-Terveet elämäntavat. Vaikka kuinka yritin,  niin kaiken kiireen ja stressin keskellä lopulta kaikki tyssäsi totaalisesti.
10. Kärsitkö vammoista?
- Eipä mulle tullut mitään isompia vammoja tänä vuonna. Onneksi. Tästä aknenaamasta kyllä kärsin joka päivä.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Ää, mitäs kivaa mä olen tänä vuonna ostanut... En muista.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
-  Niksun, ehdottomasti ♥
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Ei varmaan kenenkään. Ehkä ne ihmiset, jotka turhaan purkavat huonon olonsa muihin. Ja tässä viittaan työhöni.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Omakotitaloon ja remontteihin, ehdottomasti. Remontti on vienyt todella ison loven lompakosta.
15. Mistä innostuit eniten?
- Kihloista ♥
16. Vuoden 2015 ihmiset:
- Niksu, äiti, Skeit, Minna, Sirja, Anne ja Minttu
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi, ihan ehdottomasti. Ei kahta sanaakaan ♥
18. Lihavampi vai laihempi?
- Varmaan pari kiloa lihavampi :(
19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi, rahallisesti. Muuten sanoisin olevani miljoonasti rikkaampi :)




20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Elänyt terveellisemmin, liikkunut. Viettänyt aikaa rakkaiden kanssa.
21. …entä vähemmän?
- stressannut! Siitä ei ole sitten mitään hyötyä.
22. Miten aiot viettää joulun?
- Jouluaatto tuli oltua aika pitkälti yksin kotona Niksun ollessa töissä. Joulupäivänä vietettiin kakkosaatto sitten meillä :)
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Sen hetken, kun aloin stressaamaan ihan hulluna remontista.
24. Rakastuitko vuonna 2015?
- Enemmän kyllä mieheeni ♥
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
-Nolla, nolla ja nolla. Tyhmä kysymys muutenkin :P
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- EMMERDALE!!! Paras ikinä :)
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Mä en yleensäkään vihaa ketään. Ei siinä ole mitään järkeä.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Tuota tuota, P.S. Rakastan sinua
29. …entä musiikillinen löytö?
- Adelen Hello on jäänyt vahvimmin mieleen tältä vuodelta.
30. Mitä halusit ja sait?
- Mulla ei ole ollut mitään suurempia haluja, mutta olen saanut enemmän mitä olisin tarvinnut.
31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Kuten sanoin, en oikeain halunnut mitään ihmeellistä. En osaa nyt kaivata siis mitään :D
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- The Fault in our Stars - Tähtiin kirjoitettu virhe, osui ja upposi meikäläiseen todella syvästi.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Meillä juhlisteettiin perheen ja ystävien kesken. Ihana päivä olikin :)
34. Ketä kaipasit?
- Isääni.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Äiskä ja Niksu ♥




Että sellainen pieni tietoiskusetti vielä vuodesta 2015. Saa tehdä ken tahtoo ;)  Ja nyt sitten odottamaan iltaa ja vuoden vaihtumista. Mikä teille jäi parhaaksi muistoksi vuodelta 2015?

Glitter, säihke ja kimallus, tuo rakastamani ihme hile. Kimaltavat asiat saavat sisäisen harakkani monesti ihan pyörryksiin ja mun on vaan saada kaikki säihke itselleni. Näin kävi, kun näin kesällä Kicksissä Make Up Storen glitterilinerit tarjouksessa. Ostin sitten kerralla vähän useamman kappaleen :D Jännä juttu, että vasta joulumeikkiini sain kokeiltua omaan silmiin niitä kunnolla. Jouluun kuuluu mun mielestä säihke ihan siinä missä uuteen vuoteenkin, joten tämä meikki sopii kumpaan vaan. Vähän samaa ideaa ajattelin toteuttaa huomisessa vuodenvaihteen meikissäkin :)





Mä tykkäsin tästä meikistä ihan hirmu paljon. Varsinkin siis tuosta glitteristä. Tein ihan normaalisti silmämeikin ensin. Kultaisen glitterin alla on siis kultaista luomiväriä, ettei näy ihmeellisiä koloja, mikäli glitteriä ei saa kunnolla levitettyä. Ja siis tuo glitter on oikeasti lineri, joten sivellinkin sen mukainen. Sai levitellä hieman enemmän, jotta sai kunnon peittävän jäljen. Helppoa se kyllä oli. Sitten annoin kuivua rauhassa ja sen jälkeen kesti kuin tauti.




Harmittaa, etten saanut kiireessä napattua tästä meikistä parempia kuvia. Valokin oli jälleen vähän rajallinen. Mutta toivottavasti saatte jotain irti :)

Miten on, laittaako muut huomenna glitteriä silmiin?

Vähän harmittaa, kun katsoin kameran saldoa meidän joulusta. Kovin on vähäinen. Siitä sen taas tietää, että on ollut aivan liian ihanaa muistaakseen kameran olemassaoloa. Jos voisin yhteen sanaan kiteyttää meidän joulun, IHANA. Rakkauden täyteinen päivä ja ikävähän sitä jäi. Vaikka vielähän noita varmasti tulee lisää ♥ Ainut mistä voisin hieman harmitella, niin tuo ukko kultain joutui olemaan jouluaattona yön töissä. Mutta sekin olotila korjaantui kyllä heti seuraavana aamuna hänen tullessaan viereeni.
   Meillä on siis tosiaan tapana viettää joulupäivänä kakkosaattoa tässä meidän luona ja näin oli tänäkin vuonna. Äiti, isäpuoli, siskon sekä veljen perheet tulivat tähän meille. Syötiin mahat tupaten täyteen ja jaettiin lahjat. Naurettiin ja nautittiin. Eikös se olekin tarkoitus.


Mulle tosiaan tuli pieni kiire ja paniikki. Siivosin meinaan vielä jouluaattoyönä kotis kuntoon. kun täällä oli remontti vielä niin pahasti kesken. Nyt se onneksi alkaa olla jo voiton puolella. Sain kodin kohtuu hyvälle mallille, vaikka tää on kyllä silti aika pommin jäljiltä. Eipä nuo perheenjäsenet sitä nyt sen ihmeemmin katso. Kunhan sisälle mahtuu :D



Ruoat me ollaan aina ostettu valmiina kaupasta. Mä kun en ole niin taitava ruoanlaittaja, turvaudun sen vuoksi ainakin jouluna valmiisiin ruokiin. Noita me on syöty aika pitkälti aina. Hyvin maistuu kaikille. Kinkku oli tänä vuonna harmillisen pahan makuinen. Sain sen töistä lahjana, joten ei niin paljoa haitannut sen hukkaan meno.



Mä jätin tänä vuonna pipareiden koristelun noiden rakkaiden lapsukaisten hommaksi. Siinä olikin tekemistä ja suloisia kädenjälkiä niihin tulikin :) Ja niin suloisesti lapset leikkivät yhdessä. Illalla vielä pelattiin siskon lapsien kanssa muuttuvaa labyrinttiäkin :)



Siellä ne tädin rakkaat, pienet lahjojen jakajat ♥ Voi sitä lapsen iloa, kun paketteja saa ja niin kiva homma, kun saa jakaa paketit saajilleen. Ihania lahjoja sain tänäkin vuonna. En kyllä odottanut mitään, kun sovittiin ettei tänä vuonna tuhlattaisi niin paljon. Vaikka mä kyllä saatoin vähän ostella :D Vilautan teille lahjat toisessa postauksessa.

Mutta sitten olisi vielä yksi pieni paljastus. Tai pieni ja pieni... Tämä tapahtui jo kyllä ennen joulua ja multa lähti ihan jalat alta...


Mun rakas ihana mies sitten meni ja kosi ♥ Tämä ei siis ollut mitenkään itse jouluun liittyvä, mutta rakas kälyni Skeit nappasi ihan hauskan kuvan meistä, joten ajattelin sen nyt samalla vilauttaa teille. Ja paljastaa tämän meille ison asian tännekin. En voi muuta sanoa, olen onnellinen ♥♥

Kiteytettynä, ihanaa ja onnellista. Se on mun fiilis ♥

Oikein mainiota Joulun jälkeistä maanantaita! Olettehan tekin saaneet levättyä, syötyä ja nautittua ihanasta ajasta? Minä ainakin. Päätin jättää koneella pörräämisen joulun ajaksi ja teki ihan hyvää. Mä kun tuppaan olemaan tässä aika monta tuntia arkisin muutenkin, niin tällaiset minilomat tekee oikeastaan ihan hyvää. Tai pakko myöntää, kyllä mä aina välillä piipahdin täällä ;)
   Harmittaa, että joulu on jo ohi. Niksun kanssa puhuttiin, että se tuli kyllä ihan varkain, mutta karkasikin ihan yhtä nopeasti. Me ei oltu tänä vuonna ihan täysin valmiina tälle ihanalle juhlalle, mutta silti se onnistui oikein ihanasti. Tarkempaa postausta meidän joulusta tulossa vielä.


Harmillisesti en saanut joulun aikana täysin karistettua kannoiltani tätä inhottavaa lentsua. Vieläkin limaa irtoaa ja hengästyn helposti, mutta voiton puolella silti ollaan. Vapaat teki hyvää, vaikken mä ihan kokonaan sitäkään aikaa levännyt. En vaan pystynyt olemaan aloillani. Siivosin kuin hullu, leikin emäntää ja tarjoilijaa sekä lopulta vielä maalasin melkein koko päivän. Nyt on enää ihan pienestä kiinni, että meidän vierashuone on kokonaan valmis. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen teille :) Tapaninpäivä me pyhitettiin loikoilulle ja se teki kyllä nannaa.


Ja jumankekkula, arvatkaas paljon on tullut syötyä? No paljon! Iltaisin on saanut kaatua oman vatsan viereen sänkyyn. Ihan on oksettanut se, minkä takia pitää ahdata itsensä ihan täyteen ruokaa ja herkkuja. Mutta tästä on sitten taas hyvä alkaa sulattamaan, kunhan sinne lenkkipoluille asti taas pääsee. Tammikuussa, ehdottomasti tammikuussa. Tästä on tehty jo diili Niksun kanssa. Mikä parasta, Niksu on lupautunut mun kaveriksi lenkkeilyyn ja salille tämän diilin myötä. Mä kun en yksin oikein ole uskaltautunut tuonne pimeyteen mennä lenkkeilemään, on oma turvamies ehkä kaikista parasta :) Harmi, ettei liikuntaa saatu edes jouluna. Meidän tapana on ollut käydä joka joulu aina pulkkamäessä, mutta tänä vuonna se oli täysi mahdottomuus. Vähän jäi harmittamaan se, että kunnon valkoinen joulu jäi saamatta. Vasta joulun jälkeen saatiin vähän valkeaa töhnää maahan, mutta ei siitäkään nyt oikein lumena voi puhua.



Kamalan vauhdikkaasti meni tietysti aika nyttenkin ja harmittamaanhan se jäi. Eihän minkään kivan toivoisi koskaan loppuvan. Nautin niin paljon rakkaideni seurasta, että en olisi halunnut yhtäkään päästää kotiinsa lähtemään. Joulu oli ihana! Tunnelma, koristeet ja rakkaat. Saiskos palata vielä siihen hetkeksi? No, nyt olisi sitten seuraavana vuorossa vuoden vaihtaminen. Taas! Siis justhan musta tuntuu, että me ammuttiin raketteja pihallamme ja taas olisi sama edessä. Miten ihmeessä. Aika, se vaan kuluu nopeammin joka vuosi.
   Tämä vuosi jää mulle mieleen varmasti yhtenä parhaimmista. Vaikka alku tuntuikin olevan haastava, kesä meni remontoidessa eikä nyt syksylläkään siltä säästytty, on tänä vuonna silti tapahtunut niin ihania asioita. Olen stressannut, olen rakastanut, olen tullut ihmisenä paremmaksi. Ja tätä viimeistä tahdon edelleen parantaa.



Mutta palataan tarkemmin vielä niihin mietteisiin myöhemmin. Kyllä mun nyt tekisin mieli ottaa mallia Catasta ja mennä unille, väsyttää meinaan aika lahjakkaasti. Se on tää maanantai.
Mites te pääsitte takaisin arkeen? Oliko haastavaa vai tuntuuko edes missään?

Voihan jösses sentään! Nyt todellakin kaipaisin muutamaa lisätuntia vuorokauteen. Olen aikataulusta jäljessä huolella, mutta oma vika :D Mutta positiivista, pikkukammari on aikas pitkälti jo maalattu! Sinisyys alkaa olla tipotiessään. Ei enää kauaa, että näytän teillekin minkälainen siitä sitten tuli. Mä en malta odottaa!

Joulumieli, se on mulla ihan kateissa tällä hetkellä. Stressi tuli kiireestä ja lumi, sitä kyllä kaivattaisiin kadonneen fiiliksen löytämiseksi. Tänään maalatessa olen kuunnellut joululauluja niin paljon, että biisit alkavat kuulostaa toinen toistaan samanlaisilta. Pistin pari lahjaakin pakettiin, sillä pitäisi huomenissa jo antaa ystävilleni. Kaikki muut onkin sitten vielä paketoimatta. Niksun lahjoja olen parhaani mukaan piilotellut, ettei hän löydä niitä. :D


Mä nyt vaan yritän ehtiä tehdä kaikki, mitä pitää ja lopulta päästä nauttimaan vain. Vähän vain huolettaa, ehtiikö aika loppua...

Voihan lentsun ryökäle. Räkää sitten vaan riittää. On riittänyt koko viikonlopun, eikä se vaan vieläkään tunnu loppuvan. Taidan niistää aivonikin tässä samalla. Ihan kamala olo on ollut. Lämpöä pitää yllä koko ajan, mutta ihmekös tuo. Missään vaiheessa en ole oikeastaan ehtinyt kunnolla sairastaa ja levätä. Vain perjantai iltana kahdet päikkärit. Kaiken huipuksi taisin tartuttaa Niksunkin. Toinen on ihan voimaton ja huono vointinen. Täällä me siis, sairastuvalla. Töitä on pitänyt kovasti painaa, viikonloppu meni lahjaostoksilla ja maalata olen yrittänyt aina, kun vain tilanne ja vointi on sallinut. Mutta pakko kai se on tässä vaiheessa myöntää tappionsa. Ei nyt sit vain ehditty saamaan vierashuoneen remonttia valmiiksi ennen joulua, vaikka tarkoitus oli. Ehkä sitten joulun välipäivinä sitä voi jatkaa. Joulusiivouskin tekemättä vielä. Nyt ei mee kovin vahvasti.


Oma vika, mitäs ei aloitettu aiemmin hommia. Tai aloitettiin, mutta koko ajan joku homma ollut esteenä. Ja eihän se remontti tuolta mihinkään karkaa. Olisin vain halunnut näyttää valmiin huoneen perheelleni, joka tulee siis joulupäivänä meille viettämään kakkosaattoa. Kuten yleensä meillä on ollut tapana. Onneksi he ovat tottuneet siihen, että tämä meidän koti on yksi projekti ja aina vain keskeneräinen. Mutta kuten teille jokunen hetki sitten puhuin, niin tulevana vuonna opetellaan tekemään to do-listoja ja suorittamaan asiat deadlineihin mennessä.


Ja voi joulu. Se pääsi minut kyllä tänä vuonna vähän yllättämään. Jotenkin se tuli nyt ihan varkain. Lahjat on nyt sillä mallilla, etten edes tiedä puuttuuko multa jotain vielä. Ruoka ostoksia en ole juurikaan miettinyt ja se siivous. Tarvitseeko sitäkään tehdä, kun tää koti on muutenkin kuin pommin jäljiltä. Kinkku on sentäs hommattu, se kun saatii töistä.



Pliis, sanokaa etten ole ainut, joka on näin jäljessä ihan koko joulun suhteen. Kuusi! Kuusikin on laittamatta. Tää himputin lentsu, se tuli nyt häiritsemään tähän pahasti. Nyt mä kuitenkin lähden maalaamaan tässä pienessä lämmössä. Eihän se nyt kovasti pahaakaan voi tehdä.

Voihan kuumemittari! Tänään ei ole mun päivä, ei sitten yhtään. Mulle sitten iski se lentsu ihan kunnolla. Kurkku edelleen kovin kipeä ja nenän saa niistää ruvelle asti. Töiden jälkeen en ole jaksanut tehdä muuta kuin nukkua. Unen ja kuumeen höyryissä sitten aloin mittaamaan kuumetta mun vanhalla luottomittarilla, joka siis elohopeaakin sisältää. Tai siis sisälsi. Ehdin juuri kaivaa mittarin pois kainalosta ja nähdä lukemat 37,4 ja samalla mittari vain hyppäsi pois käsistäni. En tiedä mitä ihmettä pääsi tapahtumaan, mutta samassa näen elohopean pirstaloituneena meidän lattialla ja matolla. Tuli niin kamalan iso harmitus. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa siivoamaan. Lattialta elohopea oli vielä helppo saada pois, mutta matto, se oli täynnä palasia, joten matosta oli sitten vain luovuttava. Vanha ja aika rumakin tuo meidän keittiön matto oli, mutta sillä oli tunnearvoa, kun äidiltä saatu.


Pitipä heti goolettaa parhaimmat neuvot elohopean keräämiseen ja Tarkan Markan blogista parhaimmat ohjeet sitten lopulta löytyi. Minä muistalin jonkun joskus kertoneen, että elohopea kannattaisi imeyttää leipään, mutta ketunleivät se siihen imeytynyt. Onneksi meiltä löytyi pipetti ja märkä talouspaperi. Niillä pääsee jo pitkälle. Voimat aivan lopussa ja etsin pienimpiä murusia. Nyt on toivottavasti kaikki kerättynä. Syy miksi tuota apteekin kuumemittaria en ole käyttänyt, on se kun se näyttää mulle aina vaan lämmöksi 35,6 vaikka kuumettakin olisi. Nyt onkin siis huomenna uuden mittarin osto edessä. Apuva vaan tätä oloa.

Ei mee taas nallekarkit tasan. Pikkukamari edelleen maalaamatta ja lahjat ostamatta. Voi kun ensi yönä tulisi ihmeparantuminen.

Siinä missä jouduin pähkäilemään ihan tuhottoman paljon mitä itse haluaisin lahjaksi, on muille lahjojen antaminen kovin paljon helpompaa. Minä harvemmin mietin mitä kenellekin ostaa. Menen vain kaupoille ja valitsen sen mikä näyttää lahjan saajalta. Tietysti aina vähän kyselen etukäteen, onko minkälaisia tarpeita mahdollisesti, mutta muuten mennään ihan tunnepohjalta. Mulle iskee aina pieni lahjapaniikki ja nytkin mulla on oikeastaan kaikki lahjat ostamatta. Vain tänään postiin laitettu vanhimman kummitytön Masun ja serkkutyttö Mintun lahjat on siis hankittu. Tarkoitus olisi nyt viikonloppuna löytää kaikki muut lahjat. Aion pyhittää molemmat päivät shoppailulle ja veikkaan, että joudun keskelle ryysistä. Hommasta tekee vielä hitoiksiin haastavampaa se, että mulla on joku lentsun poikanen. Kurkku on ollut tänään ihan superkipeä ja mittasinpa kuumeenkin varmuudeksi, niin 37,1 on paraikaa päällä. Ja töissä on niin kova kiire, että pakko mennä. Mutta joulu tulee, oli pää kainalossa tai ei.

Mulla on ehkä jotain pientä hajua, mitä ostan tänä vuonna kellekin lahjaksi. Toiveita olen kuullut jo muutamia. Neljä lasta, kolme naista, kolme miestä ja kolme ystävää. Siinä olisi ne, kelle pitäisi lahjat hommata. Tosin tänä vuonna budjetti on vähän eri kuin aiemmin. Nyt on remontti meinaan tehnyt lompakkooni sen verran suuren loven, että lahjoista on tänä vuonna vähän karsittava. Alla linkit, mitä olen parina viime vuonna saanut ja antanut. Niistä kannattaa ainakin käydä katsomassa vinkkejä.


Tässä kuitenkin vielä muutama vinkki, mitä saatan tälle vuodelle ajatella antavani.


Harrastavalle taikka remontoivalle miehelle suosittelen työkaluvaunua. Se on ollut meillä tosi iso hitti ja yksi lempilahjoista. Tänä vuonna kuuli toiveen kolviasemasta ja sellaista olen sitten yrittänyt metsästää. Hajuvedet on aina hyviä ja mieskosmetiikka myös. Musta tuntuu, että miehet on niiden ostossa vähän huonoja. Ainakin meillä. Kylpytakki on kiva ja laadukkaat paidat ja neuleet. Sukkia ja kalsareita nyt unohtamatta ;)


Pussilakanasetit on ainakin meille mieleisiä. Nekin kauhtuu aikanaan ja niitä on hyvä aika ajoin pistää uusiksi. Kosmetiikka tietysti, mä suositteen sitä aina. Joku setti tai hyväksi havaittu tuote, ei lainkaan hullumpi idea. Mikäli lahjan saaja kerää jotain tiettyä tuotetta tai sarjaa, siihen on tietysti aina kiva saada lisää kappaleita. Reseptikirjoja ruoanlaiton mestareille ja tunareille. Niistä saa aina hyviä ideoita. Valokuvakalenteri omista kuvista. Ja tietysti myös ne hajuvedet. Tänä vuonna miehet huomio! Marc Jacobs Decadence on nuuhkimisen arvoinen!


Mitä kivaa te olette miettineet? Ja millä mallilla teidän lahjojen osto jo on?

Me käytiin Niksun kanssa viime lauantaina kuuntelemassa vähän joululauluja ja virittäydyttiin muutenkin vähän tiiviimmin tunnelmaan. Tunnelmaa varten tietysti koko look tehtiin vähän jouluisammaksi. Tai en mä tiedä onko meikki nyt niin jouluinen, mutta kokonaisuus. Itse pidin tästä paljon.


Mun iho on tällä hetkellä aika kovilla. Se kuoriutuu ja hakee vähän uutta muotoa. Tästä kuulette kyllä sitten vielä erikseen, mutta pakko mainita kun kunto häiritsee itseäni näissä kuvissa niin paljon.



Käytin kerrankin silmämeikissäni vain yhtä palettia. Se on aika harvinaista. Yleensä otan yhtä sävyä sieltä ja toista täältä. Nyt kuitenkin halusin käyttää Too Faced Chocolate Bar palettia. Se on niin ihana! Ja se tuoksu! Se todella tuoksuu ihan suklaalle.



Paletin luomivärit ovat todella pigmenttisiä ja äärimmäisen ihania työstää. Häivyttyy kuin unelma. Ehdottomasti yksi lempi paleteistani.



Jouluun kuuluu punainen ja sain äidiltä ihanan paitulin, hän kun ei sitä ole käyttänyt ehkä kuin kerran. Minä omin sen oikein onnellisena. Ja kultaiset yksityiskohdat olkapäillä. Olen myyty.


Hiuksiin halusinm vähän jotain uutta ja mä kun olen edelleen hiusten kanssa niin surkean, niin mulle uutta toi Biozell tyviväri Dark Brown sävyssä. Mulle on tullut ihan hitusen himotus tummempaan kuontaloon, mutta en silti uskalla. Mä kun olen edelleen niin jumissa tämän rauhkani kanssa. Se vaan on ja roikkuu mukana. Oma väri kasvaa vaan. :D



Sain myös tuolta ukko kullaltani tässä lookissa paljon kehuja. Tämä kokonaisuus oli kovasti hänen mieleensä. Niksu on siinä mielessä niin ihana, että hän arvostelee joka kerta mun meikin oikein ajatuksella kun kysyn. Tummat ja utuiset meikit saa aina parhaimman arvosanan :D

Ja ihan vielä asiasta papupurkkiin, jos huomasitte nuo naarmut dekolteen alapuolen. Ei mitään pahempaa ollut sattunut. Cata hyppäsi vain niin innolla pois sylistäni kun näki ikkunasta toisen kissan. Sain samalla vähän osumaa :D

Mutta nyt kuulisin mielelläni teidän mielipiteen kokonaisuudesta :)

Mulla on ongelma. Tai no ei se periaatteessa ole ongelma. Meinaan mulla ei ole oikeastaan mitään joululahjatoiveita. Ei mitään. Arvatkaa kun multa on kysytty, Niksu varsinkin, että mitä mulle voisi hommata lahjaksi, niin mä olen mennyt itsekin ihan lukkoon. En meinaan ole keksinyt oikeastaan mitään. Pähkäilemällä pähkäilin, että mitä mä oikeastaan voisin haluta. Multa ja meiltä kun oikeastaan löytyy jo kaikkea mitä tarvitaan. Lahjakortit vaateliikkeisiin on aina hyviä. Vaatteita kun on aika ajoin kuitenkin ihan hyvä uusia. Ja mulla olisi himotuksena pistää koko vaatekaapin sisältö uusiksi. Tietysti tärkein kaikista haluamistani asioista on yhteistä aikaa ja rakkautta. Mutta jos toinen nyt jotain haluaa antaa, niin jotainhan sitä oli keksittävä.


Pitkän pähkäilyn tuloksena...

• Polar Loop aktiivisuusranneke valkoisena. Kuten viime postauksessa kirjoitin, alan todella asennoitumaan siihen, että kunnon remontti kehon ja tottumusten kanssa tullaan tekemään. Olen kateellisena katsonut Skeitin ja hänen aktiivisuusrannekkeen yhteiselämää, joten oma ranneke olisi todella kiva. Tämä oli oikeasti ainut hyvä minkä keksin lahjatoiveeksi.
• Canon 35mm 1.4 objektiivi on ollut kyllä pitkään himotuslistalla, mutta sinne se varmasti jääkin. Tänä vuonna sovittiin, että ei todellakaan osteta mitään kallista. Mutta tuo olisi sellainen objektiivi minkä haluaisin kovasti.
• Tää on vähän tyhmä toive, mutta uusin kosmetiikkahimotus on Urban Decayn Gwen Stefanyn suunnittelema paletti. Ei todellakaan mikään välttämätön, mutta olisi oikein kiva lisä kokoelmaani :D
• Ja sitten tuli mieleen, että Iittalan Teema astioita voisin haluta vähän lisää. Kulhoja, neliskanttisia kulhoja, kuppeja siinä isommassa koossa ja no, noita tarjoiluastioita. Ne mulle kelpaa aina.

Ja niin maanantaikin kohta kääntyy yöhön ja vaihtuu tiistaiksi. Tänään onkin taas suhattu ja touhuttu ihan hulluna. Aamusta saakka saanut olla tuli persiin alla. Töitä riitti ja samalla tein vielä ne joulukortit. Ehdinpäs! Töistä sitten äkkiä Jumboon hakemaan lahjaa kummitytölle ja postittamaan ne kortit. Enpä muuten tainnut olla ainut, kuka jätti kortit viime tinkaan. Jumbon kaikki postilaatikot olivat aivan täynnä, yli äyräiden! Enhän mä uskaltanut jättää omia korttejani siihen tippuvaksi. Piti siis etsiä toinen laatikko, jota ei oltaisi vielä tyhjennetty. Onneksi meidän oman postin laatikko tyhjennetään vasta viiden korvilla, joten hoidin ostokset nopeasti ja kohti meidän postia. Jopa meidän kohtuu pienen kylän laatikko oli täynnä. Vähän jopa huvitti. En tosiaan ollut ainut :D Nyt on kortit kuitenkin turvallisesti postissa, vanhimman kummityttöni lahja aika pitkälti valmis ja sainpahan maalattua tänään seinäänkin yhden kerroksen lisää. Ehdinpä nähdä äitiä ja isäpuolta, jotka Thaimaan lomaltaan palasivat eilen illalla ja Minna ystäväkin tuli vielä iltateelle. Että aika touhurikas päivä on ollut.



Viime viikolla oli tosiaan aika kurja olo. Eikä se ole vieläkään kokonaan poistunut. Ihmeellinen voimaton, väsynyt ja etova olo koko ajan. En tiedä mikä lie pöpö mussa jyllää. Ja kallonpohjan lihakset on taas ihan junturassa ja päätä jomottaa koko ajan. Mun on niin pakko käydä liikkumaan. Se on ainut tapa, jolla olen saanut ne koskaan täysin auki. Hierojakaan ei ole auttanut sihen. Ja mikä ihaninta. Niksun kanssa puhuttiin eilen liikkumisesta ja sain hänet yllytettyä lenkkiseurakseni. Siis en vielä sinne lenkille asti, mutta hän lupasi, että aloitetaan iltalenkit. Mun on pakko myöntää, että yksi syy miksi en ole kamalasti käynyt lenkillä on se, että mua pelottaa. Joo, naurakaa vaan, niin mäkin :D Mutta kun mä lähden tuonne metikköön, niin en voi sille mitään, että mun hurjan vilkas mielikuvitus näkee kaiken maailman yliluonnollisia asioita. Välillä mua pelottaa olla ihan vain yksin kotonakin. Mä olen oikeasti niin pelkuri kuin olla ja voi.



Olenpa ostanut itselleni uusia motivaatiojuttuja urheilua ajatellen. Uusia treenivaatteita, vähän välineitä ja vihkoja sekä kalenterinkin. Kalenteri liikuntojen suunnitteluun, sellainen sopiva pieni. Vihko isompaan ajatteluun ja juttujen ylöskirjoittamiseen. Treenivaatteet ja välineet on tietysti ihan must. Seuraava vaihe onkin sitten taas tän pääkopan kuntoon laiton paikka. Sen stressin purkamista, urheiluun asennoitumista ja tietysti löytää taas sen into ja energia ruokien kanssa touhuamiseen. Olen ollut senkin osalta ihan jumissa. Samat pöperöt viikosta toiseen. Alkaa jo yököttää ihan vain ajatus kookoskanasta. Ei pysty enää edes syömään. Suurin ongelma on tällä hetkellä nimenomaan tuolla yläpäässä ja sen kuntoon saamista tässä yritän parhaani mukaan. Muutama homma kun on saatu hoidettua valmiiksi, alkaa sitten vasta se todellinen tehtävä. Tätä stressiä on nähtävästi alettava vain työstämään, kun ei se poiskaan lähde ilman sitä.


Sellaista siis täällä mielenpäällä tänään. Nyt lähden taas nukkumatin kaveriksi.