Ja niin maanantaikin kohta kääntyy yöhön ja vaihtuu tiistaiksi. Tänään onkin taas suhattu ja touhuttu ihan hulluna. Aamusta saakka saanut olla tuli persiin alla. Töitä riitti ja samalla tein vielä ne joulukortit. Ehdinpäs! Töistä sitten äkkiä Jumboon hakemaan lahjaa kummitytölle ja postittamaan ne kortit. Enpä muuten tainnut olla ainut, kuka jätti kortit viime tinkaan. Jumbon kaikki postilaatikot olivat aivan täynnä, yli äyräiden! Enhän mä uskaltanut jättää omia korttejani siihen tippuvaksi. Piti siis etsiä toinen laatikko, jota ei oltaisi vielä tyhjennetty. Onneksi meidän oman postin laatikko tyhjennetään vasta viiden korvilla, joten hoidin ostokset nopeasti ja kohti meidän postia. Jopa meidän kohtuu pienen kylän laatikko oli täynnä. Vähän jopa huvitti. En tosiaan ollut ainut :D Nyt on kortit kuitenkin turvallisesti postissa, vanhimman kummityttöni lahja aika pitkälti valmis ja sainpahan maalattua tänään seinäänkin yhden kerroksen lisää. Ehdinpä nähdä äitiä ja isäpuolta, jotka Thaimaan lomaltaan palasivat eilen illalla ja Minna ystäväkin tuli vielä iltateelle. Että aika touhurikas päivä on ollut.

Viime viikolla oli tosiaan aika kurja olo. Eikä se ole vieläkään kokonaan poistunut. Ihmeellinen voimaton, väsynyt ja etova olo koko ajan. En tiedä mikä lie pöpö mussa jyllää. Ja kallonpohjan lihakset on taas ihan junturassa ja päätä jomottaa koko ajan. Mun on niin pakko käydä liikkumaan. Se on ainut tapa, jolla olen saanut ne koskaan täysin auki. Hierojakaan ei ole auttanut sihen. Ja mikä ihaninta. Niksun kanssa puhuttiin eilen liikkumisesta ja sain hänet yllytettyä lenkkiseurakseni. Siis en vielä sinne lenkille asti, mutta hän lupasi, että aloitetaan iltalenkit. Mun on pakko myöntää, että yksi syy miksi en ole kamalasti käynyt lenkillä on se, että mua pelottaa. Joo, naurakaa vaan, niin mäkin :D Mutta kun mä lähden tuonne metikköön, niin en voi sille mitään, että mun hurjan vilkas mielikuvitus näkee kaiken maailman yliluonnollisia asioita. Välillä mua pelottaa olla ihan vain yksin kotonakin. Mä olen oikeasti niin pelkuri kuin olla ja voi.



Olenpa ostanut itselleni uusia motivaatiojuttuja urheilua ajatellen. Uusia treenivaatteita, vähän välineitä ja vihkoja sekä kalenterinkin. Kalenteri liikuntojen suunnitteluun, sellainen sopiva pieni. Vihko isompaan ajatteluun ja juttujen ylöskirjoittamiseen. Treenivaatteet ja välineet on tietysti ihan must. Seuraava vaihe onkin sitten taas tän pääkopan kuntoon laiton paikka. Sen stressin purkamista, urheiluun asennoitumista ja tietysti löytää taas sen into ja energia ruokien kanssa touhuamiseen. Olen ollut senkin osalta ihan jumissa. Samat pöperöt viikosta toiseen. Alkaa jo yököttää ihan vain ajatus kookoskanasta. Ei pysty enää edes syömään. Suurin ongelma on tällä hetkellä nimenomaan tuolla yläpäässä ja sen kuntoon saamista tässä yritän parhaani mukaan. Muutama homma kun on saatu hoidettua valmiiksi, alkaa sitten vasta se todellinen tehtävä. Tätä stressiä on nähtävästi alettava vain työstämään, kun ei se poiskaan lähde ilman sitä.


Sellaista siis täällä mielenpäällä tänään. Nyt lähden taas nukkumatin kaveriksi.