Tällä hetkellä musta tuntuu, että sydän pomppaa kurkusta ulos. Jaloista on voimat pois ja vois jopa tutisuttaakin. Mä jännitän ihan kamalasti tämän iltaista ihka ensimmäistä PartyLite esittelyä. Onneksi kuitenkin asiakkaana on hyvä ystäväni ja hänen ystävät, eli eipä se haittaa vaikka änkyttäisin tai menisin ihan lukkoon. Kyllä varmasti ymmärtävät...? Kuitenkin mua jännittää. Olen varma, etten osaa sanoa yhtään mitään ja olen kuin mikäkin tuppisuu :D Hyvässä lykyssä ensimmäisen lauseen jälkeen jännitys katoaa ja homma sujuu kuin rasvattu, huonolla tuurilla mä menen ja lukittaudun vessaan, että saavat toiset itse pähkäillä tuotteita :D


Sitten kun tämän iltaisesta on selvitty ja ajatuksia jopa ehkä vähän saatu kasaan, on huomenna vielä suurempi koitos edessä ja se mulla näitä tykytyksiä vasta aiheuttaakin. Mä menen huomenna messuille esittelemään ja tekemään kontakteja uusiin emäntiin. Pitäkäähän oikeasti peukkuja, että selviän koitoksesta. Ja että saisin tosiaan niitä uusia emäntiä :) Mä pelkään että mä pyörryn sinne ihan kokonaan ja sönkötisönköti on ainut mitä saan suusta ulos. Mä voisin ottaa jonku tsempparin matkaan mukaan. Yh, tätä oloa :D

Mä olen kyllä ollut aina ihan kauhea jännittäjä, mutta kun tapahtuma on alkanut ja saanut ensimmäiset asiat suusta ulos, olen nauttinut tilanteista ihan kympillä. Toivon niin kovasti, että sama olisi edessä niin tänään kuin huomennakin. Voi kuinka jännitin aina niin kovasti musiikki tai tanssiesiintymisiänikin. Kai mä näistäkin selviän, jos olen selvinnyt pienenä tyttönä Savoy-teatterissa 1500 ihmiselle tanssiessani, laulanut koko koulun edessä kaiken lisäksi vielä moooonet kerrat. Jännittäjä mikä jännittäjä. Onko se hyvä vai huono juttu? Tällä hetkellä tuntuu, että huono :D

Pitäkäähän peukkuja, että kaikki sujuu :)
Ihanaa perjantaita ♥

Ens viikolla pamahtaa taas yks numero lisää ikääni. Mulla alkaa olla jo ihan kamala ikäkriisi.
Toisaalta mä olen vielä nuori, mutta toisaalta vanha. Silloin nuorena vanhenemista ajatellessani tuli asetettua ehkä jonnekin takaraivoon tavoitteita itselleen, että mitä pitäisi olla tehtynä tiettyyn ikään mennessä. Mä ainakin luulin tai ehkä toivoin, että 26-vuotiaana







Nyt kun mietin, niin eihän mun asiat kuitenkaan mitenkään huonosti ole, vaikka mun lapsuuden aatteet ei ole vielä ainakaan täytetty. Mä olen onnellinen tästä mitä mä olen tähän mennessä silti saavuttanut. Mun unelmat on säilyneet samana lapsesta asti. Ja eikö aikaa kaikkeen näihin ole vaikka koko loppuelämä? Jotenkin sitä vaan asettaa itselleen kamalasti paineita siitä, miten elämän pitäisi mennä. Mitä pitäisi saavuttaa ja miten elämää kuuluisi elää. Tästä kaikesta pitäisi vaan osata nauttia ja mennä eteenpäin, vaikka välillä olisikin mutkia matkassa. Positiivista mieltä vaan joukkoon :)
Siltikin sitä tulee miettineeksi, että olenko mä myöhässä kaikesta? Pian huomaan olevani kolmekymmentä, missä silloin olen? Eikä kauaakaan, kun mittariin pamahtaa neljäkymmentä, teenkö ehkä vasta sitten sitä mitä rakastan? Mitä jos mä myöhästyn kaikesta ja mä vaan olen, tekemättä mitään kummempaa? Mitä jos mun unelmat eivät toteudukaan, vaan matkaan tulee ylitsepääsemätön mutka? Mitä jos, mitä jos, mitä jos? Mitä jos kokeilisi elää päivä kerrallaan, murehtimatta liikaa huomisesta? Se onkin sitten asia erikseen, miten tällainen murehtija siinä onnistuu. :D Vai onko meille jokaiselle kirjoitettu kohtalomme ja elämämme valmiiksi ja se kuljettaa meidät siihen mihin kuuluukin? Mitä kummaa tässä nyt pitäisi sitten uskoa? :D Vai tapahtuuko asiat kuitenkin sillä perusteella, mitä valintoja teemme itse? Se, kun jätin koulut kesken, on kuitenkin tuonut mut tähän missä nyt olen. Se, että uskalsin ottaa hypyn tuntemattomaan ja ostin asunnon. Se, kun rakastuin maailman ihanimpaan mieheen.

Kamalasti kaikkea mielen päällä tänään, mutta niimpä mulla on kyllä useasti. Mitä mieltä te olette tästä vanhenemisesta ja tavoitteista? Onko joskus liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan vai onko siihen aikaa koko elämä? Onko kaikki jo ennalta kirjoitettua vai meneekö tämä kaikki omien valintojemme mukaan. Kertokaa, haluan kuulla mielipiteitänne :)

Hih, tää päivä oli aika jännä :D Blondi-aivot ei oikein osannu käsittää, että olen töissä mutta kotona :D Ja kaikista hassuinta oli se, että mä oikeasti tein töitä ihan hulluna. Paljon normaalia enemmän. Normaalisti mä kuitenkin töissä kerkeän hyvin bloggailla ja lukaista muittenkin blogeja, mutta tänään oikeastaan millekään ylimääräiselle ei jäänyt aikaa. Paitsi pyöräytin pari koneellista pyykkiä ;D


Ja kivaa oli myös se, että mulla oli äiti päivän seurana. Äiti hyödynsi aikaansa neulomalla ja kyllä on kiva katsoa, kun toinen osaa hommansa. Siinä nopeasti tuli sukka jos toinenkin valmiiksi. Tiedän myös jo, mitä saan joululahjaksi ;) Samalla kun äiti tuli seuraksi niin äiti toi kivan yllärin. Piristi kyllä päivää niin hirmuisen paljon.


Kuinka upea kukka tuo onkaan :) Todella ihanasti piristi.

No, nyt on myös lääkärissä käyty, vaikka naistenlääkäri olikin. Hän oli ensinnäkin ihan kauhuissaan siitä, että työpaikkalääkäri ei silloin tehnyt tämän päänsäryn eteen mitään. Myöskin hän kirjoitti sinne lääkäriseurantaan, tai mikä se onkaan, mitä tänään kävimme läpi ja mun on huomenna ensimmäiseksi soitettava omalle lääkärille. Kerron asiasta vaikka hieman tarkemmin, kun saan itsekin tähän jotain selkoa, mutta tällä hetkellä e-pillerit aiheuttavat mulle melkoista riskiä aivoverenvuodolle tai tukokselle, ku en nyt muista. Tämän päivän lääkäri sanoi, että se on pakko selvittää ensin, ennekä katsotaan voinko näitä pillereitä enää edes jatkaa. Jos vaikka nyt oma lääkäri sais vihdoin tälle selvyyden. Jotenki skeptinen olo mulla tähän hommaan silti on. Ja jo valmiiksi lääkäri varotteli, että aikoja on tällä hetkellä tosi huonosti saatavilla. Katsotaan siis mitä tuleman pitää.

Nyt mä paneudun Emmerdalen pariin Katsomoon ja kohta Salkkareihin. Nyt mä rentoudun vihdoin :)

Vihdoin ja viimein sain kuvattua niitä viimeaikaisia ostoksia, mutta arvaatteko mitä? Mä en ole varma muistinko edes kaikkia uusimpia ostoksiani. Voi että kun voi olla laho pää. No tässä nyt ainakin ne tärkeimmät.



Mä tykästyin tuoho neuleeseen heti kun näin sen. Olenkin miettinyt, että pitäisikö hakea jossain muussakin värissä, mutta kyllä tuo nyt saa riittää. Onhan mulla kuitenkin noita neuleita ennestäänkin jo.


Näin nämä neuleet ihanalla Annalla Anna ♥ you-blogista ja voitte vaan kuvitella mitä se teki meikäläiselle. Jep, oli pakko saada, kun olivat niin nätit ja ihan meikän näköiset. Ja tietysti kahdessa värissä kun en pystynyt päättämään vain toista. Eipä nuo kalliita edes ollut. Näitä olisi ollut vielä hopeanakin, mutta se ei sit enää ollut ihan mun juttu. Mä tykkään, kun tuo vähän verhoaa kroppaa, pystyy siis syömään ravintolassa mahan täyteen ;D


Ja taas ruutupaita. Nyt mulla löytyy näitä kaapista jo neljä. Riittäisköhän jo? Mutta pakkohan mun oli ostaa tää, kun äidin mielestä väri sopi mulle ja hinta oli oikeasti naurettava. Tää oli kuitenkin ihan uuden oloinen. No nyt on ainakin ruutuja mistä valita :D


Samalla reissulla Dior-huulikiiltojen kanssa löytyi myös tämä ihastuttava persikkaiskorallinen poskipuna. Kyselin myyjältä neuvoa, mikä sävy sopisi mulle parhaiten, kun aina vaan käytän sitä Hennesiltä ostamaani pinkkiä poskipunaa ja myyjä oli sitä mieltä, että mulle sopii paremmin joku lämmin sävy. Ei siis muuta kun lämmin ja ihana sävy ostokoriin ja kassalle. Mä kyllä tykkään tuosta sävystä hurjasti, mutta en mä tiedä silti kumpi sävy, kylmä vai lämmin, sopii mulle paremmin.


Juu, tiedetään. Miksi ostin uusia kasvopesuaineita, kun edellisetkin on korkkaamatta. No, yksi syy oli se, että ne oli hyvässä tarjouksessa ja toinen se, kun inhottaa kantaa pesuainetta aina vessan ja kylppärin väliä. Ostin siis vähän niinkuin kakkosaineeksi. Mutta aion kyllä kokeilla tätä myös kuuriluontoisesti. Pian on vaihto pesuaineilla taas edessä. Näitä olen kerennyt jo kokeilla ja tuoksu on näissä aika vahva.


Ja viimeisenä tämän päivän ostos, Mavalan pikakuivattaja kynsilakka. Mulla on jo pitkään jäänyt kynsien lakkaaminen välistä ihan vaan sen takia, etten mitenkään kerkeisi odottamaan lakan kuivumista. Tänään sitten päätin, että on aika ostaa kokeiluun pikakuivattaja ja tällä kertaa se sai olla Mavalan, sillä Essien (14,90€) tuntui liian kalliilta omaan pussukkaan, ainakin tänään. Tänään tai huomenna olisi myös tarkotus testata tuota.

Mutta siis ainakin tällaisia ostoksia on viimeaikoina tullut tehtyä. Ja niin se talvitakkikin. Muuta en nyt ainakaan muista ostaneeni. Tai jos olen niin eipä sit ilmeisesti ole esittelyn arvoisia kun en muista. Mutta tiedättekö mitä kivaa mulla on huomenna edessä? Mä saan tehdä ensimmäisen etätyöpäiväni! :) Sain tämän kyllä ihan vaan siitä syystä, kun mulla on huomenna se lääkäri. Kuitenkin ajattelin, että jos tämä sujuu hyvin niin kysäisen josko olisi mahdollista tehdä joskus toistekin, vaikka vähän säännöllisemmin. Mua ehkä vähän jännittää miten huominen onnistuu :D

Mutta ihanaa tiistai iltaa teille :)

Mä en oikeesti ala yhtään. Aina jokin estää tätä mun liikkumista ja nyt tosiaan loppuviikon se oli se samperin jäätävä migreeni tai mikälie karmea pääkipu. Mä alan olla tähän niin *piip* kettuuntunut, että pakko valittaa asiasta keskiviikon lääkärille oikein olan takaa. Vaikka tällä kertaa ei olekaan kyseessä peruslääkäri vaan tää "naistenlääkäri". Vuosittainen tarkastus vaan edessä, ei sen kummempaa, mutta ajattelin sen olevan hyvä hetki purkaa hieman olotiloja. Josko edes hän voisi jotenkin auttaa ainakin asiassa johonkin suuntaan. Eihän tää kuitenkaan ole yhtään normaalia, että joka päivä särkee, vaihtelevalla kovuudella.

Eilinen meni ihan kokonaan siivotessa. Sain olla järkkäilemässä ruuveja, prikkoja ja kaiken maailman työvehkeitä. Me vähän koetettiin saada varastoa parempaan järjestykseen, että saisin oman tilan noille PartyLiten tuotteille. Niitä kun ei ole hyvä säilyttää lähellä ruokia, sillä niistä kuitenkin irtoaa sitä tuoksua aikas voimakkaasti. Vois olla hyväntuoksuiset makaronit :D Mutta siis muutenkin halusin saada kaikki yhteen paikkaan siististi ja helposti saataville, joten siivotessahan se päivä meni oikein rattoisasti. Ja mitäpä muuta sateiselle päivälle olisi keksinyt? No tietysti rentoutumista kirjojen äärellä, mutta me käytettiin aika hyödyllisesti. ;) Eipä me saatu kaikkea siltikään valmiiksi, joten aikaa ei oikein bloggailullekaan eilen ollut. Ne uudet ostokset vaan odottelee koko ajan kuvaamista, mutta enpä ole vieläkään saanut aikaseksi. Kyllä mä koetan tässä piakkoin :)


Tässä nyt kuitenkin se säälittävä liikuntasaldo...

Ma: Tallityöt 40min ja rankka ratsastus 1h
Ti: Tallitöitä 45min (raskasta hommaa, vesivahingon jälkiä siivotessa)
Ke: - (iltakokous+päänsärky)
To: - (päänsärky)
Pe: - (iltakoulutustilaisuus + kova päänsärky)
La: - (kova päänsärky)
Su: - (siivousta + päänsärky)


Hyvältä näyttää..not. Maanantaina vedin tosi rankan treenin pollen kanssa. Molemmat hikoili ku pienet siat ja hevosen jäähyttelyssä menikin kiitettävä aika. Pitää saada toisen kesäkiloja vähän sulateltua, joten hyvä vaan treenata kovempaa välillä. Tiistainakin oli inhottava päänsärky, mutta heppojen omistaja soitti, että tallilla oli käynyt vesivahinko, kiitos vesiautomaattiin hinkuttavan pollen, joten apuihin oli hyvä mennä. Mä en nähnyt edes sitä pahinta näkyä, kun vettä oli kuulemma ollut monta senttiä lattialla. Onneksi saatiin siivottua kuitenkin suht nopeasti ja se märkien alusten nostelu kävi ihan salityöstä sivuvatsalihaksille, oli meinaan seuraavana päivänä kipeät :D Loppuviikko sit aika hiljasissa merkeissä. Mä toivon, että tähän olotilaan tulee pian muutosta. Mie en meinaan jaksa tätä.

Nyt kuitenkin ihanaa viikonalkua ja piristystä sateen keskelle ♥

Mä olen ihastellut joka kosmetiikkaliike käynnillä Diorin huulikiiltoja ja olen himoinnut niitä omaan meikkikokoelmaani siitä lähtien kun näin ne ensi kerran. Putelit on niin ihania, tyylikkäitä ja omaan taskuun sopivia ;) En kuitenkaan ole mitenkään raaskinut ostaa n. 30€ huulikiiltoa, saahan selaisia halpiksia kuitenkin vaikka Robbarista kolmella eurolla, siinä on kuiteskii vissi ero. Tällä viikolla kuitenkin Sokos Emotionissa käydessäni oli sellainen huippukäynti, että sain hommattua näitä jopa kaksi :)




Voitte vaan kuvitella kuinka onneissani mä olit löytäessäni nämä näin halvalla! Mikäli näitä olisi ollut vielä jossain muissakin sävyissä, olisin ostanut kyllä enemmänkin. Harmillisesti mä tulin vaan ostoksille vähän liian myöhään, jos ajattelee näitä alennuksi, sillä heillä oli kuulemma ollut muitakin sävyjä. Vaikka kyllähän näillä kahdellakin pärjää paremmin kuin hyvin. Nuo ovat huulilla niin mukavan tuntuisia, ei tuoksunut mitenkään voimakkaasti ja tahmeus oli juuri täydellistä. Nyt sitten jään odottamaan uusia alennuksia. Nuohan myytiin meinaan naurettavan halvalla alkuperäiseen hintaan nähden. Mutta kyllä nämä ovat ihania :)
Löytyykös teiltä näitä kiiltoja?

Nyt meillä alkaa leffailta. Vuokrattuna joku kauhupätkä, jos vaikka säikyttäis tän neljä päivää jo tosi pahana olleen migreenin pois. Heräsin viime yönä puoli neljän aikaa, kun musta tuntui että pää oikeasti halkeaa siitä kivusta. Mä luulin oikeasti halkeavani. Onneksi sain kuitenkin unen päästä kiinni. Seutaavan kerran heräsin vähän kahdeksan jälkeen, sama kipu jatkuen. Ei muuta kuin nappia naamaan ja sohvalle odottamaan niiden vaikutusta. Toiveissa on toki hyvä elää, mutta eihän ne lääkkeet muhun tehonneet, kuten ei pitkiin aikoihin Puoli yhdeltätoista olin kuitenkin sitä mieltä, että oli pakko nousta vaikka kuinka pahalta tuntui. Nyt onneksi helpompi olla ja kömpäisen Niksun kainaloon katsomaan tuota kauhupätkää. Toivottavasti te olette saaneet olla terveinä.

Mukavaa lauantai iltaa :)

Mä en ole pitkään aikaan kerennyt käydä kirppareilla. Tai varmasti olisin, mutta jotenkin saamattomuuttani niissä käyminen on nyt vähän jäänyt. Kuitenkin keskiviikkona pitkästä aikaa kävin penkomassa, vaikkakin harmillisesti vaatetarjonta ei tällä kertaa oikein kolahtanut. Matkaani kuitenkin tarttui lehtiä minulle ja Niksulle, sekä pari kirjaa, jotka saivat mielenkiintoni heräämään.


Monissa blogeissa on hehkutettu Sophie Kinsellan Himoshoppailija kirjoja, mutta mä en ole koskaan lukenut niitä. Nyt kirpparilla tuli vastaan samalta kirjailijalta Muistatko minut?-kirja ja päätin ostaa kokeiltavaksi, eihän se kallis ollut. Ja toinen mikä sai minut hymähtelemään oli 211 asiaa, jotka joka mimmin pitäisi tietää. Ja kirjan avattuani, sieltä ponkaisi esiin heti asia jota en tiennyt, joten pitihän se ostaa :D

Näistä tiedoista saa luvan sit olla jotain hyötyäkin ;D

Lyijykynä-testi. Mä en todellakaan edes tiennyt mikä se on, mutta Niksu kertoi tismalleen samat tiedot, mitä kirjakin kertoo. Mä olen siis ihan kuutamolla, jos mieskin tietää mua paremmin asiat, jotka joka Mimmin pitäisi tietää. Pitää siis pitää opiskeluiltamia tämän kirjan parissa.

Kirjan takakansi sai kyllä mielenkiinnon nousemaan. Pitää siis joku sateinen päivä ottaa kirja käteen ja nauttia :) Mä en olekaan koskaan aikaisemmin hömppäkirjallisuutta lukenutkaan, joten innolla odotan, että vetäiseekö nämä mukaansa. Oletteko te lukeneet kumpaakaan?

Tänään olisi tiedossa pitkä päivä. Töiden jälkeen olisi koulutusta tiedossa, joten kotiin pääsekin vasta ihan iltasella. Mua jo vähän kyllä pelottaa, että miten tulen jaksamaan, sillä päätä jomottaa koko ajan enemmän. Pitäkää peukkuja, ettei tää taas pilaa mun päivää. Mutta onneksi kuitenkin on perjantai :)

Mukavaa viikonlopun alkua ♥

Ette muuten ikinä osaa arvata, mikä tauti mua on taas vaivannu?! Teillä ei varmaan ole pienintäkään aavistusta. Nii, tää kun on mulla niin kovin harvinainen. Saati ihan ku se nyt olis taas neljään viikkoon ollut poissakaan. Mutta niin se taas eilen jyräsi mut sänkyyn aikasemmin mitä normaalisti ja tuntui, että kuolema kuittaa. Joko arvasitte? Joo, migreenihän se. Mä pelkäsin ajaa eilen illalla kotiinkin, kun tuntui etten nähnyt tietä ollenkaan. Eikä tää vieläkään ole poissa. Piti jättää tallillekin menemättä. Sehän siitä olis puuttunut, kun olisin tullut kaaressa pollen selästä alas. Nyt onneksi on pikkasen helpompi olo ja jaksan jopa ajatella ehkä vähän mitä kirjoitan. Töissäkin olin ihan kuutamolla :D Mitäköhän kaikkia virheitä olen tehnyt? Kaipa tästäkin taas joskus selvitään.

Mä kävin taas moikkaamassa iskää tiistaina. Oltiin siis viimeksi nähty perjantaina PartyLite-pakettien takia ja sillon kyselin iskältä objektiiveista. Isi kun on sellanen valokuvailija, muistaakseni olen tämän kertonutkin, niin häneltä on aina hyvä kysellä vähän neuvoja. Kysyin monissakin blogeissa hehkutetusta 50mm 1.4f objektiivista, että jos ostaisin moisen itselleni, niin isi kielsi. Häneltä kuulemma löytyy 50mm 1.8f, joten hän antoi sen mulle omaksi <3 Ei kuulemma itsellään ollut käyttöä niin antoi mielellään mulle sen :) Ja jep, mä tykästyin siihen jo kahden kuvauskokeilun perusteella. Se on tosi kiva, vaikka kiinteä onkin. Samalla isi oli kuitenkin ottanut toisenkin objektiivin ja halusi antaa sen mulle kokeiluun, mikäli tykkäisin siitä. Se on 10-24mm 1.35f (jos nyt ihan oikein ymmärrän :D), eli laajakuva objektiivi näin helpommin sanottuna. Isi sanoi, mikäli tykästyn siihen, hän joko antaa tuon minulle synttärilahjaksi tai sitten ostaa uuden. Vielä on vähän hakusessa sillä kuvaaminen, mutta todella kiva sekin on.


Normaalisti siis kuvailen 18-55mm ja ylläoleva kuva uusista objektiiveista otettu sillä.



Tässä 50mm otetut kuvat. Tykkään tuosta syvyydestä hurjasti, mitä sillä saa kuviin aikaseksi. Ja hei, nyt muistakaa, että täällä puhuu täys amatööri näitä kuvaus jutuista, että täältä voi tulla vaikka minkälaista siansaksaa :D Nämä vain omia mielipiteitä ja mitä näen :D


Aika hauskasti tuolla laajakuvalla saa pinta-alaa kuvaan. Pitääkin päästä testaamaan tuota vähän enemmän, että pääsen siihen jyvälle. Mutta todella kivalta tuntuu sekin. Nyt ainoa, mihin todella haluaisin päästä, on Canonin valokuvausopetustunnille. Mä haluisin, et joku selittää mulle todella ymmärrettävästi kaiken aukoista, syvyyksistä ja ISO lukemista. Mä otan vain kuvia tällä pienellä ynmärrykselläni. Olisko teillä tietoa, missä tällaisia tunteja voisi olla?

Nyt mun on kuitenkin pakko taas hieman lepuuttaa silmiä ennen Salkkareita. Alkaa taas särkemään kovempaa. Mulla olis niin paljon kaikkea kuvattavaa teille, mut hei mihin toi valo karkaa? Alkaa tulla niin hämykuvia jo. Kaikki uudet ostokset esittelemättä ja niitä haluisin teille näyttää :)

Taas kerran voin kiittää tuota fiksua miestäni. Miten mä voin olla näin tumpelo näitten koneitten kanssa? :D Ja siis nyt on kuitenkin ihan niinkin yksinkertaisesta asiasta kyse, kuin kuvakoosta. Mulla on tapana käyttää Windowsin leikkaustyökalua, kun leikkelen kuvia sopivan mallisiksi ja olen aina tallentanut ne .PNG muotoon. Turhaan tullut paljon isompia tiedostokokoja entä mitä tulee .JPEG. Voitte siis vain kuvitella, että jatkossa taidan tallentaa toiseen muotoon. Onneksi taloudestamme löytyy edes yksi fiksu, niin saa aina apuja. Niksuhan on kamalan taitava näissä tietokonejutskissa. Hän on rakentanut muutamaan koneen ihan itse alusta loppuun. Mutta tilan säästämiseksi olen siis myös muokkaillut noita vanhoja kuvia, hemskatin hidasta hommaa sanoisinko. Parempi kuitenkin touhuta, ettei tästä kohta kuvatonta blogia tule. Vaikka kuitenkin ymmärsin bloggerin ohjeista, että mikäli kuvatila on täyttynyt, muuttaa picasa itse kuvat tilaa viemättömiksi kuviksi, eli ei pitäisi olla hätää vaikka kuvatila täyttyisi. En kuitenkaan ole ihan varma, kun sitä ei ole vielä onneksi tapahtunut.

Mutta kaikki varmaan olette mielenkiinnolla odottaneet toiveissani vaan, että millaisen talvitakin lopulta menin ostamaan. Suurin ja merkittävin päätös valintaani oli Niksun mielipide ja kyllä itsekin yhdyin siihen täysin. Lauantain shoppailulla oli tarkoitus ihan vain tarkastella talvitakkivalikoimaa tarkemmin, mutta täydellisen yksilön löytyessä vielä tarjouksesta, en mitenkään voinut jättää sitä kauppaan. Stadium oli talvitakkivalikoimallaan ehdottomasti paras mitä lauantaina näimme ja sieltähän se takki mukaan lähti. Olisitteko voinut arvata mun postauksen perusteella, että valkoiseen päädyin? :D


Everestin takkeja oli vino rekillinen tarjouksessa ja sieltä nappasin ensimmäisen takin kokeiluun. Värejä löytyi niin musta, lila kuin tuo valkoinen. Mustaa en siis halunnut ja lila...no vaikea yhdistellä eikä ihan mun juttu. Valkoinen siis päälle ja peilin eteen. Takki on melko reilun kokoinen ja valitsin itselleni koon 36, joka oli täydellinen. Kekkaloin peilin edessä, pyörähtelin ja kuuntelin Niksun mielipiteitä. Näytti kuulemma todella hyvältä päällä ja vyötärin kiristyskummpareiden ansiosta sai takkiin vähän naisellisuuttakin. Takki tuntui täydelliseltä. Päätin kuitenkin kokeilla myös muita, sillä tämä takki ei ollut untuvaa ja sellaisen olin kuitenkin suunnitellut ostavani. Seuraavaksi kokeilin sitten Everestin melko samannäköistä takkia untsikkana ja voi hitsinpimpulat, ku oli michelin-ukko olo. Takki olisi varmasti todella kuuma myös kovilla pakkasilla, mutta se olo joka mulla oli takki päällä ei ollut kovin kiva. Takki oli liian muhkea, muuten kyllä ihana. Halusin välttämättä kokeilla myös Peak Performancen takkia ja sama efekti kui Everistin untsikassa, mutta x2. Eikä se kyllä näyttänyt enää päälläkään hyvältä. Eikä sillä, johan se olisi hintansakin takia jäänyt rekkiin. Tällä kertaa ensimmäiseksi kokeilemani takki oli siis se täydellinen yksilö, joten ei muuta kuin kassan kautta hangonkeksinä ulos kaupasta :) Vaikka pelkäsin kovasti ottaa valkoisen takin, kertoi myyjä minulle kuitenkin takin materiaalista vähän. Se on likaa hylkivää ja Everestillä on takeilleen omat suoja-aineet, jonka kyllä ehdottomasti käyn ostamassa. Eli takin tulisi pysyä valkoisena, vaikka onnistunkin ihan varmasti sotkemaan sen. Nyt mä oikeastaan jo odottelen niitä pakkasia, että pääsen käyttämään tuota ihanuutta :) Mitäs tykkäätte? Ja kuvia tulette näkemään tuosta myös päällä, mutta nyt mulla ei ollut hovikuvaajaa paikalla.

Ja takki sai suosiota myös äidiltä, joka oli lauantaina käynyt kokeilemassa samaa takkia, toisistamme tietämättä :D Osanette arvata, että äidiltä ja tyttäreltä löytyy tällä hetkellä sama takki vielä kaikenlisäksi saman värisenä :D Me ollaan äidin kanssa niin samikset :D Äiti muutenkin aina usein tykästyy mun vaatteisiin ja sit ostan hälle samanlaiset. Hih ;)

Jaahas, tämä tietokonenörtti ymmärsi sen verran tuota enklanttia, jotta tietyn kokoiset kuvat bloggerissa eivät kuluta tillaa ollenskaa, kait? :D Nyt olen sitten koettanut muuttaa kuvien kokoa picasan-albumien muokkausohjelmalla, mutta hitsiläine ku on hidasta hommaa. Koetetaan nyt alkuun tällä tavalla, josko onnistuisin saamaan lisää kuvatilaa. Eli mikäli mun kuvissa näkyy jotain vikaa tai outoa, niin olen vain onnistunut sössimään jotain :D Yritetään kumminkin.

Jokunen aika sitten sähköpostiin kilkahti Yvesiltä tarjous, että duo-luomivärin ostaja saa siveltimen kaupan päälisiksi. No enhän mä malttanut mitenkään olla tilaamatta, kun sivellin näytti hurjan hyvältä häivytykseen. Ja eihän tietenkään ole fiksua ostaa vain yhtä tuotetta, kun jo n. 18€ jälkeen saa postikulut ilmaiseksi. Eli luomivärin lisäksi tilasin petrolinväristä kynsilakkaa, mustan kajalin sekä kasvojen kuorinta aineen. Tilaajalahjaksi valitsin yllätyksen ja siitä sain tuon kasvoveden ja rasvan. Tai en mä edes ole varma onko tuo rasvaa, en ole kerennyt asiaan tarkemmin tutkimaan :D


Tästä tilauksesta odottelin siis eniten noita meikkejä. Kajal tuntuu todella pehmoiselta ja piirtää hyvin. Kynsilakkaa en ole vielä kerennyt kokeilemaan. Luomivärit yllätti, ne toimivat aikas mutkattomasti, mutta sivellin ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Kyllä tämä paremman puutteessa menee, esim. reissulle mukaan oikein oiva pienen kokonsa puolesta ja kyllähän sillä ihan hyvä jälkeä saa aikaseksi :) Kuorinta-aine tuntuu kasvoilla todella ihanalta :) Mä tykkään kun siinä on aika isot ne kuorintapallurat.

Mutta nyt mä koetan taas jatkaa parin tuhannen kuvan muokkaamista. Mulla kestää siinä pieni ikuisuus. :D

Nyt monessa blogissa olen huomannut puhuttavan bloggerin-kuvatilan loppumisesta ja havahduin tähän hommaan siis itsekin samaisesta syystä, olenhat tätä blogia pian kirjoittanut jo kaksi vuotta. Minä, tietokoneen mahtikäyttäjä, joka ymmärtää näistä lähes yhtä paljon kuin mies muuttuvista naisten mietteistä, tarvitsen siis kipeästi apua, ettei tästä blogista täysin kuvatonta tule. Onnistuin jotenkin ihmeen kautta kuitenkin löytämään sentäs kuvieni tallennustilan tilan ja huolestuttavaltahan se näytti. Tilaa käytettynä jo 83% eli kohtahan tuo jo loppuu. Katselin myös näitä maksullisia vaihtoehtoja ja vielä sellaisen olisin voinut ostaa, mikäli maksu olisi ollut kerran vuodessa, mutta maksuja vaaditaan joka kuukausi. Kiitos, mutta ei kiitos. Olen myös lukenut, että blogille voi tehdä toisen käyttäjän, jolloin kuvatilaa saa enemmän. Voi ei, ei kiitos enempää kikkauluja, olen tässä muutenkin niin huono. En myöskään osaa pienetää jo tänne ladattuja kuvia, mikäli ne ovat kooltaa liian isoja, en vain ymmärrä. Voisitteko te viisaammat siis auttaa minua tässä kamalassa pulmassa? Mulla on näissä hommissa peukalo todellakin keskellä kämmentä ja mulle saa näitä asioita vääntää ihan rautalangasta, selittää vaadittavat toimenpiteen ihan kohta kohdalta.

Liikkuminen... mistä saada siihenkin nyt lisäintoa? Kadonnut motivaatio siihen ihan täysin. Tai oikeastaan mulla aika pahasti motivaatio karannut moniinkin asioihin näin syksyn tullen. Tämä päivien lyhentyminenkö lienee saanut tämän aikaseksi, mutta koko ajan väsyttäis. Nii ja särkeehän tätä päätäkin koko ajan. Mites kauan tätä onkaan jo jatkunut? Kohta neljä viikkoa? Mä en enää edes muista, kun lopetin laskemisen siinä parin viikon kohdalla. Välillä helpompaa, mutta ei silti särkyvapaata aikaa. Eilen oli taas vaihteeksi aika paljon pahempi päivä. Ihmettekin illalla pään tyynyyn laittaessa, että miten olenkaan jaksanut koko päivän touhuta, kun särku oli niin kova. Kai tähän on vaan jo niin tottunut. Mutta kyllä mä sentäs jotain viime viikollakin tein, tai ainakin olevinaan.

Ma: tallityöt 30 min, ratsastus 1h
Ti: -
Ke: tallityöt 30min, ratsastus 40min
To: -
Pe: -
La: shoppailua 5h, tallityöt 40min ja ratsastus 1h
Su: -

Ei kovin hyvältä näytä. Voisko joku lähtee vaikka mun kanssa salille, että jotain tapahtuis? Tänään tuntuu ihan siltä kuin vaipuisin syysmasennukseen. Kiinnostus on tosiaan nollassa. Tuo samperin kuvatilakin saa tänään mielen kovin matalaksi. Hei, eli tänään on virallinen möllötyspäivä! Kuka muu yhtyy? :D Ja kaiken lisäks mulla on selkäkin kipeä. Mä en ala. Nyt tekisi todellakin mieli painua sänkyyn peiton alle ja herätä kun on kevät. Kertokaa jotain piristävää ja tosiaan tuon kuvatilan kanssa kaipaisin kovasti apuja.

Huisin mahtavaa viikon alkua sit vaan :D


p.s. Tämä siis jääköön kuvattomaksi postaukseksi, että edes vähän saisi tilaa säästettyä.

Voi kuulkaa, se talvitakki löytyi :) Olen ääärimmäisen iloinen! Ja muutamia muitakin uusia vaatteita on löytynyt :) Koko eilinen päivä meni kaupoilla ja tallilla, enkä kerennyt tulla postailemaan ollenkaan. Ja nytkin olisi aika rientää kyläilemään ja katsomaan jättivauvakoiraa <3 Mä tulen taas paremmalla ajalla kertomaan enemmän ja näyttämään sen ihanan takin :)

Jottei nyt ihan ilman kuvaa olisi, niin tällaisessa asussa mä olen viipottanut. Mä niin tykkään noista mun petrolin värisistä pökistä :)


Valitettavan huono kuva, mutta näkeepähän mun ihanat pökät, nii ja uus neule :)

Palaillaan :)

Mä palelen yhtä herkästi kuin nakukoira pakkasella. Jo nyt mä nukun villasukat jalassa. Mä en vaan tykkää siitä, jos paleltaa. En kyllä haluaisi vielä edes ajatella talvea ja pakkasta, mutta pakkohan tässä pikkuhiljaa on, sillä mulla ei ole talvitakkia. Tai siis on mulla yksi untsikka, mutta sitä mä käytän vain tallilla. Löytyyhän multa villakangastakkeja kaksikin kappaletta, mutta mä tarkenen niillä vain pienillä pakkasilla. Ja tietenkin niin, että siellä alla on tuhottoman paksut neuleet. Mä havahduin tähän talvitakin puutteeseen siellä viime viikonlopun pikareissulla, kun käytiin pikashoppailemassa. Siellä päin kaupoista meinaan löytyi jo talvitakkeja alennuksessa. Löysinkin yhden toooosi ihanan Stadiumista, todella hyvällä alennuksella, mutta kekkula sentään, kun se oli mulle koon liian iso :( Se olis ollut muuten niin hyvä ja lämmin! Eilen myöskin kaupoilla pyörähtäessä kävin Myyrmannin Stadiumissa kurkkimassa kyseistä takkia, mut eihän siellä mitään alennuksia ollut.

Olen kurkkinut myös nettikauppojen tarjontaa talvitakkien osalta, mutta jotenkin haluaisin kuitenkin mennä ihan kaupasta ostamaan, että kerralla tulee hyvä. Kirppareillakin on silmät pidetty auki, mutta ei ainakaan vielä ole eteeni pompsahtanut tarpeeksi hyväkuntoista ja sopivaa yksilöä. Taidan kallistua kuitenkin kaupasta ostettuun ihan uuteen takkiin, josko se sitten kestäisi muutaman talven enemmän. Mutta mä olen myös hiukan hukassa, että millaisen takin haluaisin. Parka/maihinnousu/mikäsenytonkaan malliset taitavat tällä hetkellä miellyttää omaa silmääni eniten ja niillä saa palelevan pepunkin hyvin suojaan. Keräsin muutamasta nettikaupasta itseäni miellyttävimmät takit.




Mä tuppaan aina päätyä mustaan vaihtoehtoon ja mun molemmat villakangas takitkin on mustia, joten päätin, että talvitakin koetan löytää jossain muussa värissä. Valkoinen takki olisi niin ihana, mut arvatkaa vaan kauan se kestää tällaisella tohelolla puhtaana. Punainenkin olis tosi kiva, mutta sopiiko se kaikkien kanssa. Riitelisikö kovinkin pahasti, jos pitäisi esim. vihreitä housuja jalassa? No sitten tummansininen, aika hyvä vaihtoehto mustalle, mut muuten mä en kyseisestä väristä niin kamalasti pidä. Se on ihan jees, mutta en hytky ilosta. Sama pätee vihreään. Ja beigellä vähän sama kuin valkoisella, kauan se pysyis puhtaana? Näiden perustelujen takia pääsyn aina mustaan ja sit jonkin ajan käyttämisen jälkeen päädyn harmittelemaan, kun en uskaltanut repäistä. Plääh, voi yhen talvitakinkin osto olla niin vaikeaa :D Noista kaikista kollaasiin keräämistäni takeista on ehdottomasti suosikkini tuo Peak Performance, mutta voitte vaan veikata, että ostanko sitä koskaan... Tai no ostan, jos lottovoitti sattuis kohille, mutta muuten en raaski. Takilla oli hintaa kuitenkin 399€, vaikka varmasti laadukaskin on, mutta en vaan raaski ostaa tuolla hinnalla. Jos löytäisin takin jostain puoleen hintaan, harkitsin asiaa vakavasti, mutta parin sadan hinta olisi silti aika korkea. Alle satasella kun löytyis se täydellinen takki, olisin äärimmäisen tyytyväinen. Haluaisin kuitenkin saada takin ostettua jo hyvissä ajoin, etten sitten mattimyöhäsenä jää taas ilman. Voi miksi minä pöljä en ostanut kevään alussa alennusmyynneiltä talvitakkia!?! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, se on todistettua.

Jokos te olette talvitakkinne ostaneet, vai meneekö vielä vanha takki? Minkäslaisista takeista te tykkäätte? Ja hei huisin kivaa perjantaita! Niin se viikonloppu taas kolkuttelee :)

Catan sopeutuminen meille on ollut yllättävän helppoa. Olin jotenkin kuvitellut, että itkumaukumista ja pelokasta kissaa saataisi rohkaista olemaan meillä ja kotiutumaan. Väärin luulin. Ihan kuin Cata olisi ollut meillä jo paljon pidemmän aikaa, entä viisi päivää ja olisihan tämä ehkä pitänyt hoksata jo siitä upeasta automatkustamisesta. Se on myös alkanut jo ymmärtämään vähän, mikä on väärin, vaikka silti niitä hommia tehdään korvat luimussa ja karataan heti kun tullaan komentamaan :D Cata on niin mahdottoman suloinen, mutta myös hurja viikari riiviö :D Kynsiä terotellaan tietenkin sohvaan, vaikka oma raapimapuukin on ostettu heti. Onneksi toinen on kuitenkin jo oppinut edes vähän, että se on väärin ja eilen ensimmäistä kertaa jo rapsutteli puuta. Siltikin sohva on äärimmäisen kiva rallirata ja sitä suhaillaankin päästä toiseen, kiivetään lattialta ylös kynsien avulla ja riehutaan ihan muuten vain :D Ja voi näkisittepä miten ne Taren kanssa riehuvat :D Mä nauran välillä maha ihan kippurassa niille ja kun koetan selittää Niksulle mitä ovat tehneet, en pysty naurultani sitä edes tekemään. Jahtaavat toinen toistaan perä jälkeen. Cata vaanii Tarea ja hyökkii päälle. Tare ei yhtään tykkää pikkuisista terävistä kynsistä ja hyppelehtii Cataa karkuun. Näistä pöljistä pitäisi kyllä ottaa videokuvaa ♥


Tämä on se asento, jonka Cata useimmiten ottaa, kun Tare tulee tarpeeksi lähelle. Tuosta onkin hyvä vedellä etutassuilla Tarea turpaan :D Miksi muuten kaikki muut paitsi omat lelut on niin paljon kivempiä? Tuokin Pantene-paketin ympärillä ollut muovinaru on niin oiva leikkikalu.


Siellä se hienosti nököttää, vielä kun oppisi niitä kynsiään tuohon terottelemaan. Me käytiin tämä heti ensitöiksi ostamassa sunnuntaina, että Catalla olisi oma lepo ja tuo raapimapaikka. Eipä se tuossa viihdy. Nukkumaan täytyy aina päästä syliin ja sohva on siltikin vielä kivempi raapimapaikka. Ehkä se siitä.



Näin muikeena aina pitää vahtia missä Tare liikkuu. Silloin meillä on hiljaista, kun molemmat nukkuu. Mutta heti kun Tare liikkuu vaikka juomaan, havahtuu Catakin hereille ja on valmis aloittamaan jahtausleikit. Mutta kuinka ihanaa, että ne alkavat tulla hyvin toimeen. Tarekaan ei ole enää niin mustasukkainen kuin alkuun, vaikka siltikin vielä on. Onhan se ollut meidän silmäterä niin pitkään, että tietysti vie aikansa tottuakseen kaveriin. Sama oli silloin Nalan kanssa, kun se tuli meille hoitoon. Ajan kanssa tottuivat toisiinsa ja lopulta kaikki sujui mallikkaasti.




Ja tuo nenä ♥ Toinen on niin söpö :) Ja Cata on todella hellyydenkipeä. Tää oli mulle alkuun aikamoinen ihmetys. Mulla on ollut niin paljon huonoja kissakokemuksia ja jotenkin mulla oli sellainen kuvitelma, että kissa on vaan omissa oloissaan ja mikäli niitä häiritsee, niin saa kynsistä. Tästä se mun kissapelkokin alkujaan juonsi. Lapsena mä olin ihan hulluna myös kissoihin (mä olen siis ihan hullu eläinrakas, jos ei ole vielä tullut ilmi :D) ja mummolan kissoja kantelin ja silittelin enkä antanut olla rauhassa :D Jossain vaiheessa kuitenkin kissakohtaamiset alkoivat olla vain negatiivisia. Kissat olivat vihaisia tai muuten vain niin ilkikurisia, että mulle alkoi kehittyä pelko niitä kohtaan. Mulle on kissa käynyt todella pahasti käteen kiinni, ilman mitään sen suurempaa syytä ja puri sekä raapi todella pahasti. Siitä tuli mulle suurimmat pelot. Nyt kuitenkin Catan avulla on pelkotilat kaikonneet aika hyvin, vaikka vieläkin välillä pelkään, vaikken tiedä miksi. Cata on kuitenkin kovin hellä, aina riiviöhetkiensä jälkeen. Se tulee puskemaan naamaa, nuolee todella paljon ja osoittaa hellyyttä kovasti kehräämällä ja olemalla todella lähellä. Tää on mulle aika kummallista. Mun käsitys kissoista on kyllä muuttunut ihan kertaheitolla tässä viime päivinä. Mä en uskonut, että näin helliä kissoja on olemassakaan. Vaikka takaraivossa tiesin, että pakkohan on olla, pelko vaan kertoi mulle muuta.

Mutta tällaista kuuluu tällä hetkellä meidän elukkarintamalla :) Hyvin siis menee ♥

Toivottavasti äiskä on iloinen uudesta muumimukista. Kivaltahan tuo näyttää minunkin mielestä, vaikken itse niitä edes keräile. Mä olen jo aika monta mukia äiskälle ostanut ja tämäkin piti ostaa ihan vaan sen vuoksi, ettei äiti jää ilman :) Eipä hän edes tiennyt tuosta, jos en olisi kertonut. Vihdoin eilen se tuli sitten postissa ja tänään saan äidille annettua.

Kuinkas moni teistä osti tämän?

Mureke on yksi bravuureistani ja yksi Niksun lempiruoista. Hän pyysi sitä taas ruoaksi, joten ei muuta kuin hommiin. Todella nopea ja helppo tehdä, kaiken lisäksi aikas maistuvaakin :)





Itse rikon ensin munat ja sekoitan niitä hieman, sitten heitän jauhelihat ja kermaviilin. Sekoittelen näitä hetken, kunnes heitän mausteet joukkoon. Itsellä humpsahti eilen molemmat ranskalaiset sipulikeitot kokonaan joukkoon, pikkasen suolaisempaa entä tuolla puolellatoista. Hyvää silti. Eli suosittelen kokeilemaan mikä on omaan suuhun sopiva määrä.


Sitten soossi uunivuokaan ja taputtele siitä mieleisen muotoinen. Meillä mennään melko perinteisellä muodolla. Ja jos kastelen sormia hiukan, ei tuo soossi tartu käsiinkään.


Ei muuta kun uuniin 200 asteeseen ja 45min-1h riippuen uunin paistosta. Ja lopusta saatan itse välillä kääntää asteet 175.



Sit nam nam ja herkuttelemaan. Todella helppo tehdä ja tämän vuoksi tätä meillä aika usein onkin. Arkena todella helppo, kun tekemisessä ei mene kauaa ja sen paistoajankin voi hyvin hyödyntää vaikka imuroimalla ja pyyhkimällä pölyjä, tehokasta ;) Ja tämä on kivasti muunneltavissa. Välillä saatan murekkeen sisälle laittaa fetajuustoa, herne-maissi-paprikaa, ananaksia tai mitä vaan kokee sinne sopivaksi. Lisukkeena meillä yleensä on perunaa jossain muodossa. Eilen oman maan pottuja vaikka parhain lisuke mun mielestä on muussi. Ja tällä samaisella ohjeella teen myös lihapullat, ei muuta kuin pyörittelee pikkupalleroita ja paistaa lyhyemmän aikaa. Yleensä on vaan helpompi lötkäyttää soossi uunivuokaan :D Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan :)

Mua harmittaa tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin, että meiltä on lähimpään Cubukseen niin pitkä matka. Me käytiin viikonlopun pikasukulaisvisiitillä myös pikaisesta hiukan kiertelemässä kauppoja ja mistään muusta kaupasta (okei, Hennesillä en edes käynyt)  en mitään ostettavaa edes löytänyt, mutta Cubus yllätti mut todella positiivisesta. Aiemmin olen vain kierrellyt siellä hieman skeptisesti, enkä uskonut löytäväni sieltä mitään kivaa. Kuitenkin kesällä ostettu laukku antoi pientä osviittaa, että taitaa meistä kahdesta tulla vielä erottamattomat :D

Voi niitä riemunkiljahduksia pääni sisäisesti, kun näin Cubuksen hyllyllä ihania syysvärejä housuissa. Niksukin taisi nähdä mun ilmeestä, että nyt kestää pieni ikuisuus tässä hommassa :D Mä menin oitis kaivelemaan lemppareista oikeat koot mukaan sovituskoppiin. Harmillisesti juuri niistä himotuimmista viininpunaisista oli juuri minun kokoni loppu, mutta ilokseni petrolia ja tumman tumman sinistä löytyi. Viininpunaisia metsästetään siis vielä ja niitä vaaleita housuja ostellaan sit ens kerralla :D Ja voi sitä ilon määrää, kun sovituskopissa housut päällä pällistelin peilistä. Nää oli niiiiin hyvän malliset päällä ja Niksu oli samaa mieltä :) Ehkä hitusen liian lyhyet lahkeet mun makuun, mutta istuvuuden takia kassan kautta ulos.

Cubus jäi kummittelemaan mieleeni ja nyt on joku päivä pakko ajella johonkin Cubukseen tutkimaan valikoimaa paremmin. Nämä Gemma-farkut kelpaa mulle kyllä kaikissa mahdollisissa väreissä eikä näitä todellakaan ole hinnalla pilattu! Voi siis hyvällä omalla tunnolla kasvattaa huonoa housukokoelmaani.

Tykkäättekö te Cubuksesta?

Voisko joku kääntää lämmitystä vähän kovemmalle? Jumankekka kun on kylmä! Aamulla vain +2 astetta ja mä palelen kuin olisi pakkasta ainakin -30. Voisko kesä vaikka tulla takas ja tällä kertaa +30 asteisena? Toisaalta, onhan tämä ihanaa, kun iltaisin on pimeä ja viileä. Tykkään niin paljon poltella kynttilöitä, käpertyä kultani kainaloon viltin sisällä ja lämmittellä nyt kahden pienen elukkapatterin kanssa. Ja tosiaan, se toinen pikku elukka muutti meille lauantaina vähän myös itsemme yllättäen, enkä tämän vuoksi osannut asiasta yhtään tännekään informoida. Me lähdettiin perjantaina tekemään pikavisiitti Niksun äidin luokse ja siellä tämä pikkuinen karvakerä touhuili. Niksu oli kyllä nähnyt sen jo silloin viimeksi, kun mä podin kovasti ikävää yksin kotona hänen touhutessaan suloisen kissimirrin kanssa. Niksu kertoi mulle tästä suloisuudesta kotiin palattuaan ja näytti mulle siitä videoita, kuinka suloinen se oli. Ja olihan se. Harmiteltiin yhdessä sitä, kun perheen toinen kissa kiusasi pikkuista oikein urakalla, kun ei sitä oikein hyväksynyt. Mutta jotenkin kisu pääsi unohtumaan mielestämme, kunnes nyt viikonlopun pikareissulla tapahtui jotain. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli vain hakea moottoripyörä takaisin kotiin, mutta samalla kyydillä lähti myös suloinen Cata mukaamme. Me ei vaan raaskittu jättää sitä enää sinne ja se valloitti meidän sydämet täysin (tai Niksun jo silloin aiemmin). Me ollaan Niksun kanssa puhuttu jo aiemmin, että joskus kissa hankitaan, mieluiten sitten sinne omakotitaloon, mutta näin se elämä yllättää ja kissa muuttikin jo nyt. Cata otettiin mukaan kuitenkin pienellä vaihtoehto B:llä, "koeajalla", sillä meillä on kuitenkin entuudestaan tuo Tare. Vaihtoehto B oli se, että mikäli Cata ei vaan sopeudu meille jostain kumman syystä tai ne ei Taren kanssa tulisi toimeen, voisi Cata mennä takaisin Niksun äidin luokse. Me ei missään nimessä haluta laittaa kisua kiertoon, koska mikään eläin ei sellaista ansaitse, joten halusimme olla varmoja, että toinen pääsisi varmasti turvalliseen kotiin ja ympäristöön.


Lauantaina tulimme sen verran myöhään pitkältä matkalta kotiin, että kaikilla oli kovaa matkaväsymystä, eikä tutustumista voitu kamalan kauaa harrastaa. Muutenhan matka itsessään sujui todella hyvin. Tare ja Cata nukkuivat aika pitkälti koko seitsemän tuntia ja olin todella yllättynyt, kun kissa matkusti niin upeasti ihan vaan sylissä. Kotona olikin sitten hämmästeltävää ja kummasteltavaa jokaiselle. Me Niksun kanssa huolehdittiin, että Cata saa tutustua rauhassa paikkoihin ja Tare kovasti vahti meininkiä. Eipä kauaakaan, kun Cata reipastui ja riiviövaihde pääsi käyttöön. Meidän sohva taitaa olla sen mielestä ihan mahtava, kun pystyy kiipeillä ja juoksemaan ihan hurjapäänä. Ja voitteko kuvitella, tuo pieni hurja karvapallo ei pelkää Tarea yhtään. Me ollaan välillä naurettu maha kippurassa, kun Cata juoksee sohvan toisesta päästä toiseen, mistä Tare kulkee ohi ja hyökkii päälle :D Tassut ilmassa ja sitten välillä karkuun. Tare raukka on välillä ihan hukassa kun ei ymmärrä Catan meininkiä. Mutta riiviö hetken loputtua Cata hakeutuu syliin nukkumaan ja johan ne Tarenkin kanssa nukkuivat ensin nenät vastakkain ja sen jälkeen molemmat mun kainalossa. Ainakin näin lyhyella tutustumisella kaikki näyttää menevän ihan hyvin. Siltikin vielä vähän jännittää mitä tuleman pitää. Eikös tuo pentu riehuminen vaan lisäänny vuotiaaksi lähentyessä? Näin ainakin olen ymmärtänyt. Tänään ne jäivät sitten ensi kertaa kahdestaan kotiin. Emme kuitenkaan jätä niitä samaan huoneeseen vahingoilta välttyäksemme. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mitä ne kahdestaan voisivat keksiä. Ja aikaa tutustumiseenkin on ollut kunnolla vain eilinen. Toistaiseksi kaikki näyttää menevän ihan hyvin, mutta ajan kanssahan tästä vasta saa kunnon kuvan. Oli tämä kyllä aikamoinen yllätys itsellemmekin. Ja kaiken hassuuden päälle, mä kärsin pienestä kissapelosta. Tästä sitten toisella kertaa.


Niin ja nyt siihen joka maanantaiseen rutiiniin ja viikon liikuntoihin. Eipä vieläkään mennä parhaalla mahdollisella määrällä ja heppojen palatessa, menee mulla taas siellä aika paljon aikaa. Tässä vaiheessa harmittaa ihan älyttömästi, kun mulla menee rahaa joka kuukausi hukkaan salimaksuun... :( Sinnekin pitäisi jossain vaiheessa päästä. Mutta se, miten tallitöitä tehdessä huomasin paineen vain kertyvän päähän en vain mitenkään uskalla lähteä salille rehkimään. Mua pelottaa, että mun pää oikeasti räjähtää. Eihän kukaan varmaan kuitenkaan halua aivonpalasia päällensä :D


Ma: -
Ti: Tallityöt 40min, ratsastus 1h 15min
Ke: Tallityöt 40min, ratsastus 1h
To: kävely 30min
Pe: - (7h autossa, aika suoritus!)
La: - (7h autossa)
Su: -


Katsotaan siis miten tästä edetään. :)

Mukavaa viikon alkua teille ihanille ♥

Meillä on takana reilu 1200km. Oli ihanaa nähdä sukulaisia ja viettää aikaa heidän kanssaan. Samalla matkaamme tarttui pieni karvapallo.


Cata Kattinen on hurjan suloinen neiti, villi viikari ja kova kehräämään. Nukutaan vielä hurjan paljon ja ihmisten lähellä on paras paikka. Paitsi ei silloin kun riiviö hetki on päällä. Silloin riehutaan oikein urakalla. Lelut saa kyytiä ja niin saa kädetkin jos väärään aikaan laitat ne sen tielle :D Muovipussit ja pikku esineet on parhaita.


Taren kanssa ne vielä hakee omaa paikkaansa. Molemmat ovat hurjan kiinnostuneista toisistaan. Välillä kissa jahtaa koiraa ja välillä toisin päin. Kuitenkin leikin päätteeksi voidaan nukkua vierekkäin. Me kolmistaan vedettiin päikkärit. Kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä :)

Ihanaa sunnuntai iltaa <3

p.s. pää koettaa taas tappaa mut :(

Hämmästelin eilen postinjakajan postilaatikkoon jättämää pientä korttia, "sinulle on paketti noudettavissa postista". No mutta enhän mä nyt ollut tilannut mitään, vai olinko? Jos Hennesin myöhäistoimituksessa ollut paita olisi tullut, niin se olisi kyllä mahtunut luukusta sisään tai siitä olisi tullut tekstiviesti. Mikä kumma mua siellä postissa odotti? Kiinnotuneena kävin sen sitten tänään töiden jälkeen hakemassa.


Vielä kotiin asti ihmettelin pakettia. Se oli vain valkoinen pahvilaatikko, joka kyllä painoi ihmeen paljon. En kyllä ole tilannut mitään tällaista. Oliskohan joku lähettänyt mulle jotain? En malttanut tehdä mitään muuta (paitsi käydä Taren kanssa pihalla) ennenkuin sain tietää mitä laatikosta paljastuu.


Mitä ihmettä? Mä sain kolme isoa putelia uusia Pantene Pro-V:n tuotteita! Muistin, että jostain nettisivulta kävin täyttämässä lomakkeen kyllä Pantenen näytteitä kokeiltavaksi, mutta mä odotin sellaisia pikku näytepusseja. Nyt mä sainkin sitten oikein kunnon tuubit :) Näytteitä oli jaossa silloin tietty määrä, oliskohan ollut joku 2000, ja mä ilokseni sainkin näitä testailtavaksi. Kyllä Pantene piristi tällä yllätyksellä. Olisihan ne pienet näytepussitkin jo olleet kivat, mutta nämä yllätti tosi positiivisesti.

Kerkesikö kukaan teistä saamaan näitä näytteitä itselleen?

Jihaa, perjantai :) Ihanaa viikonlopun alkua teille ihanille <3

Mä olin tänä aamuna ihan kuutamolla, kun kello herätti. Olin tosi vihainen sille, kun se soitti. Miksi se lauantaina herättää jo viiden jälkeen? Töljötin hyvää biisiä soittavaa puhelinta hölmönä jonkin aikaa ja koetin palautua maanpinnalle ja järkytyksekseni vihdoin muistin, et tänään olikin torstai ja töihinhän tuo kello herättelee. Mä olen tainnut nähdä unia vapaasta koko yön, koska olin niin asennoitunut siihen. Eihän siinä kuitenkaan auttanut muu kuin nousta ylös. Voi julma maailma, peiton ulkopuolella oli niin kylmää. Silmien auki saaminenkin oli tänä aamuna jotenkin tuskallisen vaikeaa, eikä edes viileä aamulenkki avannut niitä. Lauantaimieli takoi kovaa takaraivossa. Hämmästelin aamuvirkkuja lenkkeilijöitä suu ammollani ja edelleen silmät puoliummessa. Mistä kummasta nuokin saavat energiansa? Pitänee muistaa laittaa ostoslistalle vitamiinit. Onneksi nyt jo olen selvinnyt aamuisesta episodista ja olokin on lähes pirteä. Ja ilokseni voin kertoa, että viimeiset kolme päivää päätä on särkenyt hieman vähemmän. :)

Meillä oli suunnuntaina päämääränä lähteä shoppailemaan syysvaatteita. Kyllähän Niksu sai vaatteita, housut ja paidan, mutta mä en saanut mitään. Tai siis pyykinpesuaineitahan ei lasketa. Mun mielestä on niin ihanaa mennä yhdessä shoppailemaan vaatteita, varsinkin niin, että mä saan toimia Niksun makutuomarina. Harmillisesti meidän reissulla ei nyt vaan oikein saatu niitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta kerkeäähän tässä vielä. Alla olevassa asussa mä siis suhailin kauppojen hyllyvälejä.



Mua ei todellakaan ole tarkoitettu kameran eteen :D Mun asennot on tosi mahtavia ja julkaisukelpoisia kuvia ei oikeastaan edes ollut. Yhdessä kuvassa nauroin niin kovaa, että kaulan jänteet näytti aika rankoilta :D Kun ei osaa niin ei vaan osaa. Mutta siis asusta sen verran, että muuten mä olisin yhdistänyt ehdottomasti korkkarit tähän asuun, mutta mä en vaan jaksa kävellä niillä niin kauaa kuin on tarvis. Suosiolla siis lättäkengät jalkoihin ja menoks. Ja tuo laukku ♥ Se on vaan niin ihana. Se tulee ehdottomasti kulkemaan mun käsikynkässä paljon. Pitää kyllä ehdottomasti muistaa käyttää muitakin vähän aika sitten ostettuja laukkuja. Se omakotitalo suurella vaatehuoneella olisi pikkuhiljaa oikeesti tosi tarpeellinen :D

Kivaa lauantaita, eiku torstaita ;) Onneksi lauantaikin on ihan kohta :)

Mä en tiennyt mitään mistään kuivashampoista, ennen kuin jostain blogista luin niistä. Tällä hetkellä ihmettelen vain, miten olenkaan koskaan pärjännyt ilman niitä. Aivan mahti tuote kuviashampoo noin yleensä, mutta nyt mua kiinnostaakin, onko joku toinen parempi kuin toinen. Tietysti niissä on eroja toisiinsa nähden, mutta onko ne kuinka suuria ja huomattavia, tästä pitänee ottaa selvää.

Ensi kosketuksen sain kuivashampooseen, kun sain äidiltä lainata pikkasen hänen Four Reasons. shampoota, mutta kokeilu oli hieman huono (ilmeisesti en ravistuanut kunnolla tms.) Päätin siis käydä ostamassa oman ja aloitin tutustumisen kuivashampoihin Klippoteketin yksilöllä. Se vei sydämmeni ensikäyttökerralla. Hintakaan ei sillä ollut paha 4,90€, jos en vaikka olisi tykännyt ja tuote olis mennyt hukkaan. Pulloa pitää ehdottomasti muistaa ravistaa kunnolla, että "oikeaa" tavaraa tulee ulos. Mä olen muutaman kerran suihkinut tukkaani vain niitä tyhjiä kaasuja ja ihmetellyt, miksei shampoo tee mitään. Yksi todella inhottava puoli näissä kuitenkin on. Suihkiessa meinaan aina tukehtua. Se jauhe menee niin pahasti mulla henkeen, että yskityttää hurjasti. Tähän olen kuitenkin keksinyt keinon ja sekään ei enää haittaa. Toiseksi, ainakin näissä kahdessa kokeilemassani on ollut ihan miellyttävä tuoksukin.

Klippoteket loppui ja lähdin metsästämään uutta putelia, mutta se oli joka paikasta loppu. Sokoksen Emotionissa sanottiin, että maahantuojalla olisi ollut ongelmia sen toimittamisessa. Jaahas, plan B käyttöön ja etsimään toisen merkin shampoota. Tämän vuoksi siis päätin alkaa kokeilemaankin järjestyksessä eri kuiviksia, että se sopivin löytyy. Tällä kertaa otin ensimmäisenä löytyneen Herbinan kokeiluun.


Muutama käyttökerta takana ja tuntemukset tästä kovin samanmoiset kuin Klippoteketistä. Toimii mun päähän yhtä hyvin ja on yhtä miellyttävä käyttää. Molemmilla saa myös kivaa tuuheutta hiuksiin, Herbinalla jopa ehkä hieman enemmän tai sit vaan kerkesin jo unohtaa, millaset Klipponilla tuli. Pitää siis ehdottomasti kokeilla vielä muidenkin merkkien shampoita, että saa kattavamman kuvan mikä sitten voisi olla parhain. Tällä hetkellä voisin siis ostaa kumpaa tahansa, Herbinaa tai Klippoteketiä.

Nyt siis kuulisinkin mielelläni teidän kokeilemistä kuiviksista ja mitä te suosittelette? Tai käytettekö ylipäänsä näitä?

Ei voinut paremmin sattua, kun puhelimeen pamahti sekä Hennesiltä että Ellokselta samana päivänä viestiä, että paketit on noudettavissa. Ei siis muuta kun noutamaan paketit kotiin ja sovittelemaan.

Hennesiltä tuli siis sievä paitapusero ja upea niittilaukku.



Tykästyin tähän paitaan Hennesin nettisivujen kuvista niin kovasti, että pistin tilaukseen kahdessa eri värissä, korallista vielä siis odotellessa. Mä tykkään tuosta kyllä ja ehdottomasti pidän sen toisessakin värissä, mutta silti peilikuvani tämä päällä näyttää mielestäni hassulta, melkein kuin olisin raskaana. Mä kokeilin tätä kyllä kovassa päänsäryssä, joten toivottavasti mun silmät huijasi mua, mutta mikäli ilme on samanlainen ens kerralla, niin kyllähän asiaa voi helpottaa laittamalla helma housujen sisälle. Nyt mulla on kuitenkin nätti pitkähihainen paituli. :)


Ja sit tämä niittilaukku. RAKKAUTTA ♥ Toi on niiiiin ihana, magee, rock jne. paras :)


Sisäpuolelta löytyy punainen liukas kangas, lokeroita puhelimelle yms. ja vetoketjullinen pikkutasku.


Vetoketju jatkuu vähän pidemmälle ja tästä tykkään. Auttaa huomattavasti laukun sisällön etsimisessä tai vaikka pakkaamisessa. Ja nuo kultaiset niitit, me likey ♥ Ja laukkuun mahtuu reippaasti mukaan koko elämä :D Ja laukun keinonahka tuntuu hyvältä. Tästä tuli heti mun uus lempparilaukku. Heidi, suosittelen siis tilaamaan ;)

Ja sit se Elloksen paketti. Mä odotin kenkiä kuin kuuta nousevaa ja mä saan aina ylimääräisiä sydämentykytyksiä upeista kengistä. Heti ensin kyllä Ellokselle vinkkinä, tehkää tekin yhtä ihanat kenkälaatikot kuin Nelly. Nämä kengät tuli ylisuurissa pahvilaatikoissa ja näyttivät jo valmiiksi niin käytetyiltä ja rupusilta, että yöh.


Vaalean beiget kiilakorkonilkkurit, LOVE ♥ Niin ihanat, niin hyvät jalkaan, ihanan sirot, ihanaa materiaalia. Onneksi tilasin :) Eikä näitä kyllä oltu hinnalla pilattu. Arvatkaa vaan raaskinko käyttää, kun pelkään, että likaantuvat käytössä. Pitäisköhän sitä ostaa vitriini kauniille kengille ja pitää niitä vain esillä ja sipsutella vain kotosalla :D Ei varmaan, käyttöön vartenhan näitä tehdään. Mutta nää on ihan parhaat :)


Joko mä en osaa lukea tai osaan lukea mutten ymmärrä lukemaani tai osaan lukea ja ymmärrän lukemani mutten halua uskoa, en sit tiedä mikä niistä. Mä jotenkin olin siinä uskossa, että näiden korkkareiden korkeudeksi jäisi 8cm ja se on sellainen korko, jonka mun nilkat ja päkiät just ja just vielä jaksaa. Kuitenkin nämä jalkaan laittaessa huomasin karun totuuden, mun jalat ei vaan kestä. Korkoa olikin 10cm. Sipsuttelin näillä hetken kotona, kokeilin josko sittenkin, mutta ei. Mun oli siis pakko palauttaa nämä upeudet :( Pitää siis vieläkin metsästää upeita "perus" korkkareita, sellaset multa meinaan puuttuu.
Nii, ja tilasinhan mä ne lappuhaalaritkin. Ne oli muuten tosi kivat, mut anteeks, onko mulla kenties pitkät koivet vai miksi haalareiden lahkeet oli naurettavan lyhyet? Ei nettisivuilla ainakaan ilmoitettu, että ne olis ollu 3/4 lahkeet tai caprit. Mallinkin päällä ne näytti kuitenkin ihan pitkiltä. Tämän vuoksi en sitten pitänyt niitä. Mua häiritsi lahkeen pituus tai siis lyhyys ihan hirveesti ja toivoin niistä syyshaalareita. Ei mee aina ku elokuvissa ja taashan se huomattiin. Vaikka piti palauttaa niin olen silti hurjan iloinen noista sopivista yksilöistä.

Tänään mä menen vähän koettamaan mun pään kanssa touhuamista hevostellen. Pitkästä aikaa siis hepan selkään. Pitäkää peukkuja, että se vaikka laukasis mun pääkivut pois :D Toivossa on hyvä elää ;)