Tajusin just hetki sitten, kun instagram kuviani tähän postaukseen laitoin, että siitähän on jo viikko aikaa, kun olen jäänyt äitiyslomalle. Hitsin pimpulat miten nopeasti aika on hurahtanut! Viikko on vilistänyt oikeasti ohi ihan silmien räpäytyksessä. En oikeasti tajunnut, miten nopeasti aika oikeasti menee. Ja oikeastaan tekemättä sen ihmeemmin yhtikäs mitään. Tämäkin päivä on mennyt ihan vain kotosalla. Aamulla heräsin, kun Niksu tuli yövuorosta kotiin. Söin aamupalaa ja katselin puhelimella videoita. Sitten alkoi ramaisemaan ja nukahdin. Aamupäivä päiväunet. Sitten loppupäivä onkin mennyt ihan täysin koomailessa. Mulla on ollut flunssainen olo, nenä tukossa ja limaa irtoaa. En sitten tiedä, onko tämä raskausajan turvotuksesta johtuvaa tukkoisuutta nenässäkin vai olenko oikeasti kipeä. Vähän on päätäkin jomotellut, mutta otapa näistä oireista nyt sitten selvää. Ihan muuten kuitenkin hyvissä voimissa ollaan.
Kävin tosiaan viime maanantaina viemässä töihin läksiäiskakun ja sanomassa heipat. Mulle tuli siitä kamalan haikea mieli. Töissä vielä kettuilivat, että mua ei varmaan näy hommissa seuraavaan kuuteen vuoteen, kun Niksun kanssa laitetaan vauvatehdas pystyyn. Toppuuttelin kyllä heitä puheissaan. Eihän sitä koskaan tiedä tulevaa ja siunaantuisiko meille mahdollisesti toista lasta laisinkaan. Jos nyt ensin keskitytään ihan tähän esikoiseen ja hänen tuloonsa. :)
Äitiysloma mulla alkoi oikein ihanasti. Lähdin ystävän kanssa Ikeaan ostoksille ja siellähän me saatiinkin vietettyä monta tuntia. Käytiin syömässä ja kierrettiin rauhallisesti lähes koko Ikea läpi. Välillä oli pakko istua ja ottaa rauhallisesti, sillä mun liitoskivut tuntui saavan jalat alta. Kuulemma kaikki eivät tästä vaivasta edes tiedä, mutta mulla on ollut kivut melko kovia. Mä vaapun välillä eteenpäin kuin ankka ja toista jalkaa jopa laahaan perässä, kun tuntuu tuolla alakerrassa sellaista jäätävän inhottavaa kipua. Ihan kuin joku poraisi häpyluuhun ja se vaikuttaa jalkoihin kipuisasti. Mä olen itse syntynyt lonkkavikaisena, kun istuin äidin mahassa. Olin perätilassa ja se on vaikuttanut mun lonkkien kehittymseen ilmeisesti. Mulla on siis omasta takaa lonkkien kanssa ollut jo ongelmia, joten veikkaan sen takia kärsiväni näistä liitoskivuista ehkä normaalia enemmän. Onneksi tämä on ihan kestettävissä kuitenkin :)
Masu alkaa olla jo aika kokoinen. Vai mitä sanotte? Masun kanssa oleminen on toistaalta niin ihanaa ja rakastan tuota kasvavaa kumpuani ihan järkyttävän paljon. Onhan siellä meidän rakas pikkuinen. Välillä mahan kanssa oleminen on vain hieman haastavaa :D Ei mamma taivu enää kaikkiin asentoihin ja välillä on jopa haastavaa nostaa lattialta tavaroita. Kenkien jalkaan laittokin on monesti ihan oman urheilusuoritus. Mutta eihän tätä kumpua voi olla silittemättä ja rakastamatta. Niksukin suukottaa ja paijaa masua, juttelee ja kuuntelee. ♥
Tällä hetkellä mulla on täällä menossa oikea pyykkikoneen pyritysrumba. Nyt on pesussa kaikki vauvan vaatteet, että ovat sitten valmiina nekin toisen tuloon. Mä olen tehnyt samalla inventaariota kokojen mukaan ja samalla sitä sitten huomaa, mitä mahdollisesti voisi tarvita vielä lisää. Näin ensisynnyttäjänä ja esikoisen saadessa voin kertoa, että välillä sitä tuntee olevansa vähän hukassa. Mitä tarvitaan ja minkä verran? Sen takia onkin iso onni, että lähipiirissä on auttajia ja tietysti netistä löytää vaikka ja vallan mitä. Nettiä tosin olen vältellyt tiettyjen asioiden takia. Mä kun olen luonteeltani stressaajan ja kova huolestuja, on mun parempi pysyä poissa googlen ihmeellisestä maailmasta, mitä kaikkiin oireisiin tulee. Haluan kuunnella omaa kroppaa ja uskon sen kyllä kertovan, jos joku on todella pielessä. Noita pieniä vaatteita tosiaan järkkaillessä, en voinut välttyä onnen kyyneleiltä. Miten pieniä ja suloisia vaatteet ovatkaan. Enkä ollut muuten ainut, jolla oli tippa linssissä. Liikutuin entisestään, kun Niksu kävi ihastelemassa pieniä sukkia. Kyllä me vaan niin odotetaan meidän pienokaista saapuvaksi. ♥
Eilen näittelin kuvia jouluisammasta kodista. Nyt täällä on niin lämmin tunnelma. Tänne on hyvä pienokaisen saapua. Vielä on aikaa jäljellä, mutta kyllä lähestyvä laskettu aika saa mielen jännittyneeksi ja olon valppaaksi.
Hei ihanaa alkanutta viikkoa! Nää viikko postaukset taitaa pitää mut ajan tasalla. Muutenhan mä olisin ihan pihalla, mikä maa, mikä valuutta :D
Kävin tosiaan viime maanantaina viemässä töihin läksiäiskakun ja sanomassa heipat. Mulle tuli siitä kamalan haikea mieli. Töissä vielä kettuilivat, että mua ei varmaan näy hommissa seuraavaan kuuteen vuoteen, kun Niksun kanssa laitetaan vauvatehdas pystyyn. Toppuuttelin kyllä heitä puheissaan. Eihän sitä koskaan tiedä tulevaa ja siunaantuisiko meille mahdollisesti toista lasta laisinkaan. Jos nyt ensin keskitytään ihan tähän esikoiseen ja hänen tuloonsa. :)
Äitiysloma mulla alkoi oikein ihanasti. Lähdin ystävän kanssa Ikeaan ostoksille ja siellähän me saatiinkin vietettyä monta tuntia. Käytiin syömässä ja kierrettiin rauhallisesti lähes koko Ikea läpi. Välillä oli pakko istua ja ottaa rauhallisesti, sillä mun liitoskivut tuntui saavan jalat alta. Kuulemma kaikki eivät tästä vaivasta edes tiedä, mutta mulla on ollut kivut melko kovia. Mä vaapun välillä eteenpäin kuin ankka ja toista jalkaa jopa laahaan perässä, kun tuntuu tuolla alakerrassa sellaista jäätävän inhottavaa kipua. Ihan kuin joku poraisi häpyluuhun ja se vaikuttaa jalkoihin kipuisasti. Mä olen itse syntynyt lonkkavikaisena, kun istuin äidin mahassa. Olin perätilassa ja se on vaikuttanut mun lonkkien kehittymseen ilmeisesti. Mulla on siis omasta takaa lonkkien kanssa ollut jo ongelmia, joten veikkaan sen takia kärsiväni näistä liitoskivuista ehkä normaalia enemmän. Onneksi tämä on ihan kestettävissä kuitenkin :)
Masu alkaa olla jo aika kokoinen. Vai mitä sanotte? Masun kanssa oleminen on toistaalta niin ihanaa ja rakastan tuota kasvavaa kumpuani ihan järkyttävän paljon. Onhan siellä meidän rakas pikkuinen. Välillä mahan kanssa oleminen on vain hieman haastavaa :D Ei mamma taivu enää kaikkiin asentoihin ja välillä on jopa haastavaa nostaa lattialta tavaroita. Kenkien jalkaan laittokin on monesti ihan oman urheilusuoritus. Mutta eihän tätä kumpua voi olla silittemättä ja rakastamatta. Niksukin suukottaa ja paijaa masua, juttelee ja kuuntelee. ♥
Tällä hetkellä mulla on täällä menossa oikea pyykkikoneen pyritysrumba. Nyt on pesussa kaikki vauvan vaatteet, että ovat sitten valmiina nekin toisen tuloon. Mä olen tehnyt samalla inventaariota kokojen mukaan ja samalla sitä sitten huomaa, mitä mahdollisesti voisi tarvita vielä lisää. Näin ensisynnyttäjänä ja esikoisen saadessa voin kertoa, että välillä sitä tuntee olevansa vähän hukassa. Mitä tarvitaan ja minkä verran? Sen takia onkin iso onni, että lähipiirissä on auttajia ja tietysti netistä löytää vaikka ja vallan mitä. Nettiä tosin olen vältellyt tiettyjen asioiden takia. Mä kun olen luonteeltani stressaajan ja kova huolestuja, on mun parempi pysyä poissa googlen ihmeellisestä maailmasta, mitä kaikkiin oireisiin tulee. Haluan kuunnella omaa kroppaa ja uskon sen kyllä kertovan, jos joku on todella pielessä. Noita pieniä vaatteita tosiaan järkkaillessä, en voinut välttyä onnen kyyneleiltä. Miten pieniä ja suloisia vaatteet ovatkaan. Enkä ollut muuten ainut, jolla oli tippa linssissä. Liikutuin entisestään, kun Niksu kävi ihastelemassa pieniä sukkia. Kyllä me vaan niin odotetaan meidän pienokaista saapuvaksi. ♥
Eilen näittelin kuvia jouluisammasta kodista. Nyt täällä on niin lämmin tunnelma. Tänne on hyvä pienokaisen saapua. Vielä on aikaa jäljellä, mutta kyllä lähestyvä laskettu aika saa mielen jännittyneeksi ja olon valppaaksi.
Hei ihanaa alkanutta viikkoa! Nää viikko postaukset taitaa pitää mut ajan tasalla. Muutenhan mä olisin ihan pihalla, mikä maa, mikä valuutta :D