Tämä muutos on jo jonkun verran täällä blogissakin näkynyt, mutta en ole sellaista kunnon esittelyä näistä mun uudistuneista hiuksista vielä tehnytkään. Moni teistä on jo pitkään ollut täällä mukana ja te tiedätte, että olen ollut viimeisen 15-vuotta vaalea pitkähiuksinen tyttö. Jos kiinnostaa, niin mun hiushistoria-postaus on luettavissa täällä. Tosiaan, aloin olla todella kyllästynyt ainaiseen samaan lookkiini ja lopulta annoinkin mun hiusten oman sävyn kasvaa rauhassa. Tai oikeastaan siksi, kun en tiennyt mitä mä hiuksilleni tahtoisin tehdä. Niksu oli jo muutamia kertoja ehdottanut, että enkö voisi välillä kokeilla vaikka vähän tummempia hiuksia. Mulla oli vahvasti sellainen tunne, ettei ne sovi mulle. Ei sitten ollenkaan. Kaikki kampaajat tai vähänkään hiuksista jotain tietävät sanoivat kaikki mulle, että lämmin vaalea on se mun juttu. Siihen mä tosiaan olin jämähtänyt täysin.



Mun hiukset tosiaan viisti peppuvaossa useimmiten ja niitä sitten aina silloin tällöin lyhennettiin. Mutta muuten olin vuosia ihan samanlaisilla hiuksilla. Aloin hissuksiin lämmittelemään ajatusta tummista hiuksista, kun Niksu sitä useammankin kerran ehdotti. Arvatkaa mitä mua esti värjäämästä? Mä kun kuvittelin, etten enää saa tummista takaisin vaaleaksi, jos kerran vetäisen sellaisiksi xD Siis mitä ihmettä mun pienessä päässä oikein liikkui? Onhan muutkin tummahiuksiset saaneet omansa takaisin vaaleiksi, jos ovat halunneet. Eli miksi en siis testaisi tummia. Johan mä olin oikeasti viimeisen 15 vuotta ollut ihan samantyylisellä reuhkalla. Niin sitten syntyi lopullinen päätös ja pääsiäisenä hiukset sitten teki suurimman muutoksen vuosiin.


Tiedättekö, mä rakastuin näihin tummiin hiuksiin välittömästi! Olo tuntuikin ihan kotoisalta, vaikka pelkäsinkin muutosta ihan tuhottoman paljon. Onneksi lopulta uskaltauduin värjäämään. Väriksi halusin ehdottomasti neutraalin ruskean. En halunnut sävyn taittavan selkeästi punaiseen, mutta en halunnut sen olevan liian kylmäkään. Kyllä meillä siskon kanssa kävi tuuri, kun löydettiin just se sävy, mitä halusinkin! Alkuun oli ajatuksena leikata hiuksia pikkasen lyhyemmäksi, mutta sitten tulikin Niksulta aika hyvä ehdotus, millaiset hiukset voisi leikata. Kyllä mua kovasti jännitti hänen ideansa ja sitä mietittiinkin pääsiäisruokailun ajan. No mitä hittoa, antaa mennä! Kyllä ne hiukset siitä vielä kasvaa ja kyllä nyt kunnon muutos olisi oikeasti todella toivottu piristys. Niin me illan viimeisillä tunneilla siskon kanssa majottauduttiin meidän kylppäriin ja pistettiin sakset viuhomaan. Tai siis mähän vain kiltisti seisoin siinä paikallani :D


Malliksi tuli siis edestä pitkä ja takaa lyhyt. Mikä tämän mallin nimi muuten on? A-linjan leikkaus? Epäsymmetrinen polkka? Nyt te hiustietäjät tieto tuonne kommenttiboxiin ;) Voin kertoa, että leikkaus kesti muutaman tunnin ihan vaan siitä syystä, että me jänistettiin leikata kerralla isoa kerrosta hiuksista. Napsittiin sellaisissa 5-10cm osioissa tuo loppuosa. Ekana reippaasti pois sellainen 20cm. Muiden touhuillessa pihalla meidän hiuspuuhien aikana näytettiin aina välituloksia ja ikkunan takaa moni näytti, että vielä vaan lyhyemmäksi. Ja se viimeinen 5cm oli lopulta se ratkaiseva ja rakastuin itse tähän totaalisesti!


Tykkään mallista ihan jo siitäkin syystä, että sen saa näyttämään todella lyhyeltä laittamalla etu osan kiinni taakse. Mutta tämä ei kuitenkaan ole liiankaan lyhyt. Hiukset yltää hyvin vielä kiinni, mikä oli mun ehdoton ehto. Mä en osaa olla, jos hiukset on koko ajan auki. Sisko leikkasi myös vähän tuollaisen rikkonaisen pinnan, ettei ole liian tasainen kypärä päässä. Kyllä se sisko vaan tietää, mitä minisiskon päässä liikkuu. Ja nähtävästi sen miehen, koska Niksu oli ihan supr tyytyväinen tähän :)


Mikä parasta, kaikki osapuolet äärimmäisen tyytyväisiä :) Ja kuinka jännää nähdä itsensä ihan eri näköisenä, kun viimeiset vuodet peilistä on katsonut sama pärstä pikkuhiljaa vaan rypistyvänä. Tämä oli todellakin piristävä muutos.


Nyt sitten yritänkin opetella laittamaan tätä mallia ja olen etsinyt kovasti vinkkejä kampauksiin. Nyt vaan pitää opetella tekemään jotain kivaa :) Ja vihdoin mun kaikille hiustököteille on oikeasti jotain käyttöäkin.
Kiitos siis vielä siskolle, kun toteutat näitä mun hiusjuttuja ♥

Vaikka mun hiukset ovatkin jo tehneet aika radikaalin muutoksen entiseen nähden, niin palataan vielä aikaan, jolloin mulla tuo pitkä reuhka kulki mukana. Mun hiukset olivat siis tosiaan olleet vaalean erisävyissä viimeisen 15 vuotta ja lyhennetty aina tasaisin väliajoin tuolta peppuvaosta puoleen selkään ja juurikasvua värjätty aina silloin tällöin. Mä olin juurtunut tähän omaan tyyliin. En uskonut, vaikka moni mulle sanoi, että mulle voisi sopia joku muukin hiustyyli. Minä kun olin vakaasti päättänyt olla vaalea pitkähiuksinen tyttö. Oikeasti olin itsekin kyllästynyt omaan pielikuvaani ja olin haudutellut hiusmuutosta jo jonkin aikaa. Mua vaan pelotti lähteä tekemään jotain radikaalia muutosta, koska mitä jos mä en tykkäisi siitä? Katuisinko, että värjäsin hiukseni? Katuisinko jos leikkaisin? Siis niin, hiuksethan eivät tosiaan kasva takaisin, eikä niitä varsinkaan saa värjättyä uudelleen. Siis miten tyhmä mä olin! :D En todellakaan tiedä, mikä ihmeen aivopieru mulle oli tullut päähäni, kun ajattelin muutoksen olevan niin lopullinen ja siitä ei koskaan pääsisi eroon. Ehkä siihen vaikutti viimeisen 15 vuotta, kun peilistä oli kurkkinut takaisin sama pärstä samoilla hiuksilla hissukseen vaan rypistyvänä.


Tässä kuvassa näkyy parhaiten hiukset, millaiset ne olivat oikeastaan viimeisen vuoden. En jaksanut enää edes tyveä värjätä, olihan se jo reippaasti yli puolen pään. Itsekseen tullut liukuväri ja tykkäsin siitä kyllä kovasti. Mutta samassa olin kuitenkin kyllästynyt siihen. Mietin kovasti, että mikä olisi turvallinen tapa lähteä kokeilemaan muutosta. En uskaltanut heti lähteä värjäämään ja paluu kokonaan vaaleisiin hiuksiin ei sekään tuntunut yhtään houkuttelevalta.

Eräs lauantai ilta tutkailin vähän mun kosmetiikkavarastoja ennen saunaan menoa ja silmiini hyppäsi Biozellin sävyttävä hoitoaine. Lueskelin putelin tekstiä ja mietin, että tämähän olisi sopiva tapa lähteä kokeilemaan pientä muutosta. Biozellin sävyttävät hoitoaineet kun pesujen mukana haalistuu pois hiuksista. Ei olisi siis pelkoa. Saisin vaalean häntäni takaisin, jos sävy ei innostaisikaan. Karkasin ennen Niksua saunaan puteli kourassa ja lähdin levittämään hoitoaineen kuiviin hiuksiini.


Mulle oli tuote tuttu jo entuudestaan. Käytinhän mä sitä myös vaaleahiuksisena taittamaan keltaista sävyä pois. Tällä kertaa tosin sävy oli siis eri. Frozen Mochan sanottiin olevan sekoitus kullan ja tuhkan sävyjä ja antavan hiuksille viileän ruskean sävyn vaaleille ja keskiruskeulle hiuksille. Nämä hoitavat sävytteet tarttuvat tosiaan vain värjättyyn hiukseen, joten mun vaalea osa tummeni tällä.



Olin yllättynyt, miten hyvin sävy tarttuikaan hiuksiin! Tai siis siihen värjättyyn osaan siis. Oli kiva nähdä itsensä vähän tummempana kuin oli tottunut ja samalla tietäen, ettei tämä ole lopullista. Mä ehdin olla tuolla Frozen Mocha sävyllä varmaan reilun kuukauden. Väri haalistui todella vähän sinä aikana, mutta en malttanut odottaa sen kokonaan pois peseytymistä. Sain meinaan testattavaksi vielä tummemman ruskean ja mieleni halaji kovasti päästä testaamaan sitä. Seuraavana vuorossa olikin siis sävy Chocolate.


Chocolate on lämpimänruskea, joka taittaa mun hiuksissa ainakin selkeästi punaiseen. Tämä se vasta imeytyikin mun hiuksiin. Suosittelen ehdottomasti levittämään tuotteen kuiviin hiuksiin, sillä mielestäni sillä tavoin saa intensiivisemmän sävyn. Mä menin värin kanssa vielä saunaan istumaan ja mun mielestä lämpö vain lisäsi sävyn tarttumista. Annoin vaikuttaa varmasti yli 15 minuuttia ja sitten huuhtelin pois. Tässä siis lopputulos.



Nyt mulla olikin sitten reippaasti tummemmat hiukset ja tunsin kyllä oloni todella kotoisaksi. Ainut mistä en pitänyt tässä sävyssä, oli tuo punertavuus. Se ei ole ihan mun juttu. Harmittelinkin tätä kovasti ja sain Biozellilta vinkin, että voin ihan yhtä hyvin käyttää hopea tuotteita tummien hiusten kanssa taittamaan punaisuutta pois. Yritinkin sekä shampoon että Silver hoitosävytteellä taistella punaisuutta vastaan.


Harmillisesti en kuitenkaan nähnyt ainakaan todella selkeää muutosta näissä punertavissa hiuksissa. Näiden nimeen kuitenkin vannoin vaaleahiuksisena! Näillä sai taitettua keltaisuuden pois ihan täydellisesti. Minna ystävä sai näillä jopa ihan hopeanharmahtavat hiukset, kun antoi vaikuttaa todella hyvin. Eli nämä todella toimii vaaleaan, tämän tumman ja punaisen kanssa en sitä ihan kokenut toimivaksi.


Sävyä pystyy kuitenkin ylläpitämään hiuksissa todella helposti. Biozellilta löytyy samassa sävyssä myös shampoo, joka edesauttaa sävyn pysymistä hiuksissa. Pesinkin joka toinen tai kolmas kerta tällä shampoolla ja mun sävy pysyi hiuksissa todella hyvänä ja intensiivisena. En huomannut haalistumista lainkaan.

 Kuten nimikin jo sanoo, nämä hoitavat sävytteet on tällaiselle herkästi takkuuntuvalle reuhkalle superhyvät tuotteet. Mun ei tarvinnut taistella hiusten selvittämisen kanssa, vaan nämä todella jättivät taakseen helposti kammattavat ja siloisat hiukset. Sävyttää ja hoitaa, todellakin lunastaa molemmat lupaukset. Eli mikäli kaipaat helppoa ja nopeaa uudistusta värjätyille hiuksille tai tarvitset tuotteen ylläpitämään sävyä, niin suosittelen ehdottomasti testaamaan näitä. Toimii todella, kuten kuvistakin näkyy. Mä vannon muutenkin Biozellin nimeen. Mahtava suomalainen yritys, jolla tuotteet on todellakin toimivia! Nämä eivät ole ainoita, jotka mun käytössä meinaan ovat.

Oletteko te kokeilleen näitä sävyttäviä hoitsikoita?

Ehkä on syytä aloittaa tämä postaus parinkin pahoittelupyynnön saattelemana. Ensinnä, multahan on pyydetty joku sata kertaa hiuspostausta. No tuota. Sitä ei ole kuulunut. Mä en oikeastaan ajatellut, että mulla olisi kauheasti annettavaa sillä rintamalla. Onhan mun hiukset olleet viimeisen kymmenen vuotta melkein samanlaiset. Mä en osaa hiuksiani laittaa, eli kampauksia mun nupissa ei ainakana kamalasti tulla näkemään. Omatekemänä nyt varsinkaan. Eikä mun hiustenhoitokaan ole mitenkään ihmeellistä. Shampoo, hoitoaine, joskus jotain naamioita ja muita hiuksia hoitavia öljyjä tms. Niin ja erittäin harvoin jotain muitakin hiustuotteita, kuten hiuslakkaa. Kuivashampoo on mulla ehkä "erikoisemmista" tuotteista jatkuvassa käytössä. Naamiotkin löysin vasta parisen vuotta sitten, että mä oikeasti teen hiuksille todella vähän. Kampauksetkin on oikeastaan aina samanlaiset. En enää juur koskaan pidä hiuksiani auki. Näytän omasta mielestä ihan juntilta pallonaamalta. Eikä se ole ollut kovin käytännöllistä. Hiukset on koko ajan suussa ja silmissä, parhaimmilla siellä vessanpöntössä ja persvaossa. Mulla on yleensä aina joko ponnari, letti, lettiponnari tai sitten tötterönuttura. Wuhuu, huikean monta kampausta :D En siis todella ajatellut, että mulla olisi tällä rintamalla teille mitään annettavaa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Onhan mullakin jonkinlainen hiushistoria. Ajattelin, että voisin aloittaa siitä ja sitten seuraavissa postauksissa oikeasti kertoa vähän mitä mä tälle reuhkalle noin muuten teen.

Toinen anteeksipyyntö on kyllä myös paikallaan. Meinaan näistä kuvista. Okei, ehkä mua itseäni enemmän hävettää julkaista tällaisia kuvia, mitkä saisi oikeasti olla syvällä piilossa, varsinkin poissa koko kansan nähtäviltä. Nää ei ole mitään kaunista katsottavaan. :D Pieni pallonaama se siellä kuvissa tönöttää, mutta mitäpä mä en olisi tän blogin eteen valmis tekemään. Häpäisen itseni sitten ihan toden teolla :D Olen nauranut maha kippurissa näille kuville, kun eilen pitkästä aikaa kaivelin ne esille. Ihan vain tätä postausta varten. Kuvien laatu on mitä on, osa on meinaan skannattu, kun ihan konkreettisesti paperisina valokuvina olivat. En myöskään (ehkä omaksi onnekseni) löytänyt ihan kaikkia kuvia itsestäni eri vuosilta, sillä suurin osa valokuvista on meinaan äidillä jemmassa. Saavat kyllä jemmassa ehkä pysyäkin. Meinaan johan nääkin on niin kamalaa katsottavaa :D Eli tästä lähtee hiushistoriani, apuva... :D Tää on sit pitkä, ihan tällee vaan varoituksen sanana.

Olin lapsena melkoinen pellavapää. Mulla oli vaaleat kutrit ja ne sai kasvaa. Äiti ilmeisesti välillä niitä lyhenteli, mutta koskaan ei olleet kovin lyhkäiset. Hiukset alkoi mulla tummumaan muistaakseni tarhaikäisenä. Ekalla luokalla muistelisin niiden olleen jo aika tummat. Ekalla luokalla mulla oli pitkä polkka. Ylettyi hieman olkapäiden alle. Kakkosella mulla olikin sitten lyhyt polkka. Harmi kun mulla ei ollut näistä kuvia tallella. Kolmosella lyhenikin sitten jo todella lyhkäiseksi ja siitä päästääkin ensimmäiseen kuvaa. Tässä minä neljännellä luokalla.


Ei, ei se ole poika vaikka siltä näyttääkin :D Olenhan teilla maininnut siitä, että olen ollut poikatyttö. VAHVASTI kuten kuvasta näkyy. Mulla oli veljeni vanhat vaatteet, hiukset lyhyet eivätkä häirinneet menoa. Meidän kerrostalossa asui vain poikia, joten poikien leikkejäkin me aina vain leikittiin. Kenties vaikuttaneet ne sitten mun olemukseen :D Mutta siis tässä kuvassa mulla on lyhyimmät hiukseni ikinä. Kunnon pottatukka. Mun ala-asteen paras kaveri oli näyttänyt meidän kaverikuvaa serkullensa ja hän oli kauhistellut miksi oli pojan kanssa kuvissa. Menin siis ihan täydestä pojasta.

Tämän jälkeen annoinkin hiusteni kasvaa. Viidennellä luokalla mulla oli hiukset kasvaneet polkan mittaan ja tässä alla sitten kuudennen luokan luokkakuva. Hiukset yltti taas tuonne olkäpäiden alle.


Apua mikä kaksari xD No joo, lapsihan mä olin. Miten musta tuntuu, että nykyajan kuudesluokkalaiset on niin paljon vanhemman näköisiä mitä mä olin kuudennella. No joo. Hiuksissa sävyeroja aiheutti aurinko, joka siis aina hieman vaalensi kutrejani.

Seisaluokalla mulla olikin melko pitkät hiukset. Mutta kuva olis ollut yhtä tyhjän kanssa, koska näytän kaljulta :D Olin vetänyt niin tiukan ponnarin päähäni ja koko letti sitten jäi näkymättömiin kuvista. Ja se Adidaksen verkkatakki saa kyllä jäädä unholaan :D Kasilla sitten taas napsastiin koko letti pois. Tää on ensimmäinen hiusteleikkuu, jonka muistan vielä ihan elävästi. Sisko kysyi multa monen monta kertaa, että ootko ihan varma että napsaistaan letti pois. Joojoo, anna mennä vaan :D Sittten me katsottiin sitä lettiä siskon kädessä ja hiuset muotoiltiin. Ja tässä vaiheessa sanottakoon, että sisko on ollut mun luottokampaaja vuosia. En tiedä uskallanko edelleenkään antaa kovinkaan monen käsitellä mun hiuksia. Sisko on aina tiennyt mitä mä olen halunnut. Kasillekin halusin pallohiukset. Miks, ei mitään hajua.


Ihan vielä vähän taas asiasta poiketen, niin kasilla mulla alkoi selkeästi puhjeta akne. Seikan kuvassa oli todella vähän, mutta sitten se lisääntyi. Ja c'moon noi mun kulmat xD Ainoastaan huulikiilto oli tuolloin käytössä, muusta en tiennyt.

Sitten hiushistoriani tummimmat hiukset. Tumma mahonki muistaakseni oli sävy mikä laitettiin. Jossain vaiheessa oli vielä sellainen lilaankin vivahtava sävy, mutta niitä kuvia mulla ei valitettavasti ollut. Hiukset olin antanut kasvaa ja tuollainen polkka siitä taas sitten tuli. Kovinkaan kauaa en viihtynyt tässä tummassaja rippikouluun piti saada vaaleat hiukset. Tota noin, tuosta tummasta vaaleaksi. Joko arvaatte mitä tapahtui?


Kyllä, kusenkeltaiset hiukset ja mä rakastin niitä silloin palavasti :D Valitettavasti tästä mulla ei ole teille kuvaa annettavana. Mutta kyllä te osaatte kuvitella. Mun rippikuvat oli niin jäätävän kamalat ja se hiusten sävy niin järkyttävä, että sietääkin jäädä unholaan. Tosin, en niitä teille löytänytkään, joten senkin vuoksi jäi pois...onneksi. Ysiluokan luokkakuva oli myös kateissa. Siinä mulla oli järkyttävä juurikasvu sen kusenkeltaisen polkan kanssa :D

Lukion ekalla mulla oli taas punertavan ruskeat hiukset, tummanvaaleat, ei siis ihan tummat. Ja hiuksia tosiaan aloin kasvattamaan tuolta rippikoulusta. Tästä siis päästääkin lukion kakkosluokalle.


Tässä olin käynyt kampaajalla jotakin viikkoja aikaisemmin. Sisko oli jo niitäkin joutunut korjailemaan. Halusin saada kylmän punaiset hiukset. Poistuin kampaajalta oranssein hiuksin. Tuolta alta se ihan vähän vielä pilkottaa. Sisko veteli mulle vaaleita raitoja, että saatiin se oranssi häivyttymään pois. Muistan kotimatkan kampaajalta. Bussissa pojat nauroivat ja huutelivat zirp zirp. Taisin olla aika näky. Itkuhan siinä pääsi silloin. Kampaaja velotti multa silloin vielä ihan järkyttävän summan rahaa siitä ja enhän mä osannut siihen mitään sanoa.
   Välihuomiona tässä vaiheessa. Olin löytänyt meikkaamisen maailamn lukion ekalla. Siinä kuvassa mulla oli rusehtava meikki ja tähän lukion kakkoseen sitten vetelinkin harmaata ihan reippaalla kädellä. Onneksi ei ole ollut kovin pigmenttisiä luomivärejä tuolloin :D Mites toi aurinkopuuteri? Ja hei, kulmat on nypitty! Tässä vaiheessa hain myöskin itselleni e-pillerit. Terkka suositteli niitä kasvojeni ihon takia ja niin ne sitten haettiin.

Ja siitä sitten siis lukion kolmallenne. Hiukset saaneet taas vaan kasvaa, sisko vedellyt raitoja hiuksiin ja sillä sit mentiikin aika pitkään. Ja kuten näkyy, mun kasvojen iho! Voi jumpe, tuon kun saisi takaisin. Siloposki se siellä. Pillerit teki todella ihmeitä, mutta teki ne paljon huonoakin. Ja jaahas, on mulla nähtävästi ollut aika ohkaiset kulmatkin...


Lukiossa tapasin ensimmäisen virallisen poikaystäväni. Se suhde oli myrkkyä ja elämä muutenkin oli silloin rankkaa. Todella rankkaa. Kaiken tämän tuloksena lihoin järkyttävästi... Olenkin tämän kuvan julkaissut täällä aiemmin, joten antaa mennä uudestaan. En todella katso tätä mitenkään mielelläni. Pahaa tekee. Mutta hiukset, ne olivat venähtäneet pituutta todella paljon. Tässä on siis pari vuotta lukion jälkeen. Ja mulle leikattiin otsahiukset. Tiedättekö, mä en kyllä tunnista itseäni tästä kuvasta.


Jos nut tuosta kuvasta oikein näkee, niin mulla on vissiin juurikasvua.. tai sitten vain kuva hämää. Mutta hiukset on siis pitkät. Ja ne oli PAKSUT! Todella paksut. Muistan kun joskus ihmiset tarttui mun hiuksiin kiinni ja halusi kokeilla miten paksut ne on. Sitten kuitenkin tapahtui muutoksia elämässä ja jätin poikaystäväni. Yksi elämäni parhaista päätöksistä! Se suhde oli todellista myrkkyä ja tuossa kropassahan se myrkky oikein näkyi. Kilot alkoi karista ja sitten tapasin Niksun. Sittenhän ne kilot vasta lähti. Rakastuminen, murheet, syömättömyys. Puol vuotta ja 40kg. Liian paljon liian lyhyessä ajassa. Ei näin! Se nyt on kuitenkin jo tapahtunut, mutta varoittavana sanana teille muille. Mulla oheni hiukset huomattavan paljon. Puolella vähintään. Enhän mä todella saanut mitään vitamiineja syömättömyyden takia ja vaikutukset nähdään herkästi hiuksissa.

Paino tippui, hiukset pysyi samana. Ainakin aika pitkälti. Pitkät ja vaalean eri sävyissä. Olipa muuten vaikea löytää kuviakin itsestä, koska mä olen vältellyt kameraa todella taidokkaasti. En ole koskaan viitynyt kameran edessä enkä viihdy edelleenkään. Musta ei saa hyviä kuvia...


Noniin, ja sittenhän mulla vasta kulmat on olleet :D Otsahiuksia mulle on leikattu aina silloin tällöin ja sitten aina kasvatin ne pois.



Tässä siis parisen vuotta. Pitkät vaaleat hiukset. Ja mitä ihmettä mä oon niille tehnyt kun noin paljon kiiltää? Tuolloin muistan pitäneeni hiuksia auki vielä, jaksoin suoristaakin jopa. Kovin samanlaisilla kutreilla on siis menty monen monta vuotta.


Nuorimman kummilapseni ristiäisissä noin 5,5 vuotta sitten. Hahahaa, toi meikki on muuten ihan jäätävä. Olin ostanut ensimmäisen 88 luomiväripalettini ja vedin sit nähtävästi ihan hyvät överit. Olin löytänyt blogimaailman tässä vaiheessa jo ja aloin imeä itseeni vaikutteita aika paljon.

Sitten tuli pitkästä aikaa hiuksiin uusi päivitys. Aina näkymätön sellainen. Meinaan alaosa hiuksista, niskaosa siis, värjättiin vähän tummemmaksi.


Kappas, olen jopa kihartanut hiukseni. Ilman lettejä siis :D Koska eihän mulla kiharat oikein pysy millään ilveellä.


Mutta tässä siis, hiusten alaosa oli tosiaan tuollainen tummepi. Muuten on menty samalla tyylillä.


Hiusten alaosaa ei koskaan virallisesti värjätty pois vaan sen ajan myötä sieltä kasvoi pois ja vaalennusten yhteydessä aina vaaleni hiisukseen. Nämä kuvat onkin jo mun blogiajoilta, eli ovat olleet täällä nähtävissä. Viiden vuoden sisään siis. Muutosta ei ole tapahtunut. Nähtävästi letin kihartamat hiukset ponnarilla, useammankin kerran. Juurikasvu on saanut kasvaa ja kasvaa. En ole jaksanut vain värjätä enää hiuksiani. Enkä ole keksinyt niille mitä tekisin. Niksu on pyytänyt jo vuosia, että kokeilisin välillä tummaa. Mua vaan on joku siinä pelottanut, enkä ole sitten rohjennut kokeilemaan. Olen aina kokenut, että vaalea on mun sävy.


Suurin muutos tapahtui viime kesänä vasta, kun leikkasin persvaossa liehuvan häntäni puoleen selkään. Pituudesta lähti paljon, mutta hiukset oli kyllä edelleen pitkät. Ja se juurikasvu olikin jo niin pitkä, että näytti melkein liukuväriltä.



Tuollakin mentiin pitkä tovi, kunnes sitten yksi ilta ennen saunaan menoa päätin testata uutta hiustuotetta. Tästä tulen kirjoittamaan teille vielä ihan erikseen, mutta siis Biozellin sävyttävä hoitoaine sävyssä Frozen Mocha lähti testaukseen. Olin aika varma, ettei mun hiuksille tapahtuisi mitään. Väärässäpä olin. Vuosien jälkeen mulle tulikin vähän tummemmat hiukset. Nyt tosin näissä kuvissa, jotka on toissapäivänä napsastu, on sekin sävy jo haalentunut kahdeksan pesun verran. Eli ei ole enää ihan niin tumma kuin oli aiemmin.

Kuinka moni on tänä kesänä päässyt juhlimaan häitä? Joo, mä oon teille ihan vaan inasen kade. Mun mielestä olisi niin ihana päästä juhlistamaan uutta avioparia, mutta kutsuja ei vaan ole tänne asti sadellut. Mun kaunis ystävä Minna taas pääsi tänä kesänä jo toisiin häihin ja jälleen kerran tuli vieno pyyntö, josko voisin laittaa hänet juhlakuntoon. Tällä kertaa uskaltauduin jo vähän rohkeammalla mielellä, sillä Minna oli edelliseen lookkiin sen verran tyytyväinen. Tällä kertaa me suunniteltiin lookki yhdessä etukäteen ja kesän lämmön ja auringon voiman takia päädyttiinkin tällä kertaa kulta-ruskeaan kokonaisuuteen.

Mä oon ollut niin aikaansaamaton tän mun reuhkan kanssa. Hiukset ovat vaan kulkeneet mukana. Olen pessyt niitä keskimäärin kolmen päivän välein, harjannut lähes joka päivä ja tehnyt ainaiset saman letti- tai sotkunutturakampaukset. Hiukset vaan kasvoi ja kasvoi. Tyvikasvu alkoikin olla jo sen verran pitkä, että voisi luulla tehneensä liukuvärjäyksen. Sitten huomasinkin, että mulla on jo oikeasti aivan liian pitkät hiukset. Niidenn kanssa yhteiselo ei ollutkaan enää yhtään niin kivaa. Mun mielestä ei ole kiva, kun suihkussa latvat viistää pepavaossa, ne ei tietääkseni ole pesua varten kasvatettu. Hiukset todellakin oli aina edessä ja sen takia sitten päälaella tötteröllä. Olenkin jo kerran kirjoittanut postauksen liian pitkistä hiuksista ja nyt tämä pituus tuntui vielä pahemmalta.


Pää normaalissa asennossa pidettäessä latvat ovat siltikin jo pepan puolessa välissä. Voitte siis vaan kuvitella, kuinka inhottava avonaisten hiusten kanssa elo oli. Vessassa käydessä piti olla ehdottoman tarkka, että hiukset muistaa ottaa sivulle ennen pöntölle istuutumista. Taattu dippaus muuten.


Jos esimerkiksi pesin hiuksia suihkussa pää alaspäin, olikin latvat jo reiden puolessa välissä. Pepapesu latvoilla oli siis taattu. Ei, näiden hiusten kanssa elo ei ollut enää niin kivaa.