Pieni paniikki. Ihan sellainen semi pieni...tai no aika isokin. Olin sitten ihan täysin unohtanut joulukortit. Tai siis mun oli tarkoitus ne tietysti lähettää, mutten yhtään tajunnut että ne pitäisi oikeastaan olla jo tehtynä. Tuli sellainen pieni muistutus, kun multa kysyttiin osoitetta. Ainiin, joulukortit. Milloinkas se viimeinen päivä olikaan? No HUOMENNA! Totaali paniikki iski ja multa puuttui koko kortitkin. Että miten meni noin omasta mielestä? Ei kehumista. Ei siis muuta kuin tulostin laulamaan ja korttipaja kovaan vauhtiin kunnes... tulostimesta loppui muste. Aikaa 20 minuttia ennen kauppojen sulkeitumista. Auto käyntiin ja vauhdilla Cittariin hakemaan mustetta. Huh, onneksi ehdin! Nyt on kortit sitten tulostettu ja seuraavana olisi vuorossa itse kirjoittaminen. En taida enää tänään ehtiä, mutta jos huomenna töissä ehtisi nekin sitten rustailla.

Tästä tulikin mieleen asia, jota ehdottomasti aion petrata ensi vuonna. Sitä, että asioita ei todellakaan jätettäisi sinne viime tinkaan ja sitten kamalalla kiireellä ja hosumisella niitä sitten tehtäisiin valmiiksi. Ei näin. Mä en ole koskaan pitänyt siitä, että ollaan myöhässä ja sama pätee tehtäviin asioihin. Petrattavaa löytyy, joten aion ottaa käyttöön to do-listan deadlineineen, että varmasti tulee tietyt asiat hoidettua ajoissa. Tähän voisin antaa toisenkin esimerkin joulukorttien ohella. Nimittäin meidän remontin. On asioista, mitä me emme nyt vain saa tehtyä valmiiksi ennen ensi kesää, mutta ne mitä saa, niin ne sitten myös pitäisi tehdä. Sovittiin Niksun kanssa, että aloitettu sisäremontti tulee olla valmis ennen joulua, että siitä ei tarvitse sitten stressata niin ulkonäöllisen kuin käytännöllisyydenkin takia. Arvatkaa vaan onko remontti ollut missä vaiheessa? No ihan vaiheessa. Nyt viikonloppuna otin itseäni todellakin niskasta kiinni, että tuo remontti saataisi valmiiksi. En ole todella tajunnut miten nopeasti aika vaan sujahtaa käsistä, joten nyt on aika muuttaa mietinnät teoiksi.



Illan hämärässä otettu kuva, joten värit vääristää pahasti, mutta hommia on tehty! Se olis nyt kuulkaas niin, että ensi viikolla tuon huoneen olisi oltava valmis! Arvaatteko jo, mistä huoneesta on kyse? No kyllä, meidän vierashuoneesta. Tai meillä sitä kutsutaan ihan vain pikkukammariksi :D Katosta on enää puolet maalaamatta ja seiniä, no vähän enemmän. Huomenna maalaan katon loppuun ja yhteen seinään toisen kerroksen, sillä tuo sininen kuultaa niin pahasti läpi. Muistaakseni kolme kerrosta kokonaisuudessaan vaatii, että on varmasti peitossa. Että vähän jäi tämäkin homma viime tinkaan. Joulu on hei jo puolentoista viikon päästä. Video sentäs! Että nyt sit hippulat vaan vinkumaan ihan viimeistä päivää. Ja puhumattakaan joululahjoista. Tota joo. Yksi ainut lahja melkein valmis ja nekin pitäisi jo saada postiin, kun matkaa tuonne Itä-Suomeen kummi- ja serkkutytölle. Tota joo, sanoisinki, ettei tää tee todellakaan hyvää mun stressille. Haha, tulipahan tästä kirjoituksesta nyt mieleen se, että pitää kirjoittaa postaus mun uuden vuoden lupauksista. Niistä asioista, missä todella haluan petrata. Ja hei, puhumattakaan siitä, mistä kaikesta mun on teille jo pitänyt postata ja on jäänyt sekin tekemättä... Apua.

Nyt ei auta itku markkinoilla. Kellokin on jo niin turkasen paljon, että pakko lähteä untemaille. Muutenhan mä en pääse huomenna töihin, vaikkakin kipeä olo vaivaa edelleen. Tänään olen ollut niin huonovointinen. Oksennus on ollut koko ajan tuloillaan. En ymmärrä mikä minuu nyt oikke vaivaa. Aivan mälsää. Koitetaas siis tehdä ensi viikosta parempi. ♥