IHANAA kun tuota lunta oikein tupruttaa ja mun puolesta se saisi myös pysyä maassa ainakin tammikuuhun asti! Nyt se kaivattu joulufiiliskin kumpusi mun nuppiin. Jee :) Joulu on jo ihan nurkan takana ja nyt tuli se fiilis, etten jaksa odottaa! Apua, joulukalenterit ostamatta! Tää täytää ehdottomasti korjata viimeistään huomenna. Huomenna, joulukuun ensimmäisenä päivänä, olisi tarkoitus pitää suursiivouspäivä ja laittaa joulua kotiin. Kaikkia uusia ihania juttuja pitää vielä ostaa lisää, mutta kyllähän niillä jo olemassa olevilla pääsee erittäin hyvin alkuun. Kuusi meille ei kyllä vielä pääse antamaan tunnelmaa, se saa odottaa vielä hetken.

Kaivelin täältä netin syövereistä kaikkia ihania jouluisia kuvia antamaan inspiraatiota huomiselle suursiivoukselle. Ainoa vaan, että mun tekisi mieli aloittaa homma jo heti :D


Ihanaa, ihanaa, ihanaa ♥ Musta tuntuu, että mä olen nyt ollut joka vuosi enemmän ja enemmän jouluihminen. Kai mä olen kyllä ollut aina, mutta nyt tuntuu, että tämän vuoden joulua odotan niin maan eniten. Mä en edes oikein tiedä mitä mä tältä odotan. Varmaan vaan sitä joulurauhaa, yhdessä olemista ja lahjojen antamista. Iloiset ilmeet kasvoilla, rentouteneita mieliä ja onnellisia ihmisiä. Sitä tunnelmaa. Eilen piti syökästä jo ensimmäinen satsi joululaatikoita. Ai nam, miten ne olikaan hyviä. En edes muistanut, että tykkäsinkin niistä niin paljon. Tänään pakko vetäistä toinen satsi :D Kohta pitää alkaa suunnittelemaan joulun ruokalistaakin, kun tänä vuonna on monta päivää vapaata. Pitää hommata ruokaa tarpeeksi. Voi miten mä tykkään tästä :)


Ihanaa alkavaa viikonloppua! Onhan teilläkin jo joulumieli? Jos ei, niin alkakaahan kaivelemaan sitä esille ;) ♥




edit: Mä julkaisin tän postauksen päivällä kahdelta ja nyt iltasella, kun sain aikaa hetken tulla vastaamaan kommentteihin, niin huomasin että bloggerin pönttiäinen oli jättänyt mun postauksen luonnoksiin. >:( Voi kökkeli. No, nyt sit uus yritys.

Jes! Ensimmäinen joululahja on ostettuna ja se vielä melkeimpä käveli mua kohti. Helppo löytö siis. Ja tiedän, että lahjan saaja tykkää tästä. Sain udeltua hieman toiveita etukäteen ja nyt sit ne on jo paketissa. En siis pääse niitä enää kuvaamaan itsellenikään talteen. No, löytyyhän kuvia niistä netistäkin. Niksu oli vissiin hieman pettynyt, kun lahja ei ollutkaan hänelle. :D Mä koetan vaan pelata sen kanssa varman päälle ja jättää hänen lahjat mahdollisimman viimetinkaan, ettei vaan mene penkomaan lahjajemmaa ;D Mulla oli lahjoista aivan törkeä stressi vielä muutama päivä sitten. Kaupoilla pyöriminen kuitenkin hieman helpotti ahdistusta ja jotenkin tuli olo, että eiköhän kaikki kuitenkin löydy. Mä aina jotenkin löydän lahjat sillee intuition avulla. Jos joku lahja natsaa niin sen on oltava hyvä. Saatan kyllä joskus tuskastuakin, kun mikään ei tunnut hyvältä. Pitäs nyt vaan päästä sinne kaupoille ostelemaan.

Mä aloin kaupassa miettimään, että mitä mä haluaisin joululahjaksi. Mitä kummaa se vois olla? Mä en oikeasti meinannut keksiä mitään. Mä pähkäilin pääni puhki. Mitä kaikkea mulla on ollut omalla ostoslistalla? Voi hyvää päivää miten tästä tulikaan haasteellinen postaut. En mä väkertänyt ja miettinytkään tätä kuin muutaman päivän. Lopulta sain aika paljonkin lahjatoiveita kasaan.






Tällaisia joululahjatoiveita keksin sitten tälle vuodelle, vaikka tiukkaa teki näidenkin miettiminen. Eipä sillä, mä en oikeasti kaipaa mitään materiaa, en mitään tavaroita, en mitään muuta kuin yhdessä oloa ja läheisyyttä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin saada olla rakkaansa kanssa, kuunnella joulumusiikkia, katsella jouluohjelmia telkkarista ja nauttia vaan olosta. Syödä ihania jouluruokia ja vain olla. Sitä mä odotan kaikista eniten.
Mitäs te toivotte joululahjaksi? :)

Lasten iloiset ilmeet kasvoilla on kyllä jotain niin sanoin kuvaamattoman hellyttävää, että veikkaan tämän olevan syy, miksi Niksunkin käsistä löytyi sen miljoona pientä hiletatuontia. Sunnantaina siskon lasten yhteissynttäreillä me oltiin ainoat vieraat ja saatiin touhuta heidän kanssaan ihan rauhassa. Oikeasti synttäreitä oli juhlittu jo lauantaina, mutta mun PartyLite esittelyn takia me mentiin vasta seuraavana päivänä. Ehkä parempi niin, sillä saatiin touhuta ihan rauhassa yhdessä. Oli ihana nähdä taas pitkästä aikaa myös siskon haukkuja, Nalaakin joka oli meillä silloin hoidossa vähän pidemmänkin aikaa. Rotikan ryökäle Olex oli kasvanut jo niin isoksi pojaksi. Nalahan on siis rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Ja niin, mun pitäis saada teille napattua kuvaa siitä veljen perheen vasikankokoisesta haukusta myös, mutta enhän mä muistanut pääkipuisena viimeks edes kaivaa kameraa siellä esille. Mutta siis muutama kuva sunnuntailta :)




Tässä on ikuistettuna vain muutamat hiletatskat. Niksun kädestä noita löytyi varmaan parisenkymmentä :D No mutta eikö olekin hienoja? :) Lapset ainakin tykkäsivät kun saivat tehdä noita. Veikkaan että äiti ei sitten ollut niin kovin iloinen siitä hileiden määrästä lattialla :D


Tällaisia kuvia tällä kertaa. Mä taas vaihteeks jännitän tämän iltaisia PartyLite esittelyjä, joten en oikein osaa sepustaa mitään järkevää, josko edes koskaan sepustankaan :D Mä menen kirpparille pyörimään töiden jälkeen, odottamaan esittelyn alkua. Toivottavasti pitkästä aikaa lykästäisi. En ole edes viitinyt kertoa viimeisistä kirpparikäynneistä, kun mitään ei ole tarttunut matkaan. Turhia reissuja. Ja kappas, siirryttiin taas kukkaruukun ulkopuolelle ja punaista lankaa ei mun jutuissa ole koskaan nähtykään. Pää osissa siis kuvat tänää, tekstistä ei kannata välittää :D Kertokaas mitä kivaa teille kuuluu? :)

Mä tykkään viikonloppuaamuista kahdestakin syystä. Ensinnäkin silloin saa useimmiten unohtaa herätyskellon. Saa nousta sitten kuin huvittaa, joka kyllä mun tapauksessa on mahdollisimman aikaisin, ettei vaan päänsärky lisäänny. Toisekseen on ihanasti aikaa käyttää laittautumiseen. Mä niin rakastan meikkaamista ja vaatteiden valitsemista, joskin jälkimmäinen aiheuttaa mulle monesti ennen aikaisia harmaita hiuksia. Mutta se tunne, kun laittautuu :) Naaman saan joskus näyttämään ihan inhimilliseltä, mutta hiuksien kanssa mulla on ongelma. Mä en osaa tehdä mitään kivoja kampauksia. Mulla on yleensä aina tukka joko ponnarilla, ponnariletillä tai sotkunutturalla. Vaikka kuinka yritän tehdä kivoja kiharoita, en ole vaan niitäkään saanut pysymään. Mä kyllä veikkaan, että syy löytyy tekijästä, ei varmastikaan tuotteista. Jos pidän hiuksia auki, pitää kelin olla sitten mahdollisimman tyyni, että se pysyy paikallaan. Ja kaikenlisäks mun hiukset takkuuntuu ärsyttävän herkästi. Mulla on siis pulma. Ei kukaan haluis ulla opettaaan? :D


Näin hyvältä näyttää hiukset sotkunutturan jälkeen. Ja tuon pehkon kun harjaan, tulee siitä ihan mieletön hamppu. Mitä kummaa mun pitäis käyttää, että se olis silkkinen ja vähemmän takkuuntuva? Just tuon takia mä laitan nopeasti tukan takas kiinni. Ja mullahan on nykyisin ollut apuna se Glitterin nutturavalkkidonitsisysteemi ja sillä on saanut aikaseksi ainakin siistin tätinutturan jos ei muuta.


Enpä mä sitäkään osaa niin siistiksi tehdä, mutta menetteleehän tuo. Mä en myöskään tiedä, mihin nuo hiukset voi muuten piilottaa kuin tekemällä letin ja pyöräyttää nutturan ympärille. Mä olen nyt jo monta kertaa miettinyt, että pitäiskö vaan leikata hiukset lyhkäseks tai ainakin jonkin verran pois. Kuitenkaan en ole raaskinut. Mä joskus aloitin kasvattamisen niin lyhyistä hiuksista, että en mitenää raaski enää leikata edes huonoja latvoja pois. Mulla on kyllä ollut samanlainen hiustyyli jo niin monta vuotta, että toisaalta olis kyllä ihan kiva saada jotain piristettä siihen.

Mä innoistuin niin kovin niistä mun viininpunaisista housuista, että tein sunnuntaina pinkihtävillä väreillä silmämeikin. Harmillisesti mä en saanut tallennettua värejä oikeanlaisina kameralle. Ulkonurkan sävy oli kuitenkin ihan viininpunainen.




Meikki on tehty Coastal Scentsin Winterberry-paletilla ja värit ovat todella mukava käyttöisiä. Pigmenttiä on kyllä riittävästi. Kerrankin mulla on tarpeeksi pigmenttinen valkoinen. Mutta todella kivaa vaihtelua ainaiselle perusruskeale meikille.

Mut nyt mä lähden valmistelemaan huomisen PartyLite esittelyn tarvikkeita. Töiden jälkeen melko pitkälti suoraan menen esittelemään, joten pitää kaikki laittaa valmiiksi. Ja pitää päästä nukkumaan ajoissa. Olen taas vaihteeksi nukkunut niin huonosti, että meinasin tänään nukahtaa rattiin töistä kotiin tullessa. Säikyttää aina kovasti, kun väsähtää. Joten nukkukaahan tekin pitkän matkan ajajat tarpeeksi pitkät yöunet :)

Päätä särki niin kovaa taas vaihteeksi, että henkinen vointi loppui. Olen ollut ihan kamalan kiukkuinenkin koko ajan. Tuntuu, että olen toivoton tapaus... Eipä se itku hyvää tehnyt, kun kivut lisääntyi, mutta olo tuntui niin toivottomalta enkä enää pystynyt pidättämään. Ja niin tuntui vissiin Niksustakin, kun kaappasi mut hellään syleilyyn. Ei varmaan ole helppoa katsoa vierestä, kun toinen voi koko ajan huonosti. Useasti hän kysyykin, voiko auttaa jotenkin, mutta valitettavasti ei voi, tai ei muuta kuin olla vieressä. Mä olen ainakin sellainen sympatiasairastaja, että rakkaiden voidessa huonosti voin minäkin. Kerkesin mä eilen onneksi muutakin kuin sairastaa. Me siis kyläiltiin koko päivä. Käytiin siskon luona lasten yhteissynttäreillä ja kotimatkalla poikettiin vielä veljen perheen luona. Aamusta asti mulla tietty särki päätä, niinkuin on nyt viimeisen 14 viikkoa tehnyt, mutta huomasin kivun vain pahenevan hetki hetkeltä. Harmittaa, kun en leikkinyt lasten kanssa kunnolla, mutta parhaani mukaan kuitenkin menin. Veljen luona kipu sitten yltyi nopeammin sellaisiin sfääreihin, että äiti antoi mulle oman migreenilääkkeensä (Maxalt, joka ei kyllä mulle ole koskaan tuonut helpotusta) ja hieroi. Ei auttanut kumpikaan ja olo meni huonommaksi koko ajan. Kotona en kyennyt enää muuhun, kuin tekemään tämän päivän eväät valmiiksi ja sit nukkumaan. Tosi kiva :/ Onneksi päivä oli muuten ihana ja näki rakkaita ♥ Toivottavasti Skeitin manikyyri on pysynyt vielä kunnossa ;) ♥

Ai niin liikunta, mitä se on? Taitaa olla melkoisen utopinen käsite jo täällä mun blogissa, kun en ole mitään tehnyt. Viimeksi tallillakaan en pystynyt enää menemään hevosenkaan selkään, kun kivut oli niin kovat. Sehän olis menny sit ihan nappiin, kun olisin tullu sieltä selästä vielä pää edellä alas, niinkin on kuitenkin käynyt. Kävelykin tekee välillä niin pahaa, että onneksi Niksu ja äiti on käyttänyt Tarea lenkilla. Äiti vetelee välillä himolenkkejä, että saa tuo karvapyllykin välillä kunnon liikuntaa. Eipä se kyllä tällä ilmalla mitenkään mieluusti edes ulkoile, joten eipä se näytä tyytymättömältä kun saa pötkötellä sohvalla tyynyjen päällä Catan nuoleskellessa sitä. No mutta ne olemattomat liikunnat. Vai pitäiskö mun mieluummin alkaa pitää möllötyskirjaa ja julkaista sit niitä? :D



Ma: tallityöt 45min, ratsastus 40min
Ti: -
Ke: -
To: - (neurologi, shopailua 3h)
Pe: tallityöt 1h
La: - (PartyLite esittely)
Su: - (kyläilyä)


Tätä ei kyllä edes pitäis pästää päivänvaloon, tai ei oikeastaan olis pitänyt päästää monia muitakaan viikkoja. Periaatteessa kahtena päivänä olevinaan liikuin. Muutoin ihan vaan möllöttänyt. Ei hyvältä näytä :( Mä olen välillä miettinyt, et kaikki varmaan ajattelee mun olevan ihan vaan laiska enkä siksi liiku, että pitäiskö tuota listaa vähän "muokata". Laskea yhteen kaikki ne pikku lenkit Taren kanssa päivän aikana ja pistää yhteisminuuttimäärä esille, mutta mun mielestä se on huijaamista. Mä haluan kertoa kuitenkin rehellisesti miten olen liikkunut ja sitten voin itsekin täältä löytää edistymisen tai huonontumisen. Näillä mennään ja toivotaan, että magneettikuvista selviäisi jotain.

En mä kuitenkaan ihan maani myynyt ole, vaikka välillä siltä tuntuukin. Olen niin iloinen tulevasta joulusta, vaikka myönnettäköön, että stressaan niin maan eniten tällä hetkellä myös siitä. Onneksi muutamia lahjoja on jo tiedossa, vaikkakin ne on vielä ostamatta. Ja hihii, lauantaina olis tarkoitus laittaa myös joulua kotiin :):):):) Olen nyt jo monta päivää odottanut joulufiiliksen tuloa ja nyt se onneksi huutelee tossa olalla :) Nyt äkkiä pitää saada jouluvalot ja liinat sun muut härpäkkeet esille. Ja onneksi tälle viikolle on luvattu lunta. Se kuitenkin tuo sitä jouluista tunnelmaa niin paljon lisää. Olettehan tekin yhtä innoissanne kuin minä? :) Jokos te olette lahjoja ostelleet?


Lopetetaan tänään iloisempiin tunnelmiin ja revitään sitä positiivisuutta vaikka väkisin, kun ei auta itku. Hurjan ihanaa viikonalkua ♥

Mä olen tainnut menettää ne viimeisetkin harmaat pienet aivosoluni jonnekin. Mun ajatus ei kulje, pää kolisee tyhjyyttään ja en keksi mitään kirjoitettavaa. Tulin jokunen hetki sitten PartyLite esittelystä ja tällä hetkellä mietimme Niksun kanssa, että pitäsikö lähteä vuokraamaan leffaa. Tai ollaan me sitäkin pähkäilty jo aika pitkään. Mun mielestä mulla oli tänään kiva asukokonaisuus, mutta en saanut Niksua ottamaan siitä kuvaa. Tai varmasti olisin saanut, mutta se jotenkin jäi. Otin siis peilin kautta pienen vilautuksen teillekin siitä. Mä ainakin tykästyin. Samalla näette toisen torstaisen ostokseni. Ne löytyi! Tai siis jos muistatte mitä olen kovasti metsästänyt? :) En viitsinyt tehdä myöskään mitään kovin hienoa meikki partyille, joten halusin edes jonkun pienen twistin normaaliin tylsään meikkiin. Kuvat ei nyt tietysti onnistuneet. Meikki ollut jo monen monta tuntia ja muutenkin rähjääntynyt olo. Päätin kuitenkin pistää kuvat jakoon.



No mutta nyt on varmaan pakko lähteä tai jään kyydistä. Niksu lähti jo lämmittämään autoa. Miltäs asu näyttää, vaikka ei tuosta kunnon kuvaa edes saa?

Ihanaa lauantai iltaa <3

Neurologian poliklinikalta soitettiin jo tänään. Aika on nyt varattuna. Olen tainnut jännittää vähän turhankin paljon sen kuultuani. Päätä särkee taas vaihteeksi kovempaa, mutta olen iloinen, että vihdoin tätä tutkitaan tarkemmin. Tasan kaks viikkoa ja sit magneettikuviin. Hoitaja puhelimessa kyllä vähän vinkkasi, että muhun saatetaan laittaa varjoainetta. Se pistetään käsitaipeesta, mikäli on tarve. Toivottavasti ei, piikkikammoni aiheutti jo puhelimessa kuultuani sen pienoista ahdistusta.

Jotta ei juttu olisi pelkkää lääkäripitoista mutinaa niin kuvituksena touhu Catan duunailuja. :)




Kaverin varpaat oli tosi kiva juttu, kun ne liikkui unissaan. Tare ei kyllä tosin tykännyt ihan hirmuisesti, kun joku tuli keskeyttämään unet vielä melko terävästi :D Örinää kuului peiton alta, mutta joku pikku palleroinen ei ottanut uskoakseen.


Se näyttää jo niin paljon aikuisemmalta. Kuhan vielä järkikin yltäisi samalle tasolle. Tässä koneella ollessa saattaa joku vilahtaa kamalaa vauhtia näytön edestä ja ottaa kynsillä lisävauhtia musta. Voin kertoa, että ne pienet neulat ei tunnu mitenkään todella mukavilta.


Harmi etten saanut tästä nukkumiskuvasta kovin tarkkaa. Cata siis veteli sikeitä suu auki, mutta silmät aukesivat kuvaamis hetkellä.




Tälläkin hetkellä tuo pikkuriiviö tuli mun viltin alle ja räppii mun varpaita. :D Äsken se yritti tappaa jo ihan valmiiksi kovin kuollutta leikkihiirtään. Riiviöhetki on taas pahimmillaan. Me taidetaan Taren kanssa mennä piiloon :D

Ihanaa perjantai iltaa ja mukavaa alkanutta viikonloppua <3

Koetin eilen illalla saada ajatuksia johonkin ihan muuhun kuin tämän päivän lääkäri käyntiin. Päätin siis kokeilla messuilta ostamiani leimausvehkeitä ja uutta kynsilakkaa. En viitsinyt lakata liian hyvin, sillä pelkäsin vähän lopputulosta. Eka kerta on kuitenkin niin kokeilua ja oivaltamista ja niinhän mulle kävi. Mulla on kuitenkin todella käyrät kynnet joka suuntaan, joten oli vähän hakusessa miten saisin leimattua kuvion koko kynnelle. Halusin aloittaa heti melkoisella haasteella, sillä joku pikku kukkanenhan olisi kyllä ollut melko helppo tuikkasta kynnelle. Päätin siis kokeilla koko kynnelle tulevaa leopardikuviota. Olen kyllä yllättynyt, että ensikertalaisena sain näinkin siedettävät kuviot aikaseksi.




En käyttänyt laisinkaan aluslakkaa, värilakkaakin laitoin vain yhden ohkaisen kerroksen ja sen kyllä huomasi heti kestävyydessä. Tai ei ehkä ollut ihan kaikkein fiksuinta aloittaa kesärenkaiden pesua juuri lakatuilla kynsillä ja mennä sen jälkeen vielä saunaan. Käytin siis ihanan Saaran lahjoittamaa L'oréalin pronssista lakkaa leopardikuvion alla, sillä ne tuntuivat hyvältä yhdistelmältä. Äitikin tänään kehui lakkaa ja samalla huomasi sen sopivan hurjan hyvin leopardihuivini kanssa. Kynsistä kyllä huomaa, että ne on amatöörin tekemät. Ensinnäkin, mun mielestä oli todella vaikeaa saada kuvio oikeaan kohtaan kynsille. Kuten näkee, niin kuvio alkaa pikkasen vasta kynnen kärjestä eikä kuvio mene tarpeeksi reunaan.


Olisinhan voinut toki jatkaa kuvion tekoa vaikka vapaalla kädellä siveltimellä, mutta päätin antaa näiden nyt olla tällaiset ja yrittää ensi kerralla edes pikkasen oppineempana saada parempaa jälkeä aikaiseksi. Ja niin, toisen todella tyhmän virheen tein ehkä siinä, että laitoin pikakuivattajan joko liian aikaisin tai liian myöhään, kun lakka pikkasen levähti.


Kurjasti siis kuviot osasta kynsistä levisi. Leimauskiekon paketissa kyllä luki, että päälilakka pitäisi levittää mahdollisimman nopeasti, mutta mun mielestä kuvion pitäisi saada hetken kuivahtaa ennen sen laittoa. Tätä pitäis ihan testata, että kumpi tapa on oikea. Olisko teillä kokemusta tai vinkkejä? Tällaiset lakat siis tällä hetkellä. Mitäs olette mieltä? :)

Mä olen vielä vähän mietteliäällä päällä sen lääkärireissun takia. Jotenkin mulla on helpottunut olo, mutta toistaalta taas tuntuu jotenkin niin turhauttavalta. Neurologin perus testien (silmät kiinni sormella kosketus nenänpäähän yms.) perusteella mä olen ihan kunnossa, mikään ei siis viittaa siihen, että mulla olis jotain vakavampaa sairautta. Lääkäri edelleen epäilee, että mulla on vain pitkittynyt migreeni ja kallonpohjan syvät lihakset totaalisen jumissa. Silmän pohjista ei löytynyt mitään mikä painetta sinnekin aiheuttaa. Hoidoksi ei tällä hetkellä määrätty oikeastaan mitään. Varovasti voi hieroa, mutta ehdottomasti varoen ettei hieronnalla vaan lisää migreeniä. Jotenkin osasin odottaakin tätä. Toisaalta olen siis helpottunut, mutta toistaalta jäi jotenkin tyhjä olo. Kuitenkin tämä neurologi vihdoin määräsi mulle pään magneettikuvat, ihan vain varmistukseksi, ettei päästä tosiaan löydy mitään. Mitään hän ei kuitenkaan siis epäillyt. Kolmen viikon sisälle lupasivat magneettikuviin pääsyn ja sen jälkeen katsotaan miten jatketaan. Triptyliä (migreenin estolääke) tämäkin lääkäri suositteli. Joko mä nyt sit otan ja kokeilen tuota lääkettä tai sit vaan yksinkertaisesti kärsin. Tällä hetkellä siis ei voi vieläkään muuta periaatteessa kuin odottaa  Mä päätin nyt sen, että kun magneettikuvat on otettu mä menen salille vaikka mun pää oikeasti räjähtäis. Itseinho on oikeasti varmaan tapissaan, en tiedä voiko tämän enempää omakuva öklöttää. Tai kyllä varmaan voi, mutta tää olotila on saanut pientä masennusta aikaseksi ja sen jo valmiiksi olemattoman itsetunnon katoamaan kokonaan. No joh, ei auta itku, positiivisuutta kehiin ja pyörät pyörimään sit kun kaikki testit on tehty. Eihän tähän mun olemukseen voi vaikuttaa muut kuin minä. Kohta mä otan niin härkää sarvista ja raahaan salille mukaan myös tuon ukko kullan ja äiteenkin. Kohta tsempataan toinen toisiamme :)

Anteeksi taas märmätys ja avautuminen, mutta tää kummasti aina vaan helpottaa :) Nyt pitää sit vaan olla onnellinen siitä, ettei tää ilmeisesti ole mitään "sen vakavampaa". Kyllä tähän olotilaan käytiin tänään jo pikkasen hakemassa terapiaa. Tästä terapiasta sitten toisessa postauksessa, mutta voi kertoa, että löysin täydelliset talvi piip....... ;D

Sen kerran kun muistan ottaa kameran mukaan ulos, on aivan liian hämärää tarkkoihin kuviin. Voi ärsytys. Mun on nämäkin kuvat pitänyt ottaa jo sen sata kertaa, mutta enhän tällä päällä mitään muista. Me siis ollaan ostettu Catalle valjaat jo jokunen aika sitten ja ollaan harjoiteltu ulkoilua. Ensimmäisillä kerroilla voitte vaan kuvitella miten meni. Kaikki oli kamalan pelottavaa ja kaikkea piti ihmetellä. Nykyisin Cata jo juoksee kotiin päin. Tare on ihan selkeästi turva pihalla, joskin ei sekään aina auta :D Mutta muutamia kuvia äskeiseltä pikku kävelyltä.


Niksu valitsi valjaat, pitihän ne kuulemma tyttömäiset olla kun on tyttökissasta kyse. Valjaat ovat nahkaiset ja tulevat varmasti kestämään Catan koko iän, sillä niissä on reikiä todella moneksi kooksi muunneltavissa. Tällä hetkellä kuitenkaan kun ei voi tietää minkä kokoinen tuosta matikaisesta tulee. Valjaiden päälle laittokin sujuu joka kerta paremmin. Alkuun sekin oli vähän hankalaa.



Cata menee mielellään pusikoihin, pensaisiin, autojen alle ja sellaisiin paikkoihin, mihin pääsisi hyvin piiloon. Puita se on joka lenkillä katsonut mielenkiintoisena ja tänään se sitten teki sen, mitä on varmasti monta kertaa meinannut. Pöljä koetti kiivetä puuhun :D Eipä se siinä kauaa kökkinyt kun hyppäsi alas.


Harmittaa, kun en saanut tarkkaa kuvaa. Oli meinaan niin hauskan näköinen :D Hienosti se siinä keikkui paikallansa ja totesi, ettei ylemmäs uskaltanut mennä, joten hyppäsi alas. Taitaa olla Cata rohkea kisu :)

Näitä kahta karvapyllyä oli ihan mahdoton kuvata samaan aikaan. Joko Tare liikkui pois kuvasta tai sitten Cata. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos joku olisi ollut mukana ulkoiluttamassa, mutta yksin näiden kuvaaminen oli ainakin mahdotonta.



Eikö olekin hienoja? :D Ja loppuun vielä ehkä paras ilme ikinä! Ei voi näin paljoa ketään ketuttaa XD Ihan selkeästi luettavissa naamalta "Haista sinä..." :D


Semmoisia hämykuvia tällä kertaa. Pahoittelut sanaisen antini huonoudesta taas kerran. Tänään on ollut mielessä melkoisen vahvasti huominen. Nyt pyörii ajatukset aika pitkälti vaan lääkärissä. Mulla on tällä hetkellä todella skeptinen olo. Jotenkin ihan varma olo siitä, että tuokin tulee olemaan turha käynti. Tänään on kiukuttanutkin, ihan syyttä. Kai mä stressaan vaan huomista niin paljon. Ihan turhaankin vielä, sillä mä en voi asialle oikeasti tehdä yhtään mitään näin etukäteen. Määh, mä en nyt ala. Mä kaipaisin jotain piristystä tähän iltaan. Onneksi äiti lähtee lääkäriin mukaan. Mä taidan mennä purkamaan tätä oloa imurin varteen. Vaikka sekin ärsyttää ihan sikana :D

Parempaa keskiviikko iltaa teille <3

Viimeinen haalinta uunista ulos ja sitten voinkin rauhassa ostella taas uusia ;D Eiku mitä? Siis pistää säästöön rahaa, tietenkin. No, saan mä kuitenkin ostella, vaikken itselle. Joulu on tulossa ihan tajuttoman nopeeta vauhtia ja mulla on kaikki, siis ihan kaikki lahjat ostamatta. Kiire ja paniikki tulee, tai paniikki on jo. Mulla ei ole pienintäkään hajua, mitä ostaisin kellekin. Lasten lahjat on varmasti kaikkein helpommat, mut mitä muille rakkaille? Apuva! Mä tulen niin vielä menettämään yöuniani tämän takia. Ja kun jouluostoksista on sitten aattoon mennessä toivottavasti selvitty, olisi vessarempan aika (huomaatteko etten malta odottaa? :D) ja se suunniteltu ostolakkokuukausi.

Yves taas kiusotteli mua lähettämällä uutiskirjeen, jossa oli ohittamaton tarjous. Mä en nyt kyllä muista tarkalleen mikä se oli, mutta joku sellanen, mistä sai hinnasta alennusta :D Ja myyntiin oli tullut kaikkia mahtavia Limited Edition meikkejä, joten loput osaattekin mun kohdalla arvata. Jäi paljon kaikkea kivaa ostettavaa vielä, mutta päätin pitää ostokset vain näissä.


Nuo hohtopuuterihelmet on tosi ihania, samoin tuo kultainen eyeliner. Olen siis vasta kokeillut näitä kädelle, mutta mahdollisimman pian kyllä pitäisi kokeilla pärstäänkin. Mutta ihania ihania. Meikkihullu tykkää kovin :) Täähän on kohta meikkihullun päiväkirja :D Mä suunnittelin tekeväni myös "kaikki meikkini"-postauksen, että näette todellisen tilanteen näiden hamstraamieni tuotteiden kanssa. Ei niitä kyllä edes ole paljoakaan, yllättävän vähän sanoisinko.

Kiusaako teitäkin sähköpostiin tupsahtelevat uutiskirjeet vai olenko mä ainut joka niitä ei osaa ohittaa? Pitäisköhän ne pistää kieltolistalle? Ei ei ei, muutenhan mä jään paitsi kaikista kivoista alennuksista ;D

Miten musta tuntuu niin tyhmältä laittaa näitä viikon liikuntoja tänne? No varmaan siks, että näissä ei todellakaan ole mitään hurrattavaa..vieläkään. Mä olen jo pohtinut, nähnyt painajaisia, toivonut ja pelännyt tulevan neurologin tapaamista. Mitä jos sieltä ei löydykään mitään? Mitä jos löytyykin? Entä jos sanovat mun vaan kuvittelevan? Tai mua ei muuten vaan uskota? Onneksi äiti lähtee mukaan, edes joku joka varmasti uskoo, kun on nähnyt mun huonovointisuuden ja tietää, kun itse kärsii samasta vaivasta. Painajaisissa on näkynyt niin kasvaimia, pään räjähtelyä kuin mustia matoja tulevan aivoista. Tosi ihania unia siis, mutta eihän tässä auta itku markkinoilla. Mä olen saanut hieman kehitettyä itselleni urheilumotivaatiota ja innostus on salia kohtaan lisääntynyt, mutta toistaiseksi pelko ja jaksamattomuus on pitänyt mut pois sieltä. Eikä tätä aikaakaan tunnu olevan ihan hirmuisesti ylimääräistä, vaikka mitään en olevinaan ole tehnytkään. Onneksi en ole ainut, keneltä aika katoaa, tätä on saanut lukea muidenkin blogeista. No mutta tässä taas listaus.


Ma: tallityöt 50 min, ratsastus 45 min
Ti: -
Ke: - (partylite esittely)
To: tallityöt 50min ratsastus 45min
Pe: -
La: Vaellusratsastus 4h
Su: - (kova päänsärky + partylite esittely)



Polle painoitteinen viikko siis. Ja nuo PartyLite esittelytkin vie oman aikansa. Kovin säälittävää luettavaa. Jotenkin todella noloa edes pistää näitä esille. Mä kun luen vielä ihan hirvittävän montaa blogia ja toisten liikunnat on niin upeita, että itteä ihan hävettää omat liikkumiset. Torstai on toivoa täynnä, ainakin tällä hetkellä. Anteeksi, kun olen hörpöttänyt tästä niin paljon. Toivotaan, että tälle hommalle saatais vihdoin piste iin päälle ja saisin jatkettua elämää sen kummemmin miettimättä joitan vaivoja. Tää lentsukin vaivaa vielä, joskin on kyllä helpottanut jo ihan hirmuisesti.

Niin se sunnuntai aamu taas meille valkeni, vaikkei pihalla kyllä mitenkään kovin valoisaa ole. Mulla lähti tääkin päivä käyntiin taas kovan päänsäryn saattelemana, joten koetan tässä ajaa suurinta kipua pois, että kykenen lähtemään PartyLite esittelyyn. Enää muutama päivä neurologiin. Jännitys alkaa hieman jo tulla pintaan. Löytyisköhän siellä syy ja apu tähän kipuun? Toivon parasta ja pelkään pahinta, eikai tässä oikein muuta voi tässä tilanteessa edes tehdä. Ja elää tietty mahdollisimman normaalia elämää. Ja viikonloppuna olenkin kerennyt taas touhuta vaikka ja vallan mitä. Perjantaina töiden jälkeen me oltiin äiskän kanssa sovittu, että pidetään pienoiset karaoke iltamat. Minä, äiti ja ystäväni Anne vedettiin niin tunteella biisejä nelisen tuntia. Naapurit tais tykätä ainakin meidän Girls just wanna have fun- vedosta. Kieuttiin kun mitkäkin pahaiset kanat :D Hauskaa meillä oli ja sovittiin heti, että pidetään uusi iltama mahdollisimman nopesti :)



Eilen olikin sitten taas vaellusratsastuksen vuoro. Harmillisesti tämä kerta ei sujunut ihan niin hyvin muiden osalta, niinkuin aiemmin on mennyt. Meillä oli matkassa kaksi hyvin vähän ratsastanutta tyttöjä ja veikkaan, että tämä reissu ei heille ainakaan mitään kovin positiivisia tunteita jättänyt. Ensimmäiseksi toinen tytöistä jätti ratsastuksen kesken, kun polle oli ensin säikähtänyt pikkasen autoa, mutta säikähtäessään ratsastaja oli säikähtänyt niin paljon, että oli alkanut kiljumaan, joten siitähän polle entisestään pelästyi ja lähti laukkamaan päättömästi kohti vetohevosta. Takavetäjä sai kyllä heidät pian kiinni. Tyttö säikähti niin kovin, että jätti hommat sikseen ja meni autolla pois. Hän selvisi kuitenkin säikähdyksellä. Luulimme, että loppumatka meni jo ihan putkeen, mutta viimeisellä laukkapätkällä yksi taaimmaisista hevosista lähti vetämään ihan täyttä laukkaa muiden ohi, eikä ratsastaja osannut pysäyttää. Minä puolessa välissä letkaa kuulin vaan takaa avunpyyntöjä, mutka edessä joten jotain oli mielestäni tehtävä. Ohjasin oman hevosen jonosta pois keskelle tietä ja ja jäin jarruttelemaan eteen, että toinen pollekin pysähtyisi. Ensin näytti siltä, että hevonen juoksisi meitä päin, se ei hidastellut ollenkaan, kunnes meilkein meidän kyljessä kiinni se teki äkkijarrutuksen ja tyttö lensi kaaressa yli maahan selälleen. Muutaman sekuntin päästä edestä mutkan takaa tuli auto. Mitä jos en olisi ollutkaan pysäyttämässä pollea? Olisi edempänä olevat kerenneet pysäyttämään tarvittavaan aikaan, ettei hevonen ja auto olisi törmänneet? Tiedä häntä, mutta nyt tämä meni näin. Muuten oli kyllä todella kivaa ja aivan varmasti lähdetään uudestaan, mutta toiveessa olisi, ettei enää ihan liian vähän ratsastaneet osu ainakaan samaan ryhmään.

Ratsastuksesta selvinneenä äkkiä kotiin laittautumaan, sillä meillä oli tarkoutus lähtemä vähän juhlistamaan äiskän synttäreitä. Käytiin syömässä, sit heille kakkukahveelle ja lopulta saunomaan. Eli kiva päivä oli kokonaisuudessaan. Onneksi päänsärky tajusi edes eilisen pysyä pienemmällä teholla, että sain noista touhuista nauttia. Tänään sitten tosiaan taas sain säryt varmaan kiusaksi kahden päivän edestä.


Tällaisen pikameikin tein eilen syömingeille. Tuo väri on niistä toisesta Coastal Scentsin paletista. Kuva hieman vääristää, enemmän viininpunainen se kyllä ainakin paletissa oli.

Mutta nyt mun on kuitenkin hetki levättävä, että olisi olo edes pikkasen parempi esittelyn alkuun mennessä.

Mä omistan kaks kiharapuikkoa, sen ison ja pikkupäisen, sekä suoristusraudan tällä hetkellä. Kaikki  jääneet aivan  liian vähälle käytölle tai kiharrinpuikot enemmänkin, mutta miksi? No koska mun päässä ei yksinkertaisesti kihara pysy kauaa kiharana. Menee hetki, kunnes se on jo suoristunut loivaksi laineeksi :( Kahdella ranskanletillä tehdyt kähärät pysyy kyllä melko hyvin, mutta niitä lettejä on pitänyt pitää muutaman päivän päässä ja pestäkin ne ja antaa kuivua kokonaan. Mä en kuitenkaan osaa tehdä itselleni ranskanlettejä kunnolla, joten enpä mä sellaisiakaan kiharoita saa kuin harvoin. Menin Stockalle huhuilemaan mahtituotteiden perään ja myyjättären opastuksella kotiin lähti kaksi putelia. Mitä veikkaatte, oliko apua?


No ei ollut ei :( Joko vika tuotteissa tai käyttäjässä, varma en ole, että kummassa. Myyjä suositteli, että ensin hiuksiin suihkutetaan tuota Cutrinin multispaytä reippaasti ja harjataan hiukset läpi ja aletaan kihartamaan. No ensinnäkin musta tuntui, ettei koko kiharaa edes tule, kun laitoin tuota tököttiä. Olin kuitenkin antanut tuotteen kuivahtaa päähäni, ennen kuin aloin kihartamaan. Lopulta, kun olin vihdoin saanut kiharat koko päähän, suihkuttelin vielä lakkaa päälle. Mä en vaan tykkää siitä lakan tuomasta kovuudesta. Tukka ei oikein liiku luontevasti tai sitten en osaa vaan lakkaakaan laittaa oikealla tavalla. Käytän todella vähän mitään tuotteita (paitsi pesuaineita) hiuksissani, joten voihan olla, etten vaan yksinkertaisesti osaa edes käyttää niitä oikein. :D


Olisi kiva pitää hiuksia välillä jotenkin muutenkin kuin ponnarilla tai letillä. Olen koettanut netistä metsästää pitkille hiuksille jotain kivoja ohjeita, mutta miten ne kaikki tuntuu niin haastavilta? Mä olen monesti jo miettinyt hiusten lyhyeksi leikkaamistakin, mutta tiedän, etten raaski ja Niksukin saattaa sanoa vastalauseen jos toisenkin.

Nyt siis kaipaisin hirmuisesti vinkkejä, neuvoja uusien kampausten tekemiseen (jotain sivustoa esim.?) ja teidän hyväksi havaitsemianne tapoja tehdä kiharoita. Vain onko mun tukka vaan sellaista laatua, ettei se halua pysyä kiharalla? Se jää sit nähtäväks. Hyväksi havaitut vinkit siis jakoon ♥