Huhheijaa, vuotta on enää jäljellä 12 viikkoa. Mihin ihmeeseen tämäkin vuosi on oikein hurahtanut? Mulla nyt tietysti suurin osa ajasta tähän raskauteen ja sen ihmettelyyn. Maha on kasvanut ihanaksi rakkaaksi kummuksi tuohon eteen ja raskauden eteneminen on tuonot mukanaan kaikenlaista ihmeteltävää. Ja se väsymys tietysti. Se se vasta onkin mulla vienyt tästä vuodesta aikaa. Osa vuodesta on tullut kuljettua ihme sumussa ja silmät tuntuvat tälläkin hetkellä olevan täynnä unihiekkaa. Onneksi viikonloppuna sain sentäs nukuttua kohtuu hyvin. Vaikka yöllä tulee herättyä monta kertaa, ei onneksi ole aamulla väliä monelta sieltä sängystä lopulta nousee. Ja tätä hetkeä alan odottamaan aina jo maanantaina. Viime yö oli taas yhtä könyämisen ja kyljenvaihdon juhla-aikaa. Mikään asento ei ollut hyvä. Oli kylmä ja kuuma vähän päästä. Koira tuhisi liian kovaäänisesti. Vauvakin potki kylkiin. Kunnon unesta ei siis tietoakaan. Kyllä teki mieli tirauttaa aamulla pari kyyneltä väsymyksen takia, mutta eihän se olis mihinkään auttanut. Ei muuta kuin vaatteet päälle ja menoksi. Näin se viikko sitten lähti kuitenkin käyntiin.

Viime viikolla tuli tosiaan täyteen maaginen kolkyt ja pakko sanoa, että ihan kuin olisin oikeasti vanhentunut :D Tai toki voi olla, että nämä kolotukset johtuu tästä raskaudestakin, mutta hitto soikoon. Selkä on ihan jumissa, nivusiinkin jomottaa ja silmäpussit kasvaneet jätesäkin kokoisiksi. Oli tilanne mikä tosin mikä hyvänsä, mulla on tosi onnellinen olo. Vauva tulossa, koti valmistumassa ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Mä en oikeasti malta odottaa, että pääsen näyttämään teille kuvia meidän uudistuneesta kodista. Ja siis ei, ei se vielä ole valmis, ei todellakaan, mutta hissuksiin hyvä tulee. Mä olen niin kiitollinen siitä, miten taitava tuo mun mies on. Niksu taitaa kyllä homman jos toisenkin. En oikein edes ymmärrä, miten hän voi olla taitava niin monessa eri asiassa. Toivon todella, että meidän poika perii Niksun taidot ja hänestäkin tulee moniosaaja. Niksulla ei todellakaan mene peukalo suuhun vaikeimmissakaan tilanteissa vaan kaikesta selvitään, vähintään asiaa tutkittua tarkemmin. Tää on piirre, jota todellakin arvostan hänessä tuhannen paljon. Eli kun Niksu on saanut remonttia siihen malliin, että kuvia voi alkaa räpsimään, niin todellakin tykitän tulemaan! Valkoinen lattia, odotan sitä jo kuumeisesti! :)


 Viime viikolla tuli tosiaan raskausviikkojakin sen verran täyteen, että viimeinen kolmannes lähti laskentaan. Alle 12 viikkoa laskettuunaikaan ja sekin tosiaan jännittää. Meidän neuvolasta on tulossa täti käymään ja katsomaan millaiseen ympäristöön vauva on tulossa. Olen jutellut nyt muutamien henkilöiden kanssa ja kenenkään tuttuni luona ei neuvolan väki ole käynyt. Onko siellä ketään, kenen luona olisi käyty ennen lapsen syntymää? Onko meidän kunta vaan niin pieni, että heillä on mahdollisuus tehdä tällaisia kotikäyntejä. Pakko sanoa, että tietysti heidän vierailu jännittää, vaikka nainen kuulostikin todella herttaiselta puhelimessa. Kerroin kyllä, että meillä on remontti meneillään ja hän sanoi, etteivät ole tulossa sitä arvioimaankaan. Ihan vaan, että päästään juttelemaan ja keskustelemaan jutuista. Katsoo tietysti, että onko sopivat tilat lapsen tulla, mutta ei mitään sen kummempaa. Olen jutellut muutamien samassa kunnassa asuvien perheiden kanssa ja kuulemma kaikkien luona on käyty. Kai tämä on kuitenkin ihan normaali käytäntö? :D


Eilen tosiaan kävin reippailemassa vähän ja pitkästä aikaa kävin uimassa. Oli todella ihanaa päästä pitkstä aikaa vähän pulikoimaan, mutta pakko sanoa, että tämä maha hieman hidastaa tuota menoa. En ollutkaan yhtä sutjakka kuin hylkeet konsanaan. Piti myös uida melko varovasti eteenpäin, sillä kroppa antoi vähän viitteitä siitä, ettei kaikki liikkeet ole ihan suotuisia. Muuten oli kyllä ihanaa ja pakko päästä kyllä pian uudestaan. Siinähän se viikko olikin sitten taas pistetty pulkkaan ja nyt sitten uuden viikon käynnistyttyä koetetaan selvitä siitäkin kunnialla.

Ihanaa alkanutta viikkoa siis kaikille! <3