Oikein mainiota Joulun jälkeistä maanantaita! Olettehan tekin saaneet levättyä, syötyä ja nautittua ihanasta ajasta? Minä ainakin. Päätin jättää koneella pörräämisen joulun ajaksi ja teki ihan hyvää. Mä kun tuppaan olemaan tässä aika monta tuntia arkisin muutenkin, niin tällaiset minilomat tekee oikeastaan ihan hyvää. Tai pakko myöntää, kyllä mä aina välillä piipahdin täällä ;)
   Harmittaa, että joulu on jo ohi. Niksun kanssa puhuttiin, että se tuli kyllä ihan varkain, mutta karkasikin ihan yhtä nopeasti. Me ei oltu tänä vuonna ihan täysin valmiina tälle ihanalle juhlalle, mutta silti se onnistui oikein ihanasti. Tarkempaa postausta meidän joulusta tulossa vielä.

Harmillisesti en saanut joulun aikana täysin karistettua kannoiltani tätä inhottavaa lentsua. Vieläkin limaa irtoaa ja hengästyn helposti, mutta voiton puolella silti ollaan. Vapaat teki hyvää, vaikken mä ihan kokonaan sitäkään aikaa levännyt. En vaan pystynyt olemaan aloillani. Siivosin kuin hullu, leikin emäntää ja tarjoilijaa sekä lopulta vielä maalasin melkein koko päivän. Nyt on enää ihan pienestä kiinni, että meidän vierashuone on kokonaan valmis. En malta odottaa, että pääsen näyttämään sen teille :) Tapaninpäivä me pyhitettiin loikoilulle ja se teki kyllä nannaa.


Ja jumankekkula, arvatkaas paljon on tullut syötyä? No paljon! Iltaisin on saanut kaatua oman vatsan viereen sänkyyn. Ihan on oksettanut se, minkä takia pitää ahdata itsensä ihan täyteen ruokaa ja herkkuja. Mutta tästä on sitten taas hyvä alkaa sulattamaan, kunhan sinne lenkkipoluille asti taas pääsee. Tammikuussa, ehdottomasti tammikuussa. Tästä on tehty jo diili Niksun kanssa. Mikä parasta, Niksu on lupautunut mun kaveriksi lenkkeilyyn ja salille tämän diilin myötä. Mä kun en yksin oikein ole uskaltautunut tuonne pimeyteen mennä lenkkeilemään, on oma turvamies ehkä kaikista parasta :) Harmi, ettei liikuntaa saatu edes jouluna. Meidän tapana on ollut käydä joka joulu aina pulkkamäessä, mutta tänä vuonna se oli täysi mahdottomuus. Vähän jäi harmittamaan se, että kunnon valkoinen joulu jäi saamatta. Vasta joulun jälkeen saatiin vähän valkeaa töhnää maahan, mutta ei siitäkään nyt oikein lumena voi puhua.



Kamalan vauhdikkaasti meni tietysti aika nyttenkin ja harmittamaanhan se jäi. Eihän minkään kivan toivoisi koskaan loppuvan. Nautin niin paljon rakkaideni seurasta, että en olisi halunnut yhtäkään päästää kotiinsa lähtemään. Joulu oli ihana! Tunnelma, koristeet ja rakkaat. Saiskos palata vielä siihen hetkeksi? No, nyt olisi sitten seuraavana vuorossa vuoden vaihtaminen. Taas! Siis justhan musta tuntuu, että me ammuttiin raketteja pihallamme ja taas olisi sama edessä. Miten ihmeessä. Aika, se vaan kuluu nopeammin joka vuosi.
   Tämä vuosi jää mulle mieleen varmasti yhtenä parhaimmista. Vaikka alku tuntuikin olevan haastava, kesä meni remontoidessa eikä nyt syksylläkään siltä säästytty, on tänä vuonna silti tapahtunut niin ihania asioita. Olen stressannut, olen rakastanut, olen tullut ihmisenä paremmaksi. Ja tätä viimeistä tahdon edelleen parantaa.



Mutta palataan tarkemmin vielä niihin mietteisiin myöhemmin. Kyllä mun nyt tekisin mieli ottaa mallia Catasta ja mennä unille, väsyttää meinaan aika lahjakkaasti. Se on tää maanantai.
Mites te pääsitte takaisin arkeen? Oliko haastavaa vai tuntuuko edes missään?